Lue keskustelun säännöt.
Miten saada lapsi reippaaksi ja sinnikkääksi?
13.02.2026 |
Lapseni (tokaluokkalainen) on aina ollut sellainen, että hän ei ole ollenkaan reipas ja sinnikäs. Vaan aivan päinvastoin. Mukavuudenhaluinen, jolla ei ole mitään reippautta yrittää mitään vähänkään epämukavaa tai hankalaa tai uutta tai jännittävää. Mieluiten eläisi elämänsä vain kotona sisällä piirtämässä, joka on hänen rakkain harrastus (siinä on hän todella sinnikäs, ei oikein missään muussa). Jos ulkona vaikka sataa ja tuulee ja on kylmä, niin ei ole koskaan löytynyt pienintäkään reippautta kulkea ulkona edes kilometrin matkaa vaikka olisi miten hyvät vaatteet ja varusteet. Kulkee vain kun on pakko, ja sen tekee kärsien ja valittaen. Olen yrittänyt häntä aina reipastaa ja kannustaa reippauteen ja asioiden yrittämiseen. Tämä tuntuu kuitenkin vain pahentavan asioita, ei muuttavan lasta reippaammaksi. Miten lapsi kasvatetaan reippaaksi, joka reippaasti tekee asioita pikkujutuista (pienistä hieman epämukavista asioista) välittämättä?
Kommentit (139)
Tokaluokkalaisen kanssa voi jo keskustella asioista. Perheen yhteinen aika on tärkeää, kai lapsikin saa välillä päättää mitä teette yhdessä. Liikkuminen ja ulkoilu on myös tärkeää, siitä ei voi kieltäytyä, ja jatkuva vinkuminen ja olosuhteista valittaminen on inhottavaa muille ja huonoa käytöstä. Tokaluokkalainen on kyllin iso ymmärtääkseen tämän ja pitämään mölyt mahassaan pikkuasioista. Voi lapselta vaatiakin jotain! Tietysti nämä keskustelut kannattaa käydä rauhassa kotona eikä metsäpolulla vesisateessa kun kaikkia ärsyttää.
Meilläkin yksi lapsista ollut pienestä asti hyvin herkkä vinolle saumalle tai epämukavalle säälle yms, mutta mukana hänkin kulki hammasta purren. Mutta kyllä me vietettiin yhteistä aikaa myös hänelle mieluisalla tavalla ja tehtiin asioita joissa hän sai loistaa. Ei hänestä mahdottoman reipasta tyyppiä kasvanut mutta ei mukavuudenhalu määrittävin piirre sentään ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos täällä jollain on diagnoosi niin äidillä. Pakko olla itse autisti kun ei kykene ymmärtämään erilaisuutta eikä omaa minkäänlaista empatiakykyä. Ap:han ei pelkästään pidä lastaan vääränlaisena, vaan ei oikeasti ymmärrä että toiset ei pidä samoista jutuista kuin hän.
Lapsihan on sinnikäs jos kerran kykenee piirtämistä harjoittelemaan. Ei taida ap olla kovin reipas kun tekee vain itseään miellyttäviä asioita.
Toivon että olet trolli. Muuten olet paska äiti ja muutenkin inhottavan oloinen ihminen. Sylkisin päällesi jos voisin.
Vierailija kirjoitti:
Jos täällä jollain on diagnoosi niin äidillä. Pakko olla itse autisti kun ei kykene ymmärtämään erilaisuutta eikä omaa minkäänlaista empatiakykyä. Ap:han ei pelkästään pidä lastaan vääränlaisena, vaan ei oikeasti ymmärrä että toiset ei pidä samoista jutuista kuin hän.
Lapsihan on sinnikäs jos kerran kykenee piirtämistä harjoittelemaan. Ei taida ap olla kovin reipas kun tekee vain itseään miellyttäviä asioita.
Toivon että olet trolli. Muuten olet paska äiti ja muutenkin inhottavan oloinen ihminen. Sylkisin päällesi jos voisin.
Provo? Sinun vanhemmiltasi on tainnut jäädä kotikasvatus kokonaan antamatta, tai et ainakaan oppinut käytöstapoja. Minäpä yritän vähän vielä opettaa: Täällä keskustellaan asioista. Asioista voi ja saa olla eri mieltä, se on keskustelua parhaimmillaan, mutta ei mennä henkilökohtaisuuksiin!
Voisiko löytyä jokin tasapaino - ulkoilua ei voi välttää valittamalla, mutta sitä ei myöskään tehdä aikuisten ehdoilla. Mitä jos aikuiset pitäisivät vaeltamisen omana rakkaana harrastuksenaan ja lapselta vaaditaan vähän vähemmän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja reippailu on kyllä hirveitä sanoja.
