Hymistelyketju, tavallisia juttuja

Huomenta nasut! Kyylän kanssa heräiltiin vasta yhdeksän maissa. Aamiaista ja särkylääkkeitä nassuun. Mulla on sormien nivelet niin kipeät olleet jo jonkin aikaa, että oikein mitään ei saa tehtyä. Ja tekemistä olisi vaikka kuinka paljon. Päätin ottaa yhteyttä Dockportiin ja kysyä, osaisiko ne suositella jotain lääkäriä lähialueelta, joka on hyvä pistämään kortisonia niveliin. Mua on joskus aikoinaan pistänyt niveliin lääkärit, jotka osaa hyvin, ja sitten lääkärit, jotka eivät osaa. Ne hyvin pistäneet ovat jo eläkkeellä enkä oli tarvinnut piikkejä tällä vuosituhannella ollenkaan, joten ei hajuakaan, kenelle kannattaisi varata aika.  Docportista tuli suht nopeasti lääkäriltä vastaus ja nyt mulla on aika varattuna ensi keskiviikoksi. Hetken aikaa äimistelin sähköpostiini tullutta Docportin laskua: 0 €. Kela-korvaus olikin kattanut sen kokonaan. Aika kiva. 

Tänään olisi lähikuppilan terassikauden avajaiset klo 18. En nyt koe mitään suurta hinkua sinne lähteä, mutta eilen siskoni lastenlasten äiti otti yhteyttä ja kysyi, olenko menossa. Hän ei ollut vielä ihan varma, mutta saattaisi tulla lasten kanssa käymään. Ravintola tarjoaa ilmaiseksi grillimakkaraa ja muksut voisi juoda limsat ja me aikuiset yhdet oluet. Sen jälkeen sitten kotiin. 

Eilen sain myös "kerättyä kasaan" osan lähisuvusta ja varasin yhteen ravintolaan pöydän seitsemälle vappupäivän brunssille. Vuosikymmeniä oli perinteenä käydä yhdessä vappulounaalla, mutta se traditio jäi pandemian jalkoihin eikä aloitettu enää uudestaan, koska äidin muistisairaus paheni. Kaikilla - varsinkin nuoremmalla sukupolvella - on ollut jo vähän ikävä näitä suvun perinteitä, joten siskoni kanssa päätettiin, että mitäpä jos aloitettaisiin uudelleen. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Huomenta nasut! Kyylän kanssa heräiltiin vasta yhdeksän maissa. Aamiaista ja särkylääkkeitä nassuun. Mulla on sormien nivelet niin kipeät olleet jo jonkin aikaa, että oikein mitään ei saa tehtyä. Ja tekemistä olisi vaikka kuinka paljon. Päätin ottaa yhteyttä Dockportiin ja kysyä, osaisiko ne suositella jotain lääkäriä lähialueelta, joka on hyvä pistämään kortisonia niveliin. Mua on joskus aikoinaan pistänyt niveliin lääkärit, jotka osaa hyvin, ja sitten lääkärit, jotka eivät osaa. Ne hyvin pistäneet ovat jo eläkkeellä enkä oli tarvinnut piikkejä tällä vuosituhannella ollenkaan, joten ei hajuakaan, kenelle kannattaisi varata aika.  Docportista tuli suht nopeasti lääkäriltä vastaus ja nyt mulla on aika varattuna ensi keskiviikoksi. Hetken aikaa äimistelin sähköpostiini tullutta Docportin laskua: 0 €. Kela-korvaus olikin kattanut sen kokonaan. Aika kiva. 

Tänään olisi lähikuppilan terassikauden avajaiset klo 18. En nyt koe mitään suurta hinkua sinne lähteä, mutta eilen siskoni lastenlasten äiti otti yhteyttä ja kysyi, olenko menossa. Hän ei ollut vielä ihan varma, mutta saattaisi tulla lasten kanssa käymään. Ravintola tarjoaa ilmaiseksi grillimakkaraa ja muksut voisi juoda limsat ja me aikuiset yhdet oluet. Sen jälkeen sitten kotiin. 

