Hymistelyketju, tavallisia juttuja

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Mulla  ollut Kyylän kanssa mukavan rauhallinen aamu. Liekö kissanmintun ansiota, vaikka oikeesti voisi pipoa kiristääkin. Mä laitan aina iltaisin kännykän äänettömälle, jotta saan nukkua rauhassa. Vaikka äidin kuolemasta onkin jo 2 vuotta, mulla edelleen on jossain alitajunnassa pelko siitä, että puhelin soikin yöllä. Joten jotta saan edes nukahdettua, niin kännykästä äänet pois. Tämä oli aikoinaan työterveyslääkärinkin ohje mulle, koska en pystynyt nukkumaan. 

Aamulla kun heräsin ja laitoin äänet päälle, niin sekä myöhään illalla että varhain aamulla oli tullut useita soittoja. Isältä ja siskoltani. Siskoltani myös lopulta tekstiviesti, että isän porrashissi on rikki. En tiennyt viestin luettuani, itkiskö vai nauraisko, joten päätin nauraa. Siis onko musta nyt jollain taikasauvalla loihdittu hissimekaanikkokin? :D Nörttihommiin ja hoitsunhommiin mulla sentään on koulutus, mutta mitä ihmettä mä voisin jollekin hissille tehdä yöllä? Onneksi taisi huoneilmassa leijua vielä sitä kissanminttusuihketta, koska verisuoni ei päästäni revennyt. Nyt on hissinkorjaaja käynyt ja siskonikin varmaan näillä minuuteilla palannut mökiltä. 

Onko teillä siskon kanssa huonot välit.

Ei. Ihan hyvät välit meillä on. Mä huolehdin aikoinaan äidin ja mun sisko huolehtii nyt isän. Sillä ei vaan aina ole ihan realistisia käsityksiä, mitä pitäisi tehdä.

Tasan kuukauden päästä olen virallisesti eläkeläinen. Tässä pohtinut, mitä sitten alkaisi tekemään. Ehkä kyttäämään, lajitteleeko naapurit roskansa oikein. Jotain heippalappujakin voisi alkaa kirjoitella ja laittaa taloyhtiön ilmoitustaululle. Ystäväni kanssa tänään viestiteltiin ja hän sanoi, että ainakin aamukahvit kannattaa juoda paikassa, mistä näkee, kun onnettomat lähtee aamuisin töihin. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Tasan kuukauden päästä olen virallisesti eläkeläinen. Tässä pohtinut, mitä sitten alkaisi tekemään. Ehkä kyttäämään, lajitteleeko naapurit roskansa oikein. Jotain heippalappujakin voisi alkaa kirjoitella ja laittaa taloyhtiön ilmoitustaululle. Ystäväni kanssa tänään viestiteltiin ja hän sanoi, että ainakin aamukahvit kannattaa juoda paikassa, mistä näkee, kun onnettomat lähtee aamuisin töihin. 

Olet ymmärtänyt eläkeläisyyden syvimmän ytimen. 

Kannattaa myös kerääntyä muiden kyttäilijöiden kanssa talon nurkalle setvimään muiden asukkaiden asioita. Tehän kuitenkin parhaiten tiedätte, miten muitten pitää olla ja elää. Samalla voi mulkoilla vihaisesti asukasta, joka välillä vuorotyöstä tullessaan uskaltautuu suihkuun kello 22.00. Kello 22.00! Eihän sitä säännöt kiellä, mutta kyllä ihmisen on käytävä levolle 21.00. Tästä voit suoraan hänelle sanoa, ihan vaan vanhemman ja viisaamman (sic!) neuvona. Mikä antoisa elämä sinua odottaakaan, jos loksahdat perinteiseen malliin. Mitä tosin en usko.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Tasan kuukauden päästä olen virallisesti eläkeläinen. Tässä pohtinut, mitä sitten alkaisi tekemään. Ehkä kyttäämään, lajitteleeko naapurit roskansa oikein. Jotain heippalappujakin voisi alkaa kirjoitella ja laittaa taloyhtiön ilmoitustaululle. Ystäväni kanssa tänään viestiteltiin ja hän sanoi, että ainakin aamukahvit kannattaa juoda paikassa, mistä näkee, kun onnettomat lähtee aamuisin töihin. 

Olet ymmärtänyt eläkeläisyyden syvimmän ytimen. 

