Hymistelyketju, tavallisia juttuja

Vierailija kirjoitti:

Voikohan puhtaita, ehjiä ja valkoisia lakanoita viedä mihinkään keräykseen?  Olen perinyt niitä ison määrän monelta sukulaiselta, ja itsellänikin oli niitä jo ennestään.  Kuulin, että ne on ommeltu aikanaan ns. jokamiehen lakanakankaasta, joka on kestänyt hyvin tähän päivään asti.  Monessa päällyslakanassa on hienosti ommellut nimikirjaimet ja upea pitsikin. Lisäksi olen saanut ison määrän itsekudottuja pellavapyyhkeitä, niissäkin nimikirjaimet. 

Nämä kaikki liinavaatteet vaan vievät paljon tilaa. Itsekin olen jo alkanut luopua tarpeettomista tavaroista, etteivät jäisi jälkipolven huoleksi. 

Arvokkaita ovat tuollaiset kunnon kankaasta tehdyt kirjotut lakanat ja pellavapyyhkeet, niin soisihan niiden tulevan vielä käyttöön. Olisiko lähipiirissä ottajia? Täällä päin on kevät- ja kesäaikaan ulkokirppiksiä, joissa voi päivän ajan myydä itselle tarpeetonta tavaraa. Itse olen vienyt erään seurakunnan/ kristillisen yhteisön kirpputorille lahjoituksena tavaraa, kun tiedän, että tuotto menee hyvään tarkoitukseen. Vanhoja täkkejä, pussilakanoita ja pyyheliinoja vein eläinhoitolaan, nekin hyväkuntoisia, mutta sinne ehkä kirjaillut lakanat olisivat turhan hienoja.

Ei kannata vähävaraisen lemmikkejä ottaa, edes marsuja. Kaikenlaista rahanmenoa tulee niiden kanssa.

Se Saarikosken elämäkerta on mulla luvussa. En tajua, miten vaimot on kestäneet sitä elämää, kun mä en meinaa kestää edes siitä lukemista. Tuntuu, että kaikki menee vaan katastrofista toiseen. Välillä uhkaa delirium, välillä taloudellinen katastrofi. Kuitenkin hän samalla kirjoittaa loistavaa tekstiä. Ei tätä järjellä tajua. Täytyy mennä vaan (teksti)virran mukana. Kyllä ilta tämän hulppean herran seurassa menee.

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata vähävaraisen lemmikkejä ottaa, edes marsuja. Kaikenlaista rahanmenoa tulee niiden kanssa.

 Pitäisi lailla kieltää todellakin, ja onhan se tavallaan kiellettykkin koska jos jätää huonolle ravinnolle ja ilman eläinlääkärin palveluita niin syyllistyy kaltoinkohteluun ja heittellejättöön.

Tässä on nyt reilu 6kk "tapailtu" miehen kanssa, jos sitä voi edes tapailuksi kutsua. Yhdessä viettämämme aika on ihanaa ja meillä on todella hauskaa, tapaamisia noin kerran kuussa vaikka asumme vain 10km päässä toisistamme... Viestejä laiteltiin joka ikinen päivä, keskustelut jäivät kuitenkin todella pinnallisiksi, ja viime viikolla vihelsin pelin lopulta poikki, kun miehelle on aivan ylitsepääsemättömän vaikeaa avata tunteitaan, tai ylipäätään keskustella mistään yhtään henkevämmästä. Eli joko hän on äärimmäisen sitoutusmiskammoinen, tai haluaa vain "pelata" ja tapailla muitakin. Tähänkään en kyllä koskaan saanut vastausta. Harmi, olisin voinut vaikka n-sanan sanoa tälle kaverille.

Vierailija kirjoitti:

Voikohan puhtaita, ehjiä ja valkoisia lakanoita viedä mihinkään keräykseen?  Olen perinyt niitä ison määrän monelta sukulaiselta, ja itsellänikin oli niitä jo ennestään.  Kuulin, että ne on ommeltu aikanaan ns. jokamiehen lakanakankaasta, joka on kestänyt hyvin tähän päivään asti.  Monessa päällyslakanassa on hienosti ommellut nimikirjaimet ja upea pitsikin. Lisäksi olen saanut ison määrän itsekudottuja pellavapyyhkeitä, niissäkin nimikirjaimet. 