Eilen sain myös "kerättyä kasaan" osan lähisuvusta ja varasin yhteen ravintolaan pöydän seitsemälle vappupäivän brunssille. Vuosikymmeniä oli perinteenä käydä yhdessä vappulounaalla, mutta se traditio jäi pandemian jalkoihin eikä aloitettu enää uudestaan, koska äidin muistisairaus paheni. Kaikilla - varsinkin nuoremmalla sukupolvella - on ollut jo vähän ikävä näitä suvun perinteitä, joten siskoni kanssa päätettiin, että mitäpä jos aloitettaisiin uudelleen. 

Mulla on ortopedi pistänyt kolmesti kortisoinia sorminiveliin  ja reumalääkäri viidesti, ortopedi oli taitavampi. Mulla ainakin stressi pahentaa kipuja. Sulla Lammas on nyt surua ja stressiä, voivat pahentaa sun oloa. Kun saat taas rauhassa nukuttua ja levättyä, voi särytkin helpottua. Pistojen jälkeen mä aina päätän,  etten enää ota, mutta pakkohan niitä on ottaa. Osteoporoosi pahenee kortisonista ja mulle lehahataa koko kehoon nokkosrokko niistä. Suo siellä vetelä täällä. Vertaistukikaukohalauksen lähetän sulle.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Huomenta nasut! Kyylän kanssa heräiltiin vasta yhdeksän maissa. Aamiaista ja särkylääkkeitä nassuun. Mulla on sormien nivelet niin kipeät olleet jo jonkin aikaa, että oikein mitään ei saa tehtyä. Ja tekemistä olisi vaikka kuinka paljon. Päätin ottaa yhteyttä Dockportiin ja kysyä, osaisiko ne suositella jotain lääkäriä lähialueelta, joka on hyvä pistämään kortisonia niveliin. Mua on joskus aikoinaan pistänyt niveliin lääkärit, jotka osaa hyvin, ja sitten lääkärit, jotka eivät osaa. Ne hyvin pistäneet ovat jo eläkkeellä enkä oli tarvinnut piikkejä tällä vuosituhannella ollenkaan, joten ei hajuakaan, kenelle kannattaisi varata aika.  Docportista tuli suht nopeasti lääkäriltä vastaus ja nyt mulla on aika varattuna ensi keskiviikoksi. Hetken aikaa äimistelin sähköpostiini tullutta Docportin laskua: 0 €. Kela-korvaus olikin kattanut sen kokonaan. Aika kiva. 

Tänään olisi lähikuppilan terassikauden avajaiset klo 18. En nyt koe mitään suurta hinkua sinne lähteä, mutta eilen siskoni lastenlasten äiti otti yhteyttä ja kysyi, olenko menossa. Hän ei ollut vielä ihan varma, mutta saattaisi tulla lasten kanssa käymään. Ravintola tarjoaa ilmaiseksi grillimakkaraa ja muksut voisi juoda limsat ja me aikuiset yhdet oluet. Sen jälkeen sitten kotiin. 

Eilen sain myös "kerättyä kasaan" osan lähisuvusta ja varasin yhteen ravintolaan pöydän seitsemälle vappupäivän brunssille. Vuosikymmeniä oli perinteenä käydä yhdessä vappulounaalla, mutta se traditio jäi pandemian jalkoihin eikä aloitettu enää uudestaan, koska äidin muistisairaus paheni. Kaikilla - varsinkin nuoremmalla sukupolvella - on ollut jo vähän ikävä näitä suvun perinteitä, joten siskoni kanssa päätettiin, että mitäpä jos aloitettaisiin uudelleen. 

