Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä ketään, joka on laittanut täysin välit poikki vanhempaan/vanhempiin? Minun täytyy varmaan yrittää. Hirvittää kyllä.
13.02.2026 |
Hullun äidin alistamana kasvanut. En saanut kunnollisia vaatteita kun minua ei haluttu opettaa "tuhalaamaan" Luulen, että äiti nautti siitä kun kulijn "ehjissä ja puhtaissa" vaatteissa, jotka olivat niin epämuodikkaita ja rumia että minua hävetti niitä käyttää. Minun häpeämään saamiseni oli äidin ilon aihe. Jos se nyt aitoa iloa koskaan tunsikaan.
Minun piti tehdä kaikki kotityöt, koska olin tyttö. Veli makoili sohvalla ja katteli tv:ta.
Kaikki nitistäminen ja nöyryttäminen naamioitiin "kasvattamiseksi" ja "karaisemiseksi" että "oppii olemaan": Ikinä ei toditukset olleet tarpeeksi hyviä ja aina oli joku toinen ollut parempi.
Minut lähetettiin 15-vuotiaana luokioon kauas toiselle paikkakunnalle, kun "se koulu on parempitasoinen kuin tämä meidän" !!?? !5- v. yksin ilman mitään tukea jonnekin yksiöön yksin suoritumaan lukiosta! Todistuksen keskiarvo jotain 6 ja siitähän se huuto tuli: Niin paljon kuin rahaa oli laitettu mun opiskelujen "Kannustamiseen" ja tämmöinen tuli.
Olisin tarvinnut tukea, olisin halunnut asuan kotona ja olisin tarvinnut jotain turvaa ja kannustusta lukionkin aikana. Se on aika iso ponnistus tehdä yksin. Epäonnistuin tietysti epävarmuuttani ja yksinäisyyttäni. Jatko-opintoja on vaikea löytyää 6 keskiarvolla ja huonoilla papereilla.
MInusta kasvoi alisuoriutuja, epävarma toisten tunteiden haistelija. En pärjää missään mikä vaatisi paineen sietoa tai kilpailua, sillä en usko ikinä pärjääväni. Olen oikeasti älyltäni hyvä ja voisin ollakin eri töissänikin hyvä. Valitettavasti vain paremman itsetunnon omaavat menevät oikealta ohi ja minä jään paikalleni, jähmetyn suorastaan.
Ihmissuhteissa olen rasittava mielisteljä enkä koskaan uskalla näyttää omia tunteitani, saatika näyttää että olisin tyytymätön tai vihainen. Sellaiset parisuhteet ei kehity, eikä tyydytä edes sitä toista osapuolta. Minua ei tietenkään, koska en edes tiedä millainen on tasa-arvoinen ja molempia arvostava parisuhde. Vaivun erilaisiin peleihin, huokailen ja yritän sanattomasti viestittää että miltä tuntuu tai missä mennään. Sitä ei mies edes ymmärrä ja menee menojaan. Kukapa jaksaisi alkaa minun solmujani aukomaan.
Äiti laittelee viestejä raamatusta että muista kunnioittaa isääsi ja äitiäsi. Jumalan rangaistus roikkuu nyt päälläni, kun olen harventanut yhteydenottoja. Kunnollisen tyttären kuulemma pitää käydä säännöllisesti kylässä. Muuten alkavat kyläläiset ihmetellä että mikä on vikana kun ei käy.
Suurin huoli äidillä on että mitä muut ajattelevat. Sen takia pitää näytellä että haluaa tavata ja kuulla minusta. Oikeesti tavatessa haukkuu kun ei sulla ole miestäkään ja ei ole tarpeeksi hieno työpaikka ja miten sä olet tukkas laittanut ja ei naiset noin pukeudu jne jne.
Haaveilen että joskus kirjoitan kirjeen jossa kerron kaikki mitä hän teki minulle ja miten se minuun vaikutti. Sitten vaan lakkais vastaamasta puhelimeen kun se soittaa ja lähtis joka joulu vaikka thaikkuihin joulunviettoon. Ihan sama.
Olen itsekseni lapsuuttani ja kasvamista paljon miettinyt. Lukenut paljon aiheesta. Nyt, tukevasti jo keski-iässä tuntuu että en jaksa enää yhtään. Käytös ja reagointi mihinkään ei ole muuttunut mitenkään, yhtään?? Ei näköjään vanheneminen pehmennä luonnetta.
Miten olette selvinneet ? Kosto on kauhea, tiedän sen.