Kannattaa myös kerääntyä muiden kyttäilijöiden kanssa talon nurkalle setvimään muiden asukkaiden asioita. Tehän kuitenkin parhaiten tiedätte, miten muitten pitää olla ja elää. Samalla voi mulkoilla vihaisesti asukasta, joka välillä vuorotyöstä tullessaan uskaltautuu suihkuun kello 22.00. Kello 22.00! Eihän sitä säännöt kiellä, mutta kyllä ihmisen on käytävä levolle 21.00. Tästä voit suoraan hänelle sanoa, ihan vaan vanhemman ja viisaamman (sic!) neuvona. Mikä antoisa elämä sinua odottaakaan, jos loksahdat perinteiseen malliin. Mitä tosin en usko.

Meillähän myöskin tuommonen taloyhtiön ikioma eläkkeellä oleva kierrätyskyylä, jonka toimia seuranneena voin antaa vinkkejä: aamutuimaan jo kierrätyspönttöjä tutkimaan ja erityisesti kartongit ja pahvilaatikot kannattaa tutkia tarkkaan, jos niitä ei ole oikeaoppisesti rutisteltu, voit ne nimet katsomalla palauttaa asianomaisille....

Eläkeläiset valittaa aina kiireitään. Nyt selvisi, miksi.

Kiireisenä pitää sääntöjen noudattamisen  kyttäily, lempipuuhaani on tarkkailla pelastustielle pysäköiviä idiootteja: eilen punainen, harmaa ja musta auto, noiden lisäksi perhepäivähoitajalle muksujaan tuovien/hakevien kävelykyvyttömien vanhempien lyhyempiaikaiset 6 x /pvä "piipahdukset".

Kyllä pitää kiirettä, vartiopaikkaansa ei raskis jättää edes pienen pisutauon ajaksi, kauppaan lähtö ahdistaa etten vaan menetä yhtään pongausta ;) Onneksi ei tarvi mennä töihin...

Vierailija kirjoitti:

Kiireisenä pitää sääntöjen noudattamisen  kyttäily, lempipuuhaani on tarkkailla pelastustielle pysäköiviä idiootteja: eilen punainen, harmaa ja musta auto, noiden lisäksi perhepäivähoitajalle muksujaan tuovien/hakevien kävelykyvyttömien vanhempien lyhyempiaikaiset 6 x /pvä "piipahdukset".

Kyllä pitää kiirettä, vartiopaikkaansa ei raskis jättää edes pienen pisutauon ajaksi, kauppaan lähtö ahdistaa etten vaan menetä yhtään pongausta ;) Onneksi ei tarvi mennä töihin...

Hälytysajoneuvot ajavat ohi, aina on kiiruhdettava katsomaan, yölläkin. Jos seinänaapurin ovi käy eri aikaan kuin on totuttu, pitää rynnätä ovisilmään. Jos puolessa matkassa hälytysajoneuvo/naapuri, voi sentään. Juuttuu helposti keskelle olkkaria, eikä näe kumpaakaan. Parkkipaikalla vasta tapahtuukin, nuokin yhdet naapurukset aina jutteloo keskenään, onkohan niillä suhe?

Mulla on loma-asunnolla oma kukkaketo, mihin miehellä ja leikkurilla on pääsy ankarasti kielletty. On täynnään ketokukkia ja ahomansikoita. Penkistä vielä karkaa sinne orvokit, ketoneilikat ja aquileguat, saa levitä. On tosi nätti, niitän syyskesällä, kun siemenet alkaa kypsyä, haravoin myökemmin leikkuujätteen pois, ettei maa rehevöidy.

Mies innostui hyönteishotellista, osti kaupan version, mutta tänään kuultiin, että ontot korret yms pitää olla n. 8cm. Kaupan versiossa on ehkä 3-4cm. Eikun omaa puuhaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Tasan kuukauden päästä olen virallisesti eläkeläinen. Tässä pohtinut, mitä sitten alkaisi tekemään. Ehkä kyttäämään, lajitteleeko naapurit roskansa oikein. Jotain heippalappujakin voisi alkaa kirjoitella ja laittaa taloyhtiön ilmoitustaululle. Ystäväni kanssa tänään viestiteltiin ja hän sanoi, että ainakin aamukahvit kannattaa juoda paikassa, mistä näkee, kun onnettomat lähtee aamuisin töihin. 

Olet ymmärtänyt eläkeläisyyden syvimmän ytimen. 