Mulla on ortopedi pistänyt kolmesti kortisoinia sorminiveliin  ja reumalääkäri viidesti, ortopedi oli taitavampi. Mulla ainakin stressi pahentaa kipuja. Sulla Lammas on nyt surua ja stressiä, voivat pahentaa sun oloa. Kun saat taas rauhassa nukuttua ja levättyä, voi särytkin helpottua. Pistojen jälkeen mä aina päätän,  etten enää ota, mutta pakkohan niitä on ottaa. Osteoporoosi pahenee kortisonista ja mulle lehahataa koko kehoon nokkosrokko niistä. Suo siellä vetelä täällä. Vertaistukikaukohalauksen lähetän sulle.

Kiitos! Mulla on jo niveliä, joihin ei just osteoporoosin takia enää lääkärit suostu kortisonia pistämäänkään. Noin 10 vuotta sitten koiraa ulkoiluttaessa kaaduin. Oli hiekkatie eikä mikään kova asfaltti. Vasen kyynärvarsi turposi ja muuttui yönsiniseksi. Pari päivää sinnittelin, mutta kun Burana ei auttanut, menin käymään työterveyslääkärillä. Otettiin röntgenkuva ja värttinäluu oli haljennut. Pääsin heti samana päivänä Mehiläisessä ortopedille ja hän rupesi miettimään, että ei sellaisesta kaatumisesta pitäisi värttinäluu haljeta. Passitti mut D-vitamiinitutkimuksiin ja luuntiheysmittaukseen. D-vitamiiniarvoni oli 14, kun sen pitäisi olla vähintään 40 ja mieluiten 60-80. Sanoi, että hän ei ole koskaan nähnyt näin matalaa arvoa. Aloin syömään päivittäin 100 mikrogrammaa D-vitamiinia ja edelleen mulla se arvo oli vain 30-35. Lääkäri tutkitutti vähän lisää ja selvisi, että mulla on D-vitamiinin imeytymishäiriö. Mistä tietysti on seurannut sekin, että luusto haurastuu. Mulla on murtunut  luita aika pienistäkin kolahduksista enkä ole jaksanut joka luunmurtumasta mennä edes lääkäriin.  Tähän yhtälöön vielä kortisonipiikit, niin en mä sormiini niitäkään kovin usein voi ottaa. Mun kroppa on yks maanantaikappale, mutta eipä tollasesta imeytymishäiriöstäkään mitään tietoa olisi, jos se ortopedi ei olisi lähettänyt tutkimuksiin. Kun tuo selvisi, mun molemmat lapseni varasivat ajan yksityiselle tutkimuksiin. Pojallani ei ole tuota imeytymishäiriötä, mutta tyttärelläni on. Viralliset suositukset D-vitamiinin saannille on varsin pieniä, mutta varsinkin, jos on tollanen imeytymishäiriö. 

Ja joo, stressi pahentaa kipuja. Mulla noin muutenkin keväät ja syksyt on nivelten osalta pahimmat, mutta stressi pahentaa entisestään. Eilen mietin, että mä en  stressaa isästä, mutta stressaan nyt 70+ siskostani, joka on jo kerran saanut sydäninfarktin. Ja joutuu nyt pärjäämään KÄÄKän kanssa ja hoitamaan sen asioita. Eilen kehittelin muutaman ratkaisumallin siskoni KÄÄKkäongelmaan ja kun kerroin siskolleni, hän oli iloinen mun ratkaisustani. Kun palaa taas mökiltä, lupasin neuvoa ja opettaa hänelle muutamia asioita, joiden myötä siskoni voi rentoutua rauhassa mökillään ja hoitaa KÄÄKkäasiat sieltä kännykällään. 

Hei, oletteko kuulleet sellaisesta "taudista" kuin lorvikatarri?

Minuun iski tänään sellainen.

Olen saanut aikaiseksi vain kaurasämpylöitä, nekin pikaversiona, leivinjauheella. Aikaa tekemiseen meni vain 20 min. Hyvältä maistuvat.

Ei muita suunnitelmia tälle päivälle.

Vierailija kirjoitti:

Hei, oletteko kuulleet sellaisesta "taudista" kuin lorvikatarri?

