Lue keskustelun säännöt.
Hymistelyketju, tavallisia juttuja
04.02.2026 |
Räväkät älkööt vaivautuko. Täällä ei saa ilkeillä. Liian pitkästyttäviä kommentteja ei olekaan täyttämään tätä ketjua.
Kaikki mukaan, ketkä ikäviin ketjuihin olette kyllästyneet
Kommentit (4529)
Vierailija kirjoitti:
Pienessä hiprakassa tänään vanhenen. En vielä Jussin lukemiin, siihen on vielä hiljaisia päiviä elettävänä. Hemmottelen itseäni maltillisesti kuohujuomalla ja suklaalla, illemmalla savuisella, lähes ikäiselläni tisleellä sekä suolaisilla pikkupurtavilla Chaplin Diktaattoria katsellen, se sopii tähän maailmantilanteeseen ja Chaplin tähän 16.4. päivään.
Hyvä toimintasuunnitelma! Onnea ja iloa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnea synttärisankarille!
Kissoista- just nähtiin joku naapurin kissa lintujen ruokintapaikan liepeillä takapihallamme.
Ajetaan se aina pois kivillä viskellen. Osaa kyllä ottaa jalat allensa kun näkee meidän oven aukenevan.
Ei ole mieluisia kävijöitä meille ne.
Hyväntekeväisyyttä tämäkin. Kävin kaipassa ja kertyi viikon ostoksista aika paljon tuotteita. Takanani jonotti mies kahden tavaran kanssa. Kysyin, tahtooko edelle. Kiitteli kovasti ja sanoi olevankin vähän kiire. Minulla ei.
Kerran maksoin edellisen asiakkaan muovikassin, kun unohti ostaa, eikä ollut kuin pankkikortti. Kiitteli tämäkin ja sanoin vaan, että hän voi laittaa hyvän kiertoon. Tämmöisistä tulee hyvä mieli molemmille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähikaupassamme on ison remontin jälkeinen avajaiset, kaikki hyllyt , pakastimet , maitokaappi ja lihatiski uusittiin. taidan lähteä kakkukahville käymään.
Kaupassa käyty, oli ruokamaistiainen ja kakkukahvit.
Muisteluja: kyläkaupassa oli margariinimaistajaiset -60 luvun lopulla. Oli olevinaan niin hienoa. Ehdotin äitille, josko meillekin ostettaisi. Äiti vaan tuumasi, että niin kauan kun meillä lehmiä on, voita syödään.
Vierailija kirjoitti:
Hyväntekeväisyyttä tämäkin. Kävin kaipassa ja kertyi viikon ostoksista aika paljon tuotteita. Takanani jonotti mies kahden tavaran kanssa. Kysyin, tahtooko edelle. Kiitteli kovasti ja sanoi olevankin vähän kiire. Minulla ei.
Kerran maksoin edellisen asiakkaan muovikassin, kun unohti ostaa, eikä ollut kuin pankkikortti. Kiitteli tämäkin ja sanoin vaan, että hän voi laittaa hyvän kiertoon. Tämmöisistä tulee hyvä mieli molemmille.
Nimenomaan hyvän voi laittaa kiertoon. Ja usein ihan pienet arkiset avut tuottaa iloa niin saajalleen kuin antajalleenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä nukutti hyvin edellisen yön valvomisen jälkeen!
Tänään loppusiivousta kun eilisen ikkunoitten vaihdon jälkeen pölyä ym pinnoilla.
Minä olen sitä mieltä että suurin osa noista kulkukoirista ja - kissoista joutaisi lopettaa. Kaikille ei kotia löydy kuitenkaan ja kärsivät sairauksista ja luonnehäiriöistä.
