Hymistelyketju, tavallisia juttuja

Hyvää yötä hiirulaiset ja sudenkorennot.

Vierailija kirjoitti:

Poikani asensi uuden tablettini toimimaan ja korjasi tuulettimeni, söimme liha-makaronilaatikkoa ja tarjosin hänelle mansikkakakkua kahvin kanssa. Olin pakastanut äitini hautajaisten muistotilaisuuden ruuat johon poika ei päässyt. Nyt keitän iltakahvit.

Kuulostaa kivalta. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se Kontulassa 80-vuotiaan naisen puukottanut oli iäkäs mies (66 v.).

Jotenkin ajattelin, että olisi nuori ja liittyisi huumeisiin. Niin vain jäin asenteellisuudesta kiinni. Näpäytys siitä! Omia asenteita on hyvä ravistella.

Iäkkäät on "kunnostautuneet" tänä kesänä. Tuoreessa muistissa vielä junassa riehuneet ja konnaria haistatelleet mummot. 

Se Pähkinärinteessä asuntonsa tuleen tuikannutkin oli noin 70v. 

Vaikea tietää, mitä on taustalla. Aikoinaan, kun Kreikan taloutta pistettiin kovaan kuriin, oli uutinen itsemurhaan päätyneestä vanhuksesta. Oli ollut aikoinaan apteekkari ja nyt talouden muuttuessa joutunut jo pitkään etsimään ruokaa roskiksista. Ei nähnyt toivoa missään. Karmeaa ajatella.

Lammas, isälläsi lienee varaa maksaa yksityiselle kotihoitofirmalle?

Niitä on varmaan useita siellä, esim se mainitsemani VTKL.

Jospa siskosi alkaisi soittelemaan sinne?

On kyllä karua että huonokuntoiset kaatuilevat vanhukset passitetaan kotiin!

Toivotaan että asia selviää- pysy sinä lujana ettet huomaa kiltisti hoitavasi taas.

Vielä tuosta VTKL:sta- heillä on oma lääkäripalvelukin, tekee kotikäyntejä. Verikokeet tullaan tekemään kotiin.

Ainakin muutamia vuosia sitten oli näin, kannattaa kysellä!

Kerroin aiemmin tutun omaisesta, joka kunnon heikennyttyä joutui pyöritykseen. Kiersi kehää sairaalan, hoitokodin ja kodin väliä. Aina jossain ei kriteerit oikeuttaneetkaan enää paikkaan ja sitten oli taas lähdettävä. Kun kunto taas heikkeni, oli taas sairaalassa ja karuselli alkoi alusta. Kun saavat tähän jonkun myöntymään, voi olla mahdoton päästä johonkin vakipaikalle hoitokotiin. Kannattaa alussa olla napakka. Jos siis ei koti ole realistinen vaihtoehto.

Isäni tuli tänne tänään. Teki jo vähän hommia ja huomenna jatkuu. Hän siis itse tykkää tehdä. En patista. Itse olin kävelyllä ja mustikassa ensimmäistä kertaa tänä kesänä. Jatkan tuota puuhaa sitten pitkälle syksyyn. Opinnoissa hyvä arvosana ja yksi ns osio valmis. Äitini kanssa suunnitellaan tulevaa ja mietitään miten järjestetään asioita. Parempi miettiä näin. Ihan hyvä päivä ollut. Kesä vaan jo pitkällä ja nyt vasta sen "tajuan". 

Yöllä klo 4 palohälytin alkoi piippaamaan- patteri vähissä.  Onkohan ne jotenkin ohjelmoitu ettei vahingossakaan päivällä ilmoittele asiasta!

Ei ollu eka kerta tuollainen herätys. Eipä tullut uni simmuun loppuyönä. Ajattelin sitten Lampaan isää. Löytynee yksityisiä hoivapaikkoja? Niistä ei ymmärtääkseni rahdata sairaalakierroksille vaan saa olla siellä kuolemaan asti.

On kolea aamu, +14 ja kova tuuli.