Kommentit (96)
Asioilla on aina kaksi puolta. Olen tällaista välienkatkaisua seurannut sivusta. Tässä tapauksessa vanhemmat todella iäkkäitä. On ollut aika vaikeaa katsoa sitä tuskaa sivusta. Vanhemmat ovat olleet ihan hyviä vanhempia, eivät toki täydellisiä. Tässä tapauksessa syytetään vanhempia ja sisaruksia kaikesta. Muutkin asiat on aina jonkun muun vika,. Omissa valinnoista ja niiden aiheuttamista seurauksista on niin helppo syyttää kaikkia muita. Itsessä ei mitään vikaa.
Itse ehdottaisin, että jos vaan pystyt, niin pidä jonkinlaiset välit, Anna muun mennä korvien ohi. Ota myös huomioon, että vanhat ihmiset taantuvat pikkuhiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viiskymppisenä alkaa vanhuus. Silloin rupeaa muistelemaan lapsuuttaan ja nuoruuttaan. Hehkeimmistä vuosista kun on jo 30.
Samaiset sitten valittaa jos 90 v isomummu muistelee sota -aikaa. " aina niitä vanhoja, ei sitä jaksa."
Vierailija kirjoitti:
Voi miten raskasta. Minun aikanani lähetettiin 11-vuotiaat asumaan toiselle paikkakunnalle ja käymään koulua. Yksikin tyttö (12) kävi syömässä ruokaa tarjoavassa kahvilassa päivittäiset ateriansa , asui yksin jossain huoneessa mutta ei hoitoa.
Mulla on keski-ikäinen tytär. Hän kävi lukion jA taatusti meillä ei kukaan pystynyt häntä auttamaan oppiaineissa. Yo-todistus E yksi L
Itsehän se jokaisen on opittava ja kannettava jo lukioiässä vastuu että tehtävänsä tekee
Minkä ikäistä pidät keski-ikäisenä? Tyttäresi täytyy olla alle 50 v. koska eximia otettiin käyttöön vuonna 1996.
Joo joskus parempi niin, kaikki kelpaa vaan hänen tahdon mukaan.
Ikinä ei voi myöntää omia virheitään.
Anteeksianto on psykologisesti järkevämpää kuin kostontunteen tyydyttäminen. Anteeksianto vaatii vahvuutta, jota heikolla ihmisellä ei ole. Ihmiset ovat vanhempana kovin epätäydellisiä olleet aina, eikä näiden syyttely kasvatusvirheistään konkreettisesti mitään paranna tai korjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joka sukupolvessa on ksipäitä, mielenvikaisia, katkeroituneita ja aikakautensa lapsia, hallitustensa huijaamia yksilöitä. We didn't start the fire.
But when we are gone, it will still burn on and on and on...
Hyvä, että edes joku tuo esille sodan oikeat kasvot tavallisen ihmisen kannalta, sota on 100% pa-kaa ja sen seuraukset jälkipolville kauheat moneen sukupolveen. Nykyinen sodan ihannointi ja sankaruus hypetys on niiin sairasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi miten raskasta. Minun aikanani lähetettiin 11-vuotiaat asumaan toiselle paikkakunnalle ja käymään koulua. Yksikin tyttö (12) kävi syömässä ruokaa tarjoavassa kahvilassa päivittäiset ateriansa , asui yksin jossain huoneessa mutta ei hoitoa.
Mulla on keski-ikäinen tytär. Hän kävi lukion jA taatusti meillä ei kukaan pystynyt häntä auttamaan oppiaineissa. Yo-todistus E yksi L
Itsehän se jokaisen on opittava ja kannettava jo lukioiässä vastuu että tehtävänsä tekee
Minkä ikäistä pidät keski-ikäisenä? Tyttäresi täytyy olla alle 50 v. koska eximia otettiin käyttöön vuonna 1996.
Niin. Joka oli 19 tuona vuonna on jo tosi vahvasti keski-ikäinen eli 48 jos oikein laskin. Tyttäreni on 46 ja mieltää itsensä hyvinkin keski-ikäiseksi tädiksi.
Vierailija kirjoitti:
Yhdellä kommentoijalla olisi tarvetta itsereflektiolle. On katsos olemassa välimuotoja katkeran kasvatusmetodin ja kaiken sallivan kasvatuksen välillä.
Mutta kun on pipetillä annettu...
