Kuuluuko puolison syödä sitä ruokaa mitä tarjotaan? Mielestäni näin on
Ärsyttää todella puolison käytös. Koska valikoi noita tekemiäni ruokia.
Kommentit (111)
"Mitä tarjotaan"...? 😂 Että mitä sinä "äitivaimo" olet yksin valinnut ostaa ja tehdä, niin sitä on kiltisti muidenkin perheenjäsenten syötävä, vai? Miehellä ei ole mitään sanavaltaa siihen, mitä tellä syödään, niinkö...? Onko se mies ehkä samalla tasolla lapsen kanssa sinun silmissäsi? Ja kun menette joskus ulos syömään, niin sielläkin miehen on otettava listalta tai seisovasta pöydästä samaa ruokaa kuin sinä, vai...?!
Voihan Justiina.
Vierailija kirjoitti:
Huvipuistohullu kirjoitti:
"Jos rakastaa, ja toinen on nähnyt vaivaa sinunkin ruoan eteen, niin tietysti sitä kuuluu syödä.
Se toinen taas tietysti ei vasiten tee toiselle inhokkiruokia."
Maistaisin ainaki, mutta jotain sushia en kyllä saisi syötyä ku ehkä puoli palaa 😅
Mitä vikaa sushissa on? Syötkö graavilohta?
Raakaa kalaa, ja tuota graavilohta maistoin kerran, ja piti salaa sylkeä lautasliinaan, ku ei vaan pystyny 😅
Ei, voi tehdä itse mieleistä. En minä ainakaan syö silloin kun mies valmistaa inhokkiruokiani mutta en myöskään kitise asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ikinä voisi seurustella nirsoilijan kanssa. Ruoanlaitto on minulle rakas harrastus, ja myös tapani osoittaa rakkautta. Olen siinä myös hyvä. Jos olisin pari päivää touhunnut keittiössä tuntikausia ja sitten toinen nyrpistelisi, niin kyllä se tuntuisi aivan suoralta vittuilulta. Onneksi oma mieheni hyvällä ruokahalulla syö laittamaani, ja myös tekee kaikki ruokaostokset. Aina muistaa kiittää ruoasta ja myös kehua että tekipä rakas taas maistuvaa ja pussaa päälle.
Näitä pieniä parisuhteen juttuja meillä nämä. Mies osoittaa rakkautensa pienillä teoilla, kuten sen ostoslistan tarkalla noudattamisella ja kiitoksilla ruoasta, ja minä teen parhaani, että meillä on aina maistuvaa ruokaa ja molemmille syöminen on iloinen asia.
Periaatteessa tässä kaikki ok, mutta vähän outo sävy. Kuin jostain 50-luvun amerikkalaisesta muromainoksesta.
Kuka touhuaa ruuan kanssa useamman päivän?
Sellainen, jolle se on rakas harrastus ja tapa osoittaa rakkautta?
Mieheni askarteli minulle pihakeinun puusta roikkumaan; käsin vuoli koristeellisen laudan ja punoi itse kauniin köydenkin. Ei siitä ehkä maailman kaunein tullut, mutta minusta oli ihanaa kun mies sen minulle teki, ja näki siihen paljon vaivaa. Samalla tavalla ruoanlaittoon panostava laittaa vaivaa harrastukseen, ja haluaa vielä jakaa sen rakkaansa kanssa.
Kiittelin miestäni vuolaasti, ja olin hyvin otettu.
Tavallinen arkiruoka ehkä olisi vertautunut kaupasta ostettuun muoviseen keinuun jonka vain olisi ripustanut. Siitäkin olisin kauniisti kiitellyt, enkä tietenkään olisi heittänyt nurkkaan lojumaan tai jopa roskiin. Se olisi ollut hieman sama asia kuin se, että ei toisen tekemää ruokaa söisi kun toinen sitä sinun varten olisi laittanut.
Kyllä mun mies ainakin ottaa huomioon, mitä haluan syödä, eihän siinä ruuanlaitossa olisi muuten mitään järkeä.
Rakastaako puolisoa jos tekee ruokaa jota tämä inhoaa ja pakottaa tämän syömään. Kuulostaa kyllä joltain muulta kuin rakkauden osoituselta.
Vierailija kirjoitti:
Periaatteessa tässä kaikki ok, mutta vähän outo sävy. Kuin jostain 50-luvun amerikkalaisesta muromainoksesta.
Kuka touhuaa ruuan kanssa useamman päivän?
Täh? Mun kaveripiirissä taitaa kaikki välillä kokkailla pidemmän kaavan kautta, ja jaetaankin kaikenlaisia hyviä reseptejä keskenämme... Ihan tavallista keskiluokkaista harrastamista. Välillä kutsutaan myös kavereita syömään puolin ja toisin.
Mitä jos jättäisit tekemättä niitä ideologista kasvis tai vegaani ruokia ja alkaisit tekemään tavallisia ravitsevia ruokia?
Meillä syödään sitä mitä voin syödä. Minä teen ruoat.
Täytyykin muistaa tämä seuraavan kerran kun teen kunnon liharuokaa itselle niin sakon kasvissyöjä tyttöystävälle että kyllä sinun pitää syödä lihaan kun minä sitä valmistin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nirsoiletko sinä vuorostasi miehen laittamille ruoille, vai syötkö kiltisti kaikkea, mitä hän laittaa?
