Hymistelyketju, tavallisia juttuja

Jatkoa 

No, tämän kaiken myötä meillä tuli syömisestä pieni farssi. Joku antaa koiralleen ruokaa ehkä pari kertaa päivässä. Omani söi jo ennestään kolmesti päivässä juuri tuon takia ettei vatsalaukkuun tulisi liikaa tavaraa kerralla (riski laajentumaan). Näin tuon laajentumatapauksen jälkeen kaikki meni vielä sitovammaksi ja pieniä ruoka-annoksia tuli antaa useasti. Näin elämä oli yhtä koiran ruokien laskemista. Siihen se jäi ja koirani söi oikeastaan viidesti päivässä. Ihan aamulla kunnon annoksen, sitten pienen välipalan, sitten taas ison annoksen, toisen ison annoksen ja vielä myöhään pienen annoksen. Yritän näin eläinlääkärin ohjeiden mukaan saada koiran syömiset paremmaksi. 

No, koirani söi hyvin ja silti ei lihonnut millään. Eräskin kesä oltiin kuumuuden takia enimmäkseen pihassa ja koirani ei paljon liikkunut. Silti ei lihonnut. Sillä oli sydänlääkitys ja se hallinnassa ja sydäntä tutkittiin. Silti kukaan ei tajunnut miettiä tarkemmin tätä ruokajuttuja. Eläinlääkärit vaan sanoivat, että anna enemmän ruokaa tai vaihda toiseen yms,  vaikka nämä jutut olivat meille ihan uusia ja koirani oli aiemmin pärjännyt ihan toisella määrillä ja liikuntakin oli jopa vähentynyt. Lisäksi yritin kaikkeni tuon syömisen kanssa. Koko päivämme menivät koirani ruokailujen mukaan. Sitten myöhemmin koirani sai tulehduksen ja hoidon siihen, mutta sydän ei enää kestänyt ja nukkui itse pois. 

Silti se mitä tajusin joskus vuosia koirani kuoleman jälkeen oli se että koirallani oli varmaan diabetes viimeisinä vuosina ja eläinlääkäri ei sitä tajunnut. Ei, vaikka samat jutut pyörivät eri käynneillä, kun muidenkin juttujen myötä käytiin. 

Koirani joi paljon ja pissasi usein ja sitten tuo laihtuminen syömisestä huolimatta mikä esiintyi myös. 

Ja arvaako syyllistänkö itseäni tästä vieläkin. Sen tiedän, että koirani söi paljon. Enemmän kuin aiemmin ja vaihdoin ruokaan joka energiapitoisempaa. Silti paino vaan tippui. Tämä kaikki heittää vieläkin varjon muistoihin koirastani, koska tulee olo, että miksi en tajunnut asiaa tai miksi eläinlääkäri, joka oli tuttu ei ymmärtänyt ottaa testejä. Koirani vielä ultrattiin viime kuukausina toisten juttujen myötä ja oli virtsarakko isompi niissä kuvissa eli sekin diabeteksen oire. 

No, yritin kaikkeni ja koirani sydän asiat olivat hoidossa, mutta tämä muu asia vieläkin tuo mieleeni asioita, jotka saavat mielen surulliseksi ja mietin miten en itse osannut ajatella diabetesta. Eläinlääkärissä kyllä aina sanoin, että koirani syö usein ja annan ruokaa ja silti paino ei noussut enempää. Tähän ei vaan kukaan tarttunut. Käytiin sydämen takia kuitenkin usein eläinlääkärissä muutenkin ja nivelvaivojen vuoksi tms. Ehkä joku päivä annan itselleni anteeksi tämän kaiken. 

Yritin sen mitä pystyin ja olin itsekin niinä aikoina tosi kovilla koirani kanssa ja meillä kaikki meni sen mukaan. Oikeastaan jokainen asia. Tämän kaiken myötä tuntuu pahalta vieläkin se jos ei saanut hoitoa jota olisi pitänyt saada. Sydämen kanssa sitten kaikki hoidossa ja toinen juttu luultavasti jäi huolimatta. Anteeksi tämä viesti ja kamala olo on, kun niin totta tuo uni. Ihan kuin oikeasta elämästä. 

Teit parhaasi koirasi eteen. Se varmasti vaistosi kiintymyksesi. Jos koirien taivas on olemassa se muistelee sinua hyvällä.

Vierailija kirjoitti:

Teit parhaasi koirasi eteen. Se varmasti vaistosi kiintymyksesi. Jos koirien taivas on olemassa se muistelee sinua hyvällä.