Kannattaa myös kerääntyä muiden kyttäilijöiden kanssa talon nurkalle setvimään muiden asukkaiden asioita. Tehän kuitenkin parhaiten tiedätte, miten muitten pitää olla ja elää. Samalla voi mulkoilla vihaisesti asukasta, joka välillä vuorotyöstä tullessaan uskaltautuu suihkuun kello 22.00. Kello 22.00! Eihän sitä säännöt kiellä, mutta kyllä ihmisen on käytävä levolle 21.00. Tästä voit suoraan hänelle sanoa, ihan vaan vanhemman ja viisaamman (sic!) neuvona. Mikä antoisa elämä sinua odottaakaan, jos loksahdat perinteiseen malliin. Mitä tosin en usko.

Hyvin kirjoitettua sarkasmia naapurikyylistä. Oma tarinani tähän sopisi vaikka sketsiksi.

Asuin Helsingissä pienehkössä kerrostalossa jossa keski-ikä oli yli 70. Itse olin nelkyt jotain. Oli korona-aika ja minä niissä kuuluisissa asijantuntijatöissä joten etänä 100%. Viikkoja tai kuukausia etäiltyäni törmäsin naapurirapun mummoon ulkona.  Keskustelu alkoi toikaisulla "ei niitä töitä nyt sitten löydy". Minä siihen että mikä juttu? Frouvva alkoi selittää pitkän kaavan mukaan elämästäni. Selvisi että työt oli menneet, mieskin jättänyt ja nyt kotikin menee alta kun ei ole enää varaa maksaa vastikkeita. Kuuntelin aivan äimisteyneenä mitä pihaparlamentti oli elämästäni käsikirjoittanut! Oikeastaan harmittaa vaan se että menin kuitenkin korjaamaan tilannetta totuudella. Olisi pitänyt vaan sanoa että "juu näinhän se on, raskasta tämä elämä" ja jatkaa matkaa. Totuus oli: työt siis minulla etänä (ei näkynyt aamulla eikä viiden jälkeen mihin oli totuttu), mies muutti edeltä pohjosempaan etäilemään ja töihin kotitilalleen, kämppä laitettiin myyntiin Helsingissä kun minun uudet työt lähempänä varmistui ja vihdoinkin pääsin muuttamaan perässä.

Sen vielä jotenkin ymmärtää, että jos omassa elämässä ei tapahdu mitään, sitä alkaa kytätä muita. Mutta se omahyväinen pahansuopaisuus ja vahingoniloisuus menee överiksi. Kytätään, juorutaan, keksitään omia sääntöjä ja piinataan jatkuvalla valitusrumballa. 

Taustalla on pakko olla tyytymättömyys omaan elämään. Haetaan tärkeyden kokemusta holhoamalla muita ja uskottelemalla itselle, että muilla on kaikki vielä huonommin, ettei oma elämä tuntuisi niin surkealta. Täytyykin olla tarkkana, kun vuodet karttuu, ettei löydä itseään sieltä pahvinkeräysastialta osoitteita etsimästä.

Me jätetään takapiha kukkasille. Vain kulkureitit ajaa mies ruohonleikkurilla.

Mäkikuismassa käy kova kuhina kun surripörriäiset siinä ahertaa, iso pietaryrttipöheikkö kohta kukkinee. Päivänkakkaroita on paljon, kellokukkia, apilaa ym

Kauniita ovat katsella.

Lapsuudenkodin pihasta toin keisarinkruunuja jotka hyvin kotiutuivat. Siellä ne ovat levinneet pitkin pihaa, samoin harjaneilikat.

Kyllä huomaa että hyönteiset on vähentyneet ja sitä myötä pääskyset. 
Hyvää alkanutta heinäkuuta!!

Tiputin pringlesin vahingossa nurmikolle ja päätin, että syön sen kuitenkin. Tästä kaikesta lähti puolestaan ajatusketju liikkeelle. Muistomatka lapsuuteen jolloin moni asia oli paremmin. 

Ja hetkeen, kun oltiin koulun retkellä kansallispuistossa. Minulla pringlesejä eväänä ja niitä putkilosta söin pienen suojärven rannalla laiturilla istuen. Monet pojista uimassa ja kivasti pyysivät, että heittelisin pringlesejä veteen heille. Osan nappasivat kiinni ja osa putosi veteen, mutta nekin kelpasivat. Hyvä muisto ja ei mitään pahaa heistä ollut sanottavana muutenkaan. Minulla oli asiat vielä hyvin tuolloin jos kaikkea miettii. Niin hyvin, että nyt asiaa muistelee toivoisi olevansa siellä laiturilla edelleen. 

Vierailija kirjoitti:

Me jätetään takapiha kukkasille. Vain kulkureitit ajaa mies ruohonleikkurilla.

