Miten saada lapsi reippaaksi ja sinnikkääksi?

Vierailija kirjoitti:

Osta sille poni. On aika kova koulu, mutta takuulla oppii reippaaksi.

Osta si kirpputorilta niitä vanhanpiian palapelejä ...😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂

Vierailija kirjoitti:

Koivunherraa perseelle.

Se on pahoinpitely ,ja rikollista.

Pennusta tulee löysäperseinen vänisijä, joka nyyhkii normaalin arjen asioita. Vie tunturiin kaamosvaellukselle ja sano, että vain ruumisauto voi keskeyttää retkenne :)

Vierailija kirjoitti:

Taivaan kiitos en syntynyt tuollaiseen perheeseen! Olet selvästi aikuinen, mutta et ymmärrä mitä olet tekemässä lapsellesi? Miten ihmeessä edes vaadit lapselta retkeilystä nauttimista, eihän sellainen liikunta sovi lapselle muutenkaan kuin poikkeustapauksissa. 

 

Lapsesi on kärsivällinen ja pitkäjänteinen, jos hän olisi kasvanut samanlaisessa kodissa kuin minä, hänestä kasvaisi itseensä ja tekemiseensä luottava rohkea aikuinen. Meillä arvostettiin kaikkea älyllistä ja taiteellista korkeimmalle. Liikunnalliset harrastukset valitsin itse. Minua ei pakotettu hiihtämään ja uimaan, vaikka vanhemmat pitivät niistä lajeista. Niinpä minusta kasvoi sekä liikunnallinen että oppimista rakastava ihminen. 

 

Jos haluat lapsellesi hyvää, hyväksy hänet sellaisena kuin hän on. Toki se on vaikeaa, kun sinä itsekään et ole sellaista kasvatusta saanut. Mutta voisit opetella vähitellen, lapsesi hyötyisi siitä. On kauhe

Olipas tuomitseva kommentti sinulta. En tiedä mistä oikein keksit, että meillä pakotettaisiin. En mitään sellaista kirjoittanut, vaan kirjoitin, että lastamme ei kannata pakottaa, koska pakottamallakaan häntä ei saa niitä asioita tekemään. Kävely/pyöräily kouluun on ainoa mihin pakotamme, koska kouluun täytyy mennä, ja autolla emme kuskaa (matkaa 1,5 km). Muu ulkoilu ja liikunta on sellaisia, että kannustamme. Jos sanoo, että ei halua tai ei pysty, ja kannustamisella yrittämiseenkään ei selvästi lähde tekemään, emme pakota. Mutta koulu pakottaa hiihtämään, luistelemaan, ulkoliikuntaan kovassa vesisateessa jne. Ja koulu valittaa minulle, kun lapsi ei ole yhtään reipas vaan jos on vaikka sukka huonosti monossa ei suostu siellä hiihtämään. Eikä senkään jälkeen kun sukka on ollut vähänkin huonosti monossa vaikka se olisi korjattu. Ap

Vierailija kirjoitti:

En tiedä minkä ikäinen lapsesi on, mutta jos vanhemmat eivät saa lasta tihkusateella ulos, niin kaverit yleensä saa. Kavereiden kanssa ei ole mitään väliä mikä sää on, jos on hauskaa ja vaatteet säänmukaiset. Toki joillain nykylapsilla ei ole mitään mielikuvitusta siitä mitä kaikkea ulkona voi tehdä, siinä voi vanhempikin vähän antaa vinkkejä.

Ei saa kaveritkaan. Lapsi vastaa heille suoraa, että en lähde koska sataa tai tuulee tai ei jaksa tms. Ap

Onko lapsella aistiyliherkkyyttä? Kuvailemasi asiat kuulostavat siltä. "kenkä painaa tai sukka on epämukavasti tai takki kinnaa tai väsyttää tai aurinko häikäisee tai hiuksissa on olo (!) tai mitä vain vastaavaa pientä."  tai tuo tuuli kasvoilla? 