Juuri näin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kesäistä huomenta. Täälläkin joskus mainittu, miten tuo huumori ja sen käyttö on tosiaankin taitolaji...Olimme lapsen perheen kanssa kesäretkellä sellaisessa kotieläinpaikassa ja mummokin pääsi mukaan. Katselimme siinä possujen syömistouhua ipanoitten kanssa ja varsinkin pienempi, joka kova eläinfani, oli innoissaan possuista. Siihen tuli myös vanhempi pariskunta rattaissa istuvan pikkuisen kanssa. Sitten tuo ilmeisesti pappa sanoi naureskellen possuja katsellessaan: "syö syö possu jouluna tapetaan..." Harmittomaksi vitsiksi varmaankin sanomaansa tarkoitti, mutta kyllä sai mummo selittää ja käyttää kaikki taitonsa ja vähän ylikin, kun vajaa viisvuotiaalle possujen ystävälle asiaa yritin pehmentää ja selitellä ettei setä näitä possuja tarkoittanut...

Olipas siinä juntti ukko, siis tuo joka pilasi mukavan eläinkohtaamisen lapsilta ja kaikilta teiltä muiltakin. Oikein moukka, huh, puistattaa oikein. Jos hän yritti esittää kovista siinä teidän muiden aikuisten nähden, noloa.

Pöh. Noin juuri ennen tehtiin, maalaislapset tottuivat tapaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kesäistä huomenta. Täälläkin joskus mainittu, miten tuo huumori ja sen käyttö on tosiaankin taitolaji...Olimme lapsen perheen kanssa kesäretkellä sellaisessa kotieläinpaikassa ja mummokin pääsi mukaan. Katselimme siinä possujen syömistouhua ipanoitten kanssa ja varsinkin pienempi, joka kova eläinfani, oli innoissaan possuista. Siihen tuli myös vanhempi pariskunta rattaissa istuvan pikkuisen kanssa. Sitten tuo ilmeisesti pappa sanoi naureskellen possuja katsellessaan: "syö syö possu jouluna tapetaan..." Harmittomaksi vitsiksi varmaankin sanomaansa tarkoitti, mutta kyllä sai mummo selittää ja käyttää kaikki taitonsa ja vähän ylikin, kun vajaa viisvuotiaalle possujen ystävälle asiaa yritin pehmentää ja selitellä ettei setä näitä possuja tarkoittanut...

Olipas siinä juntti ukko, siis tuo joka pilasi mukavan eläinkohtaamisen lapsilta ja kaikilta teiltä muiltakin. Oikein moukka, huh, puistattaa oikein. Jos hän yritti esittää kovista siinä teidän muiden aikuisten nähden, noloa.

Pöh. Noin juuri ennen tehtiin, maalaislapset tottuivat tapaan.

Pöh sullekin. Tilannetaju ja lasten kehitystaso.

Toiseksi viimeinen päivä ennen eläköitymistä. Siskoni lupasi lainata mulle kiikareitaan, niin voin lauantaista lähtien alkaa kyttäämään naapureita kiikareilla. Tarvitsen sinikantisen ruutuvihon, johon voin merkitä aina kellonajan ja kuka naapureista käveli pihasta mihinkin suuntaan. Ja aina, kun näen jonkun menevän roskapussien kanssa, sinkoan perään ja tarkistan, että naapuri on lajitellut roskansa oikein. Mitähän muuta noiden lisäksi eläkkeellä tekisi? Toimiikohan se muuten oikeasti, että jos laittaa juomalasin seinää vasten, kuulee naapuriasunnon äänet? Mulla on aika hiljaiset naapurit olleet jo vuosikausia ja ilman apuvälineitä en kyllä tiedä, mitä seinän takana tapahtuu. Joskus kauan sitten, kun seinän takana oli pieniä lapsia, kuulin lähinnä tänne omaan asuntooni sen, kun lapset juoksivat portaissa. Mutta ei se mua koskaan häirinnyt. Elämisen ääniä. 

