Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä ketään, joka on laittanut täysin välit poikki vanhempaan/vanhempiin? Minun täytyy varmaan yrittää. Hirvittää kyllä.
13.02.2026 |
Hullun äidin alistamana kasvanut. En saanut kunnollisia vaatteita kun minua ei haluttu opettaa "tuhalaamaan" Luulen, että äiti nautti siitä kun kulijn "ehjissä ja puhtaissa" vaatteissa, jotka olivat niin epämuodikkaita ja rumia että minua hävetti niitä käyttää. Minun häpeämään saamiseni oli äidin ilon aihe. Jos se nyt aitoa iloa koskaan tunsikaan.
Minun piti tehdä kaikki kotityöt, koska olin tyttö. Veli makoili sohvalla ja katteli tv:ta.
Kaikki nitistäminen ja nöyryttäminen naamioitiin "kasvattamiseksi" ja "karaisemiseksi" että "oppii olemaan": Ikinä ei toditukset olleet tarpeeksi hyviä ja aina oli joku toinen ollut parempi.
Minut lähetettiin 15-vuotiaana luokioon kauas toiselle paikkakunnalle, kun "se koulu on parempitasoinen kuin tämä meidän" !!?? !5- v. yksin ilman mitään tukea jonnekin yksiöön yksin suoritumaan lukiosta! Todistuksen keskiarvo jotain 6 ja siitähän se huuto tuli: Niin paljon kuin rahaa oli laitettu mun opiskelujen "Kannustamiseen" ja tämmöinen tuli.
Olisin tarvinnut tukea, olisin halunnut asuan kotona ja olisin tarvinnut jotain turvaa ja kannustusta lukionkin aikana. Se on aika iso ponnistus tehdä yksin. Epäonnistuin tietysti epävarmuuttani ja yksinäisyyttäni. Jatko-opintoja on vaikea löytyää 6 keskiarvolla ja huonoilla papereilla.
MInusta kasvoi alisuoriutuja, epävarma toisten tunteiden haistelija. En pärjää missään mikä vaatisi paineen sietoa tai kilpailua, sillä en usko ikinä pärjääväni. Olen oikeasti älyltäni hyvä ja voisin ollakin eri töissänikin hyvä. Valitettavasti vain paremman itsetunnon omaavat menevät oikealta ohi ja minä jään paikalleni, jähmetyn suorastaan.
Ihmissuhteissa olen rasittava mielisteljä enkä koskaan uskalla näyttää omia tunteitani, saatika näyttää että olisin tyytymätön tai vihainen. Sellaiset parisuhteet ei kehity, eikä tyydytä edes sitä toista osapuolta. Minua ei tietenkään, koska en edes tiedä millainen on tasa-arvoinen ja molempia arvostava parisuhde. Vaivun erilaisiin peleihin, huokailen ja yritän sanattomasti viestittää että miltä tuntuu tai missä mennään. Sitä ei mies edes ymmärrä ja menee menojaan. Kukapa jaksaisi alkaa minun solmujani aukomaan.
Äiti laittelee viestejä raamatusta että muista kunnioittaa isääsi ja äitiäsi. Jumalan rangaistus roikkuu nyt päälläni, kun olen harventanut yhteydenottoja. Kunnollisen tyttären kuulemma pitää käydä säännöllisesti kylässä. Muuten alkavat kyläläiset ihmetellä että mikä on vikana kun ei käy.
Suurin huoli äidillä on että mitä muut ajattelevat. Sen takia pitää näytellä että haluaa tavata ja kuulla minusta. Oikeesti tavatessa haukkuu kun ei sulla ole miestäkään ja ei ole tarpeeksi hieno työpaikka ja miten sä olet tukkas laittanut ja ei naiset noin pukeudu jne jne.
Haaveilen että joskus kirjoitan kirjeen jossa kerron kaikki mitä hän teki minulle ja miten se minuun vaikutti. Sitten vaan lakkais vastaamasta puhelimeen kun se soittaa ja lähtis joka joulu vaikka thaikkuihin joulunviettoon. Ihan sama.
