Lue keskustelun säännöt.
Hymistelyketju, tavallisia juttuja
04.02.2026 |
Räväkät älkööt vaivautuko. Täällä ei saa ilkeillä. Liian pitkästyttäviä kommentteja ei olekaan täyttämään tätä ketjua.
Kaikki mukaan, ketkä ikäviin ketjuihin olette kyllästyneet
Kommentit (13330)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ehtinyt kussanminttuiluun mukaan, mutta oreganosta, tillistä, persiljasta, tomaatista, vuohenputkesta ja nokkosesta tein maukkaan salaatin broileripastan oheen.
Hyvää yötä rosmariinit ja laventelit.
Tiskattukin on.
Mihin vittuiluun et ehtinyt?
Missankunttuiluun???
Se oli hauska juttu. Joku oli ostanut Mustista ja Mirristä kissanminttusuihketta ja sillä oli positiivinen vaikutus kissaan. Pohdittiin, josko se auttaisi ihmistenkin tiukkapipoisuuteen. Tekis hyvää meille kaikille. Koekäytin leikisti hänen myötävaikutuksellaan ja kaikki hommat sujui loistavasti ilman naukumista ja haukkumista. Muut ei innostuneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomenta, tässäpäs toinenkin mökkitarina, edellinen oli se, missä ystävä kuvitteli minun partioivan peloissani kirves olalla tuvassa...Olin taas samalla mökillä ja nyt koko kesän, tykästyin siihen mökkiin kovasti ja mukavat vuokranantaja sisarukset ilmeisesti vastavuoroisesti, koska tarjosivat sitä mulle koko kesäksi tosi edullisesti. Sain töistä vuorotteluvapaata ja toukokuun lopussa jo koiran kanssa muutimme sinne, postinkin käänsin sinne . Mökki oli unelmieni paikka puutarhoineen, sähköistetty pikku rantasaunamökki ja vasta laitettu ja maalattu, tosi siisti. Monenlaisilla olin ollut, koska rahaa ei paljon käytettävissä ja yksin kaiken kustansin. Koirakin nautti kun sai taas vapaana olla koko kesän, oli paimenkoira ja tottunut mökkeilijä, eikä koskaan ollut lähtenyt pihapiiristä, minua paimensi aina viisaasti pensaan alla varjossa pötkötellen. Hellekesä sattuikin olemaan. Kun tulimme mökille, koirani antoi pihapiirissä majailleelle ketullekin lähdöt, katselin lähteekö ketun perään, tyssäsi tassunsa just nurmikon reunalle ja lirautti reviirimerkin siihen. Jo kymmenkunta kesää eri mökeillä eikä koskaan mihinkään ollut lähtenyt.
Siskoni oli ollut vieraana ja teki siinä pihalla lähtöä ja sanoi jotenkin surkuttelevasti, tännekös sinä taas yksin jäät, illatkin jo pimenee, syyskuun alkua elettiin jo. Rapsuttelin koiraani ja sanoin "mikäs täällä ollessa, onhan mulla tämä uskollinen ystäväni kaverina" Autonvalot hävisi ja pienen hetken päästä puhelimeni soi ja katsoin: sisko soittaa, unohtuikohan jotain...Sisko sanoi huomanneensa taustapeilistä jotain liikettä autonsa takana ja kas "se sun uskollinen ystäväsi juosta hunttasee mun auton perässä, haluaakohan se jo kaupunkiin" Kohta tulivat takaisin ja koira koreasti etupenkillä.
Illalla istuskelimme takkatulen ääressä ja harjasin koiran turkista päivän roskia pois, ajatuksissani puhelin; "olisikohan se jo aika jättää mökkeilyt ja lähteä kotiin" Jo se, että minusta näytti että koirani nyökkäsi päätään mulle, oli tosiaankin varma merkki, että parasta alkaa laittaa kimpsut ja kampsut kasaan, hommata kyyti ja lähteä jo kotiin.
Mukava tarina tämäkin, mitenköhän pitkän matkan koirasi ehti auton perässä juosta (kaivaten kotiin?).
Oltiin vuosia sitten miehen kanssa mökillä parin sadan kilometrin päässä kotikaupungista, loma oli just alkanut. Joku meno tuli puolisolle ja ei kun lähtö kaupunkiin. Arveli tietenkin, että minä lähden mukaan. Ehei, olin mökillä kaksi yötä yksin, ilman autoa. Ruokakaupassa oli tullessa käyty, ei huolta, vaikka lähin kauppa oli parinkymmenen kilometrin päässä. Lämmitin saunaa, grillailin, nautin. Oli kirjoja mukana. Ihana rauha, kännykät oli jo silloin, muttei soinut kertaakaan. Oven laitoin visusti lukkoon yöksi, muttei yhtään pelottanut. Lähin mökkikin oli ihan lähellä, jos jotain apua olisi tarvinnut. Kirveeseen en koskenut, ettei tapaturmaa satu.
