Lue keskustelun säännöt.
Alkoholistin läheisen ajatuksia
10.02.2026 |
En oikein tiedä, miksi haluan kirjoittaa tästä. Ehkä haluan vain päästää pääni sisältöä ulos. Pahoittelut jo näin aluksi, luvassa on varmasti raskas ja sekava vuodatus.
Niin, eräs minulle rakas on alkoholisti. Ollut sitä toistakymmentä vuotta. Selvin päin fiksu ja iloinen, päihtyneenä itse piru. Monet haukut olen kuullut, monet itsesääliset kännijorinat kuunnellut.
Olen ymmärtänyt - luettuani toipuvien alkoholistien tarinoita ja päihdehoitajalla käytyäni - että minun pitäisi vain elää omaa elämääni ja tehdä siitä mahdollisimman hyvä. Ehkä jopa vain katkaista välit. Ei se vain ole helppoa, särkee sydäntä ajatuskin.
En kaipaa haukkuja, en ehkä neuvojakaan. Se olisi kiva kuulla, että jollakin muullakin on tällaista. Kiitos, jos jaksoit lukea.
Kommentit (73)
"Minulle kävi vähän samalla tavalla. Raitistuin vuosien putken jälkeen. Hankin uuden työn ja perustin yrityksen. Jätin taakse kaikki nämä sukulaiset, tuttavat ja perheen jotka olivat minut hylänneet ja veetuilleet kun minulla oli vaikeaa. Nyt sukulaisista on jäljellä enää pari ja vanhoista tuttavista myös. Minulla on uudet piirit ja hyvin menestyvä yritys. Lasten on turha odottaa perintöjä tai apuja."
Omat lapset on pyytäneet sinua lopettamaan päihteiden käytön ja nyt raitistuttuasi halveksit omia lapsiasi? Uskomatonta. He välittivät sinusta ja halusivat sinulle parempaa. Uhkailu ei mitään auta eikä saa alkoholistia hoitoon, mutta ei se mistään veemäisyydestä kerro.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Minulle kävi vähän samalla tavalla. Raitistuin vuosien putken jälkeen. Hankin uuden työn ja perustin yrityksen. Jätin taakse kaikki nämä sukulaiset, tuttavat ja perheen jotka olivat minut hylänneet ja veetuilleet kun minulla oli vaikeaa. Nyt sukulaisista on jäljellä enää pari ja vanhoista tuttavista myös. Minulla on uudet piirit ja hyvin menestyvä yritys. Lasten on turha odottaa perintöjä tai apuja."
Omat lapset on pyytäneet sinua lopettamaan päihteiden käytön ja nyt raitistuttuasi halveksit omia lapsiasi? Uskomatonta. He välittivät sinusta ja halusivat sinulle parempaa. Uhkailu ei mitään auta eikä saa alkoholistia hoitoon, mutta ei se mistään veemäisyydestä kerro.
Hylkääminen ja valittaminen ei ole välittämistä. Saavat mitä ansaitsevatkin.
Vierailija kirjoitti:
Nostan tätä ketjua vielä, jos vaikka jollakin olisi ajatuksia. Erityisesti kai kaipaan ihan käytännön vinkkejä, miten pitää oma pää jotenkuten kasassa, siis esim. mitä konkreettisesti tehdä silloin, kun mieleen nousee se ajatus, että hän on hitaasti mutta varmasti kuolemassa, mutta mitään en minä voi tehdä.
ap
Et voi tehdä mitään muuta, kuin yrittää löytää jonkin rauhan itsesi kanssa. Hyväksyä sen, että et voi tehdä läheisesi puolesta yhtään mitään, ellei hän ole itse valmis ottamaan apua vastaan ja sitoutumaan raitistumiseen. Niin kauan kuin näin ei tapahdu, et voi tehdä muuta kuin olla itsellesi armollinen sen suhteen, että jos pahin tapahtuu, et olisi voinut pelastaa häntä.
Sanon tämän siis entisenä päihderiippuvaisena. Silloin kun olin kiinni riippuvuudessani, kukaan ulkopuolinen ei olisi voinut saada minua lopettamaan. Muutos lähti vasta siitä, kun itse olin valmis siihen.
Musta on outoa, että suositellaan katkaisemaan välit sairastuneeseen ihmiseen.