Onko muuten tarkka vaatetuksesta sisätiloissa, esim. suosii tiettyjä vaatteita, viihtyy ilman sukkia tai pitkävartisissa sukissa, ei pidä kiristävistä vaatteista? Entä suihkussa, häiritseekö vesi kasvoilla, tai tuntuuko vesisuihku pistelevältä? Häiritseekö meluisat paikat tai loisteputkivalot, miten jaksaa olla esim kaupoissa jossa värejä ja valoja on paljon?  Erityisesti tuo "hiuksissa on olo" herätti huomioni. Mikäli kyse on aistiyliherkkyydestä, ei lapsi tee tuota tahallaan vaikka se sinulle kuulostaa turhalta valittamiselta. Aistiyliherkkyyttä voi kuvata niin, että esim. villapaita tuntuu siltä kuin sinulla se, kun keho on täynnä muurahaisia. Aistiyliherkän keho ei totu epämukavaa tuntemukseen samalla tavalla kun muilla ja häiritsevä viesti "jää päälle" kuormittaen jatkuvasti ja voimakkaasti. Jos tunnistat tätä, niin kannattaa etsiä tietoa, näiden olosuhteiden helpottaminen ja esim vaatteiden valitseminen tumtoaistimukset edellä saattavat helpottaa jos lapsi ei joudu koko ajan keskittymään kehon tuntemuksiin. 

T. toimintaterapeutti 

Työkaverini on tällainen reippailija ja himourheilija. Myös toinen lapsensa on samanlainen, mutta toista kiinnostaa muut, vähän älyllisemmät asiat. Tuntuu inhottavalta kun hän aina puhuu tästä toisesta lapsestaan, kuin tämä olisi jotenkin epäonnistunut, kun ei halua hiihtää montaa kertaa viikossa. Lapsen omilla vahvuuksilla ei ole mitään merkitystä kun pitäisi vaan urheilla ja ulkoilla! Vihjailee myös meille työkavereille kuinka me olemme vähän huonompia kun emme juokse joka päivä töihin ja takaisin ja että hyvin koulussa pärjäävät lapsemme ovat vähän reppanoita kun eivät urheile joka päivä. Mistään muusta hän ei oikein osaa puhuakaan, julkkisjuoruja lukuunottamatta. Prioriteetit kullakin, mutta vaikea uskoa että toinen lapsi selviää aikuiseksi ilman huonoa itsetuntoa.

Reipas ja reippailu on kyllä hirveitä sanoja. 

Entäs jos vaan hyväksyt että lapsi ei ole vanhempiensa kopio vaan ihan oma yksilönsä. Kuulostaa että sinulla ollut vähän epärealistiset odotukset siitä että lapsi innostuu samoista asioista kuin sinäkin ja kaikki touhuaminen on pelkkää kivaa yhteistä kokemusta. Löysää pipoa. 

Vierailija kirjoitti:

Onko lapsella aistiyliherkkyyttä? Kuvailemasi asiat kuulostavat siltä. "kenkä painaa tai sukka on epämukavasti tai takki kinnaa tai väsyttää tai aurinko häikäisee tai hiuksissa on olo (!) tai mitä vain vastaavaa pientä."  tai tuo tuuli kasvoilla? 

 

Onko muuten tarkka vaatetuksesta sisätiloissa, esim. suosii tiettyjä vaatteita, viihtyy ilman sukkia tai pitkävartisissa sukissa, ei pidä kiristävistä vaatteista? Entä suihkussa, häiritseekö vesi kasvoilla, tai tuntuuko vesisuihku pistelevältä? Häiritseekö meluisat paikat tai loisteputkivalot, miten jaksaa olla esim kaupoissa jossa värejä ja valoja on paljon?  Erityisesti tuo "hiuksissa on olo" herätti huomioni. Mikäli kyse on aistiyliherkkyydestä, ei lapsi tee tuota tahallaan vaikka se sinulle kuulostaa turhalta valittamiselta. Aistiyliherkkyyttä voi kuvata niin, että esim. villapaita tuntuu siltä kuin sinulla se, kun keho on täynnä muurahaisia. Aistiyliherkän keho ei to

Kiitoksia tästä viestistä! Kyllä hänellä voi olla aistiyliherkkyyksiä, hän viihtyy kotona yleensä vain alusvaatteisillaan tai pelkässä löysässä t-paidassa ja alushousuissa. Ei halua pitää kotona vaatteita jos ei ole pakko. Erityisesti sadevaatteita ja talvivaatteita ja kaikkia uusia vaatteita ja kenkiä inhoaa. Olen yrittänyt kyllä tätä ottaa huomioon sen mikä on ollut mahdollista. Ei minusta lapsen valitus ole silleen turhaa valittamista, vaan olen vain ajatellut, että hän ei ole ollenkaan reipas. Ja koulusta on käsketty kotona kasvattaa hänet reippaaksi, jotta ei koulussa valittaisi pikkuasioista vaan tekisi reippaasti muiden mukana ja luokan tahdissa vaikka sukka olisi huonosti monossa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja reippailu on kyllä hirveitä sanoja. 

