Alkoholistin läheisen ajatuksia
En oikein tiedä, miksi haluan kirjoittaa tästä. Ehkä haluan vain päästää pääni sisältöä ulos. Pahoittelut jo näin aluksi, luvassa on varmasti raskas ja sekava vuodatus.
Niin, eräs minulle rakas on alkoholisti. Ollut sitä toistakymmentä vuotta. Selvin päin fiksu ja iloinen, päihtyneenä itse piru. Monet haukut olen kuullut, monet itsesääliset kännijorinat kuunnellut.
Olen ymmärtänyt - luettuani toipuvien alkoholistien tarinoita ja päihdehoitajalla käytyäni - että minun pitäisi vain elää omaa elämääni ja tehdä siitä mahdollisimman hyvä. Ehkä jopa vain katkaista välit. Ei se vain ole helppoa, särkee sydäntä ajatuskin.
En kaipaa haukkuja, en ehkä neuvojakaan. Se olisi kiva kuulla, että jollakin muullakin on tällaista. Kiitos, jos jaksoit lukea.
Kommentit (73)
Sisareni joi loputtomasti (yli 30 vuotta) ja perui aina viime tingassa vieroitushoidot, joita järjestin. Minä olin hänen sairaudelleen vain tupakan. hakija, ruoan tuoja, satunnainen rahan lähde tai sairaalassa kävijä. Hän uskoi kaikki valheet, joita hänelle tuputettiin toisten toimesta.
Minä muistin hänet kuitenkin aina ajalta ennen juomista. Hän oli tuolloin lähempänä äitiä, kuin sisarta ja rakasti minua vilpittömästi.
Hän kuoli jouduttuaan sairaalaan - jälleen kerran.
Asuin muualla opiskelujeni tähden, enkä ollut auttamassa. Kaikki oli tapahtunut nopeasti. Väärä antibiootti, hengityksen lamaantuminen, lääkärin tekemä elvytyskieltopäätös.
Opiskeluni menivät hukkaan. Olin ajatellut yritystä, jonka kautta hän olisi ensimmäinen apua saava. Perinteiset menetelmät kun eivät hänelle sopineet. Pieleen meni.
Älä siis tee samaa virhettä. Jos et voi auttaa hyväksy se, mutta älä jää mahdollistajaksi. Vielä kovempaa on katsoa kun juomisen seurauksena pään sisältö liukenee pikkuhiljaa ja sisäiset verenvuodot saavat sairaalaan. Tulehduskierteet ym haitat tulevat lopulta näkyviin ja se ei ole kaunis näky.
Neuvoja et tarvinnut, mutta itse tuollaisessa tilanteessa lähtisin pois silloin kun puoliso on humalassa. Ei niitä jorinoita ole kenenkään pakko kuunnella.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, monella on tuollaista. Sitä vain turhaan peitellään. Ja kyllä, nuo ohjeet pätevät. Pelasta itsesi.
Alkoholisteilla (ja kenties muillakin päihderiippuvaisilla) on kaksi persoonaa eli ovat selvinpäin kuin ihan eri ihmisiä mitä ovat alkoholin vaikutuksen alaisena. Toisella vahemmallani oli alati paheneva alkoholiriippuvuus ja alkoholin vaikutuksen alaisena hänen päänsäkin ihan kuin muutti muotoaan ja se näytti isolta ja turvonneelta jolloin hänellä saattoi esilntyä myös väkivaltakohtauksia. Jos alkoholisteja ja heidän olemustaan ja käytöstään alkoholin vaikutuksen alaisena voitaisiin videoida ja heidät voitaisiin pakottaa katsomaan selvinpäin nämä videot itsestään ja tekemisistään, niin kyllä heitä mahtaisi hävettää vai tuhoaako alkoholi heidän aivonsa niin etteivät tunne edes selvänä ollessaan häpeää itseään ja tekemisiään? Mikähän siinäkin on, että jotkut paatuneet juopot saattavat pystyä monen kymmenenkin vuoden jatkuvan juomisen jälkeen lopettamaan juomisensa jossain vaiheessa elämäänsä kuin seinään ja ilman mitään hoitojakin ja myös ilman, että tilalle tulee mitään muuta kuten vaikka uskoon tuloa ja toiset eivät tähän pysty vaikka makoilisivat jossain hoidoissa lähes jatkuvasti?
Sisareni ei loppupuolella elämäänsä ollut selvä enää koskaan, paitsi sairaalassa. Viinaa en hänelle koskaan hakenut.