Ei siinä suosittelija ymmärrä koko taudin kuvaa, kun noin sanoo.
Tokihan siinä oma elämä helpottuu hetkeksi, kun pyrkii unohtamaan ison huolenaiheen.
Kuinka kauan pystyy ummistamaan silmänsä, jos sairas on oikeasti rakas? Huoli hiipii pikku hiljaa takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Sitä Minnesota-hoitoa voi kysellä, ja sanoa että tällainen mahdollisuus löytyy aina. Jos henkilöllä on sähköposti, niin tässä tutkittavaksi:
Hoito voi auttaa vain, jos alkoholistilla itsellään on vahva halu raitistua. Muussa tapauksessa tuonvain on rahan tuhlausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Musta on outoa, että suositellaan katkaisemaan välit sairastuneeseen ihmiseen.
Ei siinä suosittelija ymmärrä koko taudin kuvaa, kun noin sanoo.
Tokihan siinä oma elämä helpottuu hetkeksi, kun pyrkii unohtamaan ison huolenaiheen.
Kuinka kauan pystyy ummistamaan silmänsä, jos sairas on oikeasti rakas? Huoli hiipii pikku hiljaa takaisin.
Ei se oma elämä helpotu, eikä huoli katoa. Huoli on ihan jatkuvasti läsnä ja sen lisäksi myös itsesyytökset. Joskus se on vain ainoa tapa toimia, jotta itse ei myös sairastuisi.
Ota etäisyyttä. Ensin sopivasti, sitten vähän enemmän. Tutki tuntemuksiasi ja ajatuksiasi. Mikä välimatka riittää, että voit hyvin? Olisiko parempi liueta kuviosta kokonaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuoruudenystäväni on alkoholisti.
Hän on älykäs(tosin juominen on jo alkanut hänelle tuottaa kognitiivisia ongelmia), laajan yleistiedon omaava, meillä onnyhteisiä kiinnostuksenkohteita.
Hän sairastaa myös perinnöllistä liikuntaelinsairautra, jota juominen provosoi. Sairauden oireet ovat samantyyppiset, mitä seuraa pitkäaikaisesta juomisesta muutenkin.
No, alkoholismi tekee hänestä tosi raskaan läheisilleen, kaikki ongelmansa hän ulkoistaa, ne johtuvat hänen sairaudestaan sekä ilkeistä ihmisistä, jotka eivät hyväksy sairasta ja köyhää ihmistä jne.
Jatkuvat humalaiset, jaarittelevat puhelut, jatkuva kyydin tarve(hänellä on auto, mutta hän on jatkuvasti humalassa) jatkuva rahan lainaaminen ja kikkailupyynnöt kelan ja ulosoton harhauttamiseksi. Kauppaan pitäisi päästä ruokaa ostamaan. No, sieltä kaupasta ostetaan makkarapaketti ja 2 laatikkoa olutta...
Pitäisi päästä autoa tuunailemaan sun autotalliin. Auto puretaan talliisi ja aletaan juoda kaljaa, tarvitsee kyydin kotiin. Autoa rassataan kaljapussieväin ja sinulla on humalainen vieras kotonasi jatkuvasti, häntä pitää kyyditä ja auttaa remontissa, oma autosi seisoo koko talven pakkasessa pihalla. Homman valmistuttua talli jää siivoamatta.
Jokainen muistutus pelisäännöistä johtaa suuttumiseen ja jatkuviin kiukuttelupuheluihin ja viesteihin, kaveri syyllistää sinut siitä, että ajat hänet juomaan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sitten tehdään, jos juoja ei halua apua? Ei, vaikka asiat olisivat jo vaikka kuinka päin helvettiä?
Ei tehdä mitään. Kun sen lopettamisen on tultava juuri siltä käyttäjältä itseltään. Häneltä itseltään on tultava se herätys että mitä minä oikein teen elämälläni tai toteamus että mitä olen menettämässä jos jatkan käyttöä.
Kaikki kiristykset ja uhkaukset tyyliin "joko minä tai päihteet", eivät auta yhtään asiaa, vaan saa käyttäjän menemään syvemmälle poteroon.
Edesmenneelle sukulaiselle kävi näin. Kaikki natkutukset alkoholinkäytöstä kaikui kuuroille korville, mutta eräänä päivänä hän koki "herätyksen" kun vuodenajat vaihtuivat eikä muistanut väliajasta mitään ja totesi ettei tämä voi jatkua näin ja siitä sitten raitistui.