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

Anteeksi taas, että valitan. Silti isäni ei ymmärrä yhtään äitini tilannetta. Äitini yritti hänelle puhua leikkauksesta ja toipilasajasta tms ja hän vaan toteaa, että sitten saatte pärjätä täällä jne. Ei mitään ajatusta, että hän voi apuna olla, vaikka äitini asuu melko syrjässä ja jää jumiin kotiinsa sitten, kun ei voi autoa ajaa ja minä en todennäköisesti ole täällä koko syksyä jos äitini siis leikkaukseen ja aiemmin menisi. Tuli surullinen olo, kun isäni osaa olla tosi ajattelematon. Joku sanoisi jo, että minä autan myös ja kuljetan asioille tarvittaessa. Nyt tulee itselle vaan surullinen ja levoton olo kaikesta. Isääni on autettu meillä. Remonteissa ja muissa oltu aina apuna. Nyt saisi tulla vähän vastaan. Ei se auta jos toteaa äidilleni, että sinua ei sitten kuskaa kukaan tms. Tulee vaan ikävä olo tuosta kaikesta. Nyt ei enempää tästä ja harvoin oikeasti loukkaannun isälleni näin. Nyt meni yli hänen osaltaan. Ei enempää tästä, mutta mietin olisipa toisesta edes vähän apua silloin, kun oikeasti tarvitaan ja tulee pakollinen leikkaus yms. Olen koko kevään kuitenkin opiskellut ja tehnyt hommia ja ikinä en ole isälleni valittanut kuinka olen vaan täällä ja ei ole rahaa reissuun tms. Olen ollut vaan täällä mukisematta, mutta äitini ei voi jäädä kämpilleen "loukkuun" jos minusta ei ole auttamaan. Hänellä ei ole juurikaan ihmistä kuljettamaan. Taksit eivät täällä ole vaihtoehto kuin palossa. Kalliita ja kulkevat jos kulkevat ja saa odottaa kauan. 

Ja edelliseen lisäyksenä. En minä isälleni silti tästä asioista mitään sanonut. Totesin vaan senverran, että jos minä en voi olla apuna äidilleni koko aikaa niin ei äitini voi silti kämpilleen jumiin jäädä kuitenkaan. Pitää senverran isäni avustaa. Sen sanoin, vaikka mielessäni mietin myös sitä, että tekisi  mieli sanoa muutakin. Kuten, että mieti vähän omalla kohdalla vastaavaa. Hän nimittäin tylsistyy heti ks näin jos itse jäisi syrjäiseen kämppään ns autottomaksi jopa pariksi kuukaudeksi niin ei tulisi mitään. No, tämä tästä. Tähän ne voimat meneekin jos päässään miettii ratkaisuja ja toista ei silti pysty "pakottamaan" tekemään mitään ja tulemaan avuksi. Nyt lopetan tämän aiheen. Meillä ei vaan asiat mene niin kuin muilla. 

P, oletteko suoraan pyytäneet apua isältä?

Usein miehet on putkiaivoja jotka ei itse hoksaa tilannetta.

Toivottavasti tilanne selviää ja pääset jatkamaan opintojasi.

Mä vastailen nyt yhdellä viestillä enkä useita erikseen lainaamalla tuosta isäni kotiutumisesta. Isällä siis kävikin kerran viikossa yksityinen kotihoito, mutta sehän ei enää riitä. Siskoni alkoi asiaa järjestelemään ja sieltä samasta paikasta olisi saatavilla 2 kertaa päivässä, mutta vain arkisin. Löytyi toinen paikka, josta saisi ne viikonloppukäynnit, mutta aikaisintaan elokuussa. Kriisiyksikössä on nyt todettu, että edes 2 kertaa päivässä ei riitä vaan pitää olla vähintään 3 kertaa päivässä. Myös viikonloppuisin. Selvää on, että missään - siis sen enempää julkisella kuin yksityiselläkään - vanhusten hoivapalveluja tarjoavassa paikassa ei istu toimistolla hoitajia peukaloitaan pyörittelemässä ja odottamassa, tarvitsisiko joku vanhus kotihoitoa. Tarvitaan siis aikaa asioiden järjestelemiseen. 

Googletin tuon Vanhustyön keskusliiton ja sehän ei itse kotihoitoa tarjoa, mutta heillä on jokin lista yksityisistä hoivapalveluyrityksistä. Isä on ollut tyytyväinen tuohon kerran viikossa käyvään firmaan ja itsekin toivoo, että mahdollisimman moni kotikäynti olisi juuri siitä firmasta. On selvää, että viikonloppukjäynnit pitää tilata toisesta firmasta ja sitten jos tuo isän toiveiden mukainen firma ei voi käydä kuin kaksi 2 kertaa päivässä, niin kolmas käynti pitäisi ottaa sitten kolmannesta firmasta. Ellei sitten se firma, joka voi käydä viikonloppuisinkin, voisi tehdä myös arkisin yhtä käyntiä. 

