Lue keskustelun säännöt.
Hymistelyketju, tavallisia juttuja
04.02.2026 |
Räväkät älkööt vaivautuko. Täällä ei saa ilkeillä. Liian pitkästyttäviä kommentteja ei olekaan täyttämään tätä ketjua.
Kaikki mukaan, ketkä ikäviin ketjuihin olette kyllästyneet
Kommentit (13139)
Mie näin Suomaa, ko kävi kaupal torstakina. Kahteli tuo kangaspakkaloit, yritti ehtiä sieharsoo. Kauppias arvas etsinnät ja tokas: tilloomalla suap. Ihmettelin sitä minäkkii, jottei olt, ko sammaa harsooha käytettää siivilöies maitoo. On kaiketi nii kestävvää, ettei uutta alvariisa tarvihe. Piä painuksiss lähti Suoma, sinisen mustat ol silimäaluset, punertavat silimät. Ilo on hänest kaont. Mie oon ikionnelline, et par tuntii päiväs suan olla puotipuksun, eipä tarvihe piiaks kartannoo männä. Kotonki tietyst työtä piisouvvaa, ens suven on miul rippikoulu, suan naimaluvan. Kiirus alakaa jo kapioihe kansa olla. Sulhaseks olen jo yht mielitiettyy katsont, hää ei taia arvatakkaa viel mittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ollut tyytyväinen neulomaani sukan varteen, tein muutoksia malliin ja neuloin uuden. Jes, nyt on hyvä!
Ensin tekemäni puran ja neulon parin tuolle paremmalle.
Vierailija kirjoitti:
En ollut tyytyväinen neulomaani sukan varteen, tein muutoksia malliin ja neuloin uuden. Jes, nyt on hyvä!
Ensin tekemäni puran ja neulon parin tuolle paremmalle.
Mulla tulee kans ihan sutta ja sekundaa. Ostin yhden monivärisen langan, tein sukan. Ihan ok, vähän vain outo. Kerään jäi monta väriä, mitä ei eka sukassa ollut lainkaan. Purin kerästä pois muut ja aloitin samalla värillä kuin ekan sukan. Tulee täysin erilainen koko matkan. Olkoon. Yritän myyjäisissä myydä pois - tiedä vaikka joku ihastuu kummallisiin väreihin :)
Olipa kaunis kylmä aamu. Järvellä lipui hiljakseen sankka sumulautta joka lopulta peitti näkymän vastarannalle. Aurinko paistoi sumun läpi.
Tänään menen vihdoinkin kampaajalle. En ikinä uskalla antaa leikata liikaa joten sama malli- täti- on aina. Harmaita en ole enää vuosiin värjännyt eli tätimalli sopii hyvin.
Vielä palaan aiheeseen, että minusta on tosi kiva tavata ihmisiä lenkillään edes joskus, jotka tykkäävät kävellä. En valehtele jos sanon, että eipä täällä moni kävele. Itsekin kierrän niin paljon, että kyllä siinä tietää jo vähän kuka kävelee ja kuka ei. Tässäkin lähellä kävelee niin harva, että jäävät mieleen ja sitten, kun ei pitkään aikaan näy niin mietin jo, että missä ovat. En ihmisiä kyttää, mutta väkisin oppii jo muistamaan.
En kehdannut sanoa eräälle, että kuule meillä on samat kilometrit nytkin jo mittarissa. Olisi voinut ehkä tulkita väärin ja näin jätin sanomatta. Se on vaan aikamoinen sattuma tavata täällä hminen joka kävelee yhtä paljon. Näin vielä palaan tähän, kun varmasti kaikista mieleenjäävin hetki täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vielä palaan aiheeseen, että minusta on tosi kiva tavata ihmisiä lenkillään edes joskus, jotka tykkäävät kävellä. En valehtele jos sanon, että eipä täällä moni kävele. Itsekin kierrän niin paljon, että kyllä siinä tietää jo vähän kuka kävelee ja kuka ei. Tässäkin lähellä kävelee niin harva, että jäävät mieleen ja sitten, kun ei pitkään aikaan näy niin mietin jo, että missä ovat. En ihmisiä kyttää, mutta väkisin oppii jo muistamaan.
