Lue keskustelun säännöt.
Hymistelyketju, tavallisia juttuja
04.02.2026 |
Räväkät älkööt vaivautuko. Täällä ei saa ilkeillä. Liian pitkästyttäviä kommentteja ei olekaan täyttämään tätä ketjua.
Kaikki mukaan, ketkä ikäviin ketjuihin olette kyllästyneet
Kommentit (9941)
Vierailija kirjoitti:
Tänään ajattelin leipoa mutta unohdin ostaa margariinia, eikä sitä taida jääkaapissa olla. Käyn katsomassa.
No ei tietenkään oo, siispä kauppaan! Täytyy tsekata myös kaneli ja piparkakkumauste, korvapuustieni salainen ainesosa, onko niitäkään tarpeeksi. Kardemummaa en yleensä pullataikinaan laita, nyt voisin tehdä poikkeuksen.
Kaupassa käyty, taikina tehty ja nostatettu, korvapuustit väännetty, lurpsahti kanelia reilulla kädellä toiselle kaulinnalle :D Puustit nousemassa. Jospa noi voitelumunat puhaltais tyhjiksi ensi vuoden pääsiäismaalauksiin.
Paikallislehdessä oli ennen pääsiäistä erään vanhan rouvan pääsiäismunista juttu, hän oli vuosikymmeniä niitä maalannut ja etsi uutta kotia kokoelmalleen, sadoille maalaamilleen munankuorille ja maalausvälineilleen. En ottanut yhteyttä, toivottavasti löysivät hyvään kotiin, mutta jutussa oli vinkki, ettei munankuoria kannata huuhdella, pysyvät vahvempina!
Kohta puusteja paistamaan ja maistamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata vähävaraisen lemmikkejä ottaa, edes marsuja. Kaikenlaista rahanmenoa tulee niiden kanssa.
Pitäisi lailla kieltää todellakin, ja onhan se tavallaan kiellettykkin koska jos jätää huonolle ravinnolle ja ilman eläinlääkärin palveluita niin syyllistyy kaltoinkohteluun ja heittellejättöön.
Pakko kirjoittaa tähän, että minä kyllä hoisin koirani silti hyvin, vaikka en rahassa kieri. Ymmärrän sen m, että riskit on olemassa, mutta toisaalta köyhä kiiti koti ei ole yhtä kuin huono koti lemmikkiasiassakaan. Muistakaa sekin.
Varmasti näin oli. Nykyään monet eläinrakkaat tinkivät mielummin omista jutuistaan, jotta lemmikillä on kaikki hyvin. Myös eläinsuojeluyhdistykset on saaneet yhteydenottoja hätään joutuneilta. Vastuu eläimistä on onneksi yleensä kunnia-asia.
Ei ole oikein mitään mitä olisin enemmän voinut koirani eteen tehdä. Sen asiat menivät omien asioideni edelle. Se tuli minulle ollessani alaikäinen nuori ja kulki mukanani sitten ja järjestin asumisen yms sen mukaan. Pääsi aina eläinlääkäriin ja oli monessa leikkauksessa elämänsä aikana. Sai hyvää laadukasta ruokaa myös ja oli kunnon varusteet sillä. Paljon sai lenkitystä ja oli aidattu piha missä olla vapaana. Ei tarvinnut olla kovin paljon yksinkään. Vertauksen vuoksi eräs saman pentueen pentu meni toiselle nuorehkolle tyypille joka ihan suoraan sanoi, että piti pentua pienessä sisähäkissä kaikki päivät, kun itse opiskeli ja käytti metalliketjupantaa lenkeillä. Meillä hyvin eri tyyli ja koirani ei ikinä ollut missään pikkuhäkissä ja sillä oli pehmeä leveä panta käytössä koko elämänsä ajan.
Muistan, että kerroit joskus aikaisemmin siitä, miten tärkeä ystävä koira sinulle oli ja miten hyvin huolehdit siitä. Koira on niin uskollinen ja vilpitön. Se, että yhdessä isäsi kanssa kannoitte koirasi sen viimeiselle leposijalle eläinten hautausmaalle, oli tosi liikuttavaa.
Tämä on ollut surullinen, mutta myös lohdullinen koiramuistojen viikko.
