Hymistelyketju, tavallisia juttuja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki hyvät tavat haudataan. Sivistys katoaa. 

Ai, miten?

Tarkoitin tuota, kun eläkkeelle lähtijää ei mitenkään muistettu. Aiempi viesti. Olisi voinut olla vaikka kukkakimppu ja pieni kiitospuhe, mutta ei mitään. Tällaiset pienet huomioimiset kuuluu mielestäni sivistysmaassa asiaan. Näköjään olen väärässä, mutta kummassa: eikö kuulu asiaan vai eikö ole sivistysmaa.

Tähän vastaan kun viestiin viittasit niin tämä lähtijä ei odottanut tuollaisia vaan vain sitä, että esimies olisi edes kiittänyt yhteisistä vuosista töissä ja hyvin tehdystä työstä. Tämä ihan kahden kesken. Ei mitään muuta. Silti tuokaan ei toteutunut ja läheiseni sanoin hän ei toisaalta ollut yllättynyt. Tiesi ja aavisti tuon jo osittain ennestään. No, tämä tästä. 

Olen yleensä myöhässä katsomisissa ja sain vasta eilen katsottua Suomen pronssipelin lentopallossa loppuun saakka. Tosi hieno peli. Hassua toisaalta palata tähän vasta nyt. Suosikkini pelaajista Voitto Köykkä ja Veikka Lindqvist. Sekä Slovenian Nik Mujanovic. 

Silti, kun näkee oman naamansa peilissä ja miettii olevansa jo näin "vanha" ja näinkin kaamea niin siinä helposti putoaa maanpinnalle ja miettii, että joo kyllähän sitä voi jotain ihmistä ihailla ja hänestä pitää, mutta realismin muistaminen on tärkeä juttu. Pituus ja laihuus ei pelasta naamaa kuitenkaan. En näin sattuneesta syystä oikein itsestäni pidä. 

Huumorilla tämä viesti ja en minä aina itseäni soimaa ihan kaikesta. Silti en edes "lenkkikaverina" odota olevani mikään ykkösvaihtoehto mitenkään kenellekään. En tarkoita sitä, mutta pieni toivo kai elää silti elämäni monissa jutuissa. Itsestäni en silti ole ikinä luullut yhtään mitään. Ei sen puoleen ja jos laskisi kaiken mistä on arvosteltu ja pilkattu niin tulisi pitkä lista. 

Olipas eilen kaikenlaista! Iltapäivällä iski tajuton vatsakipu, kylmä hiki valui, jalat ei meinannu kantaa.

Mies soitti ensihoidon paikalle. Hyvin tutkivat, sydänfilmi, verenpaine, verensokeri.

Ei mitään hälyttävää ja kipukin laantui pikkuhiljaa.  Jäin kotiin kun olo helpottui.

Alkuyöstä soitin siihen terveydenarviointinumeroon kun kipu tuntui yltyvän. Ohjeisti ottamaan vahvan Panadolin,

sillä helpottikin että sain jotenkin nukutuksi.

Aamulla soitin terveysasemalle jossa konsultoitiin lääkäriä. Seurailen tilannetta. Imodiumia hain apteekista ja tämä päivä paastoten mustikkakeiton voimalla.

No ainakin suolennmutkat tyhjenivät perusteellisesti. Tähän asti olen ollut perusterve niin vähän säikäytti tuo

kipukohtaus.

Parempaa viikkoa teille muille toivotan!

Minun lapsuudessa ei vietetty kekriä tai pyhäinpäivää mitenkään, saati halloweenia joka ei ollut edes rantautunut Suomeen silloin vielä.

Nyt aikuisenakaan emme mieheni kanssa näitä huomioida.

Tänään on hääpäivämme, sitä ei edes muistettaisi jos ei olisi kalenteriin merkitty.

Oli ajatus käydä jossakin syömässä mutta minuun iski joku vatsapöpö joten ehkä joskus myöhemmin.