Noin parin kilometrin mökkitiellä oli sisko koirani huomannut, oli ensin katsonut että karhukos se siellä...onneksi huomasi ennen isolle tielle kääntymistään, vanha koira jo oli
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivoja aamuisia kesähyrinöitä ja ihana mökkitarina eläinystävän kanssa 🐶 minulla tuli ihan tippa linssiin.
Touhutippa? 😬
Ei, kun ihan kyynel tuli silmäkulmaan. Eläintarinat herkistävät mieltäni. Se on vähän niinkuin tuon huumorin kanssa, että joitakin naurattaa jotkut asiat ja toisia sitten toiset asiat. Itkun kanssa samoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ehtinyt kussanminttuiluun mukaan, mutta oreganosta, tillistä, persiljasta, tomaatista, vuohenputkesta ja nokkosesta tein maukkaan salaatin broileripastan oheen.
Hyvää yötä rosmariinit ja laventelit.
Tiskattukin on.
Mihin vittuiluun et ehtinyt?
Missankunttuiluun???
Se oli hauska juttu. Joku oli ostanut Mustista ja Mirristä kissanminttusuihketta ja sillä oli positiivinen vaikutus kissaan. Pohdittiin, josko se auttaisi ihmistenkin tiukkapipoisuuteen. Tekis hyvää meille kaikille. Koekäytin leikisti hänen myötävaikutuksellaan ja kaikki hommat sujui loistavasti ilman naukumista ja haukkumista. Muut ei innostuneet.
Lapsuuskodin kasvimaalla törmäsin just isoon kissanminttupensaaseen, tuoksuvaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ehtinyt kussanminttuiluun mukaan, mutta oreganosta, tillistä, persiljasta, tomaatista, vuohenputkesta ja nokkosesta tein maukkaan salaatin broileripastan oheen.
Hyvää yötä rosmariinit ja laventelit.
Tiskattukin on.
Mihin vittuiluun et ehtinyt?
Missankunttuiluun???
Se oli hauska juttu. Joku oli ostanut Mustista ja Mirristä kissanminttusuihketta ja sillä oli positiivinen vaikutus kissaan. Pohdittiin, josko se auttaisi ihmistenkin tiukkapipoisuuteen. Tekis hyvää meille kaikille. Koekäytin leikisti hänen myötävaikutuksellaan ja kaikki hommat sujui loistavasti ilman naukumista ja haukkumista. Muut ei innostuneet.
Lapsuuskodin kasvimaalla törmäsin just isoon kissanminttupensaaseen, tuoksuvaan.
Onnekas sinä. Jos pipo rupeaa kiristämään, apu on lähellä. Hyvä vinkki puutarhaihmisille ja muillekin istuttaa oma piponhölläämispensas. Googlasin, että sitä on käytetty lääkinnällisesti eri vaivoihin. Poltettuna aiheuttaa kuulemma lieviä harha-aistimuksia. Joku siinä oleva öljy vaikuttaa kissojen käytökseen. Kaunis sinikukkainen kasvi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ollut Kyylän kanssa mukavan rauhallinen aamu. Liekö kissanmintun ansiota, vaikka oikeesti voisi pipoa kiristääkin. Mä laitan aina iltaisin kännykän äänettömälle, jotta saan nukkua rauhassa. Vaikka äidin kuolemasta onkin jo 2 vuotta, mulla edelleen on jossain alitajunnassa pelko siitä, että puhelin soikin yöllä. Joten jotta saan edes nukahdettua, niin kännykästä äänet pois. Tämä oli aikoinaan työterveyslääkärinkin ohje mulle, koska en pystynyt nukkumaan.