Perjantai, asiointipäivä keskustassa. Olikin monta asiaa hoidettavana ruokaostosten lisäksi.
Kaunis ulkoilusää olisi tänään ollut, mutta "treenasin" tulevaa tutkimusta varten. Poljin siis kuntopyörää.
Haukipihvit ja pannulla paistetut ahvenet maistuivat keitettyjen perunoiden ja kermaviilikastikkeen kanssa. Mieheni paistoi ahvenet ja keitti perunat, minä tein kalapihvit. Työnjako:)
Mukavaa viikonloppua!
Vierailija kirjoitti:
Suomi jäätyy kuulemma ja Siperia olot tulee?
Arviot ilmastonmuutoksen etenemisestä on heittäneet paljon. Aiemmin uskottiin lämpötilan nousevan niin, että meille tulisi Keski-Euroopan ilmasto ja sinne paahtava pätsi. Nyt sitten meidän länpötilat laskee 10C.
Päättäisvät nyt kumpi se on. Suolapulssi vaikuttaa yllättävästi Golf-virtaan, ehkä luonto korjaa itse itseään. Ennusteet laahaa jäljessä.
Ilmastoasioitten yhteydessä nousee aina esiin avaruushankkeet. Ehkä sinne saisi valitulle porukalle tukikohdan, jos täällä ei ole enää elinosoluhteita? Meidän tuskin kannattaa pakata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata vähävaraisen lemmikkejä ottaa, edes marsuja. Kaikenlaista rahanmenoa tulee niiden kanssa.
Pitäisi lailla kieltää todellakin, ja onhan se tavallaan kiellettykkin koska jos jätää huonolle ravinnolle ja ilman eläinlääkärin palveluita niin syyllistyy kaltoinkohteluun ja heittellejättöön.
Pakko kirjoittaa tähän, että minä kyllä hoisin koirani silti hyvin, vaikka en rahassa kieri. Ymmärrän sen m, että riskit on olemassa, mutta toisaalta köyhä kiiti koti ei ole yhtä kuin huono koti lemmikkiasiassakaan. Muistakaa sekin.
Varmasti näin oli. Nykyään monet eläinrakkaat tinkivät mielummin omista jutuistaan, jotta lemmikillä on kaikki hyvin. Myös eläinsuojeluyhdistykset on saaneet yhteydenottoja hätään joutuneilta. Vastuu eläimistä on onneksi yleensä kunnia-asia.
Ei ole oikein mitään mitä olisin enemmän voinut koirani eteen tehdä. Sen asiat menivät omien asioideni edelle. Se tuli minulle ollessani alaikäinen nuori ja kulki mukanani sitten ja järjestin asumisen yms sen mukaan. Pääsi aina eläinlääkäriin ja oli monessa leikkauksessa elämänsä aikana. Sai hyvää laadukasta ruokaa myös ja oli kunnon varusteet sillä. Paljon sai lenkitystä ja oli aidattu piha missä olla vapaana. Ei tarvinnut olla kovin paljon yksinkään. Vertauksen vuoksi eräs saman pentueen pentu meni toiselle nuorehkolle tyypille joka ihan suoraan sanoi, että piti pentua pienessä sisähäkissä kaikki päivät, kun itse opiskeli ja käytti metalliketjupantaa lenkeillä. Meillä hyvin eri tyyli ja koirani ei ikinä ollut missään pikkuhäkissä ja sillä oli pehmeä leveä panta käytössä koko elämänsä ajan.
Muistan, että kerroit joskus aikaisemmin siitä, miten tärkeä ystävä koira sinulle oli ja miten hyvin huolehdit siitä. Koira on niin uskollinen ja vilpitön. Se, että yhdessä isäsi kanssa kannoitte koirasi sen viimeiselle leposijalle eläinten hautausmaalle, oli tosi liikuttavaa.
Tämä on ollut surullinen, mutta myös lohdullinen koiramuistojen viikko.
Sinulla on hyvä isä. Ei kaikkien isät tekisi noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata vähävaraisen lemmikkejä ottaa, edes marsuja. Kaikenlaista rahanmenoa tulee niiden kanssa.