"Taitaa olla todella harvinaista tuo. Tiedän tasan yhden alkoholistin joka oikeasti lopetti kun vaimonsa pakkasi muksut autoon ja häipyi. Muut vastaavat tapaukset ovat lähinnä heitä, jotka ovat hetkeksi skarpanneet ja palanneet sitten vanhoille tavoilleen."
No, tässä ketjussahan voinee kertoa myös muita menestyskertomuksia siitä, kuinka on kammennut läheisensäkuiville. Jos sulla on tarina, kerro se meille.
Muuan kirjoitti: "Alkoholismi on sairaus eikä sairaalla ole sairaudentuntoa."
On yleinen ei-alkoholistien harhakäsitys, että alkoholistilla ei ole sairauden tuntoa. Kyllä on melkein kaikilla, mutta alkoholisti tietää kokemuksesta, että parantua ei voi. On kuluttavaa, kun alkoholismin lisäksi joutuu väittelemään asiasta, jota toinen ei ole kokenut, eikä ymmärrä siksi koko asiaa.
Alkoholisti pääsee vähemmällä valehdellessaan, ettei ole alkoholisti.
Vierailija kirjoitti:
"Taitaa olla todella harvinaista tuo. Tiedän tasan yhden alkoholistin joka oikeasti lopetti kun vaimonsa pakkasi muksut autoon ja häipyi. Muut vastaavat tapaukset ovat lähinnä heitä, jotka ovat hetkeksi skarpanneet ja palanneet sitten vanhoille tavoilleen."
No, tässä ketjussahan voinee kertoa myös muita menestyskertomuksia siitä, kuinka on kammennut läheisensäkuiville. Jos sulla on tarina, kerro se meille.
Eikö hän tuossa sen tarinan aikalailla jo kertonut. Vaimo pakkasi muksut autoon ja häipyi, jonka myötä oletettavasti miehensä ja lastensa isä raitistui.
Vierailija kirjoitti:
Alkoholismi on ensisijaisesti sairaus siinä kuin muutkin sairaudet, esim. lihavuus on vastaavanlainen, aiheuttaja riippuvuus ruokaan, siitä aiheutuvia sairauksia hoidetaan ilman, että syyllistetään sitä lihavaa ihmistä, hoidetaan diabetes, hoidetaan seoelvaltimot, hoidetaan polvet ja lonkat. Syöminen ei ole, lihava on lihava edelleenkin. Mutta alkoholisti, joka on riippuvainen alkoholista, häntä hyljeksitään ja sanotaan " katkaise välit, ei se siitä parane" Siitä hyljeksinnästä seuraa häpeä, jota se alkoholisti kantaa mukanaan, itsesyytökset ja itseinho seuraavat perässä. Ei löydy ymmärrystä lääkäreiltä, ei lähipiiriltä, ei sieviä sanoja " olet rakas ja tärkeä kaikesta huolimatta" Hoitoon pääseminen on monen mutkan takana, lisäksi on se häpeä ja riippuvuus - "voinko luopua siitä ainoasta "lääkkeestä", joka helpottaa oloani". Alkoholi on alkoholistille paras ystävä, kaveri, jonka seurassa aika kuluu ja on jopa hauskaa. Mitä,
Tässä on kuitenkin se ero, että kyllä alkoholistin kanssa voi olla tekemisissä, mutta raja pitää vetää siihen mitä itse kestää.
Minä en hae alkoholia, en toimi taksina, en lainaa rahaa. En siivoa sotkujaan tai selvitä hänen asioitaan, en kuuntele kännihorinoita. Mun kotiin saa tulla kylään, mutta vain selvinpäin. Näin suojelen myös mun lapsia.
Välit on ihan asialliset. Ja olen sanonut, että jos ikinä haluat alkoholista eroon, sitten autan kaikin voimin. Näin ei ole vielä käynyt.
Kuka silloin mahdollistaa alkoholistin juomisen, kun hänet jätetään yksin, perhe lähtee? Ja silti hän jatkaa juomistaan vaikka hamaan hautaan asti?
Ketä silloin syyllistetään tästä mahdollistamisesta?
Siitä mahdollistamisesta kun on tullut eräänlainen lempisana, kun läheinen ihminen yrittää saada toisen tervehtymään, huolehtii hänestä ja aidosti välittää. Ja kun tietää ihan tasan tarkkaan, että tämän yksin jättäminen vain pahentaa alkoholistin tilannetta.
Sitten pahimmassa tapauksessa syyllistetään, että jätit yksin. Ja juuri silloin kun tämä olisi eniten sitä apua tarvinnut, niin kylmästi jätit yksin.