Aamulla kun heräsin ja laitoin äänet päälle, niin sekä myöhään illalla että varhain aamulla oli tullut useita soittoja. Isältä ja siskoltani. Siskoltani myös lopulta tekstiviesti, että isän porrashissi on rikki. En tiennyt viestin luettuani, itkiskö vai nauraisko, joten päätin nauraa. Siis onko musta nyt jollain taikasauvalla loihdittu hissimekaanikkokin? :D Nörttihommiin ja hoitsunhommiin mulla sentään on koulutus, mutta mitä ihmettä mä voisin jollekin hissille tehdä yöllä? Onneksi taisi huoneilmassa leijua vielä sitä kissanminttusuihketta, koska verisuoni ei päästäni revennyt. Nyt on hissinkorjaaja käynyt ja siskonikin varmaan näillä minuuteilla palannut mökiltä.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Mulla ollut Kyylän kanssa mukavan rauhallinen aamu. Liekö kissanmintun ansiota, vaikka oikeesti voisi pipoa kiristääkin. Mä laitan aina iltaisin kännykän äänettömälle, jotta saan nukkua rauhassa. Vaikka äidin kuolemasta onkin jo 2 vuotta, mulla edelleen on jossain alitajunnassa pelko siitä, että puhelin soikin yöllä. Joten jotta saan edes nukahdettua, niin kännykästä äänet pois. Tämä oli aikoinaan työterveyslääkärinkin ohje mulle, koska en pystynyt nukkumaan.
Aamulla kun heräsin ja laitoin äänet päälle, niin sekä myöhään illalla että varhain aamulla oli tullut useita soittoja. Isältä ja siskoltani. Siskoltani myös lopulta tekstiviesti, että isän porrashissi on rikki. En tiennyt viestin luettuani, itkiskö vai nauraisko, joten päätin nauraa. Siis onko musta nyt jollain taikasauvalla loihdittu hissimekaanikkokin? :D Nörttihommiin ja hoitsunhommiin mulla sentään on koulutus, mutta mitä ihmettä mä voisin jollekin hissille tehdä yöllä? Onneksi taisi huoneilmassa leijua vielä sitä kissanminttusuihketta, koska verisuoni ei päästäni revennyt. Nyt on hissinkorjaaja käynyt ja siskonikin varmaan näillä minuuteilla palannut mökiltä.
Erävoitto! Onnea tuleviin matseihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiva päivä tänään kun kaveri tuli kylään pitkästä aikaan, lipiteltiin viiniä , juoruttiin ja juteltiin mukavia, mitä kummallekin kesällä tapahtunut.
Vierailija kirjoitti:
Tiski-tiistai kunhan saan rähmät silmästä ja katsottua futiskoosteen. Uneen vaivuin Saksa-Paraguai pelin puoliajalla, läppäri jäi viereen huutamaan, joskus aamuyöllä heräsin sen sammuttamaan.
Hymistelijät(kin) ovat häviävä, selvästi uhanalaiseksi määriteltävä laji perhosten ja pörriäisten lisäksi :( Pidetään meidät elossa rikkaruohojen keskellä.
Me hymistelijäthän ollaan itse niitä rikkaruohoja. Ei olla eteerisiä liljoja eikä hienostuneita orkideoita, vaan sinnikkäitä ja arkisia voikukkia. Rehotetaan enemmistönä kaikkialla. Elinvoimainen laji, jolle mikä vaan kasvuympäristö käy. Meiltä ei välty missään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirsikat alkaa punertaa- jopa harakka ne huomasi ja kävi muutaman napsimassa!
Luumuja ei näytä tulevan yhtään ja päärynöitä muutama.
Omenapuu kärsi kun jouduttiin se viime kesänä siirtämään toiseen paikkaan.
Karviaisia ja herukoita tulee hyvin, viinirypäleitä jonkin verran.
Vierailija kirjoitti:
Tiski-tiistai kunhan saan rähmät silmästä ja katsottua futiskoosteen. Uneen vaivuin Saksa-Paraguai pelin puoliajalla, läppäri jäi viereen huutamaan, joskus aamuyöllä heräsin sen sammuttamaan.
Hymistelijät(kin) ovat häviävä, selvästi uhanalaiseksi määriteltävä laji perhosten ja pörriäisten lisäksi :( Pidetään meidät elossa rikkaruohojen keskellä.
Jalkapalloa olen seurannut lähinnä koosteiden muodossa. Tosin maikkarin pelit jäävät katsomatta, kun niistä ei koostetta ole ja en viitsi alkaa mitään maksullista nettijuttua hommaamaan. En vaan jaksa enää keskittyä yhteenkään peliin niin, että sen kokonaan katsoisin. Tähän on menty. Kroatian pelinkin olisi tietysti kiva edes yhden kerran katsoa. Ollut maikkarilla muistaakseni kaikki pelit tähän mennessä ja näin en tiedä saanko edes yhtä ottelua heiltä katsottua.