Olen itsekseni lapsuuttani ja kasvamista paljon miettinyt. Lukenut paljon aiheesta. Nyt, tukevasti jo keski-iässä tuntuu että en jaksa enää yhtään. Käytös ja reagointi mihinkään ei ole muuttunut mitenkään, yhtään?? Ei näköjään vanheneminen pehmennä luonnetta.
Miten olette selvinneet ? Kosto on kauhea, tiedän sen.
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo niin kamalalta kuulosta. Hyvin monet ovat käyneet lukion toisella paikkakunnalla kuin lapsuudenkoti. Monella on vanhemmat, jotka eivät ole olleet kannustavia. Monella on sisarus, joka on ainakin näennäisesti päässyt helpommalla.
Valintasi on joko surkutella loppuelämäsi kasvuolosuhteita tai elää eteenpäin.
Mitään syytä en näe välien katkaisemiseen. Pidä tietyt rajat toki.
Hyvä meno. Heti olet vähättelemässä ja nitistämässä toisen kokemukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä ympäristössä ei voi tervehtyä, joka sinut sairastutti. Itsellä paraneminen alkoi kunnolla vasta, kun sain etäisyyttä epäterveeseen lapsuudenperheeseen. Irtaantuminen on vaikeaa, mutta ainakin itsellä kannatti. Nuo muut on edelleen kiinni niissä lapsuudessa jo heihin iskostetuissa rooleissa. Itse haluan olla jotain aivan muuta.
Vierailija kirjoitti:
Huolet ne on kullakin. Itse, olen tuota myllyviidan kirjojen huonoa ikäluokkaa, olisin ollut onnessani jos olisin päässyt lukioon vaikka toisellekin paikkakunnalle. Sensijaan 15-vuotiaana menin toiselle paikkakunnalle osuuskaupan myyjäharjoittelijaksi. Ei tullut rahaa eikä ees vanhanainaisia vaatteita kotoa.
Kun suuret ikäluokat kuolevat ja heidän lapsensakin lopettavat joskus terapiat , loppuu kai tämän myllyviidan ja mikä se mies olikaan nimeltään , urat.
Perus boomerikommentti. Ei tuo vielä mitään, kyllä minulla oli kaikki asiat huonommin! Akat oli erit. Ei enää eletä mitään sotien jälkeistä aikaa.
Mikään ei hyvä. Joku käy terapiassa kun en 16 v päässyt kotoa pois, toinen kärsii kun on kustannettu kouluun .
Tänä päivänäkin amiksia ja lukiolaisia asuu koulupaikkakunnillaan. Onko siis myös viiskymppiset sit huonoja vanhempia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huolet ne on kullakin. Itse, olen tuota myllyviidan kirjojen huonoa ikäluokkaa, olisin ollut onnessani jos olisin päässyt lukioon vaikka toisellekin paikkakunnalle. Sensijaan 15-vuotiaana menin toiselle paikkakunnalle osuuskaupan myyjäharjoittelijaksi. Ei tullut rahaa eikä ees vanhanainaisia vaatteita kotoa.
Kun suuret ikäluokat kuolevat ja heidän lapsensakin lopettavat joskus terapiat , loppuu kai tämän myllyviidan ja mikä se mies olikaan nimeltään , urat.
Perus boomerikommentti. Ei tuo vielä mitään, kyllä minulla oli kaikki asiat huonommin! Akat oli erit. Ei enää eletä mitään sotien jälkeistä aikaa.
Miksi "nykyaikainen ihminen" jumittaa kolkyt vuotta vanhoissa asioissa? Se siis on fiksumpaa kuin boomerien elämänhalu pärjätä elämässään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ihmiset roikkuvat siis vanhemmissaan yleensä nlin tiiviisti että ensimmäinen ajatus viiskybäsellä on mitähän äiti sanoo. Uskallanko mennä jalkahoitoon jos äiti pitää turhuutena? Siskokaan ei käy.
Tommoselta nää jutut kuulostaa.
