Lue keskustelun säännöt.
Miten saada lapsi reippaaksi ja sinnikkääksi?
13.02.2026 |
Lapseni (tokaluokkalainen) on aina ollut sellainen, että hän ei ole ollenkaan reipas ja sinnikäs. Vaan aivan päinvastoin. Mukavuudenhaluinen, jolla ei ole mitään reippautta yrittää mitään vähänkään epämukavaa tai hankalaa tai uutta tai jännittävää. Mieluiten eläisi elämänsä vain kotona sisällä piirtämässä, joka on hänen rakkain harrastus (siinä on hän todella sinnikäs, ei oikein missään muussa). Jos ulkona vaikka sataa ja tuulee ja on kylmä, niin ei ole koskaan löytynyt pienintäkään reippautta kulkea ulkona edes kilometrin matkaa vaikka olisi miten hyvät vaatteet ja varusteet. Kulkee vain kun on pakko, ja sen tekee kärsien ja valittaen. Olen yrittänyt häntä aina reipastaa ja kannustaa reippauteen ja asioiden yrittämiseen. Tämä tuntuu kuitenkin vain pahentavan asioita, ei muuttavan lasta reippaammaksi. Miten lapsi kasvatetaan reippaaksi, joka reippaasti tekee asioita pikkujutuista (pienistä hieman epämukavista asioista) välittämättä?
Kommentit (139)
Vierailija kirjoitti:
Minulla yksi lapsista on myös tuollainen mukavuudenhaluinen kotihiiri. Asioita joutuu silti tekemään vaikka ei tykkää ja valittaa siitä. Joka päivä ulkoillaan, peseydytään ja syödään yms. Saa valittaa. Vastaan kyllä miksi niin tehdään ja mutta en jää jankuttamaan, voi valittaa itsekseen.
Lapsen luonnetta ei voi muuttaa, pitää hyväksyä että lapset ovat erilaisia, eikä oman lapsen kaikista tavoista tarvitse pitää, jokaisella on hyviä ja huonoja ominaisuuksia.
Sehän on oikeasti vain hyvä piirre, että uskaltaa ilmaista mielipiteensä. Valittava lapsi todennäköisesti valitsee elämälleen juuri itselleen sopivan suunnan ja menestyy siinä, koska tunnistaa omat vahvuutensa. Saattaa jopa olla ihminen joka tulevaisuudessa muuttaa asioita, ja keksii uusia ratkaisuja, koska huomaa epäkohtia. Ja samaa mieltä, valittaa saa, mutta aikuinen on se joka lopulta päättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osta sille poni. On aika kova koulu, mutta takuulla oppii reippaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Minä en muuten ole sitten 80-luvun hiihtänyt. Vanhemmat pakottivat teininä.
Minäkin vihasin hiihtämistä ja onneksi vanhemmat vain nauroivat, kun pummin eri verukkeilla hiihtotunneilta. Ihan karmeaa olisi ollut, jos olisi pakotettu retkeilemään!
Vierailija kirjoitti:
vaihda lapsen perimä
Ai joksikin joo joo -tyypiksi joka nielee kaiken kuran pureksimatta? Kukaan ei ikinä tekisi yhtäkään keksintöä tai kehittäisi ja parantaisi asioita eteenpäin, jos kaikki olisi kaikille aina ihan fine. Todennäköisesti tulen keksi se mukavuudenhaluinen tyyppi eikä se kylmässä reippailija.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ammattikasvattaja ja voi että mä inhoan tuota sanaa "reipas", syö reippaasti nyt, pue reippaasti nyt, sitäsun tätä reippaasti nyt!
Kielsin ryhmässäni moisen määreen, lapsi saa tehdä miten tekee! "reippaus" sytyttää vaan vastarintaa, "en taatusti tee".
MIKSI raahata lapsi mukana retkelle jos se inhoaa koko retkeilyä-tuohon voi vaihtaa minkä tahansa aktiviteetin!
Hyvä antaa mahdollisuuksia eikä pakottaa muottiin!
Ostakaa lapselle kunnon piirtämisvälineet, harjoituskirja, kankaita, paperia, laadukkaita kyniä, värejä, antakaa tehdä mistä' nauttii!
MIKSI muka pitäisi olla teidän muotissa, antakaa lapsen olla omanlaisensa! Tehdä mistä tykkää!
Mä sain tehdä mistä tykkäsin, eikä pakotettu muottiin, ihan hyvä tuli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset kehittyvät eritahtiin. Lapsenne on ehkä erilainen kuin muu perhe, ja voi kokea siitä ulkopuolisuuden tunnetta. Teillä selvästi arvostetaan ulkoilua ja pidetään sitä kunnollisuuden mittana. Monessa maassa näin ei ajatella, vaan sallitaan sisällä puuhailu.
