Miten saada lapsi reippaaksi ja sinnikkääksi?

Pahinta on antaa periksi. Anna lapsen valittaa, kyllä se siitä helpottaa. Puhun ihan kokemuksesta. 

lyö sitä ensin ja ala sitten VAATIMAAN asioita

vaihda lapsen perimä

Kuvaamasi reippaus on persoonallisuuden piirre, ei kasvatuksen tulos. Ei sitä voi kasvattaa.

Hän vaistoaa, ettei kelpaa sinulle.

Oletko ap mielenvikainen? Asiantuntijoiden mukaan erilaisista persoonallisuushäiriöistä kärsii väestössä noin 5 - 15 %. Voisit hyvin sopia joukkoon.

Oletko 90 v kun käytät tuollaisia Topeliuksen saduista revittyjä sanoja?

Minulla yksi lapsista on myös tuollainen mukavuudenhaluinen kotihiiri. Asioita joutuu silti tekemään vaikka ei tykkää ja valittaa siitä. Joka päivä ulkoillaan, peseydytään ja syödään yms. Saa valittaa. Vastaan kyllä miksi niin tehdään ja mutta en jää jankuttamaan, voi valittaa itsekseen. 

Lapsen luonnetta ei voi muuttaa, pitää hyväksyä että lapset ovat erilaisia, eikä oman lapsen kaikista tavoista tarvitse pitää, jokaisella on hyviä ja huonoja ominaisuuksia. 

jos hoet tuota reippautta lapsellesi koko ajan, niin ei ole ihmekään, että hän haraa vastaan. pidä nyt ensin taukoa tuosta teemasta.

oletko itse 'reipas'? asioita voi vain suorittaa, ei tarvitse olla reippaan oloinen.

otat nyt vaan lapsen mukaan, etkä kommentoi lapsellesi mitenkään reppautta, tai sen puutetta. vaadit silti normaalin rajoissa osallistumista.

terv. normaalireippaiden aikuisten lasten äiti. meillä tehtiin välillä mielellään, välillä vähemmän innostuneesti, joka sai näkyä.

Vierailija kirjoitti:

vaihda lapsen perimä

Minä ja lapsen isä ollaan molemmat reippaita ja sinnikkäitä tyyppejä, jotka tykkää ulkoilla ja jopa harrastaa vaellusretkeilyä säässä kuin säässä vähät sateista ja epämukavuuksista välittämättä. Muutenkin olemme sellaisia, että meitä ei pikkuasiat hetkauta. Mikään esim. retkeily tämän lapsen kanssa vain ei onnistu, ellei ole aivan täydellinen sää ja silloinkin vain pikkumatka, koska kuulemma kenkä painaa tai sukka on epämukavasti tai takki kinnaa tai väsyttää tai aurinko häikäisee tai hiuksissa on olo (!) tai mitä vain vastaavaa pientä. Kieltäytyy kulkemasta ja ei tuon ikäistä nyt voi enää väkisin kantaakaan ja nauttia itse siinä muka retkeilystä. Ap

Miksi itse painat 118 kiloa ja  kuntosi on nolla?

Ja nuo alkomäärät ovat alkkiksen lukemia.

Voit yrittää saada lasta huomaamaan itseään kiinnostavia /omalle luonteelleen sopivia asioita ulkoilussa. Pelkkä ulkona kävely on monelle aika tylsää. Meilläkin lapsi mieluiten puuhaisi vain oman harrastuksensa parissa, mutta kun on muutaman kerran tajunnut että muukin tekeminen voi olla hänestä kiinnostavaa ja kivaa, niin hän on helpommin lähtenyt ulos (hänelle toimii pienet haasteet ja kilpailut, esim. kuka löytää ensin/eniten jotain ulkoa, geokätköilystäkin on tykännyt). Mieti mikä on juuri omaa lastasi motivoiva asia, onko se asioiden ratkaisu, rakentelu, kehittyminen, mielikuvitus vai joku muu, ja sitten keksit jotain siihen sopivaa tekemistä mihin häntä ohjata.