Tämä varmaan herättää vastakkaisia mielipiteitä!Niitähän lopetetaan muutenkin jo tosi paljon. Koiratarhat ulkomailla esim Espanjassa sellaisia, että ne ovat monesti kunnallisia tappotarhoja ja siellä koirat ovat vaan vähän aikaa ja jos mikään järjestö ei niitä pelasta omalle tarhalleen niin sitten lopetus. Vain harvat saavat mahdollisuudet elämään ja ne monesti niitä joilla siihen on mahdollisuus eli niitä hyväluonteisempia. Joissakin maissa kuten Romaniassa tapetaan kulkukoiria muutenkin paljon.
Aivan totta. Kyllä niitä eläimiä lopetetaankin, jotka ovat liian sairaita tai jotka eivät enää kykenisi ihmisten kanssa elämään. Armeliaimmin sekin tapahtuu koiratarhalla ja eläinlääkärin toimesta eikä esimerkiksi hirttämällä tai heittämällä suljetussa säkissä mereen tai järveen. Tai ylkäämällä pieniä koiranpentuja pahvilaatikossa jonnekin tienposkeen.
Suomessa ei kulkukoiria - onneksi - juurikaan ole vaan ihmiset koittavat saada lemmililleen uuden kodin, jos eivät itse kykene lemmikistään enää huolehtimaan. Kissoja sitten kyllä on, koska kissoja ei suomalaiset arvosta yhtä paljon kuin koiria. Tosin on vastuuntuntoisiakin kissanomistajia. Kyylä tuli mulle aikoinaan, kun edellisen omistajansa lapsi oli tullut kissoille allergiseksi. Ei siis heittänyt kissaa ulos pärjäämään miten parhaiten taitaa vaan etsi kissalleen uuden kodin. Ja sellainen löytyi mun luotani.
Sen sijaan Suomessa on nykyisin populaatiokissaongelma eli välinpitämättömät kissanomistajat laskevat leikkaamattomankin kissansa vapaaksi ulos. Sitten nämä kissat tekevät jonnekin metsään pennut. Aikanaan nämä pennut taas lisääntyvät ja lopulta metsissä on kissoja, jotka eivät useampaan sukupolveen ole olleet ihmisten kanssa tekemisissä. Eli nk populaatiokissoja. Näille kissoille on vaikeampaa löytää kotia, koska niiden suhteen pitää olla merkittävästi kärsivällisempi kuin uutta kotia tarvitsevien kotikissojen. Jotkut ihmiset harmittelevat, miksi eläinsuojeluyhdistyksestä on niin vaikea saada itselleen kissaa, mutta usein syy on se, että yhdistykset eivät halua, että kissa palautuu hetken päästä takaisin eläinsuojeluyhdistykselle tai pahimmassa tapauksessa kissa viskataan vaan ulos.
Elsuista: ainakin meillä ne vapaaehtoiset ovat pääsääntöisesti nuoria ja nuorehkoja naisia, joilla ei ole psykologista silmää eikä iän tuomaa kokemusta arvioida adoptoijia. Moni kissa saisi hyvän loppuelämän kodin, mutta kun ei niin ei. Valta päättää ja kontrolloida on noussut kuin pissa päähän. Tämä on minun kokemukseni, enkä varmasti ole ainoa näin ajatteleva.
Voi ne nuoret toisaalta olla epävarmojakin, koska kokemusta on vähän. Pitävät tiukasti ohjeista kiinni, kun pelkäävät, että tekevät virhearvion ja eläin palautuu. Korostunut itsevarmuus on usein epävarmuuden merkki. Voi tietty olla kovia pätemisentarpeitakin. Joskus tähän törmää muuallakin. Miehet on usein joustavia asiakaspalvelussakin. Mikähän meitä naisia riipii. Poikkeuksia toki on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä nukutti hyvin edellisen yön valvomisen jälkeen!
Tänään loppusiivousta kun eilisen ikkunoitten vaihdon jälkeen pölyä ym pinnoilla.
Minä olen sitä mieltä että suurin osa noista kulkukoirista ja - kissoista joutaisi lopettaa. Kaikille ei kotia löydy kuitenkaan ja kärsivät sairauksista ja luonnehäiriöistä.
