Lue keskustelun säännöt.
Hymistelyketju, tavallisia juttuja
04.02.2026 |
Räväkät älkööt vaivautuko. Täällä ei saa ilkeillä. Liian pitkästyttäviä kommentteja ei olekaan täyttämään tätä ketjua.
Kaikki mukaan, ketkä ikäviin ketjuihin olette kyllästyneet
Kommentit (9400)
Minä pesin 2 ikkunaa kun on huonekalut siirretty pois patterien edestå. Teen jotain kotitöitä jotka tehdään harvemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun voileipäjärjestys: leipä, margariini, kinkku, juusto ja joskus harvoin päälimmäisenä kurkkusiivuja ripauksella suolaa. Lapsuudessa sääntönä oli vain yksi leivänpäällinen, jos laittoi leikkelettä (tankomakkarasta) ei saanut laittaa juustoa (tarjouksesta ostetusta edampallosta, viimeiset palaset jo kuivahtaneita) ja päinvastoin. Nyt laitan molempia ja reilulla kädellä ;)
Eipä tuolla järjestyksellä ole niin väliä, mahassa ne kaikki menee kuitenkin sekaisin, kai se on tottumiskysymys.
Hyvää Jussia töyhtökiurut ja koskikiharat, polskikaa varovasti!
Oot varmaan lihava! Syöttöpossukka.
Tuolla ruokavaliolla myös verisuonet tukossa.
Lisäsuola on myrkkyä, juustossa ja kinkussa ja leivässä on jo niissäkin liikaa suolaa. Mahtaa verenpaine olla kova ja aivoinfarkti odotettavissa.
Toisaalta kuka haluaa elää ikuisesti? Ehkä nuorena ajatteleekin, että ei halua koskaan kuolla, mutta kun ikää tulee lisää, - ainakin jotkut meistä - alkaa ajatella, että elämästä voisi nauttiakin eikä vaan kaikin tavoin koittaa pitkittää sitä. Mun äiti eli kuukautta vaille 97-vuotiaaksi ja jos isä elää jouluun asti, niin hänkin on sitten jo 97- vuotias. Ja kyllä, molemmat söivät niin kinkkua, juustoa kuin muitakin leikkeleitä. Ripauksen suolaa laittavat puuroonkin.
Ne, joilla on lapsenlapsia ja lapsenlapsenlapsia, he haluavat elää mahdollisimman pitkään nähdäkseen jälkeläistensä elämää ja yhteiskunnan muutoksia. Lapsenlapseni itki katkerasti, kun viikon loman jälkeen piti palata kotiin, kun " tulee niin ikävä. Ette saa koskaan kuolla!" Luvattiin.😊
No tuon tavallaan ymmärrän. Mä en ole edes omille lapsilleni luvannut elää ikuisesti. Omat isovanhempani kuolivat yhtä lukuunottamatta jo ennenkuin olin edes 10 v, yksi jo ennen syntymääni. Mulla ei ole lapsenlapsia, siskollani on. Mutta eipä mun siskoni lapsenlapsetkaan kovin usein isoisoisäänsä tapaa. Ei välttämättä edes kerran vuodessa, vaikka välimatkaakaan ei ole kuin about 8 km. En tiedä, kuinka tyytyväinen isä itsekään on enää omaan elämäänsä, kun pääasiassa yksin siellä kotonaan kökkii eikä pääse kävelemään enää edes viittä askelta. Mutta ainakin syö ihan mitä haluaa :D
Surullista, kohta häntä ei enää ole.
Onpa kaunis sää tänään ja juhannuksenakin pitäis olla. Juhannusruusut tuoksuu ikkunan vieressä, monet muutkin kukat kukassa, kaunis vasta leikattu nurmikko, voi huoh tätä kesän kauneutta ja tuoksuja.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun voileipäjärjestys: leipä, margariini, kinkku, juusto ja joskus harvoin päälimmäisenä kurkkusiivuja ripauksella suolaa. Lapsuudessa sääntönä oli vain yksi leivänpäällinen, jos laittoi leikkelettä (tankomakkarasta) ei saanut laittaa juustoa (tarjouksesta ostetusta edampallosta, viimeiset palaset jo kuivahtaneita) ja päinvastoin. Nyt laitan molempia ja reilulla kädellä ;)
Eipä tuolla järjestyksellä ole niin väliä, mahassa ne kaikki menee kuitenkin sekaisin, kai se on tottumiskysymys.
Hyvää Jussia töyhtökiurut ja koskikiharat, polskikaa varovasti!
Oot varmaan lihava! Syöttöpossukka.
Tuolla ruokavaliolla myös verisuonet tukossa.
Lisäsuola on myrkkyä, juustossa ja kinkussa ja leivässä on jo niissäkin liikaa suolaa. Mahtaa verenpaine olla kova ja aivoinfarkti odotettavissa.
Toisaalta kuka haluaa elää ikuisesti? Ehkä nuorena ajatteleekin, että ei halua koskaan kuolla, mutta kun ikää tulee lisää, - ainakin jotkut meistä - alkaa ajatella, että elämästä voisi nauttiakin eikä vaan kaikin tavoin koittaa pitkittää sitä. Mun äiti eli kuukautta vaille 97-vuotiaaksi ja jos isä elää jouluun asti, niin hänkin on sitten jo 97- vuotias. Ja kyllä, molemmat söivät niin kinkkua, juustoa kuin muitakin leikkeleitä. Ripauksen suolaa laittavat puuroonkin.
Ne, joilla on lapsenlapsia ja lapsenlapsenlapsia, he haluavat elää mahdollisimman pitkään nähdäkseen jälkeläistensä elämää ja yhteiskunnan muutoksia. Lapsenlapseni itki katkerasti, kun viikon loman jälkeen piti palata kotiin, kun " tulee niin ikävä. Ette saa koskaan kuolla!" Luvattiin.😊
No tuon tavallaan ymmärrän. Mä en ole edes omille lapsilleni luvannut elää ikuisesti. Omat isovanhempani kuolivat yhtä lukuunottamatta jo ennenkuin olin edes 10 v, yksi jo ennen syntymääni. Mulla ei ole lapsenlapsia, siskollani on. Mutta eipä mun siskoni lapsenlapsetkaan kovin usein isoisoisäänsä tapaa. Ei välttämättä edes kerran vuodessa, vaikka välimatkaakaan ei ole kuin about 8 km. En tiedä, kuinka tyytyväinen isä itsekään on enää omaan elämäänsä, kun pääasiassa yksin siellä kotonaan kökkii eikä pääse kävelemään enää edes viittä askelta. Mutta ainakin syö ihan mitä haluaa :D
Surullista, kohta häntä ei enää ole.
