Hymistelyketju, tavallisia juttuja

Vierailija kirjoitti:

Huomenta, tässäpäs toinenkin mökkitarina, edellinen oli se, missä ystävä kuvitteli minun partioivan peloissani kirves olalla tuvassa...Olin taas samalla mökillä ja nyt koko kesän, tykästyin siihen mökkiin kovasti ja mukavat vuokranantaja sisarukset ilmeisesti vastavuoroisesti, koska tarjosivat sitä mulle koko kesäksi tosi edullisesti. Sain töistä vuorotteluvapaata ja toukokuun lopussa jo koiran kanssa muutimme sinne, postinkin käänsin sinne .  Mökki oli unelmieni paikka puutarhoineen, sähköistetty pikku rantasaunamökki ja vasta laitettu ja maalattu, tosi siisti. Monenlaisilla olin ollut, koska rahaa ei paljon käytettävissä ja yksin kaiken kustansin. Koirakin nautti kun sai taas vapaana olla koko kesän, oli paimenkoira ja tottunut mökkeilijä, eikä koskaan ollut lähtenyt pihapiiristä, minua paimensi aina viisaasti pensaan alla varjossa pötkötellen. Hellekesä sattuikin olemaan. Kun tulimme mökille, koirani antoi pihapiirissä majailleelle ketullekin lähdöt, katselin lähteekö ketun perään,  tyssäsi tassunsa just nurmikon reunalle ja lirautti reviirimerkin siihen. Jo kymmenkunta kesää eri mökeillä eikä koskaan mihinkään ollut lähtenyt.  

Siskoni oli ollut vieraana ja teki siinä pihalla lähtöä ja sanoi jotenkin surkuttelevasti, tännekös sinä taas yksin jäät, illatkin jo pimenee, syyskuun alkua elettiin jo. Rapsuttelin koiraani ja sanoin "mikäs täällä ollessa, onhan mulla tämä uskollinen ystäväni kaverina"  Autonvalot hävisi ja pienen hetken päästä puhelimeni soi ja katsoin: sisko soittaa, unohtuikohan jotain...Sisko sanoi huomanneensa taustapeilistä jotain liikettä autonsa takana ja kas "se sun uskollinen ystäväsi juosta hunttasee mun auton perässä, haluaakohan se jo kaupunkiin" Kohta tulivat takaisin ja koira koreasti etupenkillä.

Illalla istuskelimme takkatulen ääressä ja harjasin koiran turkista päivän roskia pois, ajatuksissani puhelin; "olisikohan se jo aika jättää mökkeilyt ja lähteä kotiin" Jo se, että minusta näytti että koirani nyökkäsi päätään mulle, oli tosiaankin varma merkki, että parasta alkaa laittaa kimpsut ja kampsut kasaan, hommata kyyti ja lähteä jo kotiin.

Mukava tarina tämäkin, mitenköhän pitkän matkan koirasi ehti auton perässä juosta (kaivaten kotiin?).

Oltiin vuosia sitten miehen kanssa mökillä parin sadan kilometrin päässä kotikaupungista, loma oli just alkanut. Joku meno tuli puolisolle ja ei kun lähtö kaupunkiin. Arveli tietenkin, että minä lähden mukaan. Ehei, olin mökillä kaksi yötä yksin, ilman autoa. Ruokakaupassa oli tullessa käyty, ei huolta, vaikka lähin kauppa oli parinkymmenen kilometrin päässä. Lämmitin saunaa, grillailin, nautin. Oli kirjoja mukana. Ihana rauha, kännykät oli jo silloin, muttei soinut kertaakaan. Oven laitoin visusti lukkoon yöksi, muttei yhtään pelottanut. Lähin mökkikin oli ihan lähellä, jos jotain apua olisi tarvinnut. Kirveeseen en koskenut, ettei tapaturmaa satu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ehtinyt kussanminttuiluun mukaan, mutta oreganosta, tillistä, persiljasta, tomaatista, vuohenputkesta ja nokkosesta tein maukkaan salaatin broileripastan oheen.

Hyvää yötä rosmariinit ja laventelit.

Tiskattukin on.

Mihin vittuiluun et ehtinyt?

Missankunttuiluun???

Se oli hauska juttu. Joku oli ostanut Mustista ja Mirristä kissanminttusuihketta ja sillä oli positiivinen vaikutus kissaan. Pohdittiin, josko se auttaisi ihmistenkin tiukkapipoisuuteen. Tekis hyvää meille kaikille. Koekäytin leikisti hänen myötävaikutuksellaan ja kaikki hommat sujui loistavasti ilman naukumista ja haukkumista. Muut ei innostuneet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ehtinyt kussanminttuiluun mukaan, mutta oreganosta, tillistä, persiljasta, tomaatista, vuohenputkesta ja nokkosesta tein maukkaan salaatin broileripastan oheen.

Hyvää yötä rosmariinit ja laventelit.

Tiskattukin on.

Mihin vittuiluun et ehtinyt?

Missankunttuiluun???

