Alkoholistin läheisen ajatuksia
En oikein tiedä, miksi haluan kirjoittaa tästä. Ehkä haluan vain päästää pääni sisältöä ulos. Pahoittelut jo näin aluksi, luvassa on varmasti raskas ja sekava vuodatus.
Niin, eräs minulle rakas on alkoholisti. Ollut sitä toistakymmentä vuotta. Selvin päin fiksu ja iloinen, päihtyneenä itse piru. Monet haukut olen kuullut, monet itsesääliset kännijorinat kuunnellut.
Olen ymmärtänyt - luettuani toipuvien alkoholistien tarinoita ja päihdehoitajalla käytyäni - että minun pitäisi vain elää omaa elämääni ja tehdä siitä mahdollisimman hyvä. Ehkä jopa vain katkaista välit. Ei se vain ole helppoa, särkee sydäntä ajatuskin.
En kaipaa haukkuja, en ehkä neuvojakaan. Se olisi kiva kuulla, että jollakin muullakin on tällaista. Kiitos, jos jaksoit lukea.
Kommentit (73)
^Tuohon vastaan, että entisenä syömishäiriöisenä ymmärrän juomisen pakon. Minulla se oli ahmimisen pakko. Ei siinä ollut nautinnosta kyse, ja päivittäin päätin etten tänään rääkkää itseäni. Kunnes se pakko iski.
Peliriippuvaiset ymmärtää myös. Toki muut päihdeongelmaiset myös, mutta ajattelin lähinnä ketkä selväpäisistä ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Välien katkaisu on niin helppo heitto, mutta oikeasti vaikea käytännössä. Omat vanhempani ovat alkkiksia ja ihan mahdoton ajatus katkaista välit lopulta kuitenkin rakkaisiin ihmisiin, joiden juomisen takana olevat ongelmat vielä tiedostaa. Siitäkin huolimatta kuinka paljon pahaa ovat saaneet aikaan ja kuinka kurjan lapsuuden meille lapsilleen järjestivät.
Itselleni tärkeintä on ollut se, että olen lakannut ensin odottamasta, että joskus lakkaisivat juomasta ja sen jälkeen lakkasin odottamasta, että koskaan ymmärtäisivät asiaa meidän lasten näkökulmasta. Helpompi keskittyä omaan elämään, kun ei odota mitään anteeksipyyntöä tai ns. loppukeskustelua. Vedän rajoja, en mahdollista heidän juomistaan, mutta autan kun ovat selvin päin ja olen hyväksnyt sen, että heidän kuolemansa tulee olemaan jonkinlainen helpotus, vaikka rakkaita ovatkin.
Voimia aloittajalle ja kaikille muillekin päihdeongelmaisten läheisille.
Sitten kun ei pääse enää itse hakemaan alkoholia kaupasta, niin homma loppuu. Jos ei ole kuollut sitä ennen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, monella on tuollaista. Sitä vain turhaan peitellään. Ja kyllä, nuo ohjeet pätevät. Pelasta itsesi.
Alkoholisteilla (ja kenties muillakin päihderiippuvaisilla) on kaksi persoonaa eli ovat selvinpäin kuin ihan eri ihmisiä mitä ovat alkoholin vaikutuksen alaisena. Toisella vahemmallani oli alati paheneva alkoholiriippuvuus ja alkoholin vaikutuksen alaisena hänen päänsäkin ihan kuin muutti muotoaan ja se näytti isolta ja turvonneelta jolloin hänellä saattoi esilntyä myös väkivaltakohtauksia. Jos alkoholisteja ja heidän olemustaan ja käytöstään alkoholin vaikutuksen alaisena voitaisiin videoida ja heidät voitaisiin pakottaa katsomaan selvinpäin nämä videot itsestään ja tekemisistään, niin kyllä heitä mahtaisi hävettää vai tuhoaako alkoholi heidän aivonsa niin etteivät tunne edes selvänä ollessaan häpeää itseään ja tekemisiään? Mikähän siinäk
Alkoholistit nimenomaan tuntevat häpeää, suurta sellaista ja se on juuri se syy, miksi eivät pääse eroon juomisesta. Häpeä.