Sitä se vähän on, kun elää liian vanhaksi. Kyllä isä edelleen kiukkuisena soittaa, kun jokin asia hänen mielestään on pielessä. Ja sitten jonkun pitää rientää apuun. Joku menee apuun, kun kerkee ja jaksaa, koska ei kukaan oikeasti enää halua siellä hyppiä KÄÄKän pillin mukaan. Ei edes mun siskoni, joka aina oli isän nk kultatyttö.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun voileipäjärjestys: leipä, margariini, kinkku, juusto ja joskus harvoin päälimmäisenä kurkkusiivuja ripauksella suolaa. Lapsuudessa sääntönä oli vain yksi leivänpäällinen, jos laittoi leikkelettä (tankomakkarasta) ei saanut laittaa juustoa (tarjouksesta ostetusta edampallosta, viimeiset palaset jo kuivahtaneita) ja päinvastoin. Nyt laitan molempia ja reilulla kädellä ;)
Eipä tuolla järjestyksellä ole niin väliä, mahassa ne kaikki menee kuitenkin sekaisin, kai se on tottumiskysymys.
Hyvää Jussia töyhtökiurut ja koskikiharat, polskikaa varovasti!
Oot varmaan lihava! Syöttöpossukka.
Tuolla ruokavaliolla myös verisuonet tukossa.
Lisäsuola on myrkkyä, juustossa ja kinkussa ja leivässä on jo niissäkin liikaa suolaa. Mahtaa verenpaine olla kova ja aivoinfarkti odotettavissa.
Toisaalta kuka haluaa elää ikuisesti? Ehkä nuorena ajatteleekin, että ei halua koskaan kuolla, mutta kun ikää tulee lisää, - ainakin jotkut meistä - alkaa ajatella, että elämästä voisi nauttiakin eikä vaan kaikin tavoin koittaa pitkittää sitä. Mun äiti eli kuukautta vaille 97-vuotiaaksi ja jos isä elää jouluun asti, niin hänkin on sitten jo 97- vuotias. Ja kyllä, molemmat söivät niin kinkkua, juustoa kuin muitakin leikkeleitä. Ripauksen suolaa laittavat puuroonkin.
Ne, joilla on lapsenlapsia ja lapsenlapsenlapsia, he haluavat elää mahdollisimman pitkään nähdäkseen jälkeläistensä elämää ja yhteiskunnan muutoksia. Lapsenlapseni itki katkerasti, kun viikon loman jälkeen piti palata kotiin, kun " tulee niin ikävä. Ette saa koskaan kuolla!" Luvattiin.😊
No tuon tavallaan ymmärrän. Mä en ole edes omille lapsilleni luvannut elää ikuisesti. Omat isovanhempani kuolivat yhtä lukuunottamatta jo ennenkuin olin edes 10 v, yksi jo ennen syntymääni. Mulla ei ole lapsenlapsia, siskollani on. Mutta eipä mun siskoni lapsenlapsetkaan kovin usein isoisoisäänsä tapaa. Ei välttämättä edes kerran vuodessa, vaikka välimatkaakaan ei ole kuin about 8 km. En tiedä, kuinka tyytyväinen isä itsekään on enää omaan elämäänsä, kun pääasiassa yksin siellä kotonaan kökkii eikä pääse kävelemään enää edes viittä askelta. Mutta ainakin syö ihan mitä haluaa :D
Surullista, kohta häntä ei enää ole.
Sitä se vähän on, kun elää liian vanhaksi. Kyllä isä edelleen kiukkuisena soittaa, kun jokin asia hänen mielestään on pielessä. Ja sitten jonkun pitää rientää apuun. Joku menee apuun, kun kerkee ja jaksaa, koska ei kukaan oikeasti enää halua siellä hyppiä KÄÄKän pillin mukaan. Ei edes mun siskoni, joka aina oli isän nk kultatyttö.
Vanhana ihminen yleensä tuntee turvattomuutta ja pelkoa tulevasta, sairaudet ym. Tarvitsee apua ja seuraa jos on yksinäinen ja ikävä omia lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun voileipäjärjestys: leipä, margariini, kinkku, juusto ja joskus harvoin päälimmäisenä kurkkusiivuja ripauksella suolaa. Lapsuudessa sääntönä oli vain yksi leivänpäällinen, jos laittoi leikkelettä (tankomakkarasta) ei saanut laittaa juustoa (tarjouksesta ostetusta edampallosta, viimeiset palaset jo kuivahtaneita) ja päinvastoin. Nyt laitan molempia ja reilulla kädellä ;)
Eipä tuolla järjestyksellä ole niin väliä, mahassa ne kaikki menee kuitenkin sekaisin, kai se on tottumiskysymys.
Hyvää Jussia töyhtökiurut ja koskikiharat, polskikaa varovasti!
Oot varmaan lihava! Syöttöpossukka.
Tuolla ruokavaliolla myös verisuonet tukossa.
Lisäsuola on myrkkyä, juustossa ja kinkussa ja leivässä on jo niissäkin liikaa suolaa. Mahtaa verenpaine olla kova ja aivoinfarkti odotettavissa.
Toisaalta kuka haluaa elää ikuisesti? Ehkä nuorena ajatteleekin, että ei halua koskaan kuolla, mutta kun ikää tulee lisää, - ainakin jotkut meistä - alkaa ajatella, että elämästä voisi nauttiakin eikä vaan kaikin tavoin koittaa pitkittää sitä. Mun äiti eli kuukautta vaille 97-vuotiaaksi ja jos isä elää jouluun asti, niin hänkin on sitten jo 97- vuotias. Ja kyllä, molemmat söivät niin kinkkua, juustoa kuin muitakin leikkeleitä. Ripauksen suolaa laittavat puuroonkin.
Ne, joilla on lapsenlapsia ja lapsenlapsenlapsia, he haluavat elää mahdollisimman pitkään nähdäkseen jälkeläistensä elämää ja yhteiskunnan muutoksia. Lapsenlapseni itki katkerasti, kun viikon loman jälkeen piti palata kotiin, kun " tulee niin ikävä. Ette saa koskaan kuolla!" Luvattiin.😊
No tuon tavallaan ymmärrän. Mä en ole edes omille lapsilleni luvannut elää ikuisesti. Omat isovanhempani kuolivat yhtä lukuunottamatta jo ennenkuin olin edes 10 v, yksi jo ennen syntymääni. Mulla ei ole lapsenlapsia, siskollani on. Mutta eipä mun siskoni lapsenlapsetkaan kovin usein isoisoisäänsä tapaa. Ei välttämättä edes kerran vuodessa, vaikka välimatkaakaan ei ole kuin about 8 km. En tiedä, kuinka tyytyväinen isä itsekään on enää omaan elämäänsä, kun pääasiassa yksin siellä kotonaan kökkii eikä pääse kävelemään enää edes viittä askelta. Mutta ainakin syö ihan mitä haluaa :D
Surullista, kohta häntä ei enää ole.