Entäs jos vaan hyväksyt että lapsi ei ole vanhempiensa kopio vaan ihan oma yksilönsä. Kuulostaa että sinulla ollut vähän epärealistiset odotukset siitä että lapsi innostuu samoista asioista kuin sinäkin ja kaikki touhuaminen on pelkkää kivaa yhteistä kokemusta. Löysää pipoa.
Vielä selvennän, että isoin ongelma reippauden puutteessa on koululla ja opettajalla, ei niinkään minulla. Koulu on käskenyt minut reipastamaan lapsen. Ap
Moni muukin lapsi koulussa valittaa, oppitunnit ovat yleensä rauhattomia, on lapsia jotka eivät suostu liikkumaan liikuntatunnilla lainkaan. Turha lasta on loputtomiin houkutella mukaan, katsoo sitten vierestä mitä muut tekevät. Opettajan asenne ratkaisee. Harvemmin koulussa edes liikutaan koulualueen ulkopuolella lasten kanssa, mikä helpottaa opettajan työtä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me tehdään perheenä asioita joista kaikki tykkää. Mieti nyt, jos sua vaikka roudattaisiin väkisin avantoon tai sekasaunaan vaikka kokisit ne erittäin epämukaviksi, reipastuisitko siitä? Miksi lapsi reipastuisi pakottamisesta?
Ongelma siinä, että lapsenkin pitää tottua sietämään epämukavuutta ja tylsyyttä. Nykyään on pilvin pimein nuoria, jotka ei halua tehdä muuta kuin nyhjätä kotona ja hakata jotain pelikonetta, ei kiinnosta opinnot eikä työt koska sellainen on tylsää ja vaatii liikaa ponnisteluja ja kotoa poistumista.
Jos minun lapsuudessani olisi ollut tietokoneita, olisin nyhjännyt niiden kanssa kotona. Ei ollut, joten nyhjäsin kirjojen kanssa. Vasta opinnoissa aloin nyhjätä tietokoneiden kanssa ja olen jatkanut sitä nyhjäämistä 40 vuotta ihan hyvä palkkaisissa töissä. Lapsen epäreippaus ja kotona nyhjääminen ei useinkaan johda syrjäytyneeseen aikuiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulun näkökulma saattaa olla käytöstavoissa. Ei ole OK valittaa ja pilata muiden tekemisen ilo. Eli käytökseen voit puuttua mutta et lapsen luontaiseen persoonaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vaihda lapsen perimä
Minä ja lapsen isä ollaan molemmat reippaita ja sinnikkäitä tyyppejä, jotka tykkää ulkoilla ja jopa harrastaa vaellusretkeilyä säässä kuin säässä vähät sateista ja epämukavuuksista välittämättä. Muutenkin olemme sellaisia, että meitä ei pikkuasiat hetkauta. Mikään esim. retkeily tämän lapsen kanssa vain ei onnistu, ellei ole aivan täydellinen sää ja silloinkin vain pikkumatka, koska kuulemma kenkä painaa tai sukka on epämukavasti tai takki kinnaa tai väsyttää tai aurinko häikäisee tai hiuksissa on olo (!) tai mitä vain vastaavaa pientä. Kieltäytyy kulkemasta ja ei tuon ikäistä nyt voi enää väkisin kantaakaan ja nauttia itse siinä muka retkeilystä. Ap
Retkeily kannattaa aloittaa sillä, että mennään jonnekin kivaan paikkaan ja laitetaan teltta siihen. Piirustusvälineet voi ottaa mukaan. Sitten loikoillaan yhdessä teltassa ja jutellaan mukavia, syödään hyvää ruokaa ja jotain herkkua myös. Sinne mennään hyvällä säällä. Mihinkään ei vaelleta, ollaan vaan teltalla ja pidetään hauska lyhyt retki. Sitten mennään kotiin. Pikku hiljaa lapsi oppii, että retkellä on kivaa.
Liikunta on kyllä tärkeää, siitä olen samaa mieltä. Kannattaa etsiä lapsen kanssa sellainen laji, joka häntä kiinnostaa ja jossa hän on hyvä. Älkää tappako liikunnan iloa noilla pakkovaelluksilla. Lapsesta ei ehkä tule koskaan vaeltajaa, mutta hän voi kiinnostua jostain muusta lajista.