Pitäisi lailla kieltää todellakin, ja onhan se tavallaan kiellettykkin koska jos jätää huonolle ravinnolle ja ilman eläinlääkärin palveluita niin syyllistyy kaltoinkohteluun ja heittellejättöön.
Pakko kirjoittaa tähän, että minä kyllä hoisin koirani silti hyvin, vaikka en rahassa kieri. Ymmärrän sen m, että riskit on olemassa, mutta toisaalta köyhä kiiti koti ei ole yhtä kuin huono koti lemmikkiasiassakaan. Muistakaa sekin.
Varmasti näin oli. Nykyään monet eläinrakkaat tinkivät mielummin omista jutuistaan, jotta lemmikillä on kaikki hyvin. Myös eläinsuojeluyhdistykset on saaneet yhteydenottoja hätään joutuneilta. Vastuu eläimistä on onneksi yleensä kunnia-asia.
Ei ole oikein mitään mitä olisin enemmän voinut koirani eteen tehdä. Sen asiat menivät omien asioideni edelle. Se tuli minulle ollessani alaikäinen nuori ja kulki mukanani sitten ja järjestin asumisen yms sen mukaan. Pääsi aina eläinlääkäriin ja oli monessa leikkauksessa elämänsä aikana. Sai hyvää laadukasta ruokaa myös ja oli kunnon varusteet sillä. Paljon sai lenkitystä ja oli aidattu piha missä olla vapaana. Ei tarvinnut olla kovin paljon yksinkään. Vertauksen vuoksi eräs saman pentueen pentu meni toiselle nuorehkolle tyypille joka ihan suoraan sanoi, että piti pentua pienessä sisähäkissä kaikki päivät, kun itse opiskeli ja käytti metalliketjupantaa lenkeillä. Meillä hyvin eri tyyli ja koirani ei ikinä ollut missään pikkuhäkissä ja sillä oli pehmeä leveä panta käytössä koko elämänsä ajan.
Muistan, että kerroit joskus aikaisemmin siitä, miten tärkeä ystävä koira sinulle oli ja miten hyvin huolehdit siitä. Koira on niin uskollinen ja vilpitön. Se, että yhdessä isäsi kanssa kannoitte koirasi sen viimeiselle leposijalle eläinten hautausmaalle, oli tosi liikuttavaa.
Tämä on ollut surullinen, mutta myös lohdullinen koiramuistojen viikko.
Sinulla on hyvä isä. Ei kaikkien isät tekisi noin.
Olet ehkä uusi kirjoittaja. Hän on aiemmin kirjoittanut myös vanhemmistaan. Minustakin oli hienoa, että he toimivat isän kanssa näin kauniisti koiraa kohtaan. Koira on monelle nuorelle tärkeä ystävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänään ajattelin leipoa mutta unohdin ostaa margariinia, eikä sitä taida jääkaapissa olla. Käyn katsomassa.
No ei tietenkään oo, siispä kauppaan! Täytyy tsekata myös kaneli ja piparkakkumauste, korvapuustieni salainen ainesosa, onko niitäkään tarpeeksi. Kardemummaa en yleensä pullataikinaan laita, nyt voisin tehdä poikkeuksen.
Kaupassa käyty, taikina tehty ja nostatettu, korvapuustit väännetty, lurpsahti kanelia reilulla kädellä toiselle kaulinnalle :D Puustit nousemassa. Jospa noi voitelumunat puhaltais tyhjiksi ensi vuoden pääsiäismaalauksiin.
Paikallislehdessä oli ennen pääsiäistä erään vanhan rouvan pääsiäismunista juttu, hän oli vuosikymmeniä niitä maalannut ja etsi uutta kotia kokoelmalleen, sadoille maalaamilleen munankuorille ja maalausvälineilleen. En ottanut yhteyttä, toivottavasti löysivät hyvään kotiin, mutta jutussa oli vinkki, ettei munankuoria kannata huuhdella, pysyvät vahvempina!
Kohta puusteja paistamaan ja maistamaan.