Niin. Se jostain kielletty lapsi, jolta vaadittu koulun hyvin hoitamista ja jonniinlaista imurointia valittaa netissä vuonna 2060 kurjasta lapsuudestaan olettaen että on syntynyt 2010.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se pallo vahvasti sinulla on. Lakkaat vaan pitämästä yhteyttä. Rohkeasti vaan. Saatat nähdä, että kun sinä olet se aikuinen, niin äitisi juttutyyli kyllä muuttuu. Jonkun on oltava aikuinen ja kyllä se olet sinä, jonka on otettava aikuisen valta ja vastuu. Sinä päätät ja kannat varmaan myös kipuja siitä. Mietit, että oliko oikein. Ajan mittaan tulet näkemään, rttä kannatti.
Moi ap. Minä olen melkein kokonaan katkassut välit omaan äitiini. Hän ryyppäsi koko mun lapsuuden ja jouduin kokea kaikkea mitä päihdeperheen lapset kokevat. Ei olla nähty vuosiin. En koe että äitiäni äidikseni. Ajattelen aina olevani orpo. Isäni kuoli kun olin teini.
Voin paremmin kun en ole tekemisissä äitini kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ai vahva tosiasioiden kieltäminen? Ei.
Teidän sukupolvenne nyt vaan teki virheitä, joista kärsii tänäkin päivänä moni suomalainen. Deal with it.
Nyky teini-ikäiset ja nuoret aikuiset tytöt kärsivät masennuksesta enemmän kuin koskaan. Eikös heidän vanhemmat ole nyt suunnilleen niitä 50-vuotiaita.
Mitenkäs se nyt niin?
Vierailija kirjoitti:
Anteeksianto on psykologisesti järkevämpää kuin kostontunteen tyydyttäminen. Anteeksianto vaatii vahvuutta, jota heikolla ihmisellä ei ole. Ihmiset ovat vanhempana kovin epätäydellisiä olleet aina, eikä näiden syyttely kasvatusvirheistään konkreettisesti mitään paranna tai korjaa.
Eihän ap niinkään etsi kostoa, vaan haluaa vain tehdä pesäeron äitiinsä. Mikäli tuohon anteeksiantoon kuuluu, että jatkaa vastaisuudessakin äitinsä suoltaman myrkyn kuuntelemista aina siihen asti kun äidistä aika jättää, niin ei sekään ole järkevää. Jatkuva ymmärtäminen ja anteeksiantaminen on vähän turhan raamatullista, aina ei ole hyväksi vain kääntää toista poskea uudestaan ja uudestaan.
Koston ja anteeksiannon väliin onneksi mahtuu mm. välinpitämättömyys. Ja se onkin se mihin tuolla "janalla" moni välit katkaissut asettuu; elävät elämäänsä kuin sitä toista ihmistä ei olisi (enää) olemassakaan. Oman itsensä etusijalle laittaminen kun ei ole minkäänlainen "kosto".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ovatko vanhempasi suurten ikäluokkien edustajia? Kuulostaa valitettavan tutulta. Taitaa olla jonkinlainen kollektiivinen, sodanjälkeinen trauma kyseessä. Sotahan on epäinhimillisen paskamaista turpaanvetoa ja äärimmäisen kamalaa mielettömyyttä. Olet reflektoinut asiaa hienosti. Kannattaa pyrkiä jatkamaan itsensä kokoamista ja ottaa etäisyyttä vanhempiin.
Olet väärässä. Suuret ikäluokat uskoivat vapaaseen kasvatukseen, he opiskelivat yliopistoissa ja olivat vallankumouksellisia ja moderneja kasvatustavoiltaan ja asenteiltaan. - Tämä aloittajan äiti kuulostaa himpun verran luonnehäiriöiseltä kontrollifriikiltä.
Kun asiaa ajattelee, niin yllättävän paljon vanhempien puheet vaan ovat vaikuttaneet omiinkin ajatuksiini. Välillä huomaan lukevani mielipiteitä kuin äitini "silmälasien" läpi. Alitajunnasta putkahtaa sanontoja ja kommentteja, joita hän olisi sanonut. Aikuiselle lapselleni huomaan puhuvani samaan tyyliin kuin isäni puhui minulle ollessani jo aikuinen. Silloin ihmettelin, miksi hän puhui minulle kuin nuorelle teinille.
Niin se vaan menee, vaikka kuinka luulee kasvaneensa ohi ja irtautuneensa siitä menneisyydestä.
Yhdellä kommentoijalla olisi tarvetta itsereflektiolle. On katsos olemassa välimuotoja katkeran kasvatusmetodin ja kaiken sallivan kasvatuksen välillä.
Mutta kun on pipetillä annettu...