Nämä kaikki liinavaatteet vaan vievät paljon tilaa. Itsekin olen jo alkanut luopua tarpeettomista tavaroista, etteivät jäisi jälkipolven huoleksi. 

Mitenköhän mä tavoittaisin sut? Olisin valmis ostamaan noi sun lakanat.  Mulla on edelleen sotien ajalta peräisin oleva täkki eikä sen kanssa mitkään Marimekon, Jyskin tai Ikean lakanat sovi.  Mulla on vielä muutama vanha lakana, jossa kirjaillut nimikirjaimet.  Mutta nekin alkaa käytössä olla jo elinikänsä päässä. 

Vierailija kirjoitti:

Se Saarikosken elämäkerta on mulla luvussa. En tajua, miten vaimot on kestäneet sitä elämää, kun mä en meinaa kestää edes siitä lukemista. Tuntuu, että kaikki menee vaan katastrofista toiseen. Välillä uhkaa delirium, välillä taloudellinen katastrofi. Kuitenkin hän samalla kirjoittaa loistavaa tekstiä. Ei tätä järjellä tajua. Täytyy mennä vaan (teksti)virran mukana. Kyllä ilta tämän hulppean herran seurassa menee.

Avainsana vaimoT, piti Wikipediasta uteliaana lukea. Ei ensimmäiset vaimot  kestäneetkään kuin  2-4 vuotta ja siinä välissä tekaisi ilmeiseti ns."lehtolapsen", Wikipedia ei kerro oliko avoliitossa lapsen äidin kanssa, jos oli, meni päällekkäin avioliittojen kanssa.  Kolmas vaimo kesti 8 vuotta avioiittoa, mistä lapsi syntyi eron jälkeen.  Myös viimeinen avioliitto Mia Bernerin kanssa kesti n. 8 vuotta päättyen Saarikosken kuolemaan. VAIN 45-vuotiaana!

Kuuluisuus saa "ylläen" kestämään kaikenlaista: juomista, juoppohulluskohtauksia, huumeiden käyttöä, pettämistä ja parisuhdeväkivaltaa, niin henkistä kuin fyysistäkin, narsismia jne., kunhan saa siinä siivellä osansa kuuluisuudesta. Ei liity Saarikoskeen kaikki luetteloimani, kunhan ajattelin yleisellä tasolla julkkisten parisuhteita,  harvemmin niissä kultahääpäiviä vietetään.

Toivottavasti en paljastanut mitään kirjan tapahtumia!

Siskoni on nyt ihan pinna kireällä isän kanssa,  joten ehdotin,  että käydään lähikuppilassa lasillisella.  Oli ihan hyvä jutella.  Mutta yks kaks mulle tuotiin kaksi kimppua neilikoita ja annettiin iso halaus. Lähiössä asuva koiranomistaja,  joka oli kuullut,  että mun koirani kuoli maanantaina. Ihmiset voivat osoittaa toisilleen välittämistä monella tavalla ja mä olen todella kiitollinen tästä tavasta. Hyviä ja valittäviä ihmisiä on olemassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata vähävaraisen lemmikkejä ottaa, edes marsuja. Kaikenlaista rahanmenoa tulee niiden kanssa.

 Pitäisi lailla kieltää todellakin, ja onhan se tavallaan kiellettykkin koska jos jätää huonolle ravinnolle ja ilman eläinlääkärin palveluita niin syyllistyy kaltoinkohteluun ja heittellejättöön.

Pakko kirjoittaa tähän, että minä kyllä hoisin koirani silti hyvin, vaikka en rahassa kieri. Ymmärrän sen m, että riskit on olemassa, mutta toisaalta köyhä kiiti koti ei ole yhtä kuin huono koti lemmikkiasiassakaan. Muistakaa sekin.