Lue keskustelun säännöt.
Naiset, millainen suhde teillä on meikkaamiseen, ulkonäköön ja vanhenemiseen?
15.02.2026 |
Aloitin Äidiltä tyttärelle -sarjan katselemisen, joka käsittelee näitä aiheita.
1. On outoa, että hyvin nuoret naiset, reilusti alle viisikymppiset kokevat ahdistusta vanhenemisesta. Mitä ihmettä? En ole kokenut paineita edes yli viisikymppisenä, en koskaan ole katsonut peilistä kasvojani ja puristellut niitä tyytymättömänä mistä tämä silmäpussi tulee.
2. Hyvä pointti oli sen nuoren naisen, joka kuvasi työkseen kauniita naisia. Hän on tehnyt saman havainnon kuin minä eli ulkonäöllä ja itsetunnolla ei ole mitään tekemistä keskenään. Kaunis nainen voi joka kerta peiliin katsoessaan ajatella vain virheitään. Juuri kauniit naisethan usein pilaavat ulkonäköään erilaisilla rumentavilla toimenpiteillä.
3. Tyylini on ultrafemme, mutta silti en ole koskaan ottanut kuuleviin korviini siihen kohdistuvaa kritiikkiä pinnallisuudesta, miesten miellyttämisestä tai vastaavasta. Se on ollut vain outoa. Koko ikäni minua on kritisoitu "epämukavasta" pukeutumisesta ja siitä miten meikkaaminen vie aikaa. Mutta ultrafemme on ollut tyylini jo alle kouluikäisestä. Äiti yritti pukea minut unisex-marimekkoon, mutta mummi ja isä asettuivat puolelleni. Muistan ikuisesti kun sain pornonpunaisen, vartalonmyötäisen pitkän ja kiiltävän takin, missä oli valkoiset turkisreunukset hihansuissa, helmassa ja kauluksessa. Olin 5v. Halusin samanlaisia vaatteita kuin silloisilla laulajadiivoilla, mutta niitä ei ollut helppo löytää. Rakastin lapsena myös esiintymistä, olen hyvin musikaalinen ja esiinnyin paljon.
Sarjassa on eksoottista myös se, miten naiseuteen ikään kuin aina oletetaan kuuluvan se, että on ulkonäköpaineita ja kaikenlaisia ongelmia siihen liittyen. Rehellisesti sanottuna en ole koskaan elämässäni kokenut minkäänlaista ulkonäköpainetta, olen ollut tyytyväinen painooni ja itseeni muutenkin. En ole ajatelllut yhtään sitä olenko kaunis vai en, tavoitteet ovat liittyneet ihan muihin asioihin kuin ulkonäköön tai miehiin, ajattelin nuorena, etten ikinä edes mene naimisiin (toisin kävi).
Vasta yli viisikymppisenä olen alkanut pohtia näitä asioita huomaten, että olen ilmeisesti harvinaisuus. Tai ainakaan kaltaisistani ei hirveästi puhuta. En ole myöskään koskaan ollut kiinnostunut naistenlehdistä, ehkä juuri sen vuoksi, että siellä tällaiset "ongelmat" ovat pääaihe.
Kommentit (120)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luonnollista. Mua kauhistuttaa/naurattaa nää nuoret somessa "'ää olen 25v niin vanha" tai kauhea kammo siitä kun täyttävät 30v. Tulisivat pois sieltä somesta. Niillä menee koko se nuoruus tuohon vatvomiseen ja sitten ovatkin jo oikeasti vanhoja.
Se minuakin ihmetyttää, että nuoret ihmiset vatvovat vanhenemistaan. Hyvin sanottu tuo viimeinen lause! Ap
Mitä Sinä olet tehnyt aloituksesta lähtien?
Vanhenemisen pohtiminen on mielestäni luonnollista, jos on vanha. Mutta jos on hyvin nuori ja pitää itseään vanhana, se ei kuulosta ihan tavanomaiselta minun korvaani. Mietin mitä kaikkea se on, mitä sanaan vanheneminen esimerkiksi kullekin sisältyy. Sehän voi tarkoittaa hyvinkin erilaisi
Olet vatvonut yhtä ja samaa, omaa erinomaisuuttasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiva keskustelu, ap. En ymmärrä noita negatiivisia kommentteja. Oma suhde vanhenemiseen on se, että parasta hyväksyä, kun ei muuta voi. Oma hius- ja meikkityyli on pysynyt samana vuosikymmeniä. Kuulun niihin, jotka inhoavat tököttiä kasvoilla ja huulilla, joten ripsarilla ja kulmakynällä mennään. Nuorena 80-luvulla kyllä pakkeloin kasvot kalpeiksi ja kehystin silmät dramaattisesti kajaalilla. Liikuimme ehkä samoissa indie-piireissä.