En kehdannut sanoa eräälle, että kuule meillä on samat kilometrit nytkin jo mittarissa. Olisi voinut ehkä tulkita väärin ja näin jätin sanomatta. Se on vaan aikamoinen sattuma tavata täällä hminen joka kävelee yhtä paljon. Näin vielä palaan tähän, kun varmasti kaikista mieleenjäävin hetki täällä.
Miksi et, voisit saada hänestä kävelykaverin, hänkin voi kaivata seuraa. Ei ota jos ei annakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokos Suoma pia synnyttääp?
Kuulin kyliltä juttua, että Suoma olis yrittäny juoda lipeää, mutta äiteensä olis kerennyt hätiin. Ny sitä vahditaan ettei tee ittelleen mitää. Rippikoulussa viime suvena opetettin ,että se on synti sekin, jos ittensä vie tuonelaan. Ja vauvan kans. Mun vieressä Suoma sillon kuunteli.
Väkisin pielly ja pahaa tehny on herraspoika, mutta minkäs niille voi. Aatu on sanonu, jotta hän pitää huolen Suomasta ja lapsestaki mutta herranketaletta ei haluu nähdäkään.
Aatun puheesta on tottumattoman vaikea saada selvää, kun kitalaki on halki ja suu väärä. Niin oli isälläänki, mutta kova työmies oli. Aatu on nauranukki, että eipä tartte lapsen joutua kärsimään suuvaivasta, kun ei oo periny hältä sitä. Onhan se Aatu jo kohta neljänkymmenen, muttei oo kelleään kelvannu. Ei maar, mun pitää joutua navettaan.
Eikö se Suoma Väinön kanssa kolmesti jo kuulutukset hakena, nytkö se riiaaki Aatua? Taitaa ollaki tuulela käypä. Näinkö sitä paljoakaa heinälattoon pit houkutella? Kyllä on herkiss likkalapsen maine, kuka tohtii ennää arvella penskan panijjaa? No kylhä sen ulkinäöst tunnistaap, tokkopa sille vahingoks käi siit lipeäst?
Se on Adolf Väinö. Sanotaan milloin Aatuksi milloin Väinöksi. Isänä mukaan sai nimen Väinö. Sama huulihalkiomies se kumminkin on. Se on poikamies tähän asti ollu. Nyt lykästi, kun saa Suoman.
Vielä tästähi nimestä jatkan. Kun Väinön on vaikea puhua, ni hää rupes pienen itte sano Aatuks ihtiään. Huulet ei mee yhteen, vaikea syyväki, aina valuu leuvalle. Äiteensä itki kun näk vastasyntyneen. Jotta minkä synni minä oon tehny, kun tällaise lapsen synnytin? Mäenpään Jaakko ties kertoo, et Amerikassa on lääkär leikannu tällasa vaivasia, muttei ne oo kauaa eläny sen jälkeen. Minen anna ku kuppari-Kaisan joskus laskee pahaa verta pois. Minuu ei leikkele kerihtimillä kukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä palaan aiheeseen, että minusta on tosi kiva tavata ihmisiä lenkillään edes joskus, jotka tykkäävät kävellä. En valehtele jos sanon, että eipä täällä moni kävele. Itsekin kierrän niin paljon, että kyllä siinä tietää jo vähän kuka kävelee ja kuka ei. Tässäkin lähellä kävelee niin harva, että jäävät mieleen ja sitten, kun ei pitkään aikaan näy niin mietin jo, että missä ovat. En ihmisiä kyttää, mutta väkisin oppii jo muistamaan.