Sitä se vähän on, kun elää liian vanhaksi. Kyllä isä edelleen kiukkuisena soittaa, kun jokin asia hänen mielestään on pielessä. Ja sitten jonkun pitää rientää apuun. Joku menee apuun, kun kerkee ja jaksaa, koska ei kukaan oikeasti enää halua siellä hyppiä KÄÄKän pillin mukaan. Ei edes mun siskoni, joka aina oli isän nk kultatyttö.
Vanhana ihminen yleensä tuntee turvattomuutta ja pelkoa tulevasta, sairaudet ym. Tarvitsee apua ja seuraa jos on yksinäinen ja ikävä omia lapsia.
Ja ikävä kuollutta puolisoa. Kukaan ei pidä kädestä eikä halaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun voileipäjärjestys: leipä, margariini, kinkku, juusto ja joskus harvoin päälimmäisenä kurkkusiivuja ripauksella suolaa. Lapsuudessa sääntönä oli vain yksi leivänpäällinen, jos laittoi leikkelettä (tankomakkarasta) ei saanut laittaa juustoa (tarjouksesta ostetusta edampallosta, viimeiset palaset jo kuivahtaneita) ja päinvastoin. Nyt laitan molempia ja reilulla kädellä ;)
Eipä tuolla järjestyksellä ole niin väliä, mahassa ne kaikki menee kuitenkin sekaisin, kai se on tottumiskysymys.
Hyvää Jussia töyhtökiurut ja koskikiharat, polskikaa varovasti!
Oot varmaan lihava! Syöttöpossukka.
Tuolla ruokavaliolla myös verisuonet tukossa.
Lisäsuola on myrkkyä, juustossa ja kinkussa ja leivässä on jo niissäkin liikaa suolaa. Mahtaa verenpaine olla kova ja aivoinfarkti odotettavissa.
Toisaalta kuka haluaa elää ikuisesti? Ehkä nuorena ajatteleekin, että ei halua koskaan kuolla, mutta kun ikää tulee lisää, - ainakin jotkut meistä - alkaa ajatella, että elämästä voisi nauttiakin eikä vaan kaikin tavoin koittaa pitkittää sitä. Mun äiti eli kuukautta vaille 97-vuotiaaksi ja jos isä elää jouluun asti, niin hänkin on sitten jo 97- vuotias. Ja kyllä, molemmat söivät niin kinkkua, juustoa kuin muitakin leikkeleitä. Ripauksen suolaa laittavat puuroonkin.
Ne, joilla on lapsenlapsia ja lapsenlapsenlapsia, he haluavat elää mahdollisimman pitkään nähdäkseen jälkeläistensä elämää ja yhteiskunnan muutoksia. Lapsenlapseni itki katkerasti, kun viikon loman jälkeen piti palata kotiin, kun " tulee niin ikävä. Ette saa koskaan kuolla!" Luvattiin.😊
No tuon tavallaan ymmärrän. Mä en ole edes omille lapsilleni luvannut elää ikuisesti. Omat isovanhempani kuolivat yhtä lukuunottamatta jo ennenkuin olin edes 10 v, yksi jo ennen syntymääni. Mulla ei ole lapsenlapsia, siskollani on. Mutta eipä mun siskoni lapsenlapsetkaan kovin usein isoisoisäänsä tapaa. Ei välttämättä edes kerran vuodessa, vaikka välimatkaakaan ei ole kuin about 8 km. En tiedä, kuinka tyytyväinen isä itsekään on enää omaan elämäänsä, kun pääasiassa yksin siellä kotonaan kökkii eikä pääse kävelemään enää edes viittä askelta. Mutta ainakin syö ihan mitä haluaa :D
Surullista, kohta häntä ei enää ole.
Sitä se vähän on, kun elää liian vanhaksi. Kyllä isä edelleen kiukkuisena soittaa, kun jokin asia hänen mielestään on pielessä. Ja sitten jonkun pitää rientää apuun. Joku menee apuun, kun kerkee ja jaksaa, koska ei kukaan oikeasti enää halua siellä hyppiä KÄÄKän pillin mukaan. Ei edes mun siskoni, joka aina oli isän nk kultatyttö.
Vanhana ihminen yleensä tuntee turvattomuutta ja pelkoa tulevasta, sairaudet ym. Tarvitsee apua ja seuraa jos on yksinäinen ja ikävä omia lapsia.
Ja ikävä kuollutta puolisoa. Kukaan ei pidä kädestä eikä halaa.
Sellaista ei kai kukaan toivo itselleen ja läheisilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun voileipäjärjestys: leipä, margariini, kinkku, juusto ja joskus harvoin päälimmäisenä kurkkusiivuja ripauksella suolaa. Lapsuudessa sääntönä oli vain yksi leivänpäällinen, jos laittoi leikkelettä (tankomakkarasta) ei saanut laittaa juustoa (tarjouksesta ostetusta edampallosta, viimeiset palaset jo kuivahtaneita) ja päinvastoin. Nyt laitan molempia ja reilulla kädellä ;)
Eipä tuolla järjestyksellä ole niin väliä, mahassa ne kaikki menee kuitenkin sekaisin, kai se on tottumiskysymys.
Hyvää Jussia töyhtökiurut ja koskikiharat, polskikaa varovasti!
Oot varmaan lihava! Syöttöpossukka.
Tuolla ruokavaliolla myös verisuonet tukossa.
Lisäsuola on myrkkyä, juustossa ja kinkussa ja leivässä on jo niissäkin liikaa suolaa. Mahtaa verenpaine olla kova ja aivoinfarkti odotettavissa.
Toisaalta kuka haluaa elää ikuisesti? Ehkä nuorena ajatteleekin, että ei halua koskaan kuolla, mutta kun ikää tulee lisää, - ainakin jotkut meistä - alkaa ajatella, että elämästä voisi nauttiakin eikä vaan kaikin tavoin koittaa pitkittää sitä. Mun äiti eli kuukautta vaille 97-vuotiaaksi ja jos isä elää jouluun asti, niin hänkin on sitten jo 97- vuotias. Ja kyllä, molemmat söivät niin kinkkua, juustoa kuin muitakin leikkeleitä. Ripauksen suolaa laittavat puuroonkin.
Ne, joilla on lapsenlapsia ja lapsenlapsenlapsia, he haluavat elää mahdollisimman pitkään nähdäkseen jälkeläistensä elämää ja yhteiskunnan muutoksia. Lapsenlapseni itki katkerasti, kun viikon loman jälkeen piti palata kotiin, kun " tulee niin ikävä. Ette saa koskaan kuolla!" Luvattiin.😊
No tuon tavallaan ymmärrän. Mä en ole edes omille lapsilleni luvannut elää ikuisesti. Omat isovanhempani kuolivat yhtä lukuunottamatta jo ennenkuin olin edes 10 v, yksi jo ennen syntymääni. Mulla ei ole lapsenlapsia, siskollani on. Mutta eipä mun siskoni lapsenlapsetkaan kovin usein isoisoisäänsä tapaa. Ei välttämättä edes kerran vuodessa, vaikka välimatkaakaan ei ole kuin about 8 km. En tiedä, kuinka tyytyväinen isä itsekään on enää omaan elämäänsä, kun pääasiassa yksin siellä kotonaan kökkii eikä pääse kävelemään enää edes viittä askelta. Mutta ainakin syö ihan mitä haluaa :D
Surullista, kohta häntä ei enää ole.