Alkoholistin läheistä ei ymmärrä kukaan muu kuin toinen alkoholistin läheinen. Muut antavat kyllä "hyviä" neuvoja. "Paras" neuvo, jonka minäkin aikanaan sain, oli, että "otat sitä kaulasta kiinni ja sanot, että nyt rakas lopetat juomisen!"
Joku on varmaan joskus kokeillut, vai mitä?
Asiahan on niin, että jos yrität elää normaalia elämää ja pitää kotia kunnossa jo lastenkin takia, olet ihmisten mielestä se mahdollistaja.
Eli puhukaa suoraan ilman mahdollistamis-syyllistämistä, ja kehottakaa eroamaan tästä alkkiksesta. Se on ainoa keino pelastaa itsensä ja lapsensa. Alkkis pelastakoon hänkin itse itsensä.
Toki kaikenlaiset hoitoonohjaus yritykset ja neuvot on hyvä kokeilla, mutta yleensä ne uppoaa aika epäkiitolliseen maastoon. Loputtomiin ei pidä itseään kiusata.
Kaikki lähtee siitä juoposta itsestään. Hän sen työn tekee, jos tekee.
Alkoholismi on ITSELÄÄKINTÄÄ geneettiseen sairauteen. Alkoholi vaikuttaa geeneiltään alkoholistiin AIVAN eri tavalla kuin ei-alkoholistiin, erittäin vapauttavasti. Jo ensimmäinen ryyppy tuo tämän tiedon ja on jo lopullisesti koukussa. Koukkuun joutuminen ei siis tapahdu hitaasti.
Ilmiasuinen tauti kehittyy: 1) TOLERANSSI, elimistö tottuu alkoholiin jolloin alkuperäisen vaikutuksen saamiseksi tarvittava alkoholimäärä hiljalleen suurenee. 2) Lopulta on saavutettu enin määrä, mutta alun vapauttaavaa tunnetta ei voi enää saavuttaa, koska elimistö ei enää kestä enempää.
Katkaisuhoito johtaa tilanteeseen, jossa alkuperäinen ahdistuneisuus edelleen suurenee iän mukana ja on ERITTÄIN hoitoresistentti. Tila katkaisun jälkeen on erittäin labiili, koska alkoholisti tietää, että alkoholi on paras ja tehokas lääke ahdistuneisuuteen.
Pitkäaikaisesti kuiville näin pääsee vain 1 - 2 %, mutta kuivillaolosta huolimatta ahdistuneisuus koko ajan kasvaa. Alkoholismista ei voi koskaan parantua. Vasta kuolema vapauttaa. Meitä on noin 10 % väestöstä, kymmenestä alkoholistista 7 miestä ja 3 naista. Alkoholisti
Alkoholismista voi parantua, mutta se vie pitkän aikaa. Kuulisin mielelläni alkoholistin läheisen kertomuksia lisää, niihin en kuitenkaan lue kuulopuheita (tyyliin mun kaveri vaimo...) jos olet alkoholistin läheinen, miten olet toiminut/selvinnyt/tukenut ja onko siitä ollut apua alkoholistille tai itsellesi?
Ootko ikinä ajatellut asiaa niin päin, mitä se puoliso haluaa. Se haluaa juoda, siksi se juo.
Ja sitä ärsyttää se, kun yrität estää ja olet vihainen.
Tässä vaiheessa varmaan huomaat itsekin seuraavan loogisen askeleen; kumpi teistä on oikeassa siitä, miten toinen saa elämäänsä elää?
Ja mikä sen määrää, miten kukin elämäänsä saa elää!?
Toki ymmärrän, jos on lapsia ja muutenkin, jos et itse tykkää juoda, niin silloin se on ärsyttävää katsoa vierestä.
Mutta eihän ole pakko katsoa vierestä. Voit vapaasti tehdä elämästäsi sitä mitä haluat.
Vierailija kirjoitti:
Ootko ikinä ajatellut asiaa niin päin, mitä se puoliso haluaa. Se haluaa juoda, siksi se juo.
Ja sitä ärsyttää se, kun yrität estää ja olet vihainen.
Tässä vaiheessa varmaan huomaat itsekin seuraavan loogisen askeleen; kumpi teistä on oikeassa siitä, miten toinen saa elämäänsä elää?
Ja mikä sen määrää, miten kukin elämäänsä saa elää!?
Toki ymmärrän, jos on lapsia ja muutenkin, jos et itse tykkää juoda, niin silloin se on ärsyttävää katsoa vierestä.