Kuvauksen perusteella lapsella on aistiyliherkkyyttä. Siihen auttaa, kun käyttää oikeanlaisia materiaaleja. Kysy lapselta, mikä tuntuu hyvältä. Laput leikataan aina pois hiertämästä. Lippis päähän ja aurinkolasit käyttöön niin ei häikäise. Tarpeeksi väljät vaatteet niin ei ahdista.
Koittakaa tehdä jotain ihan vaan siksi, koska se on kivaa, ei siksi, että se pitää suorittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en oppinut koskaan pitämään matkustelusta mitä omat vanhemmat ja sisarukseni rakastivat ja jota tehtiin monet kerrat kuukaudessa vähintään mökille, varsinkin kun kärsin edelleen 30v myöhemmin vakavasta matka-pahoin-voinnista ja jo lapsena se oli paha. Aikuisena en tee enää yhtään reissua minnekään, en edes laivalle. Ei ole itseasiassa passiakaan ollut vuosikymmeniin. Ei minusta tullut reipasta hokemalla sitä että ole reipas, ja introverttina on ihanaa olla kotona.
(Jää palsta taas jonouttaa kommenttia jostain syystä, en tiedä mikä sana nyt on muka niin väärin...)
"Mutta koulu pakottaa hiihtämään, luistelemaan, ulkoliikuntaan kovassa vesisateessa jne. Ja koulu valittaa minulle, kun lapsi ei ole yhtään reipas vaan jos on vaikka sukka huonosti monossa ei suostu siellä hiihtämään. Eikä senkään jälkeen kun sukka on ollut vähänkin huonosti monossa vaikka se olisi korjattu. Ap"
No kuka koululiikunnasta tykkäisi? Itsekin useimmiten inhosin sitä, vaikka muuten olen aina liikkunut mielelläni. Syynä ei ollut huono sää, vaan kaikki se suorittaminen ja muihin vertailu. Saattaa olla, että lapsi käyttää sukkaa syynä, kun oikeasti kokee suorituspaineita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Kiitoksia tästä viestistä! Kyllä hänellä voi olla aistiyliherkkyyksiä, hän viihtyy kotona yleensä vain alusvaatteisillaan tai pelkässä löysässä t-paidassa ja alushousuissa. Ei halua pitää kotona vaatteita jos ei ole pakko. Erityisesti sadevaatteita ja talvivaatteita ja kaikkia uusia vaatteita ja kenkiä inhoaa. Olen yrittänyt kyllä tätä ottaa huomioon sen mikä on ollut mahdollista. Ei minusta lapsen valitus ole silleen turhaa valittamista, vaan olen vain ajatellut, että hän ei ole ollenkaan reipas. Ja koulusta on käsketty kotona kasvattaa hänet reippaaksi, jotta ei koulussa valittaisi pikkuasioista vaan tekisi reippaasti muiden mukana ja luokan tahdissa vaikka sukka olisi huonosti monossa. Ap"
Ehkä lapsi on neurokirjolla. Aistiherkkä eikä välttämättä koe tarpeelliseksi tehdä niin kuin muut, jos siinä ei ole hänen mielestään järkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat vei meitä vuoden ympäri mökille ja vitsit, kun inhosin sitä.
En ole käynyt sen jälkeen mökillä, kun sain itse päättää.Jos vanhemmat haluavat tehdä patikointiretkiä, panostakaa aikaan. Lyhyt on myös ihan yhtä hyvä.
Kollega meni naimisiin ja häämatkalle lähti lappiin vaeltamaan. 10 v myöhemmin 3 lapsen äitinä kyllästyi lopulta narinaan.Mm lapset pyysivät joulupukilta ei mennä lappiin
Joskus voi käydä myös näin: https://www.youtube.com/shorts/EpMcyjYRBHE
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse en oppinut koskaan pitämään matkustelusta mitä omat vanhemmat ja sisarukseni rakastivat ja jota tehtiin monet kerrat kuukaudessa vähintään mökille, varsinkin kun kärsin edelleen 30v myöhemmin vakavasta matka-pahoin-voinnista ja jo lapsena se oli paha. Aikuisena en tee enää yhtään reissua minnekään, en edes laivalle. Ei ole itseasiassa passiakaan ollut vuosikymmeniin. Ei minusta tullut reipasta hokemalla sitä että ole reipas, ja introverttina on ihanaa olla kotona.
(Jää palsta taas jonouttaa kommenttia jostain syystä, en tiedä mikä sana nyt on muka niin väärin...)