Sitä se vähän on, kun elää liian vanhaksi. Kyllä isä edelleen kiukkuisena soittaa, kun jokin asia hänen mielestään on pielessä. Ja sitten jonkun pitää rientää apuun. Joku menee apuun, kun kerkee ja jaksaa, koska ei kukaan oikeasti enää halua siellä hyppiä KÄÄKän pillin mukaan. Ei edes mun siskoni, joka aina oli isän nk kultatyttö.
Vanhana ihminen yleensä tuntee turvattomuutta ja pelkoa tulevasta, sairaudet ym. Tarvitsee apua ja seuraa jos on yksinäinen ja ikävä omia lapsia.
Mun isällä onneksi on rahaa palkata sinne apua. Ja tarvittaessa seuraakin. Mä huolehdin aikoinaan 3 vuoden ajan äidin ja nyt, kun siskoni on vasta 8 kk huolehtinut isästä, siskoni on jo ihan kyllästynyt koko hommaan. Nyt lähti taas mökille, mutta tulee jo tiistaina takaisin. En tiedä, miten aikoo järkätä isän pärjäämisen sitten, kun lähtee koko heinäkuuksi mökille. Minä en aio olla käytettävissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun voileipäjärjestys: leipä, margariini, kinkku, juusto ja joskus harvoin päälimmäisenä kurkkusiivuja ripauksella suolaa. Lapsuudessa sääntönä oli vain yksi leivänpäällinen, jos laittoi leikkelettä (tankomakkarasta) ei saanut laittaa juustoa (tarjouksesta ostetusta edampallosta, viimeiset palaset jo kuivahtaneita) ja päinvastoin. Nyt laitan molempia ja reilulla kädellä ;)
Eipä tuolla järjestyksellä ole niin väliä, mahassa ne kaikki menee kuitenkin sekaisin, kai se on tottumiskysymys.
Hyvää Jussia töyhtökiurut ja koskikiharat, polskikaa varovasti!
Oot varmaan lihava! Syöttöpossukka.
Tuolla ruokavaliolla myös verisuonet tukossa.
Lisäsuola on myrkkyä, juustossa ja kinkussa ja leivässä on jo niissäkin liikaa suolaa. Mahtaa verenpaine olla kova ja aivoinfarkti odotettavissa.
Toisaalta kuka haluaa elää ikuisesti? Ehkä nuorena ajatteleekin, että ei halua koskaan kuolla, mutta kun ikää tulee lisää, - ainakin jotkut meistä - alkaa ajatella, että elämästä voisi nauttiakin eikä vaan kaikin tavoin koittaa pitkittää sitä. Mun äiti eli kuukautta vaille 97-vuotiaaksi ja jos isä elää jouluun asti, niin hänkin on sitten jo 97- vuotias. Ja kyllä, molemmat söivät niin kinkkua, juustoa kuin muitakin leikkeleitä. Ripauksen suolaa laittavat puuroonkin.
Ne, joilla on lapsenlapsia ja lapsenlapsenlapsia, he haluavat elää mahdollisimman pitkään nähdäkseen jälkeläistensä elämää ja yhteiskunnan muutoksia. Lapsenlapseni itki katkerasti, kun viikon loman jälkeen piti palata kotiin, kun " tulee niin ikävä. Ette saa koskaan kuolla!" Luvattiin.😊
No tuon tavallaan ymmärrän. Mä en ole edes omille lapsilleni luvannut elää ikuisesti. Omat isovanhempani kuolivat yhtä lukuunottamatta jo ennenkuin olin edes 10 v, yksi jo ennen syntymääni. Mulla ei ole lapsenlapsia, siskollani on. Mutta eipä mun siskoni lapsenlapsetkaan kovin usein isoisoisäänsä tapaa. Ei välttämättä edes kerran vuodessa, vaikka välimatkaakaan ei ole kuin about 8 km. En tiedä, kuinka tyytyväinen isä itsekään on enää omaan elämäänsä, kun pääasiassa yksin siellä kotonaan kökkii eikä pääse kävelemään enää edes viittä askelta. Mutta ainakin syö ihan mitä haluaa :D
Surullista, kohta häntä ei enää ole.
Sitä se vähän on, kun elää liian vanhaksi. Kyllä isä edelleen kiukkuisena soittaa, kun jokin asia hänen mielestään on pielessä. Ja sitten jonkun pitää rientää apuun. Joku menee apuun, kun kerkee ja jaksaa, koska ei kukaan oikeasti enää halua siellä hyppiä KÄÄKän pillin mukaan. Ei edes mun siskoni, joka aina oli isän nk kultatyttö.
Vanhana ihminen yleensä tuntee turvattomuutta ja pelkoa tulevasta, sairaudet ym. Tarvitsee apua ja seuraa jos on yksinäinen ja ikävä omia lapsia.
Ja ikävä kuollutta puolisoa. Kukaan ei pidä kädestä eikä halaa.
No sellaista se on, kun puoliso kuolee. Harva vanha pariskunta kuolee samana yönä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun voileipäjärjestys: leipä, margariini, kinkku, juusto ja joskus harvoin päälimmäisenä kurkkusiivuja ripauksella suolaa. Lapsuudessa sääntönä oli vain yksi leivänpäällinen, jos laittoi leikkelettä (tankomakkarasta) ei saanut laittaa juustoa (tarjouksesta ostetusta edampallosta, viimeiset palaset jo kuivahtaneita) ja päinvastoin. Nyt laitan molempia ja reilulla kädellä ;)
Eipä tuolla järjestyksellä ole niin väliä, mahassa ne kaikki menee kuitenkin sekaisin, kai se on tottumiskysymys.
Hyvää Jussia töyhtökiurut ja koskikiharat, polskikaa varovasti!
Oot varmaan lihava! Syöttöpossukka.
Tuolla ruokavaliolla myös verisuonet tukossa.
Lisäsuola on myrkkyä, juustossa ja kinkussa ja leivässä on jo niissäkin liikaa suolaa. Mahtaa verenpaine olla kova ja aivoinfarkti odotettavissa.