En kehdannut sanoa eräälle, että kuule meillä on samat kilometrit nytkin jo mittarissa. Olisi voinut ehkä tulkita väärin ja näin jätin sanomatta. Se on vaan aikamoinen sattuma tavata täällä hminen joka kävelee yhtä paljon. Näin vielä palaan tähän, kun varmasti kaikista mieleenjäävin hetki täällä.
Miksi et, voisit saada hänestä kävelykaverin, hänkin voi kaivata seuraa. Ei ota jos ei annakaan.
No, virallisesti hän ei kysynyt mitään siihen liittyvää. Lähinnä vaan kävelystä juteltiin ja ikävästi käyn tuolla suunnalla melko harvoin. On kauempana ja lähinnä sellainen kohde mihin lähden vain joskus. Tekosyitä joku sanoisi. Kuitenkin näin. Samalla minusta ei ole oikein kysymään mitään. Ei tuohon liittyvää ainakaan. Arvostan silti näitä hetkiä, kun oikeastaan monesti odotan jotain ikävää ihmisten puolesta ja sitten joskus tulee joku mukava juttu.
Satunnaiset, yllättävät kohtaamiset on usein parhaita. Jää kiva fiilis niiden jälkeen. Päivä pelastettu. Mulla on myös se ajatus, etten ihan nopeasti ala rakentelemaan mitään enempää, mikä sitoo ja velvoittaa. Asiat kehittyy omaa tahtiaan, jos niikseen on. Voisihan sitä olla aktiivisempikin, mutta se voi myös sekoittaa omaa arkea. Monissa paikoissa välit pysyy parhaina, kun pitää vähän etäisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seela Sella on poissa. Iltalehti kirjoitti kiinnostavan yhteenvedon elämästään. Solmi järkiavioliiton, joka oli molemmin puolin sitä ja edisti kummankin uraa. Hyvä kumppanuus ja perhe rakentui. Hieno ura. Monet sairaudet iän myötä vaivasi, mutta aina oli yhtä ajan hermolla ja innokas tarttumaan uuteen. Vierivä kivi ei sammaloidu. Halusi lähteä saappaat jalassa ja niin voi kyllä sanoa käyneen. Loistava Seela.
Vierailija kirjoitti:
Seela Sella on poissa. Iltalehti kirjoitti kiinnostavan yhteenvedon elämästään. Solmi järkiavioliiton, joka oli molemmin puolin sitä ja edisti kummankin uraa. Hyvä kumppanuus ja perhe rakentui. Hieno ura. Monet sairaudet iän myötä vaivasi, mutta aina oli yhtä ajan hermolla ja innokas tarttumaan uuteen. Vierivä kivi ei sammaloidu. Halusi lähteä saappaat jalassa ja niin voi kyllä sanoa käyneen. Loistava Seela.
Alkoi itseäkin naurattamaan tuo virheellinen "Iltalehti kirjoitti...elämästään." Kyse tietenkin Seela Sellan elämästä, ei Iltalehden. Innostuin sitten katsomaan Iltalehden taivalta netistä. Se on perustettu jo 1980.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä palaan aiheeseen, että minusta on tosi kiva tavata ihmisiä lenkillään edes joskus, jotka tykkäävät kävellä. En valehtele jos sanon, että eipä täällä moni kävele. Itsekin kierrän niin paljon, että kyllä siinä tietää jo vähän kuka kävelee ja kuka ei. Tässäkin lähellä kävelee niin harva, että jäävät mieleen ja sitten, kun ei pitkään aikaan näy niin mietin jo, että missä ovat. En ihmisiä kyttää, mutta väkisin oppii jo muistamaan.
En kehdannut sanoa eräälle, että kuule meillä on samat kilometrit nytkin jo mittarissa. Olisi voinut ehkä tulkita väärin ja näin jätin sanomatta. Se on vaan aikamoinen sattuma tavata täällä hminen joka kävelee yhtä paljon. Näin vielä palaan tähän, kun varmasti kaikista mieleenjäävin hetki täällä.