Kiitos palautteesta. Ties vaikka olisimme tavanneet jossain kasarilla, piirithän olivat Suomessa tosi pienet :) Totta tuo, että kasarilla meikkaustyyli oli monilla hyvin dramaattinen, ei mikään nude todellakaan :) Ap
Vierailija kirjoitti:
Kiva keskustelu, ap. En ymmärrä noita negatiivisia kommentteja. Oma suhde vanhenemiseen on se, että parasta hyväksyä, kun ei muuta voi. Oma hius- ja meikkityyli on pysynyt samana vuosikymmeniä. Kuulun niihin, jotka inhoavat tököttiä kasvoilla ja huulilla, joten ripsarilla ja kulmakynällä mennään. Nuorena 80-luvulla kyllä pakkeloin kasvot kalpeiksi ja kehystin silmät dramaattisesti kajaalilla. Liikuimme ehkä samoissa indie-piireissä.
Kiva keskustelu?
Mulle itselleni kelpaa oma naama just näin, niin mitä sitä turhia meikkaamaan tai kärsimään ulkonäköpaineista. 😃 Perushygienia kun on kunnossa ja ehjät puhtaat vaatteet, niin kaikki ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapailen parhaillani 18-vuotiasta nuorta naista, joka jo puhuu jatkuvasti ikääntymisestään. Kerron toki hänelle, että hän on vielä nuori eikä tuollaista kannata liikaa murehtia. Toisaalta jollain tasolla hän on realistinen, en voi sitä kieltää. Moni tapailemistani naisista on jo tosi nuorella iällä murehtinut ikääntymistään. Teemaan usein liittyy myös huoli siitä, että mies joku päivä jättää nuoremman naisen vuoksi. Voin vain kuvitella, miltä oikeasti vanhemmasta naisesta tuntuu, vaikka kaiketi tuon yleensä oppii lopulta hyväksymään. M35
Se millaisena maailman näkee, on hyvin paljon kiinni omasta elinpiiristä, mihin aloitukseni myös liittyy ja jota siinä myös kuvasin. Se jäi esim. sanomatta, että ikinä ei ole kukaan ulkomailla asuessani kiinnittänyt kielteisellä tavalla huomiota pukeutumiseeni tai meikkaamiseni eli kyse on osin kulttuurista.
1. Lopeta valehtelu ja sanojen laittaminen suuhuni. En missään kohtaa sanonut, että "kaikki" naiset ajattelevat mainitsemallani tavalla. Kunhan tein havainnon, että sellainen on aika yleistä, kun kerran olen sitä itse niin usein todistanut.
2. En missään nimessä usko, että ulkomailla mystisesti ei muka samalla tavalla huomioita ulkonäköasioita, ikääntymistä yms. kuin täälläkin. Käsityksesi on selkeästi harhainen ja vääristynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Olet vatvonut yhtä ja samaa, omaa erinomaisuuttasi."
Aha. Mikä minussa sitten on erinomaista? Ap
Olen 54 vuotias ja lyönyt hanskat tiskiin, en meikkaa kun ei tähän naamaan löydy sellaisia pakkeleita joilla saisi ihmisen näköisen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meikkaan päivittäin ja laitan hiukset. Ei mitään ongelmaa vanheta, en menisi kasvojen kohotukseen tai pistoshoitoihin. Ikä 54.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meikkaan kun huvittaa ja en meikkaa jos ei huvita. Enimmäkseen huvittaa. Tyyliltäni olen värikäs, koristeellinen ja liehuva umpihippi, aina ollutkin. Sairastuin jo nuorena vakavasti, niin että nämä rapistumisen ja elämän rajallisuuden kysymykset on tullut käsiteltyä jo kauan sitten, enkä koe ikääntymistä minkäänlaiseksi ongelmaksi. Sehän on voittajuutta päivä kerrallaan, vaihtoehtona kuolema.
