Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä ketään, joka on laittanut täysin välit poikki vanhempaan/vanhempiin? Minun täytyy varmaan yrittää. Hirvittää kyllä.
13.02.2026 |
Hullun äidin alistamana kasvanut. En saanut kunnollisia vaatteita kun minua ei haluttu opettaa "tuhalaamaan" Luulen, että äiti nautti siitä kun kulijn "ehjissä ja puhtaissa" vaatteissa, jotka olivat niin epämuodikkaita ja rumia että minua hävetti niitä käyttää. Minun häpeämään saamiseni oli äidin ilon aihe. Jos se nyt aitoa iloa koskaan tunsikaan.
Minun piti tehdä kaikki kotityöt, koska olin tyttö. Veli makoili sohvalla ja katteli tv:ta.
Kaikki nitistäminen ja nöyryttäminen naamioitiin "kasvattamiseksi" ja "karaisemiseksi" että "oppii olemaan": Ikinä ei toditukset olleet tarpeeksi hyviä ja aina oli joku toinen ollut parempi.
Minut lähetettiin 15-vuotiaana luokioon kauas toiselle paikkakunnalle, kun "se koulu on parempitasoinen kuin tämä meidän" !!?? !5- v. yksin ilman mitään tukea jonnekin yksiöön yksin suoritumaan lukiosta! Todistuksen keskiarvo jotain 6 ja siitähän se huuto tuli: Niin paljon kuin rahaa oli laitettu mun opiskelujen "Kannustamiseen" ja tämmöinen tuli.
Olisin tarvinnut tukea, olisin halunnut asuan kotona ja olisin tarvinnut jotain turvaa ja kannustusta lukionkin aikana. Se on aika iso ponnistus tehdä yksin. Epäonnistuin tietysti epävarmuuttani ja yksinäisyyttäni. Jatko-opintoja on vaikea löytyää 6 keskiarvolla ja huonoilla papereilla.
MInusta kasvoi alisuoriutuja, epävarma toisten tunteiden haistelija. En pärjää missään mikä vaatisi paineen sietoa tai kilpailua, sillä en usko ikinä pärjääväni. Olen oikeasti älyltäni hyvä ja voisin ollakin eri töissänikin hyvä. Valitettavasti vain paremman itsetunnon omaavat menevät oikealta ohi ja minä jään paikalleni, jähmetyn suorastaan.
Ihmissuhteissa olen rasittava mielisteljä enkä koskaan uskalla näyttää omia tunteitani, saatika näyttää että olisin tyytymätön tai vihainen. Sellaiset parisuhteet ei kehity, eikä tyydytä edes sitä toista osapuolta. Minua ei tietenkään, koska en edes tiedä millainen on tasa-arvoinen ja molempia arvostava parisuhde. Vaivun erilaisiin peleihin, huokailen ja yritän sanattomasti viestittää että miltä tuntuu tai missä mennään. Sitä ei mies edes ymmärrä ja menee menojaan. Kukapa jaksaisi alkaa minun solmujani aukomaan.
Äiti laittelee viestejä raamatusta että muista kunnioittaa isääsi ja äitiäsi. Jumalan rangaistus roikkuu nyt päälläni, kun olen harventanut yhteydenottoja. Kunnollisen tyttären kuulemma pitää käydä säännöllisesti kylässä. Muuten alkavat kyläläiset ihmetellä että mikä on vikana kun ei käy.
Suurin huoli äidillä on että mitä muut ajattelevat. Sen takia pitää näytellä että haluaa tavata ja kuulla minusta. Oikeesti tavatessa haukkuu kun ei sulla ole miestäkään ja ei ole tarpeeksi hieno työpaikka ja miten sä olet tukkas laittanut ja ei naiset noin pukeudu jne jne.
Haaveilen että joskus kirjoitan kirjeen jossa kerron kaikki mitä hän teki minulle ja miten se minuun vaikutti. Sitten vaan lakkais vastaamasta puhelimeen kun se soittaa ja lähtis joka joulu vaikka thaikkuihin joulunviettoon. Ihan sama.
Olen itsekseni lapsuuttani ja kasvamista paljon miettinyt. Lukenut paljon aiheesta. Nyt, tukevasti jo keski-iässä tuntuu että en jaksa enää yhtään. Käytös ja reagointi mihinkään ei ole muuttunut mitenkään, yhtään?? Ei näköjään vanheneminen pehmennä luonnetta.
Miten olette selvinneet ? Kosto on kauhea, tiedän sen.
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen viisissäkymmenissä, en enää mieti nuoruutta tai teinivuosia, mutta mietin yhteydenpidon vähentämistä kun en jaksa kuunnella äidin (78) itsekehua milloin mistäkin vaihtuvasta ja älyttömästä aiheesta. Tasapainottelu velvollisuudentunnon, jaksamisen ja jonkunlaisen säälinkin välillä ei aina ole ihan helppoa, vanhuksesta kun on kyse.