Täytettyäni 15 vuotta isäni oli pitkään työttömänä. Hänen ainoa saavutuksensa elämässä tuli siitä, että minä, teini-ikäinen, olin kotona kuuntelemassa hänen nuhtelujaan, mikä sai hänet tuntemaan, että hänellä oli vielä hitunen valtaa. Kun olin 16-vuotias, toivoin todella, että äitini voisi auttaa meitä pääsemään eroon elämästä isäni kanssa kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen viisissäkymmenissä, en enää mieti nuoruutta tai teinivuosia, mutta mietin yhteydenpidon vähentämistä kun en jaksa kuunnella äidin (78) itsekehua milloin mistäkin vaihtuvasta ja älyttömästä aiheesta. Tasapainottelu velvollisuudentunnon, jaksamisen ja jonkunlaisen säälinkin välillä ei aina ole ihan helppoa, vanhuksesta kun on kyse.
Vierailija kirjoitti:
Eikö lukio aloiteta 16-vuotiaana?
Loppuvuodesta syntyneet menevät lukioon 15-vuotiaina, jos ovat aloittaneet koulun sinä vuonna jona täyttävät 7 v ja suorittavat peeuskoulun normaalissa ajassa. Itsekin kirjoitin 18-vuotiaana ylioppilaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni tuntuu kommentoivan aivan aiheen vierestä, aivan kuin Ap olisi itse halunnut muuttaa pois jo lukioiässä, vaikka Ap kertoo aivan päinvastaista. Ap olisi halunnut ja tarvinnut tukea ihan koko koulutiensä loppuun asti, mutta vanhemmat lähettivät kauas toiselle paikkakunnalle, todennäköisesti jotta saivat tämän pois kotoa "jaloista pyörimästä".
Samaten tuo koko Ap:n kertoman väheksyminen, "kun ennen oli monella vielä huonommin". Se, että lapsia on kohdeltu huonosti ja jätetty heitteille koko maailman sivu on tragedia. Vaikka se olisi ollut ennen kuinka "tavallista" tahansa, siitä tulee pyrkiä eroon ja eteenpäin kaikin mahdollisin keinoin, ja tajuta, että se oli jo aikanaan väärin. Asioiden sivuuttaminen "no, se nyt vain oli silloin tapana" on pelkästään haitallista.
Oma neuvoni Ap:lle näin ulkopuolisena on, että välien katkaisemisessa ei ole mitään pahaa, mikäli yhteydenpidosta vanhempiisi ei myöskään seuraa mitään hyvääkään. Mikäli kammoat jokaista yhteydenottoa jo etukäteen, olosi on sen jälkeen vain entistä huonompi, eivätkä vanhempasi rehellisesti tuo mitään positiivista elämääsi, niin anna mennä. Et ole heille mitään velkaa vain sen tähden, että ovat sinut siittäneet ja synnyttäneet.
Isoin syy, miksi niin moni suomalainen pitää hampaat irvessä yhteyttä itseään päähän potkineisiin sukulaisiin, on valheellinen "syyllisyyden" tunne. Samaan aikaan, kun ne itseä huonosti kohdelleet tai jopa vieläkin kohtelevat sukulaiset eivät tunne pienintäkään syyllisyyden pistoa.
Ratkaisin asian asumalla etäällä ja käymällä vanhempieni luona harvakseltaan jo 19 -vuotiaana. Nyt kun ikää on tullut, he kaipaavat monenlaista apua. Joskus käyn auttelemassa paikan päällä, jotkut asiat hoidan etänä.
En voi kunnioittaa pieniä lapsia pahoinpidelleitä vanhempani, joilla ainut tärkeä asia maailmassa on aina ollut ja on edelleen raha. Tulen toimeen asiallisissa asioissa ja suljen korvani ylvästelyltä ja esimerkiksi työttömien haukkumiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terapeuteille on nyt suuret ikäluokat suuri ansionlähde. Suurten ikäluokkien noin 50 v käyvät terapioissa ja mukava sitten rupatella sodan jälkeen syntyneiden ihmisten huonoudesta ihmisinä ja kasvattajina asiakkaan kanssa . Eihän viiskymppisellä voi mitään muuta lastia olla elämässään kertynyt.