Tämä varmaan herättää vastakkaisia mielipiteitä!Niitähän lopetetaan muutenkin jo tosi paljon. Koiratarhat ulkomailla esim Espanjassa sellaisia, että ne ovat monesti kunnallisia tappotarhoja ja siellä koirat ovat vaan vähän aikaa ja jos mikään järjestö ei niitä pelasta omalle tarhalleen niin sitten lopetus. Vain harvat saavat mahdollisuudet elämään ja ne monesti niitä joilla siihen on mahdollisuus eli niitä hyväluonteisempia. Joissakin maissa kuten Romaniassa tapetaan kulkukoiria muutenkin paljon.
Aivan totta. Kyllä niitä eläimiä lopetetaankin, jotka ovat liian sairaita tai jotka eivät enää kykenisi ihmisten kanssa elämään. Armeliaimmin sekin tapahtuu koiratarhalla ja eläinlääkärin toimesta eikä esimerkiksi hirttämällä tai heittämällä suljetussa säkissä mereen tai järveen. Tai ylkäämällä pieniä koiranpentuja pahvilaatikossa jonnekin tienposkeen.
Suomessa ei kulkukoiria - onneksi - juurikaan ole vaan ihmiset koittavat saada lemmililleen uuden kodin, jos eivät itse kykene lemmikistään enää huolehtimaan. Kissoja sitten kyllä on, koska kissoja ei suomalaiset arvosta yhtä paljon kuin koiria. Tosin on vastuuntuntoisiakin kissanomistajia. Kyylä tuli mulle aikoinaan, kun edellisen omistajansa lapsi oli tullut kissoille allergiseksi. Ei siis heittänyt kissaa ulos pärjäämään miten parhaiten taitaa vaan etsi kissalleen uuden kodin. Ja sellainen löytyi mun luotani.
Sen sijaan Suomessa on nykyisin populaatiokissaongelma eli välinpitämättömät kissanomistajat laskevat leikkaamattomankin kissansa vapaaksi ulos. Sitten nämä kissat tekevät jonnekin metsään pennut. Aikanaan nämä pennut taas lisääntyvät ja lopulta metsissä on kissoja, jotka eivät useampaan sukupolveen ole olleet ihmisten kanssa tekemisissä. Eli nk populaatiokissoja. Näille kissoille on vaikeampaa löytää kotia, koska niiden suhteen pitää olla merkittävästi kärsivällisempi kuin uutta kotia tarvitsevien kotikissojen. Jotkut ihmiset harmittelevat, miksi eläinsuojeluyhdistyksestä on niin vaikea saada itselleen kissaa, mutta usein syy on se, että yhdistykset eivät halua, että kissa palautuu hetken päästä takaisin eläinsuojeluyhdistykselle tai pahimmassa tapauksessa kissa viskataan vaan ulos.
Elsuista: ainakin meillä ne vapaaehtoiset ovat pääsääntöisesti nuoria ja nuorehkoja naisia, joilla ei ole psykologista silmää eikä iän tuomaa kokemusta arvioida adoptoijia. Moni kissa saisi hyvän loppuelämän kodin, mutta kun ei niin ei. Valta päättää ja kontrolloida on noussut kuin pissa päähän. Tämä on minun kokemukseni, enkä varmasti ole ainoa näin ajatteleva.
Voi ne nuoret toisaalta olla epävarmojakin, koska kokemusta on vähän. Pitävät tiukasti ohjeista kiinni, kun pelkäävät, että tekevät virhearvion ja eläin palautuu. Korostunut itsevarmuus on usein epävarmuuden merkki. Voi tietty olla kovia pätemisentarpeitakin. Joskus tähän törmää muuallakin. Miehet on usein joustavia asiakaspalvelussakin. Mikähän meitä naisia riipii. Poikkeuksia toki on.