Toisaalta kuka haluaa elää ikuisesti? Ehkä nuorena ajatteleekin, että ei halua koskaan kuolla, mutta kun ikää tulee lisää, - ainakin jotkut meistä - alkaa ajatella, että elämästä voisi nauttiakin eikä vaan kaikin tavoin koittaa pitkittää sitä. Mun äiti eli kuukautta vaille 97-vuotiaaksi ja jos isä elää jouluun asti, niin hänkin on sitten jo 97- vuotias. Ja kyllä, molemmat söivät niin kinkkua, juustoa kuin muitakin leikkeleitä. Ripauksen suolaa laittavat puuroonkin.
Ne, joilla on lapsenlapsia ja lapsenlapsenlapsia, he haluavat elää mahdollisimman pitkään nähdäkseen jälkeläistensä elämää ja yhteiskunnan muutoksia. Lapsenlapseni itki katkerasti, kun viikon loman jälkeen piti palata kotiin, kun " tulee niin ikävä. Ette saa koskaan kuolla!" Luvattiin.😊
No tuon tavallaan ymmärrän. Mä en ole edes omille lapsilleni luvannut elää ikuisesti. Omat isovanhempani kuolivat yhtä lukuunottamatta jo ennenkuin olin edes 10 v, yksi jo ennen syntymääni. Mulla ei ole lapsenlapsia, siskollani on. Mutta eipä mun siskoni lapsenlapsetkaan kovin usein isoisoisäänsä tapaa. Ei välttämättä edes kerran vuodessa, vaikka välimatkaakaan ei ole kuin about 8 km. En tiedä, kuinka tyytyväinen isä itsekään on enää omaan elämäänsä, kun pääasiassa yksin siellä kotonaan kökkii eikä pääse kävelemään enää edes viittä askelta. Mutta ainakin syö ihan mitä haluaa :D
Surullista, kohta häntä ei enää ole.
Sitä se vähän on, kun elää liian vanhaksi. Kyllä isä edelleen kiukkuisena soittaa, kun jokin asia hänen mielestään on pielessä. Ja sitten jonkun pitää rientää apuun. Joku menee apuun, kun kerkee ja jaksaa, koska ei kukaan oikeasti enää halua siellä hyppiä KÄÄKän pillin mukaan. Ei edes mun siskoni, joka aina oli isän nk kultatyttö.
Vanhana ihminen yleensä tuntee turvattomuutta ja pelkoa tulevasta, sairaudet ym. Tarvitsee apua ja seuraa jos on yksinäinen ja ikävä omia lapsia.
Ja ikävä kuollutta puolisoa. Kukaan ei pidä kädestä eikä halaa.
No sellaista se on, kun puoliso kuolee. Harva vanha pariskunta kuolee samana yönä.
Niin on. Mutta se on raastavaa. Yhdessä 70 vuotta ja sitten toinen koulee pois.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun voileipäjärjestys: leipä, margariini, kinkku, juusto ja joskus harvoin päälimmäisenä kurkkusiivuja ripauksella suolaa. Lapsuudessa sääntönä oli vain yksi leivänpäällinen, jos laittoi leikkelettä (tankomakkarasta) ei saanut laittaa juustoa (tarjouksesta ostetusta edampallosta, viimeiset palaset jo kuivahtaneita) ja päinvastoin. Nyt laitan molempia ja reilulla kädellä ;)
Eipä tuolla järjestyksellä ole niin väliä, mahassa ne kaikki menee kuitenkin sekaisin, kai se on tottumiskysymys.
Hyvää Jussia töyhtökiurut ja koskikiharat, polskikaa varovasti!
Oot varmaan lihava! Syöttöpossukka.
Tuolla ruokavaliolla myös verisuonet tukossa.
Lisäsuola on myrkkyä, juustossa ja kinkussa ja leivässä on jo niissäkin liikaa suolaa. Mahtaa verenpaine olla kova ja aivoinfarkti odotettavissa.
Toisaalta kuka haluaa elää ikuisesti? Ehkä nuorena ajatteleekin, että ei halua koskaan kuolla, mutta kun ikää tulee lisää, - ainakin jotkut meistä - alkaa ajatella, että elämästä voisi nauttiakin eikä vaan kaikin tavoin koittaa pitkittää sitä. Mun äiti eli kuukautta vaille 97-vuotiaaksi ja jos isä elää jouluun asti, niin hänkin on sitten jo 97- vuotias. Ja kyllä, molemmat söivät niin kinkkua, juustoa kuin muitakin leikkeleitä. Ripauksen suolaa laittavat puuroonkin.
Ne, joilla on lapsenlapsia ja lapsenlapsenlapsia, he haluavat elää mahdollisimman pitkään nähdäkseen jälkeläistensä elämää ja yhteiskunnan muutoksia. Lapsenlapseni itki katkerasti, kun viikon loman jälkeen piti palata kotiin, kun " tulee niin ikävä. Ette saa koskaan kuolla!" Luvattiin.😊
No tuon tavallaan ymmärrän. Mä en ole edes omille lapsilleni luvannut elää ikuisesti. Omat isovanhempani kuolivat yhtä lukuunottamatta jo ennenkuin olin edes 10 v, yksi jo ennen syntymääni. Mulla ei ole lapsenlapsia, siskollani on. Mutta eipä mun siskoni lapsenlapsetkaan kovin usein isoisoisäänsä tapaa. Ei välttämättä edes kerran vuodessa, vaikka välimatkaakaan ei ole kuin about 8 km. En tiedä, kuinka tyytyväinen isä itsekään on enää omaan elämäänsä, kun pääasiassa yksin siellä kotonaan kökkii eikä pääse kävelemään enää edes viittä askelta. Mutta ainakin syö ihan mitä haluaa :D
Surullista, kohta häntä ei enää ole.
Sitä se vähän on, kun elää liian vanhaksi. Kyllä isä edelleen kiukkuisena soittaa, kun jokin asia hänen mielestään on pielessä. Ja sitten jonkun pitää rientää apuun. Joku menee apuun, kun kerkee ja jaksaa, koska ei kukaan oikeasti enää halua siellä hyppiä KÄÄKän pillin mukaan. Ei edes mun siskoni, joka aina oli isän nk kultatyttö.
Vanhana ihminen yleensä tuntee turvattomuutta ja pelkoa tulevasta, sairaudet ym. Tarvitsee apua ja seuraa jos on yksinäinen ja ikävä omia lapsia.
Ja ikävä kuollutta puolisoa. Kukaan ei pidä kädestä eikä halaa.
No sellaista se on, kun puoliso kuolee. Harva vanha pariskunta kuolee samana yönä.
Niin on. Mutta se on raastavaa. Yhdessä 70 vuotta ja sitten toinen koulee pois.
