Petin enkä pystynyt kertomaan miehelle
Pakko kirjoittaa jonnekin kun sydäntä puristaa niin kamalasti. Olemme olleet miehen kanssa yhdessä kahdeksan vuotta ja pari vuotta sitten meillä oli huonompi jakso käynnissä. Olin oikeastaan aika varma jossain vaiheessa, että eroaisimme.
Minulle tuli viikon työmatka toiseen maahan, ja työskentelin tiiviisti kohdemaassa olevan miehen kanssa firmamme projektin parissa. Meillä klikkasi heti huumori ja kaikki muukin, ja kuten arvata saattaa niin viikon loppuun mennessä olin ehtinyt ihastua häneen ja hän vastaavasti minuun. Tämä johti siihen, että viimeisenä iltana menimme sänkyyn, emme harrastaneet yhdyntää (koska kondomeja ei ollut - näin jälkikäteen ajatellen jumalan kiitos), mutta kaikkea muuta teimme kylläkin.
Palasin kotiin ja vielä vaihdoimme jotain viestejä miehen kanssa, mutta aika pian kotiympäristössä aloin havahtua siihen, että olen mokannut todella pahasti ja katkaisin kaiken yhteydenpidon. Alkoikin melkoinen henkilökohtainen kriisi ja en vain pystynyt kertomaan omalle miehelleni tästä, koska tiedän, että hän ei tätä olisi pystynyt anteeksi antamaan. Aikaa on kulunut pian kolme vuotta tapahtuneesta ja olen kantanut tätä möykkyä sisälläni niin että se on välillä enemmän ja välillä vähemmän läsnä. Me selvisimme lopulta vaikeasta ajasta mieheni kanssa ja minulle oikeastaan vain kirkastui tämän jälkeen, että todella haluan olla hänen kanssaan.
Meille on tulossa ensimmäinen lapsi ja ihanan uutisen myötä tämä pettäminen on noussut pintaan ihan hirveänä syyllisyytenä. Aikaa on kulunut niin paljon, että ei ole mitään järkeä kertoa asiasta ja sillä vaan siirtää oma paha oloni mieheeni. En vain tiedä miten kantaisin tätä salaisuutta kun tuntuu, että puristun sen alle.
En kaipaa nyt mitään moraalisaarnaa, tiedän toimineeni väärin ja kannan siitä ihan hirveää syyllisyyttä ja ahdistavaa tunnetta mukanani. Miten pystyisin antamaan anteeksi itselleni?
Kommentit (50)
Suutelimme ja harrastimme suuseksiä (tai hän antoi sitä minulle).
Ap
Vierailija kirjoitti:
Suutelimme ja harrastimme suuseksiä (tai hän antoi sitä minulle).
Ap
Oliko hyvää? Tais käydä kettu kolossa
Et ollut luottamuksen arvoinen ja olet toiminut valheellisesti, siksi sulla on huono omatunto. Ei kait tuossa auta muuta kuin toivoa että mies on tehnyt samoin tai jotain ja sillä lailla yrittää oikeuttaa oma tekosi. Eihän sille oikeasti voi mitään tehdä että olet ollut epärehellinen ja se piinaa.
Käy terapiassa, niin voit purkaa asiaa luottamuksella ja keventää oloasi?
Sheivaatko alapääsi?
Ymmärrän sinua, AP!
Minä en myöskään ole tunnustanut sillä se murskaisi mieheni turhaan. En aio enää pettää. Laitan sinulle yhden parisuhdeterapeutin lainauksen tähän. Tiivistettynä hänen mielestään ei tarvitsekaan tunnustaa koska se vain siirtäisi syyllisyyden toisen taakaksi (niin kuin sanoitkin).
According to bestselling author and relationship counselor Esther Perel, (Mating in Captivity) honesty isnt always the best policy at least not in this situation. Silence is.
Perel says: Several times already this week Ive asked clients, Why did you tell her? They say, I wanted to be honest. I say to them, For what? Who benefited from this? You? Your conscience? Your marriage, which is completely in shambles? Couldnt you just finish this [infidelity] off and move on?
Tsemppiä ja älä kuuntele huorittelijoita. Tuollaista sattuu ja itse olen ollut suurimman osan elämästäni uskollinen, yhtä iltaa lukuunottamatta. Ei se leimaa minua loppuiäkseni.
Jos haluat kysyä jotakin niin seuraan ketjua ja mielellään juttelen.
Vierailija kirjoitti:
Suutelimme ja harrastimme suuseksiä (tai hän antoi sitä minulle).
Ap
Niin mutta missä se pettäminen tapahtui?
Ai polkupyörällä on sitten jälkikäteen moraalia ja omatunto?
Taitaa olla myöhäistä.
Aloitus oli sun toiveunia. Ei sinusta ole romaanin kirjoittajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti miehesi kuristaa sinut hengiltä 😊
Sinä tässä itseäsi kuristat. Päästä jo irti.
Se on sitten sinulle moro ja näkemiin.
Eiköhän tuo hoksaa itsekin kun seuraava tenava on ruskeampi.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sinua, AP!
Minä en myöskään ole tunnustanut sillä se murskaisi mieheni turhaan. En aio enää pettää.
Murskaisin mieheni turhaan? Ei se ole turhaa jos miehesi saa tietää sinun olevan valehteleva ja pettävä ihmisoletettu. Se on itseasiassa kaikkea muuta kuin turha tieto. Sen pohjalle se elämä rakennetaa sitten yhdessä.
Tehty mikä tehty. Anna itsellesi anteeksi ja keskity tulevaan. Etköhän pääse asiasta yli.
En kertoisi. Tuo tapaus teki varmaan sinut uskollisimmaksi puolisoksi ikinä. Et enää petä ja osaat olla vastedes varuillasi. Jättäisin tuon muiston siksi möykyksi kuin se nyt on. Olet kärsinyt rangaistuksesi ja kärsit aika ajoin vielä. Virheistä voi oppia. Onnellista odotusta sinulle!
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tuo hoksaa itsekin kun seuraava tenava on ruskeampi.
Toivottavasti kuristaa sen lapsenkin hengiltä 😊
Vierailija kirjoitti:
En kertoisi. Tuo tapaus teki varmaan sinut uskollisimmaksi puolisoksi ikinä. Et enää petä ja osaat olla vastedes varuillasi. Jättäisin tuon muiston siksi möykyksi kuin se nyt on. Olet kärsinyt rangaistuksesi ja kärsit aika ajoin vielä. Virheistä voi oppia. Onnellista odotusta sinulle!
Täällä k*llikaruselli neuvoo toista samanlaista
Vierailija kirjoitti:
En kertoisi. Tuo tapaus teki varmaan sinut uskollisimmaksi puolisoksi ikinä. Et enää petä ja osaat olla vastedes varuillasi. Jättäisin tuon muiston siksi möykyksi kuin se nyt on. Olet kärsinyt rangaistuksesi ja kärsit aika ajoin vielä. Virheistä voi oppia. Onnellista odotusta sinulle!
Juuri niin. Kiva elämä luvassa - pikku möykkyinensä. Eiku eteenpäin vaan tytöt!
Missä se pettäminen oli?