Vierailija kirjoitti:

Voit yrittää saada lasta huomaamaan itseään kiinnostavia /omalle luonteelleen sopivia asioita ulkoilussa. Pelkkä ulkona kävely on monelle aika tylsää. Meilläkin lapsi mieluiten puuhaisi vain oman harrastuksensa parissa, mutta kun on muutaman kerran tajunnut että muukin tekeminen voi olla hänestä kiinnostavaa ja kivaa, niin hän on helpommin lähtenyt ulos (hänelle toimii pienet haasteet ja kilpailut, esim. kuka löytää ensin/eniten jotain ulkoa, geokätköilystäkin on tykännyt). Mieti mikä on juuri omaa lastasi motivoiva asia, onko se asioiden ratkaisu, rakentelu, kehittyminen, mielikuvitus vai joku muu, ja sitten keksit jotain siihen sopivaa tekemistä mihin häntä ohjata.

Ei ole löytynyt sellaista mukavaa asiaa, joka ohittaisi epämukavuuden ja tekisi ns. reippaaksi. Häntä kyllä kiinnostaa moni asia ja tykkää monesta asiasta ja aina lähtee mielellään mukaan (paitsi jos sää on huono). Mutta heti huomatessaan jonkun pienen epämukavan asian (voi olla vaikka tuulee kasvoihin liikaa), niin reippaus katoaa kuin tuhka tuuleen ja sanoo vain että ei suostu edes yrittämään sitä kivaa asiaa, koska ei siitä voi kuitenkaan nauttia kun xyz on huonosti. Kun pakotetaan yrittämään, niin totta se on että ei nauti vaan valittaa vain siitä mikä on huonosti. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voit yrittää saada lasta huomaamaan itseään kiinnostavia /omalle luonteelleen sopivia asioita ulkoilussa. Pelkkä ulkona kävely on monelle aika tylsää. Meilläkin lapsi mieluiten puuhaisi vain oman harrastuksensa parissa, mutta kun on muutaman kerran tajunnut että muukin tekeminen voi olla hänestä kiinnostavaa ja kivaa, niin hän on helpommin lähtenyt ulos (hänelle toimii pienet haasteet ja kilpailut, esim. kuka löytää ensin/eniten jotain ulkoa, geokätköilystäkin on tykännyt). Mieti mikä on juuri omaa lastasi motivoiva asia, onko se asioiden ratkaisu, rakentelu, kehittyminen, mielikuvitus vai joku muu, ja sitten keksit jotain siihen sopivaa tekemistä mihin häntä ohjata.

Ei ole löytynyt sellaista mukavaa asiaa, joka ohittaisi epämukavuuden ja tekisi ns. reippaaksi. Häntä kyllä kiinnostaa moni asia ja tykkää monesta asiasta ja aina lähtee mielellään mukaan (paitsi jos sää on

Ei lapsen tarvitse nauttia kaikesta tekemisestä, se kasvattaa myös luonnetta. Lapselle pitää opettaa, ettei aina voi olla kivaa. Olin itsekin tuollainen valittaja, mutta vanhempani veivät minut vaellukselle, uimaan, veneilemään yms, ja opin kyllä tykkäämään siitä. 

Mä sain koko lapsuuden ja nuoruuden kuulla olevani epäreipas. Vaikka oikeasti tein ja teen edelleen mielelläni vaikka mitä, mutta pakotettu tahti oli se mikä ei itselle toiminut. Olen introvertti, mutta eihän sellaisesta silloin puhuttu. Tarvitsen hetken omaa aikaa, lapsena olisin tarvinnut palautumista koulun jälkeen, mutta aina joku oli hönkimässä niskaan ja määräämässä ja vaatimassa mitä pitää tehdä, eikä omaa tilaa ollut ollenkaan. Rakastin niitä pitkiä iltapäiviä milloin nuorempi sisarus oli vielä päiväkodissa ja itse sai olla muutaman tunnin omassa rauhassa. Silloin olin myös "reippaampi" kun muut tulivat kotiin, vaikka pakotettu tekeminen olisi ollut jotain tylsää.

Hei AP, 

Olen itse tuollainen mukavuutta arvostava aikuinen. Lapsena kaikki metsässä rämpimiset oli ärsyttävää, myös talviurheilua vihasin ja niin muuten teen edelleen! Jos pakotat lapsesi noihin vaelluksiin niin hän tulee inhoanaan sitä vain enemmän. Itse tykkään nykyään käydä jumpalla ja salilla enkä hiihdä vieläkään. Vaikutat AP kireältä luomuluontoihmiseltä! Mitä jos tekisit sen lapsesi kanssa vaikka sitä piirtämistä josta hän tykkää? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