Minuun iski tänään sellainen.

Olen saanut aikaiseksi vain kaurasämpylöitä, nekin pikaversiona, leivinjauheella. Aikaa tekemiseen meni vain 20 min. Hyvältä maistuvat.

Ei muita suunnitelmia tälle päivälle.

Kuule, tuttu juttu. Nykyään on jo kroonistunut :). Kun innostun johonkin, vaikka siivoukseen, leipomiseen, silitykseen yms tulee kyllä valmista sutjakkaasti. Mutta se aloitus: saatan siivota pöytälaatikkoa tai katsella valokuvia, kortteja, kirjeitä päiväkausia. Istahtaa kirjan tai ristikon kanssa, hups, tunti tai toinenkin meni. Käsitöissä vasta aikaa kuluukin ja lankojen välppäämisessä, seuraavan työn suunnittelussa ja sitä seuraavan. Sisko sanookin olevansa luovasti laiska. Sukuvika.

Vierailija kirjoitti:

Hei, oletteko kuulleet sellaisesta "taudista" kuin lorvikatarri?

Minuun iski tänään sellainen.

Olen saanut aikaiseksi vain kaurasämpylöitä, nekin pikaversiona, leivinjauheella. Aikaa tekemiseen meni vain 20 min. Hyvältä maistuvat.

Ei muita suunnitelmia tälle päivälle.

Mulla on synnynnäinen lorvikatarri :D

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei, oletteko kuulleet sellaisesta "taudista" kuin lorvikatarri?

Minuun iski tänään sellainen.

Olen saanut aikaiseksi vain kaurasämpylöitä, nekin pikaversiona, leivinjauheella. Aikaa tekemiseen meni vain 20 min. Hyvältä maistuvat.

Ei muita suunnitelmia tälle päivälle.

Mulla on synnynnäinen lorvikatarri :D

Minun lorvikatarriini varmaan vaikuttaa se, kun työelämässä piti tehdä paljon ylitöitä. 

Nyt eläkkeellä ollessa teen vain alitöitä:)

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei, oletteko kuulleet sellaisesta "taudista" kuin lorvikatarri?

Minuun iski tänään sellainen.

Olen saanut aikaiseksi vain kaurasämpylöitä, nekin pikaversiona, leivinjauheella. Aikaa tekemiseen meni vain 20 min. Hyvältä maistuvat.

Ei muita suunnitelmia tälle päivälle.

Mulla on synnynnäinen lorvikatarri :D

Nyt narraat, sinä remppaat milloin eteisen, milloin rakentelet "riippuvat puutarhat", nytkin remppasuunnitelmia, eivätkä ne sinut "tuntien" toteutumatta jää!

Tänään telkkarissa kaksikin ohjelmaa niistä nuoruuteni maisemista, joista olen muisteluksia kirjoitellut. 'Aurinko laskee Lemmenjoella' ja 'Vain muutaman gramman tähden'. Täytyy ne myöhemmin Areenasta katsoa, ovat menneet silmieni ohi, nyt vasta huomasin, vaikkei siellä ehkä yhtään tuttua näy, kaikki vanhat tutut "elinkautiset" yli 50 vuoden takaa ovat jo aikaa sitten siirtyneet rikkaimmille valtauksille. Tuttuja maisemia, ehkä, tunturit eivät muutu. 

Tulipa suuri ikävä, poskelle kyynel vierähti :(

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei, oletteko kuulleet sellaisesta "taudista" kuin lorvikatarri?

Minuun iski tänään sellainen.

Olen saanut aikaiseksi vain kaurasämpylöitä, nekin pikaversiona, leivinjauheella. Aikaa tekemiseen meni vain 20 min. Hyvältä maistuvat.

Ei muita suunnitelmia tälle päivälle.

Mulla on synnynnäinen lorvikatarri :D

Minun lorvikatarriini varmaan vaikuttaa se, kun työelämässä piti tehdä paljon ylitöitä. 