Meitä naisia varmaan vaivaa se, että ajatellaan tunteella. Ei haluta, että se kissaressu joutuisi jo seitsemättä kertaa uuteen paikkaan. Miehet harvemmin tällaisilla asioilla vaivaa päätään. Pääasia, että siitä katinretaleesta pääsee edes hetkeksi eroon. Ja kyllä, tiedän, että toisenlaisiakin miehiä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähikaupassamme on ison remontin jälkeinen avajaiset, kaikki hyllyt , pakastimet , maitokaappi ja lihatiski uusittiin. taidan lähteä kakkukahville käymään.
Kaupassa käyty, oli ruokamaistiainen ja kakkukahvit.
Löysitkö kaiken etsimäsi? Monesti noi remontit vaikeuttavat ostoksilla käyntiä kun kaikki tuotteet ovat siirtyneet vanhoilta tutuilta paikoiltaan. Joskus menee viikkoja ennen kuin oppii uuden hyllykartan!
Olin muutama vuosi sitten työkokeilussa isossa marketissa ja työhaastattelussa kysyin voisinko saada hyllykartan että voisin tutustua ja opetella sitä ennen työn aloittamista. vastaus: ei meillä ole hyllykarttaa. Ennen kokeilun loppumista pääkonttorilta tuli uusi hyllykartta! Vanhakin oli siis olemassa!
Tuosta tulikin mieleeni Lampaan suunnitelma tehdä tietokoneohjelma tai sovellus, jolla hallinnoida elintarvikkeet viimeisten käyttöpäivien mukaan. Enarit eli viiva-/ENAkoodit sisältävät vain tuotetiedot, joiden avulla esim. hinnat ohjelmoidaan kassajärjestelmään. Ne eivät sisällä 'parasta ennen' tai 'viimeistä käyttöpäivää' jotka printataan pakkauksiin tuotteen pakkauspäivänä. Hyllytys kotikaapeissa: uudet taakse, vanhenevat eteen, aivan kuten kaupoissakin on minun tapani vähentää hävikkiä.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä nukutti hyvin edellisen yön valvomisen jälkeen!
Tänään loppusiivousta kun eilisen ikkunoitten vaihdon jälkeen pölyä ym pinnoilla.
Minä olen sitä mieltä että suurin osa noista kulkukoirista ja - kissoista joutaisi lopettaa. Kaikille ei kotia löydy kuitenkaan ja kärsivät sairauksista ja luonnehäiriöistä.
Tämä varmaan herättää vastakkaisia mielipiteitä!Niitähän lopetetaan muutenkin jo tosi paljon. Koiratarhat ulkomailla esim Espanjassa sellaisia, että ne ovat monesti kunnallisia tappotarhoja ja siellä koirat ovat vaan vähän aikaa ja jos mikään järjestö ei niitä pelasta omalle tarhalleen niin sitten lopetus. Vain harvat saavat mahdollisuudet elämään ja ne monesti niitä joilla siihen on mahdollisuus eli niitä hyväluonteisempia. Joissakin maissa kuten Romaniassa tapetaan kulkukoiria muutenkin paljon.
Aivan totta. Kyllä niitä eläimiä lopetetaankin, jotka ovat liian sairaita tai jotka eivät enää kykenisi ihmisten kanssa elämään. Armeliaimmin sekin tapahtuu koiratarhalla ja eläinlääkärin toimesta eikä esimerkiksi hirttämällä tai heittämällä suljetussa säkissä mereen tai järveen. Tai ylkäämällä pieniä koiranpentuja pahvilaatikossa jonnekin tienposkeen.
Suomessa ei kulkukoiria - onneksi - juurikaan ole vaan ihmiset koittavat saada lemmililleen uuden kodin, jos eivät itse kykene lemmikistään enää huolehtimaan. Kissoja sitten kyllä on, koska kissoja ei suomalaiset arvosta yhtä paljon kuin koiria. Tosin on vastuuntuntoisiakin kissanomistajia. Kyylä tuli mulle aikoinaan, kun edellisen omistajansa lapsi oli tullut kissoille allergiseksi. Ei siis heittänyt kissaa ulos pärjäämään miten parhaiten taitaa vaan etsi kissalleen uuden kodin. Ja sellainen löytyi mun luotani.