Se oli hauska juttu. Joku oli ostanut Mustista ja Mirristä kissanminttusuihketta ja sillä oli positiivinen vaikutus kissaan. Pohdittiin, josko se auttaisi ihmistenkin tiukkapipoisuuteen. Tekis hyvää meille kaikille. Koekäytin leikisti hänen myötävaikutuksellaan ja kaikki hommat sujui loistavasti ilman naukumista ja haukkumista. Muut ei innostuneet. 

Supsutit väärään mirriiin. En minäkään innostuisi tuollaisesta. Kunnon tohinaa ja ryskettä sen olla pitää. 💋💋

Vierailija kirjoitti:

Kivoja aamuisia kesähyrinöitä ja ihana mökkitarina eläinystävän kanssa 🐶 minulla tuli ihan tippa linssiin.

Touhutippa? 😬

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomenta, tässäpäs toinenkin mökkitarina, edellinen oli se, missä ystävä kuvitteli minun partioivan peloissani kirves olalla tuvassa...Olin taas samalla mökillä ja nyt koko kesän, tykästyin siihen mökkiin kovasti ja mukavat vuokranantaja sisarukset ilmeisesti vastavuoroisesti, koska tarjosivat sitä mulle koko kesäksi tosi edullisesti. Sain töistä vuorotteluvapaata ja toukokuun lopussa jo koiran kanssa muutimme sinne, postinkin käänsin sinne .  Mökki oli unelmieni paikka puutarhoineen, sähköistetty pikku rantasaunamökki ja vasta laitettu ja maalattu, tosi siisti. Monenlaisilla olin ollut, koska rahaa ei paljon käytettävissä ja yksin kaiken kustansin. Koirakin nautti kun sai taas vapaana olla koko kesän, oli paimenkoira ja tottunut mökkeilijä, eikä koskaan ollut lähtenyt pihapiiristä, minua paimensi aina viisaasti pensaan alla varjossa pötkötellen. Hellekesä sattuikin olemaan. Kun tulimme mökille, koirani antoi pihapiirissä majailleelle ketullekin lähdöt, katselin lähteekö ketun perään,  tyssäsi tassunsa just nurmikon reunalle ja lirautti reviirimerkin siihen. Jo kymmenkunta kesää eri mökeillä eikä koskaan mihinkään ollut lähtenyt.  

Siskoni oli ollut vieraana ja teki siinä pihalla lähtöä ja sanoi jotenkin surkuttelevasti, tännekös sinä taas yksin jäät, illatkin jo pimenee, syyskuun alkua elettiin jo. Rapsuttelin koiraani ja sanoin "mikäs täällä ollessa, onhan mulla tämä uskollinen ystäväni kaverina"  Autonvalot hävisi ja pienen hetken päästä puhelimeni soi ja katsoin: sisko soittaa, unohtuikohan jotain...Sisko sanoi huomanneensa taustapeilistä jotain liikettä autonsa takana ja kas "se sun uskollinen ystäväsi juosta hunttasee mun auton perässä, haluaakohan se jo kaupunkiin" Kohta tulivat takaisin ja koira koreasti etupenkillä.

Illalla istuskelimme takkatulen ääressä ja harjasin koiran turkista päivän roskia pois, ajatuksissani puhelin; "olisikohan se jo aika jättää mökkeilyt ja lähteä kotiin" Jo se, että minusta näytti että koirani nyökkäsi päätään mulle, oli tosiaankin varma merkki, että parasta alkaa laittaa kimpsut ja kampsut kasaan, hommata kyyti ja lähteä jo kotiin.

Mukava tarina tämäkin, mitenköhän pitkän matkan koirasi ehti auton perässä juosta (kaivaten kotiin?).

Oltiin vuosia sitten miehen kanssa mökillä parin sadan kilometrin päässä kotikaupungista, loma oli just alkanut. Joku meno tuli puolisolle ja ei kun lähtö kaupunkiin. Arveli tietenkin, että minä lähden mukaan. Ehei, olin mökillä kaksi yötä yksin, ilman autoa. Ruokakaupassa oli tullessa käyty, ei huolta, vaikka lähin kauppa oli parinkymmenen kilometrin päässä. Lämmitin saunaa, grillailin, nautin. Oli kirjoja mukana. Ihana rauha, kännykät oli jo silloin, muttei soinut kertaakaan. Oven laitoin visusti lukkoon yöksi, muttei yhtään pelottanut. Lähin mökkikin oli ihan lähellä, jos jotain apua olisi tarvinnut. Kirveeseen en koskenut, ettei tapaturmaa satu.

Noin parin kilometrin mökkitiellä oli sisko koirani huomannut, oli ensin katsonut että karhukos se siellä...onneksi huomasi ennen isolle tielle kääntymistään, vanha koira jo oli

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kivoja aamuisia kesähyrinöitä ja ihana mökkitarina eläinystävän kanssa 🐶 minulla tuli ihan tippa linssiin.

Touhutippa? 😬

Ei, kun ihan kyynel tuli silmäkulmaan. Eläintarinat herkistävät mieltäni. Se on vähän niinkuin tuon huumorin kanssa, että joitakin naurattaa jotkut asiat ja toisia sitten toiset asiat. Itkun kanssa samoin.