Miksi et, voisit saada hänestä kävelykaverin, hänkin voi kaivata seuraa. Ei ota jos ei annakaan.
No, virallisesti hän ei kysynyt mitään siihen liittyvää. Lähinnä vaan kävelystä juteltiin ja ikävästi käyn tuolla suunnalla melko harvoin. On kauempana ja lähinnä sellainen kohde mihin lähden vain joskus. Tekosyitä joku sanoisi. Kuitenkin näin. Samalla minusta ei ole oikein kysymään mitään. Ei tuohon liittyvää ainakaan. Arvostan silti näitä hetkiä, kun oikeastaan monesti odotan jotain ikävää ihmisten puolesta ja sitten joskus tulee joku mukava juttu.
Ja ainakin voi seuraavan kerran kohdatessaan hymyillä iloisesti, moikata ja vaikka kysyä, mitä kuuluu.
Muutama vuosi sitten olin menossa lähikauppaan ja jalankulkuväylät peilikirkasta jäätä. Kaupunki kun ei kovin hyvin hoida jalankulkuväyliä. Siinä sitten liukastelin samaan aikaan yhden noin nelikymppisen miehen kanssa. Olin hänet nähnyt monta kertaa aiemminkin. Kaupassa ja kaduilla. Siinä sitten liukastellessa sanoin hänelle,jotenkin tähän tyyliin, että on se kumma, kun tämä luistinrata on ollut tässä jo monta päivää, mutta edelleenkään kaupunki ei ole saanut hiekoitetuksi. Kauppaan hänkin oli matkalla ja koska matka siinä jäätiköllä meni hitaasti ja varovaisesti, niin juteltiin kaikenlaista. Tämän jälkeen aloin aina moikkaamaan häntä, kun tuli jossain vastaan. Muutaman moikkauskerran jälkeen hän pysähtyi ja kertoi, että kun silloin yhdessä liukasteltiin, olin kaupan kassaa lukuunottamatta ollut ainoa ihminen, joka oli hänelle puoleen vuoteen puhunut yhtään mitään. Sen jälkeen ollaan sitten aina kohdatessa moikkailtu ja juteltu. Koskaan ei voi toisen ihmisen kohdatessaan tietää tämän tarinaa. Yksinäisyyttä tai muutakaan. Joku haluaakin olla yksin ja toiselle taas voi olla iloinen asia, jos joku hetken aikaa jutteleekin.
Siitähän tutustuminen lähtee. Aina lenkillä kohdatessa hymyilee, vaihtaa muutaman sanan.
Ja seuraavalla kerralla vähän enemmän rohkaistuu juttelemaan.
Jos senkin jälkeen tuntuu ikävältä ja liian vaikealta, vaihtaa reittiä niin ettei tarvitse kohdata.
Mutta suosittelen että yrität kuitenkin voittaa itsesi P!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ei, hain odottamani paketin, piti oleman 6 timanttimaalausta, yksi onkin kirjontatyö ;) Huonosti luettu kuvaus! Nyt sitten saa harjoitella "uutta" hommaa, siitä on vuosikymmeniä kun huoneentaulun tapaisen pistelin ristiin. Askartelua useammaksi viikoksi kun en usko että tuo kovin vikkelästi valmistuu.
Samalla reissulla tankilla, halvempaa olisi netin mukaan löytynyt, mutta kun vähän ajan niin aivan sama. Onpa jotain mistä valittaa XD
Parvekkeella on vielä mukavan lämmintä lueskella, kohta uusi reissu kirjastoon, vaikka sainkin muuta tekemistä.
Kokkaamista, että saan huomiseksi tiskiä... Kallekin pörrää...