Sen sijaan Suomessa on nykyisin populaatiokissaongelma eli välinpitämättömät kissanomistajat laskevat leikkaamattomankin kissansa vapaaksi ulos. Sitten nämä kissat tekevät jonnekin metsään pennut. Aikanaan nämä pennut taas lisääntyvät ja lopulta metsissä on kissoja, jotka eivät useampaan sukupolveen ole olleet ihmisten kanssa tekemisissä. Eli nk populaatiokissoja. Näille kissoille on vaikeampaa löytää kotia, koska niiden suhteen pitää olla merkittävästi kärsivällisempi kuin uutta kotia tarvitsevien kotikissojen. Jotkut ihmiset harmittelevat, miksi eläinsuojeluyhdistyksestä on niin vaikea saada itselleen kissaa, mutta usein syy on se, että yhdistykset eivät halua, että kissa palautuu hetken päästä takaisin eläinsuojeluyhdistykselle tai pahimmassa tapauksessa kissa viskataan vaan ulos.
Elsuista: ainakin meillä ne vapaaehtoiset ovat pääsääntöisesti nuoria ja nuorehkoja naisia, joilla ei ole psykologista silmää eikä iän tuomaa kokemusta arvioida adoptoijia. Moni kissa saisi hyvän loppuelämän kodin, mutta kun ei niin ei. Valta päättää ja kontrolloida on noussut kuin pissa päähän. Tämä on minun kokemukseni, enkä varmasti ole ainoa näin ajatteleva.
Voi ne nuoret toisaalta olla epävarmojakin, koska kokemusta on vähän. Pitävät tiukasti ohjeista kiinni, kun pelkäävät, että tekevät virhearvion ja eläin palautuu. Korostunut itsevarmuus on usein epävarmuuden merkki. Voi tietty olla kovia pätemisentarpeitakin. Joskus tähän törmää muuallakin. Miehet on usein joustavia asiakaspalvelussakin. Mikähän meitä naisia riipii. Poikkeuksia toki on.
Meitä naisia varmaan vaivaa se, että ajatellaan tunteella. Ei haluta, että se kissaressu joutuisi jo seitsemättä kertaa uuteen paikkaan. Miehet harvemmin tällaisilla asioilla vaivaa päätään. Pääasia, että siitä katinretaleesta pääsee edes hetkeksi eroon. Ja kyllä, tiedän, että toisenlaisiakin miehiä on.
Se seitsemäs paikka voi olla maailman paras! Samoin kuin se ensimmäinen, mille ei suoda edes mahdollisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pienessä hiprakassa tänään vanhenen. En vielä Jussin lukemiin, siihen on vielä hiljaisia päiviä elettävänä. Hemmottelen itseäni maltillisesti kuohujuomalla ja suklaalla, illemmalla savuisella, lähes ikäiselläni tisleellä sekä suolaisilla pikkupurtavilla Chaplin Diktaattoria katsellen, se sopii tähän maailmantilanteeseen ja Chaplin tähän 16.4. päivään.
Chaplin on vähän ristiriitainen hahmo, mutta kukapa ei olisi. Lahjakas taiteilija, mutta myös oman aikansa Epstein. Hän oli seksihurjastelija ja mieltynyt nuoriin tyttöihin. Yksi vaimoista oli vain 16-vuotias. Viimeinen vaimo Oona oli 18 ja Chaplin yli 50, kun he avioituivat. He saivat 8 lasta, mikä ei kuitenkaan pysäyttänyt Chaplinin naisseikkailuja. Chaplin kohteli naisia huonosti ja sen arvellaan johtuneen siitä, ettei äiti kyennyt huolehtimaan hänestä. Hän kertoi, että hänellä oli ollut ainakin parituhatta kumppania. Hän pilkkasi entisiä kumppaneitaan, joista jotkut oli Hollywood-näyttelijöitä matkimalla näiden orgasmiääniä julkisuudessa. Melkoinen vekkuli siis. Ei ehkä toimisi näin nykyaikana. Elokuvat kuolemattomia. Diktaattorin lisäksi Nykyaika on oivalluksia täynnä. Mestari alallaan.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä nukutti hyvin edellisen yön valvomisen jälkeen!