Entäs jos vaan hyväksyt että lapsi ei ole vanhempiensa kopio vaan ihan oma yksilönsä. Kuulostaa että sinulla ollut vähän epärealistiset odotukset siitä että lapsi innostuu samoista asioista kuin sinäkin ja kaikki touhuaminen on pelkkää kivaa yhteistä kokemusta. Löysää pipoa. 

Vielä selvennän, että isoin ongelma reippauden puutteessa on koululla ja opettajalla, ei niinkään minulla. Koulu on käskenyt minut reipastamaan lapsen. Ap

Jaa nyt olikin kyse siitä, että koulussa pakotetaan liikkumaan, eikä suinkaan siitä, että ap haluaisi lapsen olevan "reipas" ulkoilija säässä kuin säässä. Rupeaa haisemaan provolta.

Mikset hyödyntäisi lapsen kiinnostusta taiteisiin ulkoilua ajatellen? Kesäaikaan kynät ja paperit mukaan: näytä, miten paljon luonnossa on kiinnostavia asioita, joita piirtää, vaikka männynoksa. Tai, jos hänellä on tiettyjä aiheita, mitä tykkää piirtää, lähtekää sellaiseen paikkaan ulkoilemaan, jossa noihin aiheisiin voi törmätä. 

Ja hankkikaa hänelle/perheeseen kunnon kamera, vaikka ihan järkkäri, ja talviaikaan kannusta lähtemään ulos mukaan kuvia ottamaan, vaikka sitten inspiraatioksi piirustuksia varten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja reippailu on kyllä hirveitä sanoja. 

Entäs jos vaan hyväksyt että lapsi ei ole vanhempiensa kopio vaan ihan oma yksilönsä. Kuulostaa että sinulla ollut vähän epärealistiset odotukset siitä että lapsi innostuu samoista asioista kuin sinäkin ja kaikki touhuaminen on pelkkää kivaa yhteistä kokemusta. Löysää pipoa. 

Vielä selvennän, että isoin ongelma reippauden puutteessa on koululla ja opettajalla, ei niinkään minulla. Koulu on käskenyt minut reipastamaan lapsen. Ap

En ihan usko että koulu on noin käskenyt. 

Itselläni on autistisia piirteitä, voimakkaimpana aistiherkkyys. Voiko lapsellasi olla samaa? Itselläni on jopa aikuisena joskus tilanteita, että en esim. Voi käyttää tiettyjä materiaaleja, muuten vaatteet ahdistavat päällä ihan kauheasti.

Autismia sinänsä ei voi "poistaa", mutta siihen voi saada apua ja jos oppii ymmärtämään oireita paremmin, se jo helpottaa. 

 

Onko muuten tarkka vaatetuksesta sisätiloissa, esim. suosii tiettyjä vaatteita, viihtyy ilman sukkia tai pitkävartisissa sukissa, ei pidä kiristävistä vaatteista? Entä suihkussa, häiritseekö vesi kasvoilla, tai tuntuuko vesisuihku pistelevältä? Häiritseekö meluisat paikat tai loisteputkivalot, miten jaksaa olla esim kaupoissa jossa värejä ja valoja on paljon?  Erityisesti tuo "hiuksissa on olo" herätti huomioni. Mikäli kyse on aistiyliherkkyydestä, ei lapsi tee tuota tahallaan vaikka se sinulle kuulostaa turhalta valittamiselta. Aistiyliherkkyyttä voi kuvata niin, että esim. villapaita tuntuu siltä kuin sinulla se, kun

Auttaisiko se, että alin kerron vaatteista olisi mahdollisimman pehmeä ja mukava? Ja kiinnittäkää huomiota niihin sukkiin, opettakaa lapsi vetämään ne hyvin jalkaan ja itse asettelemaan ne niin etteivät paina, jne. Olen siis itse todennäköisesti aistiyliherkkä tai jotain sinnepäin, esimerkiksi villavaatteet on täysin sietämättömiä, ja on vaikea keskittyä mihinkään jos joku kutisee tai painaa. Itsellä tämä korostuu varsinkin väsyneenä ja stressaantuneena, jos esimerkiksi on tiedossa stressaava kokous, niin niinä aamuina kaikki vaatteet tuntuu häiritseviltä.