Mieti jos olisit itse syntynyt taiteilija/kädentaitoperheeseen, ja sinua arvosteltaisiin siitä, jos et jaksa piirtää tuntikausia? (Niin kuin oma lapsesi jaksaa tehdä, hän on siis sinnikäs). Ehkä lapsenne löytää liikunnan ilon vaikkapa tanssista tai jostain muusta ilmaisullisesta tai taiteellisesta toiminnasta? Voisiko hänelle sopia hyvin lähellä kotia sellainen kesäinen lyhyt luontoretkeily, jossa pysähdytään vaikkapa piirtämään puita tms. ? Lapsenne voi olla aistiherkkä tai erityisherkkä. Kaikki eivät myöskään aina perheessä syty samoista asioista. Tykkäisikö hän mieluummin kävellä vaikka taidenäyttelyssä tai ulkomuseossa tai kartanomiljöössä, jossa ihasteltaisiin vanhojen talojen yksityiskohtia tai vaikkapa kotieläimiä?
Kehumalla onnistumisesta, innostamalla, motivoimalla. Kehuista syntyy positiivinen kierre oma-aloitteisuuteen. Kuinka mahtava olo tuleekaan kun saa jotain tehtyä - varsinkin silloin kun ei olisi millään jaksanut. Sen kertominen myös ääneen, että ihan mahtavaa kun sait tehtyä vaikkei kiinnostanutkaan.
Itse opin pienenä "reippaaksi" mm. marjojen poimimisella: kehuttiin ylitsevuotavasti ensin kipon täyteen saamisesta ja pikku hiljaa se kasvoi näyttämisen haluksi, sisuksi ja toi itsevarmuutta (pystyn tavoitteeseen) ja sai ponnistelemaan päämäärien eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun pyöräilee kouluun kesät/talvet kelistä piittaamatta niin kyllä siinä sinnikkyys kasvaa.
M39
Hyi olisi ollut kamalaa kasvaa perheessä jossa pakko retkeillä ja ulkoilla, olen aina vihannut sellaista. Pienet marjassa käymisetkin olivat ihan inhokkireissuja. Talviulkoilu liikuntatunnilla painajaista kun aina paleli.
Ihmiset ovat erilaisia, älä pakota lasta. Kannusta hänen vahvuuksiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kehumalla onnistumisesta, innostamalla, motivoimalla. Kehuista syntyy positiivinen kierre oma-aloitteisuuteen. Kuinka mahtava olo tuleekaan kun saa jotain tehtyä - varsinkin silloin kun ei olisi millään jaksanut. Sen kertominen myös ääneen, että ihan mahtavaa kun sait tehtyä vaikkei kiinnostanutkaan.
Itse opin pienenä "reippaaksi" mm. marjojen poimimisella: kehuttiin ylitsevuotavasti ensin kipon täyteen saamisesta ja pikku hiljaa se kasvoi näyttämisen haluksi, sisuksi ja toi itsevarmuutta (pystyn tavoitteeseen) ja sai ponnistelemaan päämäärien eteen.
Samaa mieltä. Kauhistuttaa lukea näitä kommentteja joissa sanotaan, että lasta ei saa pakottaa tekemään asioita jotka eivät häntä kiinnosta.
Näitä palstan ohjeita kun kuuntelet on lopputulos varmasti sutta ja sekundaa.
Turhaan kiusaat itseäsi ja lastasi. Keskity lapsen vahvuuksien tukemiseen ja positiiviseen palautteeseen, niin lapsestasi kasvaa itsensä näköinen ja tasapainoinen ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kehumalla onnistumisesta, innostamalla, motivoimalla. Kehuista syntyy positiivinen kierre oma-aloitteisuuteen. Kuinka mahtava olo tuleekaan kun saa jotain tehtyä - varsinkin silloin kun ei olisi millään jaksanut. Sen kertominen myös ääneen, että ihan mahtavaa kun sait tehtyä vaikkei kiinnostanutkaan.
Itse opin pienenä "reippaaksi" mm. marjojen poimimisella: kehuttiin ylitsevuotavasti ensin kipon täyteen saamisesta ja pikku hiljaa se kasvoi näyttämisen haluksi, sisuksi ja toi itsevarmuutta (pystyn tavoitteeseen) ja sai ponnistelemaan päämäärien eteen.
Omat lapset olivat reippaita marja poimijoita alle kouluikäisenä, eivät enää vuosiin ole suostuneet menemään metsään. Lapsen ikä ja luonne vaikuttaa myös siihen mistä hän pitää.
Vierailija kirjoitti:
Osta sille poni. On aika kova koulu, mutta takuulla oppii reippaaksi.
"Smack the pony" hahahah
"Mitä "smack the pony" tarkoittaa?