Tänään loppusiivousta kun eilisen ikkunoitten vaihdon jälkeen pölyä ym pinnoilla.
Minä olen sitä mieltä että suurin osa noista kulkukoirista ja - kissoista joutaisi lopettaa. Kaikille ei kotia löydy kuitenkaan ja kärsivät sairauksista ja luonnehäiriöistä.
Tämä varmaan herättää vastakkaisia mielipiteitä!Niitähän lopetetaan muutenkin jo tosi paljon. Koiratarhat ulkomailla esim Espanjassa sellaisia, että ne ovat monesti kunnallisia tappotarhoja ja siellä koirat ovat vaan vähän aikaa ja jos mikään järjestö ei niitä pelasta omalle tarhalleen niin sitten lopetus. Vain harvat saavat mahdollisuudet elämään ja ne monesti niitä joilla siihen on mahdollisuus eli niitä hyväluonteisempia. Joissakin maissa kuten Romaniassa tapetaan kulkukoiria muutenkin paljon.
Aivan totta. Kyllä niitä eläimiä lopetetaankin, jotka ovat liian sairaita tai jotka eivät enää kykenisi ihmisten kanssa elämään. Armeliaimmin sekin tapahtuu koiratarhalla ja eläinlääkärin toimesta eikä esimerkiksi hirttämällä tai heittämällä suljetussa säkissä mereen tai järveen. Tai ylkäämällä pieniä koiranpentuja pahvilaatikossa jonnekin tienposkeen.
Suomessa ei kulkukoiria - onneksi - juurikaan ole vaan ihmiset koittavat saada lemmililleen uuden kodin, jos eivät itse kykene lemmikistään enää huolehtimaan. Kissoja sitten kyllä on, koska kissoja ei suomalaiset arvosta yhtä paljon kuin koiria. Tosin on vastuuntuntoisiakin kissanomistajia. Kyylä tuli mulle aikoinaan, kun edellisen omistajansa lapsi oli tullut kissoille allergiseksi. Ei siis heittänyt kissaa ulos pärjäämään miten parhaiten taitaa vaan etsi kissalleen uuden kodin. Ja sellainen löytyi mun luotani.
Sen sijaan Suomessa on nykyisin populaatiokissaongelma eli välinpitämättömät kissanomistajat laskevat leikkaamattomankin kissansa vapaaksi ulos. Sitten nämä kissat tekevät jonnekin metsään pennut. Aikanaan nämä pennut taas lisääntyvät ja lopulta metsissä on kissoja, jotka eivät useampaan sukupolveen ole olleet ihmisten kanssa tekemisissä. Eli nk populaatiokissoja. Näille kissoille on vaikeampaa löytää kotia, koska niiden suhteen pitää olla merkittävästi kärsivällisempi kuin uutta kotia tarvitsevien kotikissojen. Jotkut ihmiset harmittelevat, miksi eläinsuojeluyhdistyksestä on niin vaikea saada itselleen kissaa, mutta usein syy on se, että yhdistykset eivät halua, että kissa palautuu hetken päästä takaisin eläinsuojeluyhdistykselle tai pahimmassa tapauksessa kissa viskataan vaan ulos.