Mulle ei ole mitään väliä, mistä firmoista ne kotikäynnit tulee. Mutta mietin, että kun on kyse yksityisistä, niin miten tiedonkulku eri firmojen välillä sujuu? Mitään yhteistä tietojärjestelmäähän näillä ei ole. Eli vaikka kirjaisi mitä sinne omaan järjestelmään, ne kaksi muuta eivät tiedä niistä kirjauksista yhtään mitään. Ehkä sitten isän kotiin jonkinlainen reissuvihko, mihin kirjoittavat aina käynnin jälkeen tarpeelliset asiat? En tiedä, kun ei ole kokemusta tämän vuosituhannen kotihoidosta. 

Mitä sitten tulee yksityiseen hoivakotiin/palvelutaloon, niin tästä se kriisipaikan hoitajakin multa kyseli. Vastasin, että siskoni kanssa meillä ei ole mitään sellaista vastaan, mutta isähän sen päättää, haluaako sellaiseen. Ja tämän lampaan saa keriä villattomaksi, jos isä suostuu :D 

Mun sisko on tänään parin serkun kanssa maakuntamatkailulla enkä tiedä, miten isän asiat nyt etenee. Eilen kuitenkin siskoni antoi sille kriisiyksikölle valtuudet ottaa yhteyttä noihin yksityisiin ja alkaa järjestellä asioita. Kriisiyksiköstä myös mullekin eilen sanottiin, että mahdollisesti ne viikonloput voisi hoitaa hyvinvointialue elokuuhun asti. Eli siihen asti, kun siitä toisesta yksityisestä firmasta asiat järjestyy. Onneksi isällä on rahaa, mutta silti kaiken järjestely tuntuu olevan yllättävän hankalaa. Voin vain kuvitella, miten hankalaa on vanhukselle ja omaisille, joilla rahaa ei ole. 

Yksi vaihtoehto on ottaa yhteyttä.sairaalan sosiaalityöntekijään ja kysyä, miten mahdollisen leikkauksen jälkeen kuntoutus ja kuljetukset hoituu, järjestyykö siihen tukitoimia. Onko vaikka mahdollisuus olla aluksi jossain kuntoutusyksikössä, jossa on apu aina paikalla. Kertoa samalla olosuhteiden ongelmista. Hän osaa ehkä opastaa.

Vierailija kirjoitti:

Yksi vaihtoehto on ottaa yhteyttä.sairaalan sosiaalityöntekijään ja kysyä, miten mahdollisen leikkauksen jälkeen kuntoutus ja kuljetukset hoituu, järjestyykö siihen tukitoimia. Onko vaikka mahdollisuus olla aluksi jossain kuntoutusyksikössä, jossa on apu aina paikalla. Kertoa samalla olosuhteiden ongelmista. Hän osaa ehkä opastaa.

Meinasin just kirjoittaa ihan samaa. Noissa Facebookin ryhmissä, mistä jo vähän aiemmin mainitsin, on paljon keskustelua tästäKIN aiheesta. Siis kotona pärjäämisestä, jos asuu yksin ja paikassa, joissa esimerkiksi kauppojen kotiinkuljetuspalveluita ei ole. Tai asunnossa esimerkiksi kylpyhuone on sellaisesa paikassa, että sinne ei pääse. Ne on tosi mukavia ryhmiä ja mitään nk tyhmää kysymystä ei olekaan vaan voi kysyä ihan mitä vaan. Ja sitten muut, joilla on ollut samankaltainen lähtötilanne (esimerkiksi asuinpaikka), ovat kertoneet, miten heidän kohdallaan ongelmat ovat ratkenneet. Mä en ole ryhmissä juurikaan seurannut keskustelua siitä, kuinka pian leikkauksen jälkeen on voinut taas ajaa autoa, mutta on siitäkin aiheesta siellä keskusteltu. En siis osaa sanoa, pitääkö ruuan riittää kahdeksi viikoksi vai kenties kuukaudeksi. On hyvä muistaa, että kuntoutuminenkin on yksilöllistä. Nykyisin polven tekonivelleikkauksen jälkeen saa sairaslomaa kuukaudeksi ja jos ei katso olevansa vielä työkykyinen (sehän tietenkin riippuu siitä, tekeekö raskasta ruumiillista työtä vai istuuko etänä tietokonetta naputtelemassa), lisää saikkua haetaan työterveyshuollosta. 