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmiset roikkuvat siis vanhemmissaan yleensä nlin tiiviisti että ensimmäinen ajatus viiskybäsellä on mitähän äiti sanoo. Uskallanko mennä jalkahoitoon jos äiti pitää turhuutena? Siskokaan ei käy.
Tommoselta nää jutut kuulostaa.
Olisikohan mitään tekemistä sen kanssa, että jo lapsena on itsetunto nitistetty vanhempien toimesta? :D Osalla tunnekylmien vanhempien taholta, osalla taas helikopterivanhemmat ovat jyränneet ja päättäneet kaiken lastensa puolesta vielä pitkälle aikuisikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäpä jos varaisit reissun Thaimaahan ja miettisit asiaa siellä? Saisit perspektiiviä.
Narsistien uhrien tuki ry, siellä on mm. hyvä keskustelupaikka just tällaisille asioille. Suosittelen lukemaan ja kirjoittamaankin! Olet aivan oikeassa, että noin ei kuulu ketään kohdella ja saat olla sen johdosta rikki. Mutta sinä päätät päästää irti, ei äitisi tai kukaan muukaan <3
Kommentt1 31. Siis toisilla paikkakunnilla asuvat amikset ja lukiolaiset ovat huonojen vanhempien lapsia, liki rikollisia?
Siis jo kommentiisa niin vahva riippuvuus vanhempiin että tajuaa miksi vielä viiskymppisenä sitten roikkuu heissä totellen.
Hei ap, kuullostaa tosi ikävältä tilanteelta, myötätuntoa täältä Mä neuvoisin harjoittamaan anteeksiantoa. Se, että elämä on mennyt näin, tuntuu tosi epäreilulta, onneksi sinulla on vielä elämää edessä. anteeksiantaminen voi tuntua tosi hankalalta ajatukselta, mutta se vapauttaa sut elämään omaa elämääsi. Katkeruus pitää helposti vanhassa kiinni,
Anteeksianto taas antaa mahdollisuuden mennä eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Terapeuteille on nyt suuret ikäluokat suuri ansionlähde. Suurten ikäluokkien noin 50 v käyvät terapioissa ja mukava sitten rupatella sodan jälkeen syntyneiden ihmisten huonoudesta ihmisinä ja kasvattajina asiakkaan kanssa . Eihän viiskymppisellä voi mitään muuta lastia olla elämässään kertynyt.
Se keski-iän kriisi tekee kyllä hassuja temppuja joskus. Nykyään oirehtii näkyvimmin nuoret, mutta harvemmin kirjoittelevat tänne.
Vierailija kirjoitti:
Kommentt1 31. Siis toisilla paikkakunnilla asuvat amikset ja lukiolaiset ovat huonojen vanhempien lapsia, liki rikollisia?
Siis jo kommentiisa niin vahva riippuvuus vanhempiin että tajuaa miksi vielä viiskymppisenä sitten roikkuu heissä totellen.
Mikäli viestinumerot eivät ole menneet sekaisin (eli välistä ei ole esim. poistunut viestejä), vaan tämä on oikeasti kommentti tuohon pitkään viestiin: luetunymmärtäminen ei vissiin ole ihan vahvuutesi? :D
On hiukan eri asia nuorelta itse valita muuttaa ja saada siihen vanhemmiltaan tukea, kuin joutua vanhempiensa toimesta heivatuksi tuntemattomalle paikkakunnalle vielä, kun olisi lainkin silmissä oikeutettu asumaan edelleen kotona.
Huolet ne on kullakin. Itse, olen tuota myllyviidan kirjojen huonoa ikäluokkaa, olisin ollut onnessani jos olisin päässyt lukioon vaikka toisellekin paikkakunnalle. Sensijaan 15-vuotiaana menin toiselle paikkakunnalle osuuskaupan myyjäharjoittelijaksi. Ei tullut rahaa eikä ees vanhanainaisia vaatteita kotoa.
Kun suuret ikäluokat kuolevat ja heidän lapsensakin lopettavat joskus terapiat , loppuu kai tämän myllyviidan ja mikä se mies olikaan nimeltään , urat.