Minulle kävi väh
Kuulostat raskaalta ja itsekeskeiseltä ihmiseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Musta on outoa, että suositellaan katkaisemaan välit sairastuneeseen ihmiseen.
Ei siinä suosittelija ymmärrä koko taudin kuvaa, kun noin sanoo.
Tokihan siinä oma elämä helpottuu hetkeksi, kun pyrkii unohtamaan ison huolenaiheen.
Kuinka kauan pystyy ummistamaan silmänsä, jos sairas on oikeasti rakas? Huoli hiipii pikku hiljaa takaisin.
Muuten kohta on 2 sairasta, ja mitä hyötyä siitä sitten on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Minulle kävi vähän samalla tavalla. Raitistuin vuosien putken jälkeen. Hankin uuden työn ja perustin yrityksen. Jätin taakse kaikki nämä sukulaiset, tuttavat ja perheen jotka olivat minut hylänneet ja veetuilleet kun minulla oli vaikeaa. Nyt sukulaisista on jäljellä enää pari ja vanhoista tuttavista myös. Minulla on uudet piirit ja hyvin menestyvä yritys. Lasten on turha odottaa perintöjä tai apuja."
Omat lapset on pyytäneet sinua lopettamaan päihteiden käytön ja nyt raitistuttuasi halveksit omia lapsiasi? Uskomatonta. He välittivät sinusta ja halusivat sinulle parempaa. Uhkailu ei mitään auta eikä saa alkoholistia hoitoon, mutta ei se mistään veemäisyydestä kerro.
Hylkääminen ja valittaminen ei ole välittämistä. Saavat mitä ansaitsevatkin.
Vasta hylkääminen sai sinut raitistumaan.
Jos he eivät olisi hylänneet, olisit vain kieroillut heidät mahdollistamaan juomisesi, kunnes olet haudassa tai zombina hoitokodissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hän on riippuvainen alkoholista, sinä alkoholistista. Näitä kuvioita on tämä maa täynnä. Jos välität, vaadi hakemaan apua. Hae myös itsellesi apua esim. vertaistuesta. Tällä hetkellä olet mahdollistajahyysääjä, pahoittelut mutta se on karu totuus.
Minua ärsyttää tämä alituinen hokeminen mahdollistajasta. "Sinä mahdollistat sen juomisen, kun olet siinä sen kanssa."
Voisiko joku kertoa, mitä ihan konkreettisesti voisi tehdä muuta?
Vaadi hakemaan apua, kirjoitit. Kiitos neuvosta. Kenties tätä vaatimusta, toivetta, ohjetta, neuvoa on yritetty alkoholistille tarjota sen tuhannet kerrat. Ei ole juopolle moinen kelvannut.
Hän itsellesi apua. Okei, sitä on kyllä tehty. Asia ei silti muuksi muutu. Ei ole yhtään sen helpompaa kestää rajatonta arkea, vaikka vertaistukea on kuinka paljon tahansa. Silti ei ole yhtään helpompaa sietää sitä, että joutuu yöt valvomaan kun juoppo mellastaa kännipäissään ja tekee mitä ihmeellisempiä temppuja.
No minä tein sen minkä voin. Pelasti itseni ja lapseni rauhalliseen elämään eli lähdin.
Alkoholisti sai siitä syyn juoda entistä enemmän ja joi itsensä hautaan.
Sitten sain minä sukulaisiltaan vihat päälleni, kun jätin toisen vaikka tiesin, että ei hyvin käy. Anoppi vihasi minua kuolemaansa asti, vaikka ennen oli yrittänyt mukamas olla tukenani ja ymmärtää ja auttaa minua. Tietysti tajusin, että hän vain halusi minun olevan siinä poikansa kanssa kuin puskurina, ettei itse joutuisi ottamaan vastuuta.
Minä en suostu mitään syyllisyyttä kantamaan. Itse joi, minä en sitä hänelle tarjoillut. Niin raskaan tämäkin hänen kanssaan kävin läpi, että katson olevani oikeutettu elämään ilman syyllisyyksiä. Kymmenen vuotta elämästäni sille kaikelle annoin. Vai mahdollistin minä hänen juomisesta. Meillähän tavalla minä olisi tehnyt siitä hänelle mahdotonta?