Nyt eläkkeellä ollessa teen vain alitöitä:)

Alitöitä, kiitos nauruista :D Siis VAIN välttämättömät, eikä aina niitäkään?  "Älä tee tänään mitään, minkä voit jättää huomiselle" on hyvä motto vapaaherroille ja -herrattarille!

Jo ennen koronaa miäs uskoi kaikki netin salaliittoteoriat. Siis WTC-iskut tekivät ufot jne. Tykkään itsekin katsoa historiallisia dokumentteja mm. toisesta maailman sodasta, mutta mies sympatiseerasi niitä katsoessa Hitleriä. Sitten alkoi ihan kotimaisten rasisti poliitikkojen hehkutus, vieläpä nousi kunnon homofobia, joten totesin meillä olevan liian erilaiset arvot.

Oikeestaan voisin jakaa nyt 'ei niin mukavan' muiston . Pesin pyykkiä jääkylmässä tunturipurossa sillä seurauksella että minulle nousi korkea kuume ja iski jumalaton lihassärky, mitä siirryin sänkyyni yläritsille potemaan. Se särky oli niin voimakas, että se sai minut itkemään. Pyysin isääni, joka oli myös kämpällä minun ja veljeni kanssa, tulemaan luokseni ja levitin käteni että olisin saanut häneltä halauksen. Se kauhistunut, järkyttynyt ilme hänen kasvoillaan, sitä en unohda ikinä ja miten hän kavahtaen otti askeleen taaksepäin! 

En saanut halausta, en lohdutusta häneltä. 

Myöhemmin, kun isäni oli mennyt ulos, veljeni kävi halaamassa, hän näki, että olin sen tarpeessa!

Ja taas itkettää, tästä taitaa tulla vetinen päivä, kun vielä illemmalla nuo ohjelmat katselen.

Itku puhdistaa!

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei, oletteko kuulleet sellaisesta "taudista" kuin lorvikatarri?

Minuun iski tänään sellainen.

Olen saanut aikaiseksi vain kaurasämpylöitä, nekin pikaversiona, leivinjauheella. Aikaa tekemiseen meni vain 20 min. Hyvältä maistuvat.

Ei muita suunnitelmia tälle päivälle.

Mulla on synnynnäinen lorvikatarri :D

Nyt narraat, sinä remppaat milloin eteisen, milloin rakentelet "riippuvat puutarhat", nytkin remppasuunnitelmia, eivätkä ne sinut "tuntien" toteutumatta jää!

Tänään telkkarissa kaksikin ohjelmaa niistä nuoruuteni maisemista, joista olen muisteluksia kirjoitellut. 'Aurinko laskee Lemmenjoella' ja 'Vain muutaman gramman tähden'. Täytyy ne myöhemmin Areenasta katsoa, ovat menneet silmieni ohi, nyt vasta huomasin, vaikkei siellä ehkä yhtään tuttua näy, kaikki vanhat tutut "elinkautiset" yli 50 vuoden takaa ovat jo aikaa sitten siirtyneet rikkaimmille valtauksille. Tuttuja maisemia, ehkä, tunturit eivät muutu. 

Tulipa suuri ikävä, poskelle kyynel vierähti :(

Olet oikeassa. Mun lorvikatarri koskee asioita, joita ei hyvita tehdä. Jos jokin kiinnostaa ja on mukavaa, teen. Mutta jos pitäisi vaikka pestä lattiat, niin hohhoijaa...sohvalle vaan ja kattoon syljeskelemään :D 

Eilen muuten juttelin yhden pullitutun naisen kanssa tuntureista. Hän on Lapista kotoisin ja kun kerroin, että en ole koskaan käynyt tunturin juurella ja mun sydän nk halajaa nähdä tunturit, niin lupasi joku kerta lähteä mun mukaani. Mulla kun ei ole autoa eikä ajokorttiakaan, niin enhän mä tollasiin paikkoihin pääse. Joo, lentäen pääsee Ivaloon jne, mutta kun mä haluaisin sinne tunturin juurelle enkä katsomaan jostain kauempaa kiikarilla, että tuolla on tuntuti. Haluaisin tuntea tunturein kosketuksen. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei, oletteko kuulleet sellaisesta "taudista" kuin lorvikatarri?