Vierailija kirjoitti:

Hei AP, 

 

Olen itse tuollainen mukavuutta arvostava aikuinen. Lapsena kaikki metsässä rämpimiset oli ärsyttävää, myös talviurheilua vihasin ja niin muuten teen edelleen! Jos pakotat lapsesi noihin vaelluksiin niin hän tulee inhoanaan sitä vain enemmän. Itse tykkään nykyään käydä jumpalla ja salilla enkä hiihdä vieläkään. Vaikutat AP kireältä luomuluontoihmiseltä! Mitä jos tekisit sen lapsesi kanssa vaikka sitä piirtämistä josta hän tykkää? 

Tuo yhdessä piirtäminen voi olla hyvä idea.

Minun äitini oli reipas mutta oli nuorena harjoittanut hiihtämisen ja uinnin lisäksi myös lukemista, piirtämistä ja taidemaalausta. Kuvien tekeminen häneltä kuitenkin taisi jäädä jo ennen syntymääni. Emme siis yhdessä piirtäneet emmekä maalanneet, mutta olisihan se ollut varmaan kivaa välillä.

Olen siis myös epäreipas piirtelijä ja lapsuudessani sain kuulla siitä sekä isältä että äidiltä. Isä tosin ei minun synnyttyäni enää paljon liikuntaa harrastanut. Äiti vei minua hiihtämään - se oli alussa kauheaa, kun en osannut hallita suksia mäessä - ja uimaan - en pitänyt uimaan opettelusta - ja kävelylenkeille. Hän jaksoi vetää minua perässään ja kertoa ulkoilman terveellisyydestä toistuvasti.

Jos varusteet tai vaatteet tuntuvat epämukavilta, on vaikea nauttia reippailusta. Kylmä tuuli voi oikeasti iskeä pahasti niskaan tai kasvoihin ja aiheuttaa loppupäiväksi päänsärkyä. Epämukavista kengistä voi tulla rakkoja jalkaan . Jne. Kannattaa tarkistaa, ettei valituksen syy ole korjattavissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja reippailu on kyllä hirveitä sanoja. 

Entäs jos vaan hyväksyt että lapsi ei ole vanhempiensa kopio vaan ihan oma yksilönsä. Kuulostaa että sinulla ollut vähän epärealistiset odotukset siitä että lapsi innostuu samoista asioista kuin sinäkin ja kaikki touhuaminen on pelkkää kivaa yhteistä kokemusta. Löysää pipoa. 

Vielä selvennän, että isoin ongelma reippauden puutteessa on koululla ja opettajalla, ei niinkään minulla. Koulu on käskenyt minut reipastamaan lapsen. Ap

 

En ihan usko että koulu on noin käskenyt. 

Ei ihan suoraan käskenyt noilla sanoilla, mutta opettaja soitteli ja pyysi että huolehtisin, että lapsi osallistuu reippaasti hiihtoon muiden mukana eikä kieltäydy siitä jos sukat on huonosti. Ja vastaavaa pyysi. Tulkitsin sen koulun käskyksi, mutta tietenkin se oli oikeasti enemmän kehotus kuin käsky. Silti itse asia siinä on sama. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja reippailu on kyllä hirveitä sanoja. 

Entäs jos vaan hyväksyt että lapsi ei ole vanhempiensa kopio vaan ihan oma yksilönsä. Kuulostaa että sinulla ollut vähän epärealistiset odotukset siitä että lapsi innostuu samoista asioista kuin sinäkin ja kaikki touhuaminen on pelkkää kivaa yhteistä kokemusta. Löysää pipoa. 

Vielä selvennän, että isoin ongelma reippauden puutteessa on koululla ja opettajalla, ei niinkään minulla. Koulu on käskenyt minut reipastamaan lapsen. Ap

Ehkä voisit kysyä koululta ohjeita, miten reipastaminen heidän mielestään tehdään?

Ap:n pitää siis sanoa lapselle, että liikuntatunnilla on tehtävä mitä ope sanoo ja mitä muutkin oppilaat tekevät, vaikka vaatteet olisivat huonosti tai olo muuten epämukava.

Vierailija kirjoitti:

Ap:n pitää siis sanoa lapselle, että liikuntatunnilla on tehtävä mitä ope sanoo ja mitä muutkin oppilaat tekevät, vaikka vaatteet olisivat huonosti tai olo muuten epämukava.

Näin siis tietenkin olen aina sanonutkin, mutta kun lapsi ei tee niin kuitenkaan, koska sitä reippautta ja sinnikkyyttä ei löydy. Siksi kysyin miten lapsen saa kasvatettua reippaammaksi. Pelkkä käskeminen ei selvästi tehoa. Ap