Oletko juomisen mahdollistaja? Silloin teet vain hallaa rakastamallesi ihmiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Musta on outoa, että suositellaan katkaisemaan välit sairastuneeseen ihmiseen.
Ei siinä suosittelija ymmärrä koko taudin kuvaa, kun noin sanoo.
Tokihan siinä oma elämä helpottuu hetkeksi, kun pyrkii unohtamaan ison huolenaiheen.
Kuinka kauan pystyy ummistamaan silmänsä, jos sairas on oikeasti rakas? Huoli hiipii pikku hiljaa takaisin.
Joskus välien katkaisu on ainoa keino, koska alkoholisti jatkuvasti manipuloi läheisiään mahdollistamaan juomisensa. Alkoholisti myös on usein rajaton, soittaa pitkiä puhelunsössötyksiä jatkuvasti, tuppsutuu kylään humalassa, on koko ajan vaikka kyytiä sinne ja tänne.
Tai ainakin voit joutua kovasti rajoittamaan yhteydenoitoasi, minkä alkoholisti tulkitsee usein hylkäämiseksi tai aggressioksi.
Joskus hylkääminen herättää sisäisen halun lopettaa. Ei kuitenkaan aina.
Yritetään pitää tämä ketju ystävällisenä, jooko.
(Ehkä se tietty ärtymys, mitä aistin joistain viesteistä, kertoo jotain siitä, kuinka vaikea ja veemäinen alkoholismi-teema on.)
ap
Juominen vie varmasti hautaan.
Tämän kun muistaa ei halua mahdollistaa.
Suhde on juojalle aina toissijainen.
Tsemppiä, revi itsesi irti siitä paskasta.
Ei ole yhtään syytä jäädä kärsimään juopon ainoasta rakkaudesta, joka kohdistuu humalassa olemiseen.
Alkkis ei ole ihminen vaan ihmisen kuori. Hän liuottaa joka ikinen päivä aivojaan ja persoonallisuuttaan viinaan. Hän on narsistinen, ilkeä, manipuloiva, lyhytpinnainen, tyhmistyvä. Alkoholismi on jatkuvasti paheneva, kuolemaan johtava sairaus, joka on itse hankittu.
Et sinä häntä pysty parantamaan joten pelasta itsesi ja mahdolliset lapset.
Alkkiksen läheisiä riivaa läheisriippuvuus ja typerä syyllisyys siitä, ettei pysty pelastamaan häntä rakkaudella. Haloo, kukaan ei raitistu ulkoapäin vaan ainoastaan silloin, että itse tajuaa tilansa.
Lopettakaa mahdollistaminen, lopettakaa kulissien pitäminen, jättäkää alkkis yksin.
Käy kuuntelemassa Al-Anonissa muiden kokemuksia. MIeti, haluatko muuttua samanlaiseksi haamuksi kuin ne muut, jotka vuosikymmenestä toiseen raahaavat juoppoa kivireessä. Vai haluatko parantua läheisriippuvuudesta ja parantaa itsesi ja elämäsi sekä lastesi elämän? Elää turvassa ja varmuudessa, ei alkoholistin aiheuttamassa jatkuvassa pelossa ja häpeässä.
Vierailija kirjoitti:
Joskus hylkääminen herättää sisäisen halun lopettaa. Ei kuitenkaan aina.
Taitaa olla todella harvinaista tuo. Tiedän tasan yhden alkoholistin joka oikeasti lopetti kun vaimonsa pakkasi muksut autoon ja häipyi. Muut vastaavat tapaukset ovat lähinnä heitä, jotka ovat hetkeksi skarpanneet ja palanneet sitten vanhoille tavoilleen.
Minulle kävi vähän samalla tavalla. Raitistuin vuosien putken jälkeen. Hankin uuden työn ja perustin yrityksen. Jätin taakse kaikki nämä sukulaiset, tuttavat ja perheen jotka olivat minut hylänneet ja veetuilleet kun minulla oli vaikeaa. Nyt sukulaisista on jäljellä enää pari ja vanhoista tuttavista myös. Minulla on uudet piirit ja hyvin menestyvä yritys. Lasten on turha odottaa perintöjä tai apuja.