Minuun iski tänään sellainen.

Olen saanut aikaiseksi vain kaurasämpylöitä, nekin pikaversiona, leivinjauheella. Aikaa tekemiseen meni vain 20 min. Hyvältä maistuvat.

Ei muita suunnitelmia tälle päivälle.

Mulla on synnynnäinen lorvikatarri :D

Nyt narraat, sinä remppaat milloin eteisen, milloin rakentelet "riippuvat puutarhat", nytkin remppasuunnitelmia, eivätkä ne sinut "tuntien" toteutumatta jää!

Tänään telkkarissa kaksikin ohjelmaa niistä nuoruuteni maisemista, joista olen muisteluksia kirjoitellut. 'Aurinko laskee Lemmenjoella' ja 'Vain muutaman gramman tähden'. Täytyy ne myöhemmin Areenasta katsoa, ovat menneet silmieni ohi, nyt vasta huomasin, vaikkei siellä ehkä yhtään tuttua näy, kaikki vanhat tutut "elinkautiset" yli 50 vuoden takaa ovat jo aikaa sitten siirtyneet rikkaimmille valtauksille. Tuttuja maisemia, ehkä, tunturit eivät muutu. 

Tulipa suuri ikävä, poskelle kyynel vierähti :(

Olet oikeassa. Mun lorvikatarri koskee asioita, joita ei hyvita tehdä. Jos jokin kiinnostaa ja on mukavaa, teen. Mutta jos pitäisi vaikka pestä lattiat, niin hohhoijaa...sohvalle vaan ja kattoon syljeskelemään :D 

Eilen muuten juttelin yhden pullitutun naisen kanssa tuntureista. Hän on Lapista kotoisin ja kun kerroin, että en ole koskaan käynyt tunturin juurella ja mun sydän nk halajaa nähdä tunturit, niin lupasi joku kerta lähteä mun mukaani. Mulla kun ei ole autoa eikä ajokorttiakaan, niin enhän mä tollasiin paikkoihin pääse. Joo, lentäen pääsee Ivaloon jne, mutta kun mä haluaisin sinne tunturin juurelle enkä katsomaan jostain kauempaa kiikarilla, että tuolla on tuntuti. Haluaisin tuntea tunturein kosketuksen. 

Se "kosketus" on sitä, että tuntee pienuutensa! 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei, oletteko kuulleet sellaisesta "taudista" kuin lorvikatarri?

Minuun iski tänään sellainen.

Olen saanut aikaiseksi vain kaurasämpylöitä, nekin pikaversiona, leivinjauheella. Aikaa tekemiseen meni vain 20 min. Hyvältä maistuvat.

Ei muita suunnitelmia tälle päivälle.

Mulla on synnynnäinen lorvikatarri :D

Nyt narraat, sinä remppaat milloin eteisen, milloin rakentelet "riippuvat puutarhat", nytkin remppasuunnitelmia, eivätkä ne sinut "tuntien" toteutumatta jää!

Tänään telkkarissa kaksikin ohjelmaa niistä nuoruuteni maisemista, joista olen muisteluksia kirjoitellut. 'Aurinko laskee Lemmenjoella' ja 'Vain muutaman gramman tähden'. Täytyy ne myöhemmin Areenasta katsoa, ovat menneet silmieni ohi, nyt vasta huomasin, vaikkei siellä ehkä yhtään tuttua näy, kaikki vanhat tutut "elinkautiset" yli 50 vuoden takaa ovat jo aikaa sitten siirtyneet rikkaimmille valtauksille. Tuttuja maisemia, ehkä, tunturit eivät muutu. 