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä palaan aiheeseen, että minusta on tosi kiva tavata ihmisiä lenkillään edes joskus, jotka tykkäävät kävellä. En valehtele jos sanon, että eipä täällä moni kävele. Itsekin kierrän niin paljon, että kyllä siinä tietää jo vähän kuka kävelee ja kuka ei. Tässäkin lähellä kävelee niin harva, että jäävät mieleen ja sitten, kun ei pitkään aikaan näy niin mietin jo, että missä ovat. En ihmisiä kyttää, mutta väkisin oppii jo muistamaan.
En kehdannut sanoa eräälle, että kuule meillä on samat kilometrit nytkin jo mittarissa. Olisi voinut ehkä tulkita väärin ja näin jätin sanomatta. Se on vaan aikamoinen sattuma tavata täällä hminen joka kävelee yhtä paljon. Näin vielä palaan tähän, kun varmasti kaikista mieleenjäävin hetki täällä.
Miksi et, voisit saada hänestä kävelykaverin, hänkin voi kaivata seuraa. Ei ota jos ei annakaan.
No, virallisesti hän ei kysynyt mitään siihen liittyvää. Lähinnä vaan kävelystä juteltiin ja ikävästi käyn tuolla suunnalla melko harvoin. On kauempana ja lähinnä sellainen kohde mihin lähden vain joskus. Tekosyitä joku sanoisi. Kuitenkin näin. Samalla minusta ei ole oikein kysymään mitään. Ei tuohon liittyvää ainakaan. Arvostan silti näitä hetkiä, kun oikeastaan monesti odotan jotain ikävää ihmisten puolesta ja sitten joskus tulee joku mukava juttu.
Ja ainakin voi seuraavan kerran kohdatessaan hymyillä iloisesti, moikata ja vaikka kysyä, mitä kuuluu.
Muutama vuosi sitten olin menossa lähikauppaan ja jalankulkuväylät peilikirkasta jäätä. Kaupunki kun ei kovin hyvin hoida jalankulkuväyliä. Siinä sitten liukastelin samaan aikaan yhden noin nelikymppisen miehen kanssa. Olin hänet nähnyt monta kertaa aiemminkin. Kaupassa ja kaduilla. Siinä sitten liukastellessa sanoin hänelle,jotenkin tähän tyyliin, että on se kumma, kun tämä luistinrata on ollut tässä jo monta päivää, mutta edelleenkään kaupunki ei ole saanut hiekoitetuksi. Kauppaan hänkin oli matkalla ja koska matka siinä jäätiköllä meni hitaasti ja varovaisesti, niin juteltiin kaikenlaista. Tämän jälkeen aloin aina moikkaamaan häntä, kun tuli jossain vastaan. Muutaman moikkauskerran jälkeen hän pysähtyi ja kertoi, että kun silloin yhdessä liukasteltiin, olin kaupan kassaa lukuunottamatta ollut ainoa ihminen, joka oli hänelle puoleen vuoteen puhunut yhtään mitään. Sen jälkeen ollaan sitten aina kohdatessa moikkailtu ja juteltu. Koskaan ei voi toisen ihmisen kohdatessaan tietää tämän tarinaa. Yksinäisyyttä tai muutakaan. Joku haluaakin olla yksin ja toiselle taas voi olla iloinen asia, jos joku hetken aikaa jutteleekin.
Tuohon viimeiseen lauseeseesi. Minä olen se ihminen joka tavallaan viestii muille, että olen epärvarma ja vaikeaa monesti puhua muille. Eli ehkä tulee se viesti muille, että jättäkää rauhaan. Näin mietin.
Silti toisaalta tuo johtuu monesti vaan jännityksestä ja sellaisesta ajatuksesta, että ikävät kokemukset ovat vaikuttaneet. Näin se on vaikeaa ehkä saada itsestäni irti se mitä toivoisin eli se ajatus, että oli kiva jutella ja tämä tavallaan myös toiselle ilmi niin ettei oma olemus ole sellainen, etten tiedä mihin katsoa enää. Nytkin ehkä aluksi se fiilis, että apua ja sitten taas lopuksi olisin puhunut enemmänkin.