Saavatko avustajat ostaa ihmisille olutta ruokaostosten mukana?
En usko häpeään vaan itsekkyyteen.
Raitistuneena alkoholistina sanoisin että niiden läheisriippuvaisten läheisten käytös voi olla ihan yhtä sairasta ja haitallista. Siinä sitten kaikki tuhoavat toistensa elämää ja syyttävät muita. Juodessa sain joka päivä itkuisia ja vihaisia puheluita kuinka he eivät jaksa tätä enää. Raitistuttuani yhteydenpito loppui lähes kokonaan ja joillekin tuntui olevan todella vaikeaa etteivät voi enää syyttää juomistani omista ongelmistaan.
Minnesota -hoitoon tulijalle ovella kysymys: tuletko omasta vapaasta tahdostasi?
Vierailija kirjoitti:
Raitistuneena alkoholistina sanoisin että niiden läheisriippuvaisten läheisten käytös voi olla ihan yhtä sairasta ja haitallista. Siinä sitten kaikki tuhoavat toistensa elämää ja syyttävät muita. Juodessa sain joka päivä itkuisia ja vihaisia puheluita kuinka he eivät jaksa tätä enää. Raitistuttuani yhteydenpito loppui lähes kokonaan ja joillekin tuntui olevan todella vaikeaa etteivät voi enää syyttää juomistani omista ongelmistaan.
Veikkaan kyllä että erittäin harvinaista. Pääsääntöisesti me alkoholistit sairastutamme läheisemme.
Vierailija kirjoitti:
Minnesota -hoitoon tulijalle ovella kysymys: tuletko omasta vapaasta tahdostasi?
Miksi näin tehtäisiin tai tehdään?
Asun mielummin yksin kuin juovan ihmisen kanssa. Toinen vanhempani, sisarukseni ja exäni ovat alkoholisteja. Alkoholistit eristävät myös läheisensä yksinäisyyteen. Kukaan ei jaksa kuunnella eikä ymmärtääkään. Olen käynyt al-anon-ryhmässä, että siitä on ollut apua.
Vierailija kirjoitti:
Nostan tätä ketjua vielä, jos vaikka jollakin olisi ajatuksia. Erityisesti kai kaipaan ihan käytännön vinkkejä, miten pitää oma pää jotenkuten kasassa, siis esim. mitä konkreettisesti tehdä silloin, kun mieleen nousee se ajatus, että hän on hitaasti mutta varmasti kuolemassa, mutta mitään en minä voi tehdä.
ap
Hoida itseäsi, se on ainoa, jolla pelastat itsesi. Ja hyväksy, ettet sinä voi pelastaa. Mutta sinä voit pelastaa itsesi.
Kerro läheisellesi että olet tukena, jos hän haluaa parantua.
Vierailija kirjoitti:
Saavatko avustajat ostaa ihmisille olutta ruokaostosten mukana?
Miksi eivät saisi?
Henkilö, joka ei ole ITSE kokenut, miltä pakko juoda tuntuu, on täysin kykenemätön käsittämään sitä. Juuri samasta seikasta alkoholisti heti tunnistaa toisen alkoholistin. Lyhytkin kertomus selvittää, että toinen on alkoholisti.
Esimerkki vastaavasta tunteesta: 1) Muuten selkeäti ajatteva ja henkimaailmoihin uskomaton voi tutea pakon tarkistaa, ettei sängyn alla ole kyöpeliä. Ennen kuin hän pääsee uneen, hän tarkistaa ja havaitsee, että siellä ei todellakaan ole kyöpeliä.
2) Henkilö tietää ja osaa kalkyloida, miksi lentomatkustus on turvallisin tapa matkustaa tehtyjä kilometreja kohti. Silti hän pelkää lentämistä niin paljon, ettei koskaan astu lentokoneeseen. Alkoholisti