Tiedän, että täällä Vantaalla monesti tällainen leikkauksesta toipuva potilas, joka asuu yksin ja kotona olosuhteet hankalat, menee kuntoutukseen viikoksi tai pariksi Katriinan sairaalaan (perusterveydenhuoltoa) ja kotiutuu vasta sen jälkeen. Leikkauksethan tehdään aina erikoissairaanhoidossa ja niistä potilas pistetään ulos mahdollisimman nopeasti. Siis heti, kun potilas ei tarvitse enää erikoissairaanhoidon tasoista sairaanhoitoa vaan ihan perusterveydenhuollon tasokin riittää. Nykyisin noita leikkauksia tehdään jopa päiväkirurgisesti, mutta tavallisinta on 1-2 yötä sairaalassa. 

Polven tekonivelleikkauksissa noustaan ylös sängystä heti, kun puudutus on  hävinnyt eli jalkoihin palannut takaisin tunto. Siis jo leikkauspäivän iltana. Seuraavana päivänä sairaalassa jo kävellään hoitajan avustamana itse vessaan ja kunnosta rippuen joko samana tai seuraavana päivänä treenataan portaissa kävelyä fyssarin kanssa. Mä olin molemmilla kerroilla 2 yötä sairaalassa ja asuntoni kolmessa tasossa eli rappusia riittää. Kauppaan en alussa olisi pystynyt lähtemään, mutta olin varannut ruokia kaappeihin ja pakastimeen ja lisäksi täällä toimii kauppojen kotiinkuljetus. Koiralleni tarvitsin ulkoiluttajan, mutta muuten pärjäsin ihan kohtuullisen hyvin.  Jos taas olisi esimerkiksi puulämmitteinen omakotitalo, niin tietysti se lämmitys pitäisi jotenkin järjestää. Tai pesutilat sellaisessa paikassa kellarissa, jossa ei ole portaikossa edes kaiteita. Joissain tapauksissa on mahdollista saada hyvinvointialueelta kotihoito auttamaan suihkuun muutaman ekan viikon ajan. 

Vierailija kirjoitti:

Kerroin aiemmin tutun omaisesta, joka kunnon heikennyttyä joutui pyöritykseen. Kiersi kehää sairaalan, hoitokodin ja kodin väliä. Aina jossain ei kriteerit oikeuttaneetkaan enää paikkaan ja sitten oli taas lähdettävä. Kun kunto taas heikkeni, oli taas sairaalassa ja karuselli alkoi alusta. Kun saavat tähän jonkun myöntymään, voi olla mahdoton päästä johonkin vakipaikalle hoitokotiin. Kannattaa alussa olla napakka. Jos siis ei koti ole realistinen vaihtoehto.

Tämä taitaa olla nykypäivänä aika yleistä. Yhden tuttuni äiti oli muistisairas, mutta ei kuitenkaan karkaillut kuten mun äitini aikoinaan.  Koithoito tällä vanhuksella kävi, mutta välillä oli tosi huonossa kunnossa, oli kaatunut tms, joten kotihoito passitti päivystykseen. Siellä sitten todettiin, ettei ole mitään akuuttia lääketieteellistä syytä pitää siellä, siirrettiin perusterveydenhuollon yksikköön muutamaksi päiväksi, sieltä taas kotiin ja meni muutama päivä tai ehkä 1-2 viikkoa ja kotihoito taas passitti päivystykseen. Tätä karusellia jatkui toista vuotta kunnes sitten vihdoin sai hoivakotipaikan. 