Äitini suri sitä, että kukaan ei halaa enää. Ei kosketa hellästi. Hän oli 96 v. Asuimme kaukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun voileipäjärjestys: leipä, margariini, kinkku, juusto ja joskus harvoin päälimmäisenä kurkkusiivuja ripauksella suolaa. Lapsuudessa sääntönä oli vain yksi leivänpäällinen, jos laittoi leikkelettä (tankomakkarasta) ei saanut laittaa juustoa (tarjouksesta ostetusta edampallosta, viimeiset palaset jo kuivahtaneita) ja päinvastoin. Nyt laitan molempia ja reilulla kädellä ;)
Eipä tuolla järjestyksellä ole niin väliä, mahassa ne kaikki menee kuitenkin sekaisin, kai se on tottumiskysymys.
Hyvää Jussia töyhtökiurut ja koskikiharat, polskikaa varovasti!
Oot varmaan lihava! Syöttöpossukka.
Tuolla ruokavaliolla myös verisuonet tukossa.
Lisäsuola on myrkkyä, juustossa ja kinkussa ja leivässä on jo niissäkin liikaa suolaa. Mahtaa verenpaine olla kova ja aivoinfarkti odotettavissa.
Toisaalta kuka haluaa elää ikuisesti? Ehkä nuorena ajatteleekin, että ei halua koskaan kuolla, mutta kun ikää tulee lisää, - ainakin jotkut meistä - alkaa ajatella, että elämästä voisi nauttiakin eikä vaan kaikin tavoin koittaa pitkittää sitä. Mun äiti eli kuukautta vaille 97-vuotiaaksi ja jos isä elää jouluun asti, niin hänkin on sitten jo 97- vuotias. Ja kyllä, molemmat söivät niin kinkkua, juustoa kuin muitakin leikkeleitä. Ripauksen suolaa laittavat puuroonkin.
Ne, joilla on lapsenlapsia ja lapsenlapsenlapsia, he haluavat elää mahdollisimman pitkään nähdäkseen jälkeläistensä elämää ja yhteiskunnan muutoksia. Lapsenlapseni itki katkerasti, kun viikon loman jälkeen piti palata kotiin, kun " tulee niin ikävä. Ette saa koskaan kuolla!" Luvattiin.😊
No tuon tavallaan ymmärrän. Mä en ole edes omille lapsilleni luvannut elää ikuisesti. Omat isovanhempani kuolivat yhtä lukuunottamatta jo ennenkuin olin edes 10 v, yksi jo ennen syntymääni. Mulla ei ole lapsenlapsia, siskollani on. Mutta eipä mun siskoni lapsenlapsetkaan kovin usein isoisoisäänsä tapaa. Ei välttämättä edes kerran vuodessa, vaikka välimatkaakaan ei ole kuin about 8 km. En tiedä, kuinka tyytyväinen isä itsekään on enää omaan elämäänsä, kun pääasiassa yksin siellä kotonaan kökkii eikä pääse kävelemään enää edes viittä askelta. Mutta ainakin syö ihan mitä haluaa :D
Surullista, kohta häntä ei enää ole.
Sitä se vähän on, kun elää liian vanhaksi. Kyllä isä edelleen kiukkuisena soittaa, kun jokin asia hänen mielestään on pielessä. Ja sitten jonkun pitää rientää apuun. Joku menee apuun, kun kerkee ja jaksaa, koska ei kukaan oikeasti enää halua siellä hyppiä KÄÄKän pillin mukaan. Ei edes mun siskoni, joka aina oli isän nk kultatyttö.
Vanhana ihminen yleensä tuntee turvattomuutta ja pelkoa tulevasta, sairaudet ym. Tarvitsee apua ja seuraa jos on yksinäinen ja ikävä omia lapsia.
Ja ikävä kuollutta puolisoa. Kukaan ei pidä kädestä eikä halaa.
No sellaista se on, kun puoliso kuolee. Harva vanha pariskunta kuolee samana yönä.
Niin on. Mutta se on raastavaa. Yhdessä 70 vuotta ja sitten toinen koulee pois.
Mun vanhemmat oli yhdessä 75 vuotta. Mutta ei kukaan elä ikuisesti. Jompikumpi kuolee ensin. Jotkut jäävät leskiksi jo huomattavasti nuorempina. Kannattaa arvostaa sitä, että sai noinkin pitkän yhteisen elämän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun voileipäjärjestys: leipä, margariini, kinkku, juusto ja joskus harvoin päälimmäisenä kurkkusiivuja ripauksella suolaa. Lapsuudessa sääntönä oli vain yksi leivänpäällinen, jos laittoi leikkelettä (tankomakkarasta) ei saanut laittaa juustoa (tarjouksesta ostetusta edampallosta, viimeiset palaset jo kuivahtaneita) ja päinvastoin. Nyt laitan molempia ja reilulla kädellä ;)
Eipä tuolla järjestyksellä ole niin väliä, mahassa ne kaikki menee kuitenkin sekaisin, kai se on tottumiskysymys.
Hyvää Jussia töyhtökiurut ja koskikiharat, polskikaa varovasti!
Oot varmaan lihava! Syöttöpossukka.
Hyvää Juhannusta ja iloa elämääsi toivotan sulle.
Kirjoitusvirhe sulla. Sana juhannus tulee pienellä. 🤣 Ei ole erisnimi kuten ei viikonpäivätkään. Milloin opit puupää?
aivan, sehän se pointti olikin, kiitos ja hyvät Jussit myös sulle...
Yksi Jussi riittää.
Yksi per nainen, ei saa ahnehtia, että kaikille riittää juhannus-Jussi (kankea tai edes kankeahko).
Kankeahkosta saa hyvällä työllä kelpo vehkeen. Ahkerat tytöt ainakin.
Kukkakeppi vehkeen viereen ja jesarilla kiinni. Hyvin pysyy pystyssä.
Ja kumi kaiken päälle, hyvin toimii.
Juhannussalko pystyssä! Onpa juhannus pelastettu. Juhannushan on alunperin hedelmällisyyden ja seksijuhlien aikaa ollut Suomessakin. Vaellettu yhteen ja saatu uutta verta heimoon. Kätevästi hoitunut moni asia.
Mikko Kamulan Metsän kansa kirjasarjassa on kuvaus juhannuksesta, keskikesän juhlista, jonne eri heimoista tulee väkeä juhlimaan auringon syntyä. Juovat juovuttavaa juomaa ja rakastelevat estoitta monen kanssa parin päivän ajan. Tarkoitus on saada siunattu lapsi, auringon merkitsemä. Isällä ei väliä, koko heimo huolehtii lapsista äitien ohella.
Kirjasarja seuraa muutamaa sukua, on kansatieteellisesti oikein.
Loitsuja ja ylisen ja alisen maailman asioitakin. Paksuja kirjoja, mutta mielenkiintoista.