Mäkikuismassa käy kova kuhina kun surripörriäiset siinä ahertaa, iso pietaryrttipöheikkö kohta kukkinee. Päivänkakkaroita on paljon, kellokukkia, apilaa ym

Kauniita ovat katsella.

Lapsuudenkodin pihasta toin keisarinkruunuja jotka hyvin kotiutuivat. Siellä ne ovat levinneet pitkin pihaa, samoin harjaneilikat.

Kyllä huomaa että hyönteiset on vähentyneet ja sitä myötä pääskyset. 
Hyvää alkanutta heinäkuuta!!

Ne pääskyset on täällä meillä :)

Kun ulkona liikumme, niin lentää suhauttavat pään yli melkein hiuksia koskettaen.

Saapas nähdä miten nukuttaa ensi yönä uudella patjalla...käytiin tänään hakemassa lähikaupungista. Ja torikahveilla tietenkin kävimme, kuuluu kesään.

Minua harmittaa etten sitä pääskyn laulun lopputirinää enää kuule tai pitää tosi lähellä olla.

Samoin heinäsirkkoja en kuule. 
Paljon jää kuulematta enkä ole tottunut kuulolaitetta joka päivä pitämään vaikka kuulohoitajalle lupasin.

Mietin tulevaisuutta: kolmella ikäiselläni on kuulolaite, kaksi ikätoveria on kaihileikkausjonossa. Muutamalla on sokeriarvot koholla, minullakin. Syksyllä kartoitetaan ruokavaliot ja liikkumiset. Lääkitykset yms. Kesä nautitaan!

Uskalsin kuitenkin lähteä kauppareissulle, oli pakko kun elintärkeä elintarvike oli loppumassa. Väärinpysäköityjä autoja tänään 0, siis nähtyjä! Jostain luin että valvomaton kielto on vain toive ja niinhän se taitaa olla. 

Enhän minä tosissani mitään kyttää, pois se minusta, kunhan höpötän, senkun pysäköivät ja kärsivät omantunnonvaivat jos mummo kuolee kun ampulanssi ei pääse ajoissa pelastamaan tai kaverin kämppä ehtii kärähtää kun paloauto ei pääse sammuttamaan. Ei mun pipoa kiristä, kun kyse on naapuritalosta ;)

Kaihi on leikattu jo vuosia sitten molemmista silmistä, myös jälkikaihit laseroitu. Kuulo on huonontunut...monenlaista vaivaa ilmaantunut.  Mietin joskus tulevaisuutta, mutta yritän elää tätä hetkeä enempiä murehtimatta.  

Vierailija kirjoitti:

Mietin tulevaisuutta: kolmella ikäiselläni on kuulolaite, kaksi ikätoveria on kaihileikkausjonossa. Muutamalla on sokeriarvot koholla, minullakin. Syksyllä kartoitetaan ruokavaliot ja liikkumiset. Lääkitykset yms. Kesä nautitaan!

DM2- diagnoosin minä sain n. 15 vuotta sitten, ehkä 5 vuotta popsin pillereitä ja sitten lopetin, kun en koko diagnoosiin edes uskonut. Ei vaikutusta tai oikeestaan positiviinen vaikutus. Kun olin lääkityksellä, sokerit pomppas yli kymppiin ruokailun jälkeen ja olo sen mukainen. Nyt ilman pillereitä sokerit tasaiset, mittailen huvikseni aina silloin tällöin. BMI ollut aina alle 20. 

Lääkäritkin voivat erehtyä, ainakin arvauskeskuksessa. 

Kerran menin valittamaan ruokailunjälkeistä vatsakipua, tuloksena maksa-ja haimatulehdusepäily, oliko.... ei, senhän tiesin itsekin!

Vierailija kirjoitti:

Minua harmittaa etten sitä pääskyn laulun lopputirinää enää kuule tai pitää tosi lähellä olla.

Samoin heinäsirkkoja en kuule. 
Paljon jää kuulematta enkä ole tottunut kuulolaitetta joka päivä pitämään vaikka kuulohoitajalle lupasin.

Tuliko missä iässä suunnilleen kuuloon muutoksia? Itse olen alle 60 mutta saan palautetta lapsilta että puhun paljon kovempaa kuin ennen. Luulen siis että kuuloni on alentunut. En kuule hälyssä varsinkaan kaikkea. 

Toimeliasta torstaita puuhakkaille puunhakkailijoille ja -halailijoille.

Katsellaan mitä päivä tuo tullessaan. Minun pitäisi paketti hakea kunhan sade hellittää, yhden salamankin näin, ensimmäisen tänä vuonna... toiveikkaana lisää odottelen!