Niin ne roolit alkaa kääntyä.
Juu, ihan selvää se on ollut jo pitkään. Silti jotain yhteistyökykyä toivoisi, kun kuitenkin on siellä tarvitsijapuolella yhdessä 2 muun hiipuvan kanssa. 84-v setää vaivaa myös itsekehu, Alzheimerin oireita. Äitiä en saa lääkäriin, mutta toisaalta anoppi ravaa siellä kaikkien muiden puolesta. Tämä elämänvaihe on eräänlainen harrastus, onneksi ei ole enää lapsia helmoissa - ja onneksi niiden kanssa pinna aikanaan venyi. Ei ole helppoa tuo vanheneminen, eikä ilmeisesti edes hauskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuosta vaateasiasta tuli mieleen yksi perhe. Kerran kysyin perheen äidiltä, eikö olisi joskus kiva hemmotella omaa lasta sellaisella uudella vaatteella, josta hän pitäisi. Perheen äiti vastasi että ei, koska on parempi opettaa hänet säästämään ja kierrättämään ja tuunaamaan vaatteensa.
Aloittajalle sanoisin, että kannattaa olla mahdollisimman vähän äidin kanssa tekemisissä. Kannattaa unohtaa ne helvettijutut ja nauttia siitä, että saa nyt elää omaa elämää ja valita itse vaatteetkin ja kampauksen. Oikeus ja vapaus olla oma itsensä.
Mnun molemmat vanhempani ovat narsisteja. He yrittävät heittää kapuloita rattaisiini kaikin mahdollisin tavoin. Ei koskaan kannustusta, henkistä tukea, ei pienintäkään ystävällisyyden osoitusta, pelkkiä moitteita ja haukkumisia. Ajan mittaan olen ratkaissut asian niin, että olen katkaissut välini heihin melkein kokonaan - en siis täysin, pidän yhteyttä joskus harvoin. Tämä on ollut välttämätöntä minulle, jotta olen päässyt elämään omaan aikuisen elämääni ja päättämään itse omista asioistani - sen sijaan, että antaisin muiden häiritä ja sabotoida elämääni.
Miksi siis itsekseen asuva viiskymppinen viis veisaa vanhus-äitinsä puheista? En millään jaksa ymmärtää sitä. Korvista lävitse. Onhan ihan selvä että se 80 v jos ei ole erikoisen koulutettukaan on ihan eri ajan lapsi ja ajattelee toisin kuin kouluja käynyt asiantuntijatyötä tekevä.
Aloittajan vanhemmille on ollut tärkeää tyttärelle yo-lakki lukiosta minne on vaan sisään päässyt. Välittämistä se on sekin ja jos muualla asui, eipähän enää tarvinnut canhempien kotitöitä tehdä..
Yksi lapsistani kävi ammattikoulun kun teininä ei koulu huvittanut mutta nyt tekee väitöskirjaa. Parempi ehkä niin olikin kuin haluttomasti käyty lukio teininä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi miten raskasta. Minun aikanani lähetettiin 11-vuotiaat asumaan toiselle paikkakunnalle ja käymään koulua. Yksikin tyttö (12) kävi syömässä ruokaa tarjoavassa kahvilassa päivittäiset ateriansa , asui yksin jossain huoneessa mutta ei hoitoa.
Mulla on keski-ikäinen tytär. Hän kävi lukion jA taatusti meillä ei kukaan pystynyt häntä auttamaan oppiaineissa. Yo-todistus E yksi L
Itsehän se jokaisen on opittava ja kannettava jo lukioiässä vastuu että tehtävänsä tekee
"Minun nuoruudessani..." Banaali lause.
Kommentistasi näkee, ettet ihan parasta kastia ole sinäkään.
Tunnekylmät ihmiset hämmästelevät aloittajan kirjoitusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun joku aloittaa kommentoinnin sanoilla 'kun MINÄ olin nuori', pidemmälle ei kannata lukea.
Laiskaa argumentointia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi miten raskasta. Minun aikanani lähetettiin 11-vuotiaat asumaan toiselle paikkakunnalle ja käymään koulua. Yksikin tyttö (12) kävi syömässä ruokaa tarjoavassa kahvilassa päivittäiset ateriansa , asui yksin jossain huoneessa mutta ei hoitoa.
Mulla on keski-ikäinen tytär. Hän kävi lukion jA taatusti meillä ei kukaan pystynyt häntä auttamaan oppiaineissa. Yo-todistus E yksi L
Itsehän se jokaisen on opittava ja kannettava jo lukioiässä vastuu että tehtävänsä tekee
"Minun nuoruudessani..." Banaali lause.