Tulipa suuri ikävä, poskelle kyynel vierähti :(

Olet oikeassa. Mun lorvikatarri koskee asioita, joita ei hyvita tehdä. Jos jokin kiinnostaa ja on mukavaa, teen. Mutta jos pitäisi vaikka pestä lattiat, niin hohhoijaa...sohvalle vaan ja kattoon syljeskelemään :D 

Eilen muuten juttelin yhden pullitutun naisen kanssa tuntureista. Hän on Lapista kotoisin ja kun kerroin, että en ole koskaan käynyt tunturin juurella ja mun sydän nk halajaa nähdä tunturit, niin lupasi joku kerta lähteä mun mukaani. Mulla kun ei ole autoa eikä ajokorttiakaan, niin enhän mä tollasiin paikkoihin pääse. Joo, lentäen pääsee Ivaloon jne, mutta kun mä haluaisin sinne tunturin juurelle enkä katsomaan jostain kauempaa kiikarilla, että tuolla on tuntuti. Haluaisin tuntea tunturein kosketuksen. 

Se "kosketus" on sitä, että tuntee pienuutensa! 

Juuri näin!

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei, oletteko kuulleet sellaisesta "taudista" kuin lorvikatarri?

Minuun iski tänään sellainen.

Olen saanut aikaiseksi vain kaurasämpylöitä, nekin pikaversiona, leivinjauheella. Aikaa tekemiseen meni vain 20 min. Hyvältä maistuvat.

Ei muita suunnitelmia tälle päivälle.

Mulla on synnynnäinen lorvikatarri :D

Nyt narraat, sinä remppaat milloin eteisen, milloin rakentelet "riippuvat puutarhat", nytkin remppasuunnitelmia, eivätkä ne sinut "tuntien" toteutumatta jää!

Tänään telkkarissa kaksikin ohjelmaa niistä nuoruuteni maisemista, joista olen muisteluksia kirjoitellut. 'Aurinko laskee Lemmenjoella' ja 'Vain muutaman gramman tähden'. Täytyy ne myöhemmin Areenasta katsoa, ovat menneet silmieni ohi, nyt vasta huomasin, vaikkei siellä ehkä yhtään tuttua näy, kaikki vanhat tutut "elinkautiset" yli 50 vuoden takaa ovat jo aikaa sitten siirtyneet rikkaimmille valtauksille. Tuttuja maisemia, ehkä, tunturit eivät muutu. 

Tulipa suuri ikävä, poskelle kyynel vierähti :(

Olet oikeassa. Mun lorvikatarri koskee asioita, joita ei hyvita tehdä. Jos jokin kiinnostaa ja on mukavaa, teen. Mutta jos pitäisi vaikka pestä lattiat, niin hohhoijaa...sohvalle vaan ja kattoon syljeskelemään :D 

Eilen muuten juttelin yhden pullitutun naisen kanssa tuntureista. Hän on Lapista kotoisin ja kun kerroin, että en ole koskaan käynyt tunturin juurella ja mun sydän nk halajaa nähdä tunturit, niin lupasi joku kerta lähteä mun mukaani. Mulla kun ei ole autoa eikä ajokorttiakaan, niin enhän mä tollasiin paikkoihin pääse. Joo, lentäen pääsee Ivaloon jne, mutta kun mä haluaisin sinne tunturin juurelle enkä katsomaan jostain kauempaa kiikarilla, että tuolla on tuntuti. Haluaisin tuntea tunturein kosketuksen. 

Se "kosketus" on sitä, että tuntee pienuutensa! 

Juuri näin!

Merenrannalla tai aukealla kalliolla laajan taivaan alla. Tähtiyössä kuutamolla.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei, oletteko kuulleet sellaisesta "taudista" kuin lorvikatarri?

Minuun iski tänään sellainen.

Olen saanut aikaiseksi vain kaurasämpylöitä, nekin pikaversiona, leivinjauheella. Aikaa tekemiseen meni vain 20 min. Hyvältä maistuvat.