Hmmmmm kotitekoisia korvapuusteja, ei sen parempaa, varsinkin kylmän maidon kanssa. Maistuis varmaan mullekin ja muillekin ;)
Olipa hyvä, että löysit kaupasta margariinin niin sinun ei tarvinnut lähteä hakemaan sitä Aku Ankan margariinitehtaalta asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on meillä korvapuustimestari, osaa jättää taikinan löysäksi ja laittaa reilulla kädellä kanelia ja sokeria. Pitänee kohta vihjailla että olispa puusteja…
Tänään isot ostokset kun huomenna vihdoin onnistui kaikille sisaruksille puolisoineen tulla meille.
Minulla on stressi tarjoomuksista että riittääkö varmasti. Paistoin neljä isoa rasiallista broilerisuikaleita, huomenna laitan ne butter chicken- kastikkeeseen. Sitten uuniin kermaperunat, pakasteesta niitä valmiita johon ei tarvi lisätä mitään.
Runsas salaatti seuraksi. Tuskin ensi yönä uni tulee kun on erikoista ohjelmaa.
Leppoisaa perjantai- iltaa teille kanssaihmiset!
Vierailija kirjoitti:
Mies on meillä korvapuustimestari, osaa jättää taikinan löysäksi ja laittaa reilulla kädellä kanelia ja sokeria. Pitänee kohta vihjailla että olispa puusteja…
Tänään isot ostokset kun huomenna vihdoin onnistui kaikille sisaruksille puolisoineen tulla meille.
Minulla on stressi tarjoomuksista että riittääkö varmasti. Paistoin neljä isoa rasiallista broilerisuikaleita, huomenna laitan ne butter chicken- kastikkeeseen. Sitten uuniin kermaperunat, pakasteesta niitä valmiita johon ei tarvi lisätä mitään.
Runsas salaatti seuraksi. Tuskin ensi yönä uni tulee kun on erikoista ohjelmaa.
Leppoisaa perjantai- iltaa teille kanssaihmiset!
Mä olen samanlainen. Jos on vaikka labrakoe seuraavana päivänä, en nuku. Tai lähtö matkalle, en nuku. Kaikki poikkeamat arkirutiineista karkottaa yöunet. Olen aina ollut sellainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä myös yksi, jolla uni ei tule, jos on seuraavana päivänä jotakin erikoisempaa menoa tai tapahtumaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on meillä korvapuustimestari, osaa jättää taikinan löysäksi ja laittaa reilulla kädellä kanelia ja sokeria. Pitänee kohta vihjailla että olispa puusteja…
Tänään isot ostokset kun huomenna vihdoin onnistui kaikille sisaruksille puolisoineen tulla meille.
Minulla on stressi tarjoomuksista että riittääkö varmasti. Paistoin neljä isoa rasiallista broilerisuikaleita, huomenna laitan ne butter chicken- kastikkeeseen. Sitten uuniin kermaperunat, pakasteesta niitä valmiita johon ei tarvi lisätä mitään.
Runsas salaatti seuraksi. Tuskin ensi yönä uni tulee kun on erikoista ohjelmaa.
Leppoisaa perjantai- iltaa teille kanssaihmiset!
Mä olen samanlainen. Jos on vaikka labrakoe seuraavana päivänä, en nuku. Tai lähtö matkalle, en nuku. Kaikki poikkeamat arkirutiineista karkottaa yöunet. Olen aina ollut sellainen.
Sama. Varsinkin nuorempana. Hammaslääkäriä ennen korvensi vatsaa. Labrakin jännitti, vaikka ahkerana verenluovuttajana ei itse pistos pelottanut. Kerran vaan oli lääkärin vastaanotto heti labran jälkeen, labra myöhässä. Jne. Nykyisin ennen lääkäriä ei vatsa vaivaa. Opettelua on vaatinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viitaten aiempiin, tavallinen arki on parasta. Ei yllätyksiä. Perus aamiainen, tuttu ruoka. Tutut tavat. Nuorena on seikkailtu, molemmat. Nyt on hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata vähävaraisen lemmikkejä ottaa, edes marsuja. Kaikenlaista rahanmenoa tulee niiden kanssa.
Pitäisi lailla kieltää todellakin, ja onhan se tavallaan kiellettykkin koska jos jätää huonolle ravinnolle ja ilman eläinlääkärin palveluita niin syyllistyy kaltoinkohteluun ja heittellejättöön.