Elsuista: ainakin meillä ne vapaaehtoiset ovat pääsääntöisesti nuoria ja nuorehkoja naisia, joilla ei ole psykologista silmää eikä iän tuomaa kokemusta arvioida adoptoijia. Moni kissa saisi hyvän loppuelämän kodin, mutta kun ei niin ei. Valta päättää ja kontrolloida on noussut kuin pissa päähän. Tämä on minun kokemukseni, enkä varmasti ole ainoa näin ajatteleva.
Voi ne nuoret toisaalta olla epävarmojakin, koska kokemusta on vähän. Pitävät tiukasti ohjeista kiinni, kun pelkäävät, että tekevät virhearvion ja eläin palautuu. Korostunut itsevarmuus on usein epävarmuuden merkki. Voi tietty olla kovia pätemisentarpeitakin. Joskus tähän törmää muuallakin. Miehet on usein joustavia asiakaspalvelussakin. Mikähän meitä naisia riipii. Poikkeuksia toki on.
Meitä naisia varmaan vaivaa se, että ajatellaan tunteella. Ei haluta, että se kissaressu joutuisi jo seitsemättä kertaa uuteen paikkaan. Miehet harvemmin tällaisilla asioilla vaivaa päätään. Pääasia, että siitä katinretaleesta pääsee edes hetkeksi eroon. Ja kyllä, tiedän, että toisenlaisiakin miehiä on.
Se seitsemäs paikka voi olla maailman paras! Samoin kuin se ensimmäinen, mille ei suoda edes mahdollisuutta.
Toki, mutta se eläin voi olla sen itsensä kannalta parempi lopettaa jo viimeistään komannen hylkäävän omistajan jälkeen. Mutta oikeasti kotia vaihtavia eläimiä saa muualtakin. Eläinsuojeluyhdistyksiin päätyvät yleensä ne ongelmallisimmat eläimet. Ja kyllä eläinsuojeluyhdistyksistäkin annetaan niitä ongelmatapauksia, jos pystyt osoittamaan, että vaikka kissas tai koiora olisi millainen riiviö tahansa, et siitä lemmikistäsi enää luuovu vaan pidät hyvää huolta, vaikka se tarkoittaisikin, että illalla nukkumaan mennessäsi sänkysi haisisi taas kerran kissankuselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähikaupassamme on ison remontin jälkeinen avajaiset, kaikki hyllyt , pakastimet , maitokaappi ja lihatiski uusittiin. taidan lähteä kakkukahville käymään.
Kaupassa käyty, oli ruokamaistiainen ja kakkukahvit.
Löysitkö kaiken etsimäsi? Monesti noi remontit vaikeuttavat ostoksilla käyntiä kun kaikki tuotteet ovat siirtyneet vanhoilta tutuilta paikoiltaan. Joskus menee viikkoja ennen kuin oppii uuden hyllykartan!
Olin muutama vuosi sitten työkokeilussa isossa marketissa ja työhaastattelussa kysyin voisinko saada hyllykartan että voisin tutustua ja opetella sitä ennen työn aloittamista. vastaus: ei meillä ole hyllykarttaa. Ennen kokeilun loppumista pääkonttorilta tuli uusi hyllykartta! Vanhakin oli siis olemassa!
Tuosta tulikin mieleeni Lampaan suunnitelma tehdä tietokoneohjelma tai sovellus, jolla hallinnoida elintarvikkeet viimeisten käyttöpäivien mukaan. Enarit eli viiva-/ENAkoodit sisältävät vain tuotetiedot, joiden avulla esim. hinnat ohjelmoidaan kassajärjestelmään. Ne eivät sisällä 'parasta ennen' tai 'viimeistä käyttöpäivää' jotka printataan pakkauksiin tuotteen pakkauspäivänä. Hyllytys kotikaapeissa: uudet taakse, vanhenevat eteen, aivan kuten kaupoissakin on minun tapani vähentää hävikkiä.
Juu, löysin. On suht samoissa paikoissa kun aiemminkin paitsi pakastealtaat eri paikassa. Hyvin rempan aikanakin löysin tuotteet. Unohdin ostaa jäätelöä. Huomenna on tilateurastamo Ikosen tuote muisteluita, mutta en aio mennä.