Nykyjuhannukset on pliisuja tuon aikaisiin verrattuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun voileipäjärjestys: leipä, margariini, kinkku, juusto ja joskus harvoin päälimmäisenä kurkkusiivuja ripauksella suolaa. Lapsuudessa sääntönä oli vain yksi leivänpäällinen, jos laittoi leikkelettä (tankomakkarasta) ei saanut laittaa juustoa (tarjouksesta ostetusta edampallosta, viimeiset palaset jo kuivahtaneita) ja päinvastoin. Nyt laitan molempia ja reilulla kädellä ;)
Eipä tuolla järjestyksellä ole niin väliä, mahassa ne kaikki menee kuitenkin sekaisin, kai se on tottumiskysymys.
Hyvää Jussia töyhtökiurut ja koskikiharat, polskikaa varovasti!
Oot varmaan lihava! Syöttöpossukka.
Tuolla ruokavaliolla myös verisuonet tukossa.
Lisäsuola on myrkkyä, juustossa ja kinkussa ja leivässä on jo niissäkin liikaa suolaa. Mahtaa verenpaine olla kova ja aivoinfarkti odotettavissa.
Toisaalta kuka haluaa elää ikuisesti? Ehkä nuorena ajatteleekin, että ei halua koskaan kuolla, mutta kun ikää tulee lisää, - ainakin jotkut meistä - alkaa ajatella, että elämästä voisi nauttiakin eikä vaan kaikin tavoin koittaa pitkittää sitä. Mun äiti eli kuukautta vaille 97-vuotiaaksi ja jos isä elää jouluun asti, niin hänkin on sitten jo 97- vuotias. Ja kyllä, molemmat söivät niin kinkkua, juustoa kuin muitakin leikkeleitä. Ripauksen suolaa laittavat puuroonkin.
Ne, joilla on lapsenlapsia ja lapsenlapsenlapsia, he haluavat elää mahdollisimman pitkään nähdäkseen jälkeläistensä elämää ja yhteiskunnan muutoksia. Lapsenlapseni itki katkerasti, kun viikon loman jälkeen piti palata kotiin, kun " tulee niin ikävä. Ette saa koskaan kuolla!" Luvattiin.😊
No tuon tavallaan ymmärrän. Mä en ole edes omille lapsilleni luvannut elää ikuisesti. Omat isovanhempani kuolivat yhtä lukuunottamatta jo ennenkuin olin edes 10 v, yksi jo ennen syntymääni. Mulla ei ole lapsenlapsia, siskollani on. Mutta eipä mun siskoni lapsenlapsetkaan kovin usein isoisoisäänsä tapaa. Ei välttämättä edes kerran vuodessa, vaikka välimatkaakaan ei ole kuin about 8 km. En tiedä, kuinka tyytyväinen isä itsekään on enää omaan elämäänsä, kun pääasiassa yksin siellä kotonaan kökkii eikä pääse kävelemään enää edes viittä askelta. Mutta ainakin syö ihan mitä haluaa :D
Surullista, kohta häntä ei enää ole.
Sitä se vähän on, kun elää liian vanhaksi. Kyllä isä edelleen kiukkuisena soittaa, kun jokin asia hänen mielestään on pielessä. Ja sitten jonkun pitää rientää apuun. Joku menee apuun, kun kerkee ja jaksaa, koska ei kukaan oikeasti enää halua siellä hyppiä KÄÄKän pillin mukaan. Ei edes mun siskoni, joka aina oli isän nk kultatyttö.
Vanhana ihminen yleensä tuntee turvattomuutta ja pelkoa tulevasta, sairaudet ym. Tarvitsee apua ja seuraa jos on yksinäinen ja ikävä omia lapsia.
Ja ikävä kuollutta puolisoa. Kukaan ei pidä kädestä eikä halaa.
No sellaista se on, kun puoliso kuolee. Harva vanha pariskunta kuolee samana yönä.
Niin on. Mutta se on raastavaa. Yhdessä 70 vuotta ja sitten toinen koulee pois.
Mun vanhemmat oli yhdessä 75 vuotta. Mutta ei kukaan elä ikuisesti. Jompikumpi kuolee ensin. Jotkut jäävät leskiksi jo huomattavasti nuorempina. Kannattaa arvostaa sitä, että sai noinkin pitkän yhteisen elämän.
Hyvässä liitossa eläneet varmaan arvostavatkin mutta heillä se ikävä ja yksinäisyys ehkä kovinta onkin.
Kauhee meteli Sofia Virran tosi-tv osallisuudesta. Hän on kuitenkin nuori ja dynaaminen poliitikko että ymmärrän itsekin aktiivisena ja liikunnallisena halukkuuden ohjelmaan mutta palkkaa hänen ei kuulu siltä ajalta saada.
Oli mielenkiintoinen Arto Nybergin ohjelma Teemalla. Haastatteli Ritva ja Kalle Holmbergin tytärtä. Pitkä avioliitto oli heillä, Kalle eli vain kaksi vuotta Ritvan kuoleman jälkeen.
Harvoin taiteilijapari pysyy yhdessä niin kauan.
Juhannusrauha
Huomenna, jos Esteri suo
on aurinkoinen suven ja keskikesän juhla
ja julistetaan siis täten
yleinen juhannusrauha
kehoittamalla kaikkia tätä juhlaa
asiaankuuluvalla rentoudella viettämään
sekä muutoin hilpeästi mutta rahallisesti käyttäytymään
sopuisasti kanssaihmisiin suhtautumaan ja viisaasti vesillä liikkumaan
Sillä se, joka tämän rauhan rikkoo ja Mittumaarin
juhlaa jollakin laittomalla taikka sopimattomalla
käytöksellä häiritsee
on raskauttavien asianhaara vallitessa
syypää siihen rangaistukseen
jonka laki ja asetukset erikseen säätävät
Lopuksi toivotetaan kaikille kansalaisille
riemullista juhannusta
ja rentouttavaa kesää
Vierailija kirjoitti:
Juhannusrauha
Huomenna, jos Esteri suo
on aurinkoinen suven ja keskikesän juhla
ja julistetaan siis täten
yleinen juhannusrauha
kehoittamalla kaikkia tätä juhlaa
asiaankuuluvalla rentoudella viettämään
sekä muutoin hilpeästi mutta rahallisesti käyttäytymään
sopuisasti kanssaihmisiin suhtautumaan ja viisaasti vesillä liikkumaan
Sillä se, joka tämän rauhan rikkoo ja Mittumaarin
juhlaa jollakin laittomalla taikka sopimattomalla
käytöksellä häiritsee
on raskauttavien asianhaara vallitessa
syypää siihen rangaistukseen
jonka laki ja asetukset erikseen säätävät
Lopuksi toivotetaan kaikille kansalaisille
riemullista juhannusta
ja rentouttavaa kesää
rauhallisesti , tuli kuin tulikin kirjoitusvirhe vaikka tarkkana yritin olla. Netistä löysin tämmöisen, onko radiosta joskus luettu Suomen Turusta tälläinen julistus
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun voileipäjärjestys: leipä, margariini, kinkku, juusto ja joskus harvoin päälimmäisenä kurkkusiivuja ripauksella suolaa. Lapsuudessa sääntönä oli vain yksi leivänpäällinen, jos laittoi leikkelettä (tankomakkarasta) ei saanut laittaa juustoa (tarjouksesta ostetusta edampallosta, viimeiset palaset jo kuivahtaneita) ja päinvastoin. Nyt laitan molempia ja reilulla kädellä ;)
Eipä tuolla järjestyksellä ole niin väliä, mahassa ne kaikki menee kuitenkin sekaisin, kai se on tottumiskysymys.