Mietin tuota kirjoitusta koirasta ja sen sairauksista. Nuo lemmikit kun eivät osaa puhua eikä ihminen aina tiedä, oisko nyt jotain oikeaa hätää vai ei. Tottakai tietyt jutut huomaa koiran tai kissan käytöksestä, mutta ei kaikkea. Mun kissa täyttää parin viikon päästä 19 vuotta ja mä olen jo pidemmän aikaa tarkkaillut sitä. Olen huolesta soikeana, jos se syö vähän. Keväällähän se lopetti syömisen kokonaan, kun sen viimeinenkin karvakamu lähti Sateenkaarisillalle. Ja nyt olen helpottunut, kun se taas syökin ihan hyvin. Jopa oudon hyvin. Mutta tällaista tämä lemmikin omistajana on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kesäistä huomenta. Täälläkin joskus mainittu, miten tuo huumori ja sen käyttö on tosiaankin taitolaji...Olimme lapsen perheen kanssa kesäretkellä sellaisessa kotieläinpaikassa ja mummokin pääsi mukaan. Katselimme siinä possujen syömistouhua ipanoitten kanssa ja varsinkin pienempi, joka kova eläinfani, oli innoissaan possuista. Siihen tuli myös vanhempi pariskunta rattaissa istuvan pikkuisen kanssa. Sitten tuo ilmeisesti pappa sanoi naureskellen possuja katsellessaan: "syö syö possu jouluna tapetaan..." Harmittomaksi vitsiksi varmaankin sanomaansa tarkoitti, mutta kyllä sai mummo selittää ja käyttää kaikki taitonsa ja vähän ylikin, kun vajaa viisvuotiaalle possujen ystävälle asiaa yritin pehmentää ja selitellä ettei setä näitä possuja tarkoittanut...

Olipas siinä juntti ukko, siis tuo joka pilasi mukavan eläinkohtaamisen lapsilta ja kaikilta teiltä muiltakin. Oikein moukka, huh, puistattaa oikein. Jos hän yritti esittää kovista siinä teidän muiden aikuisten nähden, noloa.

Pöh. Noin juuri ennen tehtiin, maalaislapset tottuivat tapaan.

Annettiin myös tukkapöllyä, luunappeja ja Koivuniemen herraa. 

Kannattaa katsoa youtubesta Kummeli-sarjan Kyylä. Hannele Lauri vetää roolin mahtavasti. Minuutintarkka kirjanpito naapureiden tekemisistä.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa katsoa youtubesta Kummeli-sarjan Kyylä. Hannele Lauri vetää roolin mahtavasti. Minuutintarkka kirjanpito naapureiden tekemisistä.

Kiitos vinkistä!!

Aikamoista oli meno entiseen aikaan. Kova kuri ja itse oli selvittävä. Kaikki ei selvinneet.

Eläköityvälle Lampaalle tuli mieleeni antaa vinkki, kun luin noita ilta Sanomien uutisia ja siellä oli juttu miten ihmiset eivät osaa vieläkään lajitella jätteitään. Jospa olisikin tilausta jonkinlaiselle jätteidenlajitteluvastaavien kerhosta, palstasta tai tms jossa voisitte jakaa löytämiänne jäterikkeitä keskenänne, kuvien kanssa tietysti...varmaankin monta yksinään vastuuta lajittelusta kantavia paljonkin Suomessa. Ja toinen vinkki, osta iso paketti paksuja kertakäyttökäsineitä, kauhukseni olen huomannut, että meidän taloyhtiömme lajitteluvastaava penkoo roskapusseja paljain käsin...Rattoisia eläkepäiviä :)

Ennen kun jäi eläkkeelle, ostettiin läksiäislahjaksi rannekello. Vähän hassua, kun kellon mukaan juokseminenhan just loppui. 5-kymppisten täyttäjät sai keinutuolin, vaikkei siinä ehtinyt istua, kun oli teinit ja omat vanhemmat ehkä kaipasi apua. Tarkoitus hyvä, mutta logiikka uupui.

Vierailija kirjoitti:

Ennen kun jäi eläkkeelle, ostettiin läksiäislahjaksi rannekello. Vähän hassua, kun kellon mukaan juokseminenhan just loppui. 5-kymppisten täyttäjät sai keinutuolin, vaikkei siinä ehtinyt istua, kun oli teinit ja omat vanhemmat ehkä kaipasi apua. Tarkoitus hyvä, mutta logiikka uupui.

Minä sain pari vuotta sitten 100 % villaisen saalin. Tiesivät kyllä, etten astmaatikkona voi sitä ottaa. Jätin sen työpaikalle. "Mutta kun meillä on tämä tapa, ei tätä voi muuttaa". 

Vanhoissa elokuvissa oli talonkulmassa katupeili, siitä näki eri suunnista tulevat. Kyllä olisi kätevä omaan ikkunanpokaan sellainen kiinnittää. Näkisi kaiken kurkottelematta ja ulos syöksymättä. Kukaan ei pääsisi livahtamaan. Sarjassamme Kyyläilyn apuvälineitä.