Tänään kävin ostamassa pihaan orvokkeja. Muuten on ollut kyllä sellainen päivä, että mietin, itkiskö vai nauraisko. Ainakin olen onnellinen siitä, että mä huolehdin äidin ja siskoni huolehtii nyt isän. Isä on nääs tehnyt kaikenlaista sellaista, että siskoni onkin nyt ihan kusessa. Tai no ei kirjaimelliseti, mutta muuten. Ei siitä sen enempää kuin että aika perkheleellisen sotkun isä on järjestänyt. Nyt mä voin vaan hymistellä ihan kuten siskoni hymisteli silloin, kun mä juoksin öisin etsimässä muistisairasta mutsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä saisi olla? - Kattia kanssa! Tämä tuli mieleen, kun luin Lampaan toriostoksista, joissa mukaan lähti pari kissanpentua.
Me haimme ja saimme pienet kissaveljekset taannoin vuosia sitten, kun kaupan ilmoitustaululla oli annetaan-lappu. Siellä pikkukissat olivat talon pihalla aikuisten kissojen joukossa (vaarallista pienille poikakissoille!). Ruoaksi pikkukissat näkyivät saavan lenkkimakkaran palasia... Meidän onnemme, kun näistä pikkukissoista saimme kotiimme maailman ihanimmat kissakaverit.
Joo tai olikos Lampaan kissat jo aikuisia, no kaikkea en voi muistaa 😉
Vierailija kirjoitti:
Joo tai olikos Lampaan kissat jo aikuisia, no kaikkea en voi muistaa 😉
Mun "torikatit " oli mulle tullessaan 3v ja 6v. Tuo nuorempi eli Kyylä elää edelleen ja täyttää kesällä 19v. Hain tänään kaupasta höpöheinäpalleroita eli kissanminttupalleroita ja lähes kaikki kirjahyllyni kirjat on taas lattialla. Höpöheinäpäissään kun tuo vetää sellaista ravia ympäri kämppää, että mikään ei ole turvassa 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähikaupassamme on ison remontin jälkeinen avajaiset, kaikki hyllyt , pakastimet , maitokaappi ja lihatiski uusittiin. taidan lähteä kakkukahville käymään.
Kaupassa käyty, oli ruokamaistiainen ja kakkukahvit.
Muisteluja: kyläkaupassa oli margariinimaistajaiset -60 luvun lopulla. Oli olevinaan niin hienoa. Ehdotin äitille, josko meillekin ostettaisi. Äiti vaan tuumasi, että niin kauan kun meillä lehmiä on, voita syödään.
Minäkin muistan kun margariinit tuli kauppoihin, sisko osti ja kehui, niin minä vaan jatkoin voin ostamista.
Voikohan puhtaita, ehjiä ja valkoisia lakanoita viedä mihinkään keräykseen? Olen perinyt niitä ison määrän monelta sukulaiselta, ja itsellänikin oli niitä jo ennestään. Kuulin, että ne on ommeltu aikanaan ns. jokamiehen lakanakankaasta, joka on kestänyt hyvin tähän päivään asti. Monessa päällyslakanassa on hienosti ommellut nimikirjaimet ja upea pitsikin. Lisäksi olen saanut ison määrän itsekudottuja pellavapyyhkeitä, niissäkin nimikirjaimet.
Nämä kaikki liinavaatteet vaan vievät paljon tilaa. Itsekin olen jo alkanut luopua tarpeettomista tavaroista, etteivät jäisi jälkipolven huoleksi.
Minä vien tarpeettomat hyvät vaatteet ym SPR: n Konttiin, kierrätyskeskukseen tai Fidalle.
Kyllä noihin voi lakanoita ja pyyhkeitä viedä myös.
Kaupassa käyty, oli ruokamaistiainen ja kakkukahvit.