vaihda lapsen perimä

Minä ja lapsen isä ollaan molemmat reippaita ja sinnikkäitä tyyppejä, jotka tykkää ulkoilla ja jopa harrastaa vaellusretkeilyä säässä kuin säässä vähät sateista ja epämukavuuksista välittämättä. Muutenkin olemme sellaisia, että meitä ei pikkuasiat hetkauta. Mikään esim. retkeily tämän lapsen kanssa vain ei onnistu, ellei ole aivan täydellinen sää ja silloinkin vain pikkumatka, koska kuulemma kenkä painaa tai sukka on epämukavasti tai takki kinnaa tai väsyttää tai aurinko häikäisee tai hiuksissa on olo (!) tai mitä vain vastaavaa pientä. Kieltäytyy kulkemasta ja ei tuon ikäistä nyt voi enää väkisin kantaakaan ja nauttia itse siinä muka retkeilystä. Ap

Lapsi perii myös aiempien sukupolvien ominaisuuksia, hän ei ole kopio teistä. Jos lapsi ei pidä retkeilystä niin valitkaa jotain mieleisempää tekemistä tilalle. Kun lapsi kasvaa teillä on aikaa tehdä niitä asioita mistä itse nautitte. Mutta lapsia ansaitsee hyvän lapsuuden, sellaisen missä hänen tarpeensa huomioidaan. 

Taivaan kiitos en syntynyt tuollaiseen perheeseen! Olet selvästi aikuinen, mutta et ymmärrä mitä olet tekemässä lapsellesi? Miten ihmeessä edes vaadit lapselta retkeilystä nauttimista, eihän sellainen liikunta sovi lapselle muutenkaan kuin poikkeustapauksissa. 

Lapsesi on kärsivällinen ja pitkäjänteinen, jos hän olisi kasvanut samanlaisessa kodissa kuin minä, hänestä kasvaisi itseensä ja tekemiseensä luottava rohkea aikuinen. Meillä arvostettiin kaikkea älyllistä ja taiteellista korkeimmalle. Liikunnalliset harrastukset valitsin itse. Minua ei pakotettu hiihtämään ja uimaan, vaikka vanhemmat pitivät niistä lajeista. Niinpä minusta kasvoi sekä liikunnallinen että oppimista rakastava ihminen. 

Jos haluat lapsellesi hyvää, hyväksy hänet sellaisena kuin hän on. Toki se on vaikeaa, kun sinä itsekään et ole sellaista kasvatusta saanut. Mutta voisit opetella vähitellen, lapsesi hyötyisi siitä. On kauhea kasvaa kodissa, jossa kokee olevansa vääränlainen ja rakkautta pitää yrittää ansaita. Siitä on puhuttu "mustana kasvatuksena" vaikkei se edes sisältäisi väkivaltaa.

En tiedä minkä ikäinen lapsesi on, mutta jos vanhemmat eivät saa lasta tihkusateella ulos, niin kaverit yleensä saa. Kavereiden kanssa ei ole mitään väliä mikä sää on, jos on hauskaa ja vaatteet säänmukaiset. Toki joillain nykylapsilla ei ole mitään mielikuvitusta siitä mitä kaikkea ulkona voi tehdä, siinä voi vanhempikin vähän antaa vinkkejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voit yrittää saada lasta huomaamaan itseään kiinnostavia /omalle luonteelleen sopivia asioita ulkoilussa. Pelkkä ulkona kävely on monelle aika tylsää. Meilläkin lapsi mieluiten puuhaisi vain oman harrastuksensa parissa, mutta kun on muutaman kerran tajunnut että muukin tekeminen voi olla hänestä kiinnostavaa ja kivaa, niin hän on helpommin lähtenyt ulos (hänelle toimii pienet haasteet ja kilpailut, esim. kuka löytää ensin/eniten jotain ulkoa, geokätköilystäkin on tykännyt). Mieti mikä on juuri omaa lastasi motivoiva asia, onko se asioiden ratkaisu, rakentelu, kehittyminen, mielikuvitus vai joku muu, ja sitten keksit jotain siihen sopivaa tekemistä mihin häntä ohjata.

Ei ole löytynyt sellaista mukavaa asiaa, joka ohittaisi epämukavuuden ja tekisi ns. reippaaksi. Häntä kyllä kiinnostaa moni asia ja tykkää monesta asiasta ja aina lähtee mielellään mukaan (paitsi jos sää on

Annat lapsen kiukutella etkä reagoi siihen, lapsi oppii että huomiota ei enää irtoa vaikka kuinka yrittää ja jossain vaiheessa siihen menee mielenkiinto.