Johtuu paljon kokemuksistani. En ole ollut aina tälläinen. En sosiaalisin, mutta paremmassa "jamassa" näiden yllättävien jutteluiden kanssa. Samoin kiitos tuohon toiseen viestiin, jossa minulle vinkkejä annettiin. Ehkä minulla korostuu sen, etten millään halua oikein itsestäni paljastaa mitään muille. En kertoa mitään tietoa mistään. Näin tutustu siinä sitten.
Jos olisinkin samanikäinen nainen kuin olen nimeltä "Manta" ja asuisin täällä vanhassa kartanossa ja paikkakunnalla asuisi puolet suvustani sekä paljon ystäviä sekä minusta pääsääntöisesti puhuttaisiin hyvää sekä kokemukseni ihmisistä olisivat pääasiassa hyviä niin olisin eri pisteessä myös tutustumisen kanssa. Nyt tuntuu, että pitäisi jättää kertomatta lähes kaikki ja pelkän nimeni sanominen toiselle on vaikeaa. Mietin mitä painolasti tulee sen myötä ja alkaako jonkun päässä rattaa raksuttaa sen myötä. Tätä lenkillä pohdin. Joku sanoo, että asioista voi tehdä vaikeampia kuin ne ovat. Ymmärrän sen. Silti oikeassa elämässä törmään lähes joka asiassa siihen, että tulee seinä vastaan itsestäni puhuessa. Kysymykset mistä olet muuttanut tai missä olet asunut ennen, kuinka kauan olet asunut täällä tai missä asut, tunnetko ketään täältä jne saavat varpailleen ja alan siinä vaiheessa olla jo siinä pisteessä, että en tiedä mitä enää sanoa. Tai kaikki muu vastaava, kun mielellään pistäisi elämässään piiloon melkein kaiken.
Valehdella en tahdo paljonkaan, koska se ei toimi ja siihen ryhdy. Näin en sano, että olen asunut vaikka 10 vuotta Helsingissä jos on oikeasti en ole asunut lainkaan ja samalla asioiden välttely ja aiheen ohitus ei useinkaan toimi. Ihminen haluaa tietää toisesta asioita ja se on ok. Ymmärrän sen. Jollekin on vaan vaikeaa kertoa ihan tavallisia juttuja. En viittaa tapaamiseen mistä kirjoitin vaan yleisesti. Nyt riittäköön tästä ja kiitos silti viesteistä.
Pieni puolukkareissu oli tänään vielä metsässä. Söin muutaman mustikankin. Puolukat oli luumunpunaisia ja varisivat herkästi. Ruska oli loistavan värikäs.
Vierailija kirjoitti:
Pieni puolukkareissu oli tänään vielä metsässä. Söin muutaman mustikankin. Puolukat oli luumunpunaisia ja varisivat herkästi. Ruska oli loistavan värikäs.
Pakkasen puraisemat puolukat ovat maukkaita, hangen alla nukkuneetkin, näin muistelen. Parempia kuin "puraisemattomat", ;) Kävin pitkästä aikaa (vain) pari kertaa sienessä ja maistelin sekä mustikoita että puolukoita, enkä yllätykseni pitänyt kummistakaan, ennen olen tykännyt molemmista. Makuaisti muuttunut?
Sattuneesta syystä, jotka lähes kaikki ymmärtävät: Hyvää yötä, vaikken mene nukkumaan vielä tuntikausiin. Jatketaan huomenna askartelijoiden, neulojien, kokkaajien, kävelijöiden, lukijoiden, runoilijoiden, marjastajien ym.. kuulumisia. Nukkukaa hyvin!
Vielä ehdin toivottaa hyvää yötä.
Katsottiin Raidin uusinta, on edelleen hyvä sarja!
Kaunis kitaramusiikki alussa ja se laulu - hän vaeltaa läpi kaupungin- kaunis!