Vierailija kirjoitti:

Vanhoissa elokuvissa oli talonkulmassa katupeili, siitä näki eri suunnista tulevat. Kyllä olisi kätevä omaan ikkunanpokaan sellainen kiinnittää. Näkisi kaiken kurkottelematta ja ulos syöksymättä. Kukaan ei pääsisi livahtamaan. Sarjassamme Kyyläilyn apuvälineitä.

Loistava idea!!!!

Täällä tänään aika surkuhupaisa päivä. KÄÄKkä on alkanut nyt soitella mun siskontytölle, Soittelee siis sille töihinkin. Pitää tulla auttamaan vessaan ja tuomaan pakastimesta paahtoleipää sulamaan. 4 kertaa vuorokaudessa käy kotihoito, mutta  nyt sitten tämä. Oikeestiko se kuvittelee, että mun siskontyttö voi jättää liudan lapsia keskenään päiväkotiin ja lähteä viemään ukilleen paahtoleipää? Taitaa olla aika ruveta hommaamaan hoivakotipaikkaa. Onneksi isällä on rahaa ja yksityiseltä saa hoivakotipaikan vaikka heti ensi maanantaina. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Täällä tänään aika surkuhupaisa päivä. KÄÄKkä on alkanut nyt soitella mun siskontytölle, Soittelee siis sille töihinkin. Pitää tulla auttamaan vessaan ja tuomaan pakastimesta paahtoleipää sulamaan. 4 kertaa vuorokaudessa käy kotihoito, mutta  nyt sitten tämä. Oikeestiko se kuvittelee, että mun siskontyttö voi jättää liudan lapsia keskenään päiväkotiin ja lähteä viemään ukilleen paahtoleipää? Taitaa olla aika ruveta hommaamaan hoivakotipaikkaa. Onneksi isällä on rahaa ja yksityiseltä saa hoivakotipaikan vaikka heti ensi maanantaina. 

Voi olla, että vaan kaipaa seuraa. Jossain hoitokodissa, jos muut ei ole dementikkoja, sitä olisi. En tosin tunne hoitokotien toimintaperiaatteita. Olispa sellainen pälpätyspuhelin, mihin vanhukset voisi soittaa ja tekoäly sitten juttelisi heidän kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Täällä tänään aika surkuhupaisa päivä. KÄÄKkä on alkanut nyt soitella mun siskontytölle, Soittelee siis sille töihinkin. Pitää tulla auttamaan vessaan ja tuomaan pakastimesta paahtoleipää sulamaan. 4 kertaa vuorokaudessa käy kotihoito, mutta  nyt sitten tämä. Oikeestiko se kuvittelee, että mun siskontyttö voi jättää liudan lapsia keskenään päiväkotiin ja lähteä viemään ukilleen paahtoleipää? Taitaa olla aika ruveta hommaamaan hoivakotipaikkaa. Onneksi isällä on rahaa ja yksityiseltä saa hoivakotipaikan vaikka heti ensi maanantaina. 

Voi olla, että vaan kaipaa seuraa. Jossain hoitokodissa, jos muut ei ole dementikkoja, sitä olisi. En tosin tunne hoitokotien toimintaperiaatteita. Olispa sellainen pälpätyspuhelin, mihin vanhukset voisi soittaa ja tekoäly sitten juttelisi heidän kanssa.

Pari viikkoa sitten isällä kävi kotihoito vain kerran viikossa. Ja oli ihan tyytyväinen. Nyt käy neljä kertaa vuorokaudessa. Eli paljon enemmän hänellä nyt on kotona juttuseuraa kuin 3 viikkoa sitten. Kolme noista käynneistä on yksityiseltä eli ei ole mitään kahden minuutin pikakäyntejä. Isäni tuntien vähän luulen, että ongelma on se, että hänellä ei ole enää valtaa. Ei tajua olla kiitollinen siitä, että saa sentään olla edelleen kotona. Kauheesti halusi sieltä kriisipaikalta kotiin ja nyt ei sitten olekaan tyytyväinen. 

Siskontytön kannattaa laittaa ukin puhelut estoon. Mitään hätää ei ole kun auttajat käy noin usein.

Hoitokoti varmasti olisi jo hyvä.

Meinaa mennä koko hymistelyketju KÄÄKÄKSI ja LAMPAAKSI :(