Kesällä 2018 koirani kanssa seurattiin kaikki pelit melkein. Oli tuskallisen kuuma kesä ja minäkin lenkitin koiraa vain myöhään illalla. Muuten koirani ui vaan ja sen lisäksi makoili varjossa. Ja minä söin liukas herkkuja (lähinnä jäätelöä) ja kasvatin kiloja. Painoin lopulta 70 kg ja syksyllä päätin, että nyt loppuu. Tosib koirani vuoksi lenkit jäi. Kestän itse kuumuutta, mutta koirani ei. Tekosyitä joku sanoisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koiran kanssa mökkeilystä. Meillä koirani mökkeili puolet elämästään. Sai asua rauhallisessa paikassa. Tosin eri vuokramökit kyseessä ja ei asuttu samassa paikkaa. Tiesin siitä, että koirani tuntee olevansa kotona, kun oli niin rauhallinen täällä asuessa. Jäi ihan ok jopa yksin. Edellisellä paikkakunnalla oli levotonta kaiken tavoin ja siellä jäi jäänyt yksin mielellään. Tämä mökkeily oikeastaan pelasti meidät molemmat tietyllä tapaa. Itsenikin takaisin elämään edes jotenkin. Syksyllä ei siis lähdetty mihinkään vaan oltiin jo kotona. Nyt jatkan samaa elämää ilman koiraani.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Mulla ollut Kyylän kanssa mukavan rauhallinen aamu. Liekö kissanmintun ansiota, vaikka oikeesti voisi pipoa kiristääkin. Mä laitan aina iltaisin kännykän äänettömälle, jotta saan nukkua rauhassa. Vaikka äidin kuolemasta onkin jo 2 vuotta, mulla edelleen on jossain alitajunnassa pelko siitä, että puhelin soikin yöllä. Joten jotta saan edes nukahdettua, niin kännykästä äänet pois. Tämä oli aikoinaan työterveyslääkärinkin ohje mulle, koska en pystynyt nukkumaan.
Aamulla kun heräsin ja laitoin äänet päälle, niin sekä myöhään illalla että varhain aamulla oli tullut useita soittoja. Isältä ja siskoltani. Siskoltani myös lopulta tekstiviesti, että isän porrashissi on rikki. En tiennyt viestin luettuani, itkiskö vai nauraisko, joten päätin nauraa. Siis onko musta nyt jollain taikasauvalla loihdittu hissimekaanikkokin? :D Nörttihommiin ja hoitsunhommiin mulla sentään on koulutus, mutta mitä ihmettä mä voisin jollekin hissille tehdä yöllä? Onneksi taisi huoneilmassa leijua vielä sitä kissanminttusuihketta, koska verisuoni ei päästäni revennyt. Nyt on hissinkorjaaja käynyt ja siskonikin varmaan näillä minuuteilla palannut mökiltä.
Onko teillä siskon kanssa huonot välit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eilen oli kyllä jännä se Saksan jalkapallopeli ja yllättäen hävisikin.
Vierailija kirjoitti:
Koiran kanssa mökkeilystä. Meillä koirani mökkeili puolet elämästään. Sai asua rauhallisessa paikassa. Tosin eri vuokramökit kyseessä ja ei asuttu samassa paikkaa. Tiesin siitä, että koirani tuntee olevansa kotona, kun oli niin rauhallinen täällä asuessa. Jäi ihan ok jopa yksin. Edellisellä paikkakunnalla oli levotonta kaiken tavoin ja siellä jäi jäänyt yksin mielellään. Tämä mökkeily oikeastaan pelasti meidät molemmat tietyllä tapaa. Itsenikin takaisin elämään edes jotenkin. Syksyllä ei siis lähdetty mihinkään vaan oltiin jo kotona. Nyt jatkan samaa elämää ilman koiraani.
Ihania muistoja meidän koirasta joka aina juoksi ensimmäisenä mökin portaille odottamaan oven aukaisua kun saavuttiin mökin pihaan. Suloinen ja rakas oli koira nyt häntä ei enää ole kun muistoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiski-tiistai kunhan saan rähmät silmästä ja katsottua futiskoosteen. Uneen vaivuin Saksa-Paraguai pelin puoliajalla, läppäri jäi viereen huutamaan, joskus aamuyöllä heräsin sen sammuttamaan.
Hymistelijät(kin) ovat häviävä, selvästi uhanalaiseksi määriteltävä laji perhosten ja pörriäisten lisäksi :( Pidetään meidät elossa rikkaruohojen keskellä.