Syön kaikkea mitä tarjotaan. En kuitenkaan useana päivänä peräkkäin näitä "ei mieliruokia", vaan keksin tarpeen vaatiessa jotain muuta itselleni. Esim. kana-riisivuokaa syön vain yhtenä päivänä.
ap
Eli sinä saat nirsoilla miehen tekemille ruuille mutta mies ei saa nirsoilla sinun tekee
mille ruuille?
Vierailija kirjoitti:
Täytyykin muistaa tämä seuraavan kerran kun teen kunnon liharuokaa itselle niin sakon kasvissyöjä tyttöystävälle että kyllä sinun pitää syödä lihaan kun minä sitä valmistin
Miksi tekisit toiselle sellaista jota tiedät että ei syö? Oletko täysi mulkku?
Vierailija kirjoitti:
En ikinä voisi seurustella nirsoilijan kanssa. Ruoanlaitto on minulle rakas harrastus, ja myös tapani osoittaa rakkautta. Olen siinä myös hyvä. Jos olisin pari päivää touhunnut keittiössä tuntikausia ja sitten toinen nyrpistelisi, niin kyllä se tuntuisi aivan suoralta vittuilulta. Onneksi oma mieheni hyvällä ruokahalulla syö laittamaani, ja myös tekee kaikki ruokaostokset. Aina muistaa kiittää ruoasta ja myös kehua että tekipä rakas taas maistuvaa ja pussaa päälle.
Näitä pieniä parisuhteen juttuja meillä nämä. Mies osoittaa rakkautensa pienillä teoilla, kuten sen ostoslistan tarkalla noudattamisella ja kiitoksilla ruoasta, ja minä teen parhaani, että meillä on aina maistuvaa ruokaa ja molemmille syöminen on iloinen asia.
Tottahan mies kiittää ja kumartaa kun lopultakin saa ruokaa, olethan sitä jo pari päivää touhunnut.
Exä suuttui aina, kun en halunnut syödä sen ah niin "maistuvia" kasvispöperöitä vaan wolttasin jotain. En ymmärrä miksi naisten pitää kitistä pienistä asioista. En minäkään loukkaantunut siitä, ettei hän halunnut syödä mun tekemää jauhelihakastiketta.
Vierailija kirjoitti:
Huvipuistohullu kirjoitti:
No en mä ainakaan pakottaisi, aikuinen miäs kuitenkin 😄
Jos aikuinen "miäs" ei syö kaikkia ruokia mitä tarjotaan, niin sano yksikin syy miksi hänelle pitäisi tarjota olleenkaan niitä mieliruokiaan? Jos tämä mies tykkää naudanlihapihvistä, niin miksi tarjoaisin tätä hänelle? Jos ei sitten muukin ruoka kelpaa.
ap
Ei kait sun tartte sille mieliruokiaankaan tarjoilla? Teet mitä teet, syöt itse ja hän on syömättä, jos ei kelpaa. Hankkikoot ja valmistakoot itse safkansa.
Ei ole mikään pakko. Jos ei kelpaa, kokatkoon itse.
Meillä kyllä kelpaa kummallekin toisen tekemät ruuat.
Me ollaan molemmat ruokanirsoja. Joskus syödään samaa koko perhe, joskus molemmat omaa ja lapset omaa. Tiedostetaan tämä eikä siitä ole tullut mitään ongelmaa koko 14v parisuhteen aikana mikä äärettömän tärkeää. Tänään mä teen ruokaa mitä minä ja lapset syödään. Mies tulee myöhemmin töistä ja tulee varmaan grillin kautta tai jääkaapin/pakastimen/kuivakaapin eväillä. Eilen mies teki ruokaa mitä söi lasten kanssa ja mä tein itselle kaurapuuroa lisukkeilla. Halutaan lapsille normaali suhde ruokaan. Meillä miehen kans traumoja lapsuuden kotien ruokailusta yms niin ei haluta tätä lapsille eikä tehdä siitä numeroa jos syödään eri tavalla.
Kyl miehelle kuuluu tehdä sellaista ruokaa josta mies pitää.
Jos teet sitä ittelles sitä kanin vegaanista lisäksi.
Pihvien grillaus tosin on miesten homma. Paistinpannulla pihvien paisto on sekä että. Jos oikein kallista ja hyvää lihaa joka pitää jättää medium miinukseksi niin mies sen paistaa. Muut voi nainenkin paistaa kypsäksi (eli mauttomaksi kuivaksi;)
Vierailija kirjoitti:
Kyl miehelle kuuluu tehdä sellaista ruokaa josta mies pitää.
Jos teet sitä ittelles sitä kanin vegaanista lisäksi.
Pihvien grillaus tosin on miesten homma. Paistinpannulla pihvien paisto on sekä että. Jos oikein kallista ja hyvää lihaa joka pitää jättää medium miinukseksi niin mies sen paistaa. Muut voi nainenkin paistaa kypsäksi (eli mauttomaksi kuivaksi;)
Mies tehköön itse jos ei puolison tekemät kelpaa. Itse en sellaista kyllä katselisi, saisi ukko etsiä itselleen uuden naisen.
Periaatteessa tässä kaikki ok, mutta vähän outo sävy. Kuin jostain 50-luvun amerikkalaisesta muromainoksesta.
Kuka touhuaa ruuan kanssa useamman päivän?