Hyvää Jussia töyhtökiurut ja koskikiharat, polskikaa varovasti!
Oot varmaan lihava! Syöttöpossukka.
Tuolla ruokavaliolla myös verisuonet tukossa.
Lisäsuola on myrkkyä, juustossa ja kinkussa ja leivässä on jo niissäkin liikaa suolaa. Mahtaa verenpaine olla kova ja aivoinfarkti odotettavissa.
Toisaalta kuka haluaa elää ikuisesti? Ehkä nuorena ajatteleekin, että ei halua koskaan kuolla, mutta kun ikää tulee lisää, - ainakin jotkut meistä - alkaa ajatella, että elämästä voisi nauttiakin eikä vaan kaikin tavoin koittaa pitkittää sitä. Mun äiti eli kuukautta vaille 97-vuotiaaksi ja jos isä elää jouluun asti, niin hänkin on sitten jo 97- vuotias. Ja kyllä, molemmat söivät niin kinkkua, juustoa kuin muitakin leikkeleitä. Ripauksen suolaa laittavat puuroonkin.
Ne, joilla on lapsenlapsia ja lapsenlapsenlapsia, he haluavat elää mahdollisimman pitkään nähdäkseen jälkeläistensä elämää ja yhteiskunnan muutoksia. Lapsenlapseni itki katkerasti, kun viikon loman jälkeen piti palata kotiin, kun " tulee niin ikävä. Ette saa koskaan kuolla!" Luvattiin.😊
No tuon tavallaan ymmärrän. Mä en ole edes omille lapsilleni luvannut elää ikuisesti. Omat isovanhempani kuolivat yhtä lukuunottamatta jo ennenkuin olin edes 10 v, yksi jo ennen syntymääni. Mulla ei ole lapsenlapsia, siskollani on. Mutta eipä mun siskoni lapsenlapsetkaan kovin usein isoisoisäänsä tapaa. Ei välttämättä edes kerran vuodessa, vaikka välimatkaakaan ei ole kuin about 8 km. En tiedä, kuinka tyytyväinen isä itsekään on enää omaan elämäänsä, kun pääasiassa yksin siellä kotonaan kökkii eikä pääse kävelemään enää edes viittä askelta. Mutta ainakin syö ihan mitä haluaa :D
Surullista, kohta häntä ei enää ole.
Sitä se vähän on, kun elää liian vanhaksi. Kyllä isä edelleen kiukkuisena soittaa, kun jokin asia hänen mielestään on pielessä. Ja sitten jonkun pitää rientää apuun. Joku menee apuun, kun kerkee ja jaksaa, koska ei kukaan oikeasti enää halua siellä hyppiä KÄÄKän pillin mukaan. Ei edes mun siskoni, joka aina oli isän nk kultatyttö.
Vanhana ihminen yleensä tuntee turvattomuutta ja pelkoa tulevasta, sairaudet ym. Tarvitsee apua ja seuraa jos on yksinäinen ja ikävä omia lapsia.
Ja ikävä kuollutta puolisoa. Kukaan ei pidä kädestä eikä halaa.
No sellaista se on, kun puoliso kuolee. Harva vanha pariskunta kuolee samana yönä.
Niin on. Mutta se on raastavaa. Yhdessä 70 vuotta ja sitten toinen koulee pois.
Mun vanhemmat oli yhdessä 75 vuotta. Mutta ei kukaan elä ikuisesti. Jompikumpi kuolee ensin. Jotkut jäävät leskiksi jo huomattavasti nuorempina. Kannattaa arvostaa sitä, että sai noinkin pitkän yhteisen elämän.
Hyvässä liitossa eläneet varmaan arvostavatkin mutta heillä se ikävä ja yksinäisyys ehkä kovinta onkin.
Varmasti juuri näin. Mä pidän itseäni todella onnekkaana, kun ehdin täyttää 62v ennenkuin äitini kuoli. Monen äiti kuoleekin jo 62-vuotiaana. Tottakai olen ollut surullinen siitä, että äitiä ei enää ole, mutta mä sain pitää äitini paljon kauemmin kuin kukaan ystävistäni. On mulla edelleen äitiä ikävä, mutta se ikävä ei varjosta koko mun elämääni. Kyllä mä isääkin ymmärrän, mutta jokainen, joka päättää mennä naimisiin, tietää varsin hyvin, että avioliitto päättyy joko avioeroon tai jommankumman kuolemaan. Isän kohdalla tietysti on ikävää sekin, että kaikki hänen sisaruksensa ovat jo kuolleet ja suurin osa ystävistäänkin. Mä kirjoitin tässä ketjussa aiemmin kinkkuun, juustoon ja suolaan liittyen kommentin, että kuka oikeasti haluaakaan elää ikuisesti. Koska jos elät pidempään kuin muut, niin sitten jäät yksin. Tosin mun vanhemmat elivät kinkuista, juustoista ja suolasta huolimatta pitkään :D
Mun mielestä mun vanhemmillani oli oikeastaan sellainen vuosisadan rakkaustarina. Aika mitäänsanomattoman näköinen nörttipoika - ja LYHYT, jos joku mies nyt kuvittelee, että isäni olisi joku pitkä laatikkoleukainen astronautti-aivokirurgi - tapasi lavatansseissa kaunottaren. Siis oikeasti kaunottaren. Äiti oli nuorena paljon kauniimpi kuin vaikkapa Armi Kuusela, mutta köyhän maalaisperheen tyttönä ei mitään mahdollisuuksia hyödyntää kauneuttaan. Jos olisi aikoinaan päässyt Hollywoodiin, olisi kilpaillut jopa Rita Hayworthin kanssa. Isällä kävi tuuri ja niin kävi kyllä äidilläkin, koska kyllähän isä uralla edetessään järjesti äidille kaikenlaista luxusta. Isä kohteli aina äitiä kuin kuningatarta. Paitsi niinä kolmena viimeisenä kuukautena, mutta se onkin sitten jo toinen juttu.
Juhannussalko pystyssä! Onpa juhannus pelastettu. Juhannushan on alunperin hedelmällisyyden ja seksijuhlien aikaa ollut Suomessakin. Vaellettu yhteen ja saatu uutta verta heimoon. Kätevästi hoitunut moni asia.