Lisään vielä noihin tekonivelleikkauksiin, niin mikäli potilas ei jo nyt ole leikkausjonossa, niin ei tämän vuoden syksyllä takuulla pääse julkisella leikkaukseen. Prosessihan menee niin, että ensin jokin lääkäri - yleensä terveyskeskuslääkäri tai yksityislääkäri - laittaa lähetteen erikoissairaanhoitoon. Jossain vaiheessa sieltä sitten ilmoitetaan poliklinikka-aika. Siellä ortopedi arvioi, onko vielä tarvetta tekonivelelle vai ei. Jos on, hän laittaa potilaan leikkausjonoon. Suurimmassa osassa Suomea ne leikkausjonot on noin vuoden.  Noin viikkoa ennen leikkauspäivää on vielä nk preoperatiivinen käynti siellä poliklinikalla ja sinne pitää tuoda mukanaan hammaslääkärin todistus, että hampaiden kunto ei ole esteenä tekonivelleikkaukselle. Jos on, niin hampaat pitää hoidattaa ensin kuntoon. Tämä voi kuullostaa ihan hullulta, mutta tutkimusten mukaan moni tekonivelleikkauksen jälkeinen niveleen syntynyt infektio on peräisin suusta. Kun ollaan alettu vaatia hammashoito ensin, myös näiden tulehdusten määrä on vähentynyt.  Yksityiselle voi ehkä päästä muutamassa kuukaudessa, jos ne hammaslääkärikäynnitkin saa hoidettua yksityisellä, mutta noin yleensä tuo on about vuoden prosessi nykypäivänä. 

Tänään on ollut tähänastisen elämäni yksi onnellisimmista päivistä. En voi kertoa vielä enempää. Hymyilen ja hyräilen. Kuvioon kuuluu 80v uusi tuttavuus, hurmaava kerrassaan...

Katselin Garden-keskustelua ja ei käy kateeksi poliitikkoja. Hirveä ammatti. Selkkauksia piisaa, omia ja toisten, ja jos et saa puhuttua asioita nappiin, uraputkeen tulee tukos. Onkohan politiikka menneinä vuosina ollut samanlaista vai peiteltiinkö asioita vaan paremmin.

Nytkin osa keskustelusta on vain harhautusta ja polveilee entisissä hankkeissa. Mihin vaan katsoo, aina on jotain vialla. 

Pitää varmaan ruveta vastapainoksi katselemaan Areenasta  lastenelokuvia. Niissä kaikki on reiluja ja oikeudenmukaisia, paitsi se selvä pahis, jonka poliisisetä ottaa kiinni.

Tänään on ollut näköjään taivaankappaleet kohillaan kun mullakin oli hitsin hyvä päivä töissä. Sain jo aiemmin kuulla että työni jatkuu muutosneuvotteluiden jälkeen vaikka moni kollega saa lähteä, eli olen tehnyt vaikutuksen osaamisellani ilmeisen moniin. Tänään sitten parikin eri ihmistä sanoi jotain sen suuntaista että on oikea henkilö valittu xx tehtävään tms positiivista palautetta työstäni. Tuli hitsin hyvä fiilis.

Vierailija kirjoitti:

Katselin Garden-keskustelua ja ei käy kateeksi poliitikkoja. Hirveä ammatti. Selkkauksia piisaa, omia ja toisten, ja jos et saa puhuttua asioita nappiin, uraputkeen tulee tukos. Onkohan politiikka menneinä vuosina ollut samanlaista vai peiteltiinkö asioita vaan paremmin.

Nytkin osa keskustelusta on vain harhautusta ja polveilee entisissä hankkeissa. Mihin vaan katsoo, aina on jotain vialla. 

Pitää varmaan ruveta vastapainoksi katselemaan Areenasta  lastenelokuvia. Niissä kaikki on reiluja ja oikeudenmukaisia, paitsi se selvä pahis, jonka poliisisetä ottaa kiinni.

Olen samaa mieltä mutta luulempa että joskus Kekkosen ja Koiviston pressa-aikoina kun ei ollut nettiä eikä somea ja tiefotusvälineet oli vielä enemmän politisoituneita kun nyt, adioita todellakin "runtattiin, junailtiin ja suhmuroitiin" Tamminiemen saunanlauteilla ja savuisissa kabineteissa kosteiden illallisten lomassa. Eikä kukaan kyselly jääviyttä eikä vaikutusarvioita. Hyväveliverkosto ja kaverille kans oli varmasti paljon yleisempää kuin luultiin. Nykyisin on pelokkeena se että ihan kaikki tulee julki, jopa avustajien sähköpostiviestittelyt.