Kuulostaa kivalta asenteelta. Ap
Se on niin sisäänleivottu tapa katsoa elämää, etten tiedä, onko se enää edes asenne. Vähän yksin tämän kanssa oli nuorena, ja rinnalle valikoituikin toinen samantyyppisen polun kulkija. Yhteistä matkaa meillä on nyt 20 v, ollaan kohta 47 ja 48. Ei se aina ole pelkkää alamäkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä on silmät pienentyneet ja luomet tulleet raskaiksi. Silmien meikkaaminen on työlästä ja alkavat myös helposti vuotaa. Ripsiväri tuhraantuu. Harmittaa kyllä, koska silmät ovat olleet eräs näyttävä kohta kasvoissa. Jos olisi rahaa menisin leikkauttamaan roikkuvat yläluomet, alkavat kohta haitata myös muuta näköä. Nyt olen miltei lopettanut, koska muu meikki ilman silmämeikkiä näyttää jotenkin oudolta tai turhalta.
Ikääntyminen ei ole mitenkään kivaa ja naama ei ainakaan siitä nätimmäksi tule, ikävä kyllä.
Vierailija kirjoitti:
En välitä. Ja olen onnellinen ettei ole tarvetta saada päästä esiintymään.
Suihku ja puhtaat pitää olla. Vaihtelen pesuaine ja voide merkkejä, ettei kiinny/allergisoidu millekään. Terveen syömisen ja liikunnallisuuden suunnassa pyrin olemaan.
Keep it simple.
Esiintymään? Mihin tuolla viittaat? Tarkoitatko, että meikkaaminen ja/tai jokin tietty pukeutumisen tapa on esiintymistä tai sen yrittämistä? En ole aiemmin törmännyt tuollaiseen ajatukseen, joten kiva kun kirjoitit ajatuksesi. Meikkaamisesta ja puunaamisesta voidaan ajatella tosi monilla eri tavoilla.
On totta, että tyyli on sikäli esiintymistä, että ollaan tietoisia minkä vaikutelman muille pyritään antamaan. Mutta siinä mielessä se on paradoksi, että ne yritykset eivät onnistu. Minulle ei ole esimerkiksi koskaan tullut mieleen, että joku voisi pitää tyyliäni haluna esiintyä. Muiden mielikuvia itsestä (joka kytkeytyy voimakkaasti ulkonäköön) ei voi lainkaan hallita, koska ne kytkeytyvät meistä riippumattomiin asioihin lopulta kuitenkin. Jos esimerkiksi poikkeaa kulloisenkin maan tai kulttuurin mainstreamista, sillä on seurauksia, vaikka itse pitäisi sitä vain oman elämänsä loogisena jatkumona. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meikkaaminen on muuttunut vaikeammaksi viisikymppisenä. Yläluomi on jo sen verran roikkuva, että suttaa rajaukset, jopa ripsien sisäpuolelle tehty kajal löytää tiensä alaluomelle. En edes aloita luomiväristä kertomista. Olen joutunut turvautumaan enemmän nudemeikkityyliin vahvalla ripsivärillä, kun nuorempana tykkäsin skarpeista rajauksista. Aikansa kutakin.
Vierailija kirjoitti:
"Olet vatvonut yhtä ja samaa, omaa erinomaisuuttasi."
Aha. Mikä minussa sitten on erinomaista? Ap
Sinä kuvittelet erinomaisuutesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"1. Lopeta valehtelu ja sanojen laittaminen suuhuni. En missään kohtaa sanonut, että "kaikki" naiset ajattelevat mainitsemallani tavalla. Kunhan tein havainnon, että sellainen on aika yleistä, kun kerran olen sitä itse niin usein todistanut.
2. En missään nimessä usko, että ulkomailla mystisesti ei muka samalla tavalla huomioita ulkonäköasioita, ikääntymistä yms. kuin täälläkin. Käsityksesi on selkeästi harhainen ja vääristynyt. "
Pahoittelen väärää tulkintaa, sellaista sattuu helposti täällä ja keskustellessa yleensäkin enkä itse tulkitse sitä valehtelemiseksi tai sanojen laittamiseksi toisen suuhun.