Pakko kirjoittaa tähän, että minä kyllä hoisin koirani silti hyvin, vaikka en rahassa kieri. Ymmärrän sen m, että riskit on olemassa, mutta toisaalta köyhä kiiti koti ei ole yhtä kuin huono koti lemmikkiasiassakaan. Muistakaa sekin.
Varmasti näin oli. Nykyään monet eläinrakkaat tinkivät mielummin omista jutuistaan, jotta lemmikillä on kaikki hyvin. Myös eläinsuojeluyhdistykset on saaneet yhteydenottoja hätään joutuneilta. Vastuu eläimistä on onneksi yleensä kunnia-asia.
Ei ole oikein mitään mitä olisin enemmän voinut koirani eteen tehdä. Sen asiat menivät omien asioideni edelle. Se tuli minulle ollessani alaikäinen nuori ja kulki mukanani sitten ja järjestin asumisen yms sen mukaan. Pääsi aina eläinlääkäriin ja oli monessa leikkauksessa elämänsä aikana. Sai hyvää laadukasta ruokaa myös ja oli kunnon varusteet sillä. Paljon sai lenkitystä ja oli aidattu piha missä olla vapaana. Ei tarvinnut olla kovin paljon yksinkään. Vertauksen vuoksi eräs saman pentueen pentu meni toiselle nuorehkolle tyypille joka ihan suoraan sanoi, että piti pentua pienessä sisähäkissä kaikki päivät, kun itse opiskeli ja käytti metalliketjupantaa lenkeillä. Meillä hyvin eri tyyli ja koirani ei ikinä ollut missään pikkuhäkissä ja sillä oli pehmeä leveä panta käytössä koko elämänsä ajan.
Muistan, että kerroit joskus aikaisemmin siitä, miten tärkeä ystävä koira sinulle oli ja miten hyvin huolehdit siitä. Koira on niin uskollinen ja vilpitön. Se, että yhdessä isäsi kanssa kannoitte koirasi sen viimeiselle leposijalle eläinten hautausmaalle, oli tosi liikuttavaa.
Tämä on ollut surullinen, mutta myös lohdullinen koiramuistojen viikko.
Sinulla on hyvä isä. Ei kaikkien isät tekisi noin.
Olet ehkä uusi kirjoittaja. Hän on aiemmin kirjoittanut myös vanhemmistaan. Minustakin oli hienoa, että he toimivat isän kanssa näin kauniisti koiraa kohtaan. Koira on monelle nuorelle tärkeä ystävä.
Tähän vastaan, että isäni kyllä koki koirani tärkeäni ja se oli ns arvokas myös hänelle. Ei meillä ole näin lemmikkien suhteen oltu esim säästäväisiä tai niitä jotenkin lisäkuluina pidetty. Isäni ei olisi ikinä lemmikilleni pahaa aiheuttanut. Koiranikin piti isästäni. Jos muistelen lapsuuttani niin kaverin isä tappoi kissanpennut heillä ja kaverini tuskin pääsi siitä yli. Välitti itse kissoista paljon ja isänsä taas ei. Meillä isäni ei ikinä olisi tehnyt samaa tekoa ja varsinkaan minulle.
Näin, vaikka isässäni on omat puolensa myös toiseen suuntaan niin myös paljon hyvääkin. Meillä on ehkä olosuhteetkin vaikuttaneet esim taloudessa. Ei ole helppoa ollut mikä sitten näkyi elämässä ollessa nuorempi. Muuten koirani liityen vielä niin itse paljolti sen hoisin. Äitini mukana sitten välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies on meillä korvapuustimestari, osaa jättää taikinan löysäksi ja laittaa reilulla kädellä kanelia ja sokeria. Pitänee kohta vihjailla että olispa puusteja…
Tänään isot ostokset kun huomenna vihdoin onnistui kaikille sisaruksille puolisoineen tulla meille.
Minulla on stressi tarjoomuksista että riittääkö varmasti. Paistoin neljä isoa rasiallista broilerisuikaleita, huomenna laitan ne butter chicken- kastikkeeseen. Sitten uuniin kermaperunat, pakasteesta niitä valmiita johon ei tarvi lisätä mitään.