Me hymistelijäthän ollaan itse niitä rikkaruohoja. Ei olla eteerisiä liljoja eikä hienostuneita orkideoita, vaan sinnikkäitä ja arkisia voikukkia. Rehotetaan enemmistönä kaikkialla. Elinvoimainen laji, jolle mikä vaan kasvuympäristö käy. Meiltä ei välty missään.
Rikkaruohot pilaa hyötyistutukset ja on muutenkin vaikeita ja ei toivottuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiski-tiistai kunhan saan rähmät silmästä ja katsottua futiskoosteen. Uneen vaivuin Saksa-Paraguai pelin puoliajalla, läppäri jäi viereen huutamaan, joskus aamuyöllä heräsin sen sammuttamaan.
Hymistelijät(kin) ovat häviävä, selvästi uhanalaiseksi määriteltävä laji perhosten ja pörriäisten lisäksi :( Pidetään meidät elossa rikkaruohojen keskellä.
Me hymistelijäthän ollaan itse niitä rikkaruohoja. Ei olla eteerisiä liljoja eikä hienostuneita orkideoita, vaan sinnikkäitä ja arkisia voikukkia. Rehotetaan enemmistönä kaikkialla. Elinvoimainen laji, jolle mikä vaan kasvuympäristö käy. Meiltä ei välty missään.
Ihme kun voikukkaa ja horsmaa ei ole luokiteltu vieraslajiksi jotka leviää kuten lupiinit ym. ei toivotut.
Nyt pelaavat Norja ja Norsunluurannikko. Norsut ovat häviöllä 0-1. Kirjoitin jo tuonne mm-jalkapalloketjuun, että olen Norsunluurannikon puolella. Heillä on kauniit oranssit peliasut, jotka sopivat ruskeaan ihonväriin. Ja norjalaiset möykkäävät liikaa katsomossa ja heitä on siellä enemmän enkä tykkää niiden viikinkitouhuista ja hiihdossa norjalaisilla on vilunkipeliä. Tässä tulikin jo monta syytä siihen, että kannatan Norsunluurannikkoa, nyt tsemiii sinne!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiski-tiistai kunhan saan rähmät silmästä ja katsottua futiskoosteen. Uneen vaivuin Saksa-Paraguai pelin puoliajalla, läppäri jäi viereen huutamaan, joskus aamuyöllä heräsin sen sammuttamaan.
Hymistelijät(kin) ovat häviävä, selvästi uhanalaiseksi määriteltävä laji perhosten ja pörriäisten lisäksi :( Pidetään meidät elossa rikkaruohojen keskellä.
Me hymistelijäthän ollaan itse niitä rikkaruohoja. Ei olla eteerisiä liljoja eikä hienostuneita orkideoita, vaan sinnikkäitä ja arkisia voikukkia. Rehotetaan enemmistönä kaikkialla. Elinvoimainen laji, jolle mikä vaan kasvuympäristö käy. Meiltä ei välty missään.
Ihme kun voikukkaa ja horsmaa ei ole luokiteltu vieraslajiksi jotka leviää kuten lupiinit ym. ei toivotut.
Lupiini on haitallinen ja myrkyllinen hyönteisille. Se mm. heikentää kimalaisten lisääntymistä. Lupiini ei tuota mettä hyönteisille. Myöskään perhosten toukat eivät saa ravintoa lupiineista. Todella haitallinen laji ja vie elinvoimaa muilta kasveilta. En enää tykkää lupiineista ollenkaan, joskus niitä ihastelin teiden varsilla, enää eivät mielestäni edes näytä kauniilta. Horsmat ja voikukat ovat kauniita.
Mukava tarina tämäkin, mitenköhän pitkän matkan koirasi ehti auton perässä juosta (kaivaten kotiin?).
Oltiin vuosia sitten miehen kanssa mökillä parin sadan kilometrin päässä kotikaupungista, loma oli just alkanut. Joku meno tuli puolisolle ja ei kun lähtö kaupunkiin. Arveli tietenkin, että minä lähden mukaan. Ehei, olin mökillä kaksi yötä yksin, ilman autoa. Ruokakaupassa oli tullessa käyty, ei huolta, vaikka lähin kauppa oli parinkymmenen kilometrin päässä. Lämmitin saunaa, grillailin, nautin. Oli kirjoja mukana. Ihana rauha, kännykät oli jo silloin, muttei soinut kertaakaan. Oven laitoin visusti lukkoon yöksi, muttei yhtään pelottanut. Lähin mökkikin oli ihan lähellä, jos jotain apua olisi tarvinnut. Kirveeseen en koskenut, ettei tapaturmaa satu.