Minulla auttoi voimakkaaseen matkapahoinvointiin se, kun aloitin tanssin harrastamisen, ja tasapaino parani. Pahoinvointiin saa myös apteekista lääkettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en oppinut koskaan pitämään matkustelusta mitä omat vanhemmat ja sisarukseni rakastivat ja jota tehtiin monet kerrat kuukaudessa vähintään mökille, varsinkin kun kärsin edelleen 30v myöhemmin vakavasta matka-pahoin-voinnista ja jo lapsena se oli paha. Aikuisena en tee enää yhtään reissua minnekään, en edes laivalle. Ei ole itseasiassa passiakaan ollut vuosikymmeniin. Ei minusta tullut reipasta hokemalla sitä että ole reipas, ja introverttina on ihanaa olla kotona.
(Jää palsta taas jonouttaa kommenttia jostain syystä, en tiedä mikä sana nyt on muka niin väärin...)
Minulla auttoi voimakkaaseen matkapahoinvointiin se, kun aloitin tanssin harrastamisen, ja tasapaino parani. Pahoinvointiin saa myös apteekista lääkettä.
Itseasiassa urheilua kyllä olen aina harrastanut aktiivisesti, ja voi kuule, kyllä vuosikymmenien ajan on kokeiltu kaikki mahdolliset lääkkeet ja kaikki tutkittu, usko pois.. minulla pahoinvoimti silti on niin paha, että oksennan jopa itse kuskina ihan viikottain, ja en voi olla missään moottoriajoneuvossa ollenkaan jos en itse aja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vaihda lapsen perimä
Minä ja lapsen isä ollaan molemmat reippaita ja sinnikkäitä tyyppejä, jotka tykkää ulkoilla ja jopa harrastaa vaellusretkeilyä säässä kuin säässä vähät sateista ja epämukavuuksista välittämättä. Muutenkin olemme sellaisia, että meitä ei pikkuasiat hetkauta. Mikään esim. retkeily tämän lapsen kanssa vain ei onnistu, ellei ole aivan täydellinen sää ja silloinkin vain pikkumatka, koska kuulemma kenkä painaa tai sukka on epämukavasti tai takki kinnaa tai väsyttää tai aurinko häikäisee tai hiuksissa on olo (!) tai mitä vain vastaavaa pientä. Kieltäytyy kulkemasta ja ei tuon ikäistä nyt voi enää väkisin kantaakaan ja nauttia itse siinä muka retkeilystä. Ap
Voisko olla aistiyliherkkyyttä?
Mutta oli mitä oli, HYVÄKSY lapsi sellaisena kuin hän on äläkä yritä muuttaa häntä itsesi ja miehesti "reippaaksi" kopioksi.
Jos lapsesi tykkää piirtää ja nysvätä sisällä, niin sitten tykkää. Ei se ole väärin ja hänestä voi tulla vaikka taiteilija aikuisena.
Nykymeiningillä, jossa koko ajan yrität kuin käännyttää lapsea johonkin reippaus-kulttiin, ei välttämättä tule kuin huonoja seurauksia.
P.s Laita lapsi ferritiini-kokeeseen ja vaikka b12-aktiivinen. Jos noi on matalat (ferrit alle 50) tai muissa veriarvoissa häikkää, niin ei ihme, jos ei jaksa. Jos et jaksa viedä kokeisiin, niin syötä kokeiluna kuuri rautaa.
Inhosin lapsena reipas sanaa, sehän on jotain mitä ujolle introvertille jankutetaan. Ei, ujosta introvertistä ei tule reipasta ekstroverttiä jankuttamalla. Aikuisena ujouden oppii enimmäkseen peittämään, että selviää aikuisen elämästä, mutta aina se kulkee mukana.
Viime vuosina olen oppinut inhoamaan tavoitteellinen sanaa, se on aikuselämän reippaan vastine. Kaiken pitää olla tavoitteellista, niin työelämän kuin harrastusten, ei riitä, että tekee työnsä kunnolla ja liikkuu omaksi ilokseen.
Koivuvitsaa päivittäin ja avannossa uittamista viikottain, risusavottaa ja halonhakkuuta myös päivittäin.
Minulla oli myös joskus kaveri kenen vanhemmat olivat intohimoisia purjehtijoita. Muistan kaverini kertoneen miten hän inhosi purjehtimista ja miten jokainen lapsuuden ja nuoruuden kesä meni veneellä ollessa pilalle. He tekivät siis kuukauden mittaisia purjehdusreissuja joka heinäkuu.
Haluatko sinä AP lapsesi lapsuuden menevän pilalle? Jos et, aika osoittaa olevasi aikuinen. Kiinnostu ja tue sinä lastasi hänen mielenkiinnonkohteissaan.