Myös kokemukset asioista vaihtelevat. Olet myös itse ymmärtänyt väärin mistä kirjoitin eli en ole väittänyt mitään sellaista, etteikö ulkonäköasioita huomioitaisi ulkomailla enkä puhunut ikääntymisestä siinä yhteydessä sanaakaan. Tarkoitin sitä, etten ole kertaakaan ulkomailla saanut yhtään ainoaa kielteistä kommenttia ultrafemme-pukeutumistyylistäni. Suomessa arvostetaan käytännöllistä tyyliä, joten feminiiniseen tyyliin on ainakin omalla kohdalla kohdistunut kritiikkiä, joka usein on verhottu hyväätarkoittavaksi terveysneuvonnaksi ("korkkarit aiheuttavat liikavarpaita" tms. mikä ei ole totta), vaikka kyse on kontrollista ja epäkohteliaisuudesta. Ap
En meikkaa muuta kuin ns. isompiin juhliin eli n. pari kertaa vuodessa, ja pukeudun arkeen mukavuus edellä välittämättä siitä mitä muut ajattelevat. Yleisimmin päällä on miellyttävän tuntuinen yläosa (kireät topit, väljempi pitkähihainen), legginsit ja lenkkarit.
Ostan vaatteita vain kun on pakko, mutta suosin kankaan kestävyyttä ja laatua (merkillä ei väliä, nykyään tosi vaikeaa löytää hyvälaatuisista kankaista tehtyjä huppareitakaan vaikka päällä olisi minkä muotofirman logo!). Juhliin pukeudun näyttävästi ja naisellisesti ihan oman itseni vuoksi.
Hiukset on mun akilleen kantapää, aiemmin rahaa meni jatkuviin raidoituksiin jne mutta nyt yritän sietää oman värin takaisinkasvattamista.
Vierailija kirjoitti:
"Olet vatvonut yhtä ja samaa, omaa erinomaisuuttasi."
Aha. Mikä minussa sitten on erinomaista? Ap
Ja vatvominen ei kun jatkuu!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Olet vatvonut yhtä ja samaa, omaa erinomaisuuttasi."
Aha. Mikä minussa sitten on erinomaista? Ap
Sinä kuvittelet erinomaisuutesi.
Etenkin tuo aloituksen kohta "ultrafemme", mitä lie papukaijaa ap apunaan käyttänyt.
Kaksi kommentoijaa kirjoitti edellä luomiongelmista ja meikin valumisesta. Kommentointi ei onnistunut lainaamalla viestiä, joten vastaus tulee tässä.
Mullakin on ollut ongelmia ripsarin valumisessa (joudun käyttämään silmärasvaa aamuin illoin) ja olen joutunut vaihtamaan tuotteet vedenkestäviin. Luomista tuli mieleen, että jos luomet haittaavat näkökykyä ja aiheuttavat esim. päänsärkyä, ne leikataan julkisessa terveydenhuollossa. Anopilleni on tehty tuo toimenpide julkisella. Sanon siltä varalta, ettet tiennyt. Ja tuo toimenpide on aika pieni ja riskitön. Ap
Täytin juuri 50 v eikä ulkonäkö ole kiinnostunut enää 10 vuoteen millään tavalla. Sairastuin ja sen jälkeen olen ollut työttömänä kotona. Käyn kodin ulkopuolella vain ruokakaupassa 2 x vko. Olen yh ja kaikki rahat menevät siihen että lapsi saa elää ja harrastaa, toimeentulotuella eletään.
Toisaalta naama on kuin persereikä, vartalo mallia säkki ja hiukset kuin noita - akalla eu sitä ihmeitä mikään pieni meikki saa aikaan.
Ikääntyminen ei liikuta suuntaan eikä toiseen, en tunne että elän nytkään tai elämäni ei ole sellaista mitä olisin halunnut ( työ, kiva koti, ydinperhe). Tämän ikäisenä tietää jo olevansa epäonnistunut tässä tilanteessa joten ei ole enää haaveita vain tieto siitä että huonompaan menee kaikki. Siksi tavallaan ei edes pelota.
En välitä. Ja olen onnellinen ettei ole tarvetta saada päästä esiintymään.
Suihku ja puhtaat pitää olla. Vaihtelen pesuaine ja voide merkkejä, ettei kiinny/allergisoidu millekään. Terveen syömisen ja liikunnallisuuden suunnassa pyrin olemaan.
Keep it simple.