Runsas salaatti seuraksi. Tuskin ensi yönä uni tulee kun on erikoista ohjelmaa.
Leppoisaa perjantai- iltaa teille kanssaihmiset!
Sopivan löysä taikina, niin että juuri ja juuri irtoaa kulhosta + paistoaika!
Äitini teki taikinan yleiskoneella ilman näppituntumaa => liikaa jauhoja + paistoi ne lähes korpuiksi. Minä teen erilailla ja veikkaan että minun korvapuustini maistuvat 10x paremmilta. Myös piparimausteen ansiosta!
Käväisin välillä (taas) kaupassa, vihdoin ja viimein sain kirjapaketin ja ihana pullantuoksu oli jo ulko-ovella vastassa. Parvekkeelle lukemaan Dersua ja mutustamaan puusteja. Illalla maitokaakaon kanssa vielä muutama. Loput laitoin pakkaseen, muuten tulee syötyä pellillinen päivässä ;) Loppumaito huomiseen muusiin, harvoin sitä tulee tehtyä, kun ostan maitoa vain leipomuksia varten. Ja ehdottomasti punaista maitoa, ei mitään litkua.
Vierailija kirjoitti:
Viitaten aiempiin, tavallinen arki on parasta. Ei yllätyksiä. Perus aamiainen, tuttu ruoka. Tutut tavat. Nuorena on seikkailtu, molemmat. Nyt on hyvä.
Mulle kelpaa kyllä yllätyksetkin. Vaihtelu virkistää. Samoin tykkään eri-ikäisten ja erilaisten ihmisten seurasta, oppii aina jotain uutta. Viihdyn myös yksin. Matkustelu on mukavaa, mutta myös kotiin paluu. Me ihmiset ollaan niin erilaisia. Mikä on toiselle parasta, on toiselle kauhistus. Tärkeintä on, että jokaisella on sellainen elämä, jossa itse viihtyy. Toisten mielipiteistä ei kannata välittää.
Mietin elämääni. Tänäänkin olin puuhakas, näin sukua ja ystäviä. Monenlaista arkihommaa. Nyt nautitaan miehen kanssa herkkuruokaa. Suunnitellaan huomisen touhuja.
Mulla on kohta taas aika sukeltaa Saarikosken maailmaan.
Hyvin analysoi joku vastauksena edelliseen viestiini hänen liittojensa taustoja. Julkisuus oli tosiaan silloinkin tärkeää, vaikkei mittakaava ollut ihan sama kuin nyt. Puolisot ja naisystävät taisi kaikki olla luovilta aloilta. Toimittajia ja kirjailijoita. Ehkä se myös veti heitä yhteen.
Saarikoski peri lahjakkuuden äidiltään. Isä oli tiukka kaksinaismoralisti, joka ryyppyreisujen jälkeen muuttui aina nuhteettomuuden perikuvaksi. Juomisista ei puhuttu kotona sanaakaan. Peiteltiin, häpeiltiin ja tuomittiin muita. Ehkä siksi Saarikoski halusi rehvastella julkisesti ryyppäämisellään. Halusi ehkä osoittaa, mitä vaikenemisesta ajatteli.
Erikoinen kahtiajako hänellä oli: uskomaton lahjakkuus ja täydellinen hulttiomaisuus. Joku aiemmin puhui hulluuden ja älykkyyden liitosta, miten ne nivoutuvat yhteen. Varmaan se sittenkin on totta. Saa nähdä, mitä seikkailuja tänään on vastassa.
Hyvää yötä, kaikki maailman höpsykät
Huomenta kaikille. Minä juon kahvia, mies kiipeilee jo verhojen vaihdossa. Touhukas tyyppi. Onpa kesäistä sisälläkin, sinisen sävyä niin verhoissa kuin pöytäliinassakin. Suunnittelen orvokkien ostoa jo, tosin viime yönäkin oli hallaa. Autonlasit jäässä.
Kivat viikonloput, porukat.
Kiva, että Lammas kirjoittelet tuntemuksiasi. Tulee ihan äitini mieleen. Ei ollut kovin koirarakas, mutta kerran yhden koiran kuoltua, hän kuulosteli pitkään koiran askeleita, milloin sisällä, milloin ulkona.