Kommentistasi näkee, ettet ihan parasta kastia ole sinäkään.
Niin. Vahva tosiasioiden kieltäminen? Oppikoulujen aikaan moni 11 v asui " koulukortteerissa ".
Lapissa kansakoululaisetkin asuntoloissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun joku aloittaa kommentoinnin sanoilla 'kun MINÄ olin nuori', pidemmälle ei kannata lukea.
Laiskaa argumentointia.
Näinhän palstan 50-vuotiaat tekevät, kun minä olin nuori/lapsi olin niin väärin kohdeltu.
Jos on käytöshäiriöinen vanhempi tai siskos pitää asettaa selkeät rajat. Yhteydenpitoa voi vähentää minimiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai vahva tosiasioiden kieltäminen? Ei.
Teidän sukupolvenne nyt vaan teki virheitä, joista kärsii tänäkin päivänä moni suomalainen. Deal with it.
Asetu vanhempiesi yläpuolelle. Voit katsella heitä ylempää kriittisesti tarkastellen kuin sittisontiaisia tai muita epämiellyttäviä hyönteisiä. Ai tällaista tänään täällä ja tuollalaillakin se toimii ja reagoi.
Silloin vanhempien laukomat ikävät satuttavat sanat valuvat pois kuin hanhen selästä.
Sinä olet sinä, uutta kehittyneempää sukupolvea. Arvosta itseäsi.
Kuten aiemmin todettu vähennä heidän luonaan käyntejä, puheluihin vastaamista, luurin voi laittaa kiinni puhelun kaukana, jos ovat epäasiallisia. Laita vaikka vain se kortti merkkipäivinä heille. Et ole heille selitys- etkä tilivelvollinen elämästäsi ja valinnoistasi.
Keskity omaan elämääsi, tee siitä itsesi näköistä.
Vanhemmille kannattaa kuitenkin jollain tasolla antaa anteeksi, typeryyttään eivät parempaan pystyneet, ihan itsesi vuoksi. Viha ja kauna syö sinua muuten sisältäpäin.
Ole mielikuvissasi itse itsellesi se turvallinen aikuinen, käy läpi näin vaikeita asioita lapsuudesta ja nuoruudesta. Sanoita itse ja kuvittele ne tilanteet uudelleen itsesi eli turvallisen aikuisen kanssa. Halaa mielessäsi itseäsi lapsena.
Voimia sinulle ja virtuaalihalaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi miten raskasta. Minun aikanani lähetettiin 11-vuotiaat asumaan toiselle paikkakunnalle ja käymään koulua. Yksikin tyttö (12) kävi syömässä ruokaa tarjoavassa kahvilassa päivittäiset ateriansa , asui yksin jossain huoneessa mutta ei hoitoa.
Mulla on keski-ikäinen tytär. Hän kävi lukion jA taatusti meillä ei kukaan pystynyt häntä auttamaan oppiaineissa. Yo-todistus E yksi L
Itsehän se jokaisen on opittava ja kannettava jo lukioiässä vastuu että tehtävänsä tekee
"Minun nuoruudessani..." Banaali lause.
Kommentistasi näkee, ettet ihan parasta kastia ole sinäkään.
Mitä muuta aloitus ja osa kommenteista on kuin " minun nuoruudessani..."?
Hyvät äidit kieltäytyvät näkemästä että ihan tänä päivänä teinit asuvat opiskellessaan kotoa pois. Lukioita on tiheämmässä. Mutta voi tehdä mieli erikoislukioon. Ammattikoululaiset tosiaan joutuvat usein asumaan muualla tai kulkemaan päivittäin pitkiä matkoja.
Niin noloa, että täällä jotkut vetoavat omiin muka pahempiin kokemuksiinsa.
Kommentit suorastaan pursuavat egoismia ja kyynisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Ai vahva tosiasioiden kieltäminen? Ei.
Teidän sukupolvenne nyt vaan teki virheitä, joista kärsii tänäkin päivänä moni suomalainen. Deal with it.
Heh. Hyvä kun terapeuteilla riittää asiakkaita.
Tehkää paremmin, antakaa lastenne tehdä mitä tykkäävät. Kehuminen on päivän sana vaikka teini tekisi mitä.
Joka sukupolvessa on ksipäitä, mielenvikaisia, katkeroituneita ja aikakautensa lapsia, hallitustensa huijaamia yksilöitä. We didn't start the fire.
Vierailija kirjoitti:
Niin noloa, että täällä jotkut vetoavat omiin muka pahempiin kokemuksiinsa.
Kommentit suorastaan pursuavat egoismia ja kyynisyyttä.
Aloittajako tosiaan on maailman ainoa teini joka ei ole voinut kotoa käsin opiskella?
Olen laittanut. En tosin omiin vanhempiini.