Ohjelman nimi oli tarkoitettu parodiaksi sellaisille tarinoille, joita esitettäisiin nuorille tytöille suunnatuissa vuosikirjoissa."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ottakaa retkelle piirustusvälineet mukaan, pysähtykää hienon näköiseen kohtaan jossa lapsi saa piirtää maisemia tai mitä haluaa. Tai retki jossa on useampi tehtävä etsiä jotain ja piirtää se tmv. Joku hyvä alusta paperille mukaan, sateenvarjo suojaksi jos sataa.
Ja ps. toisilla on herkemmät aistit kuin toisilla, ja joku vaatteen sauma voi oikeasti häiritä, kun keho laittaa kokoajan aivoille signaalia että joku on pielessä. Ehkä sitä on vaikea ymmärtää jos itsellä on laiskemmat hermoyhteydet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehumalla onnistumisesta, innostamalla, motivoimalla. Kehuista syntyy positiivinen kierre oma-aloitteisuuteen. Kuinka mahtava olo tuleekaan kun saa jotain tehtyä - varsinkin silloin kun ei olisi millään jaksanut. Sen kertominen myös ääneen, että ihan mahtavaa kun sait tehtyä vaikkei kiinnostanutkaan.
Itse opin pienenä "reippaaksi" mm. marjojen poimimisella: kehuttiin ylitsevuotavasti ensin kipon täyteen saamisesta ja pikku hiljaa se kasvoi näyttämisen haluksi, sisuksi ja toi itsevarmuutta (pystyn tavoitteeseen) ja sai ponnistelemaan päämäärien eteen.
Omat lapset olivat reippaita marja poimijoita alle kouluikäisenä, eivät enää vuosiin ole suostuneet menemään metsään. Lapsen ikä ja luonne vaikuttaa myös siihen mistä hän pitää.
Mun lapsi onkin mies eikä mikään marjanpoimija! Joo vitsi, vitsi. Mutta totta se, että kiinnostuksen kohteet voivat muuttua. Määrääminen on harvalle motivoivaa, niin lapselle kuin aikuiselle.
Vierailija kirjoitti:
Osta sille poni. On aika kova koulu, mutta takuulla oppii reippaaksi.
Osta si kirpputorilta niitä vanhanpiian palapelejä ...😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂
Vierailija kirjoitti:
Koivunherraa perseelle.
Se on pahoinpitely ,ja rikollista.
Pennusta tulee löysäperseinen vänisijä, joka nyyhkii normaalin arjen asioita. Vie tunturiin kaamosvaellukselle ja sano, että vain ruumisauto voi keskeyttää retkenne :)
Vierailija kirjoitti:
Taivaan kiitos en syntynyt tuollaiseen perheeseen! Olet selvästi aikuinen, mutta et ymmärrä mitä olet tekemässä lapsellesi? Miten ihmeessä edes vaadit lapselta retkeilystä nauttimista, eihän sellainen liikunta sovi lapselle muutenkaan kuin poikkeustapauksissa.
Lapsesi on kärsivällinen ja pitkäjänteinen, jos hän olisi kasvanut samanlaisessa kodissa kuin minä, hänestä kasvaisi itseensä ja tekemiseensä luottava rohkea aikuinen. Meillä arvostettiin kaikkea älyllistä ja taiteellista korkeimmalle. Liikunnalliset harrastukset valitsin itse. Minua ei pakotettu hiihtämään ja uimaan, vaikka vanhemmat pitivät niistä lajeista. Niinpä minusta kasvoi sekä liikunnallinen että oppimista rakastava ihminen.
Jos haluat lapsellesi hyvää, hyväksy hänet sellaisena kuin hän on. Toki se on vaikeaa, kun sinä itsekään et ole sellaista kasvatusta saanut. Mutta voisit opetella vähitellen, lapsesi hyötyisi siitä. On kauhe
Olipas tuomitseva kommentti sinulta. En tiedä mistä oikein keksit, että meillä pakotettaisiin. En mitään sellaista kirjoittanut, vaan kirjoitin, että lastamme ei kannata pakottaa, koska pakottamallakaan häntä ei saa niitä asioita tekemään. Kävely/pyöräily kouluun on ainoa mihin pakotamme, koska kouluun täytyy mennä, ja autolla emme kuskaa (matkaa 1,5 km). Muu ulkoilu ja liikunta on sellaisia, että kannustamme. Jos sanoo, että ei halua tai ei pysty, ja kannustamisella yrittämiseenkään ei selvästi lähde tekemään, emme pakota. Mutta koulu pakottaa hiihtämään, luistelemaan, ulkoliikuntaan kovassa vesisateessa jne. Ja koulu valittaa minulle, kun lapsi ei ole yhtään reipas vaan jos on vaikka sukka huonosti monossa ei suostu siellä hiihtämään. Eikä senkään jälkeen kun sukka on ollut vähänkin huonosti monossa vaikka se olisi korjattu. Ap
Minä en muuten ole sitten 80-luvun hiihtänyt. Vanhemmat pakottivat teininä.