Mutta eihän ole pakko katsoa vierestä. Voit vapaasti tehdä elämästäsi sitä mitä haluat.
Ap selventää omalta kohdaltaan, että kyseessä ei ole puoliso vaan sisarus. Emme asu edes samalla paikkakunnalla. Tiedän senkin, että niin hän kuin minäkin itse teemme omat elämänvalintamme - mutta kyllä tämä tilanne silti sattuu.
"Tiedän senkin, että niin hän kuin minäkin itse teemme omat elämänvalintamme ..."
Jos alkoholisti olisi voinut valita, ottako mieluummin terveyden vai tämän erittäin vaikean geneettisen sairauden, olisi ilman muuta valinnut terveyden. Alkoholisti
Vastaan vain tähän osioon eräästä kommentista:
"Alkoholisteilla (ja kenties muillakin päihderiippuvaisilla) on kaksi persoonaa eli ovat selvinpäin kuin ihan eri ihmisiä mitä ovat alkoholin vaikutuksen alaisena. "
Jotkut on mukavia selvinpäin, mutta omaa isääni vaivasi ns. kuivahumala. Hän oli helkutin kireä selvänä. Oli raastavaa, kun lapsena kaipasin sitä isää, jonka muistin vuosien takaa. Mutta ei. Aina hän oli joko humalassa tai sitten niin pahalla tuulella, että minä melkein toivoin hänen taas juovan. Se munankuorilla kävely selvien jaksojen aikana oli kuluttavaa. Isä ei koskaan raitistunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, monella on tuollaista. Sitä vain turhaan peitellään. Ja kyllä, nuo ohjeet pätevät. Pelasta itsesi.
Alkoholisteilla (ja kenties muillakin päihderiippuvaisilla) on kaksi persoonaa eli ovat selvinpäin kuin ihan eri ihmisiä mitä ovat alkoholin vaikutuksen alaisena. Toisella vahemmallani oli alati paheneva alkoholiriippuvuus ja alkoholin vaikutuksen alaisena hänen päänsäkin ihan kuin muutti muotoaan ja se näytti isolta ja turvonneelta jolloin hänellä saattoi esilntyä myös väkivaltakohtauksia. Jos alkoholisteja ja heidän olemustaan ja käytöstään alkoholin vaikutuksen alaisena voitaisiin videoida ja heidät voitaisiin pakottaa katsomaan selvinpäin nämä videot itsestään ja tekemisistään, niin kyllä heitä mahtaisi hävettää vai tuhoaako alkoholi heidän aivonsa niin etteivät tunne edes selvänä ollessaan häpeää itseään ja tekemisiään? Mikähän siinäk
Penn & Tellerin Bullshit- sarjassa yksi jakso käsitteli vieroitushoitoja.
5% addikreista paranee hoidon avulla.
5% addikteista paranee ilman hoitoa
90% addikteista ei parane.
"Alkoholismista voi parantua, mutta se vie pitkän aikaa."
Kukaan alkoholisti ei ole koskaan parantunut, mutta hoidon antajat valehtelevat pitääkseen työnsä ja ansionsa.
Hoidon jälkeen tehdään kyselytutkimus: "Onko mielestäsi hoidosta ollut sinulle jotakin hyötyä? Jo silkasta kohteliaisuudesta enemmistö vastaa, että on.
Propagandassa se onkin sitten muuttunut parantumiseksi. Näin kerrotaan rahoituksen saamiseksi.
Esimerkiksi 6 kk erään katkaisun jälkeen 95 % joi, 12 kk jälkeen kaikki. Esimerkki ei ole poikkeustapauksesta, vaan kertoo tavallisesta hoidon tehosta. Alkoholisti
Jotenkin jäi mietityttämään ihan toinen asia tuossa juomisessa. Eli miten vaikeaa meille suomalaisille on ilmaista aitoja tunteita selvinpäin. Muualla maailmassa näin osataan toimia, mutta meillä tunteet haudataan alkoholiin ja muihin päihteisiin .
Esimerkiksi alkkiskaverini haluaa usein mukaan, kun käyn kaupungissa omilla asioillani.
Hän kuitenkin aina ottaa mukaan juomaa ja humaltuu, sinulla on horjuva ja sammaltava tyyppi mukanasi, kun hoidat bisneksiäsi, hän tarvitsee tupakka- ja kusitaukoja, haluaa vielä sinne ja tänne...
En enää ota kaveria koskaan mukaan minnekään, ellen sitten erikseen halua suoda ko. päivää hänelle.