Ei muita suunnitelmia tälle päivälle.

Mulla on synnynnäinen lorvikatarri :D

Nyt narraat, sinä remppaat milloin eteisen, milloin rakentelet "riippuvat puutarhat", nytkin remppasuunnitelmia, eivätkä ne sinut "tuntien" toteutumatta jää!

Tänään telkkarissa kaksikin ohjelmaa niistä nuoruuteni maisemista, joista olen muisteluksia kirjoitellut. 'Aurinko laskee Lemmenjoella' ja 'Vain muutaman gramman tähden'. Täytyy ne myöhemmin Areenasta katsoa, ovat menneet silmieni ohi, nyt vasta huomasin, vaikkei siellä ehkä yhtään tuttua näy, kaikki vanhat tutut "elinkautiset" yli 50 vuoden takaa ovat jo aikaa sitten siirtyneet rikkaimmille valtauksille. Tuttuja maisemia, ehkä, tunturit eivät muutu. 

Tulipa suuri ikävä, poskelle kyynel vierähti :(

Olet oikeassa. Mun lorvikatarri koskee asioita, joita ei hyvita tehdä. Jos jokin kiinnostaa ja on mukavaa, teen. Mutta jos pitäisi vaikka pestä lattiat, niin hohhoijaa...sohvalle vaan ja kattoon syljeskelemään :D 

Eilen muuten juttelin yhden pullitutun naisen kanssa tuntureista. Hän on Lapista kotoisin ja kun kerroin, että en ole koskaan käynyt tunturin juurella ja mun sydän nk halajaa nähdä tunturit, niin lupasi joku kerta lähteä mun mukaani. Mulla kun ei ole autoa eikä ajokorttiakaan, niin enhän mä tollasiin paikkoihin pääse. Joo, lentäen pääsee Ivaloon jne, mutta kun mä haluaisin sinne tunturin juurelle enkä katsomaan jostain kauempaa kiikarilla, että tuolla on tuntuti. Haluaisin tuntea tunturein kosketuksen. 

Se "kosketus" on sitä, että tuntee pienuutensa! 

Juuri näin!

Merenrannalla tai aukealla kalliolla laajan taivaan alla. Tähtiyössä kuutamolla.

Mun yksi elämäni mahtavimpia kokemuksia oli viime syyskuussa seistä Irlannissa Moherin kallioilla ja vain katsella Atlantille tietäen, että suoraan tuolla edessä jossain on Yhdysvallat.  Linkin takana on kuva ja tuolla ylhäällä mä seisoin. Atlantin valtameri aaltoineen heilui siellä muutaman sata metriä alempana. 

https://res.cloudinary.com/hello-tickets/image/upload/c_limit,f_auto,q_…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei, oletteko kuulleet sellaisesta "taudista" kuin lorvikatarri?

Minuun iski tänään sellainen.

Olen saanut aikaiseksi vain kaurasämpylöitä, nekin pikaversiona, leivinjauheella. Aikaa tekemiseen meni vain 20 min. Hyvältä maistuvat.

Ei muita suunnitelmia tälle päivälle.

Mulla on synnynnäinen lorvikatarri :D

Minun lorvikatarriini varmaan vaikuttaa se, kun työelämässä piti tehdä paljon ylitöitä. 

Nyt eläkkeellä ollessa teen vain alitöitä:)

Alitöitä, kiitos nauruista :D Siis VAIN välttämättömät, eikä aina niitäkään?  "Älä tee tänään mitään, minkä voit jättää huomiselle" on hyvä motto vapaaherroille ja -herrattarille!

Alityöt minuakin nauratti. Tein paljon ylitöitä monessa eri työpaikassa. Kerran tein "alitöitä", pidin omaa lomaa 4kuukautta. 

Lapin reisut on mullekin tuttuja. Kansallispuistoja on tullut kierrettyä. Kun menee tuntureilla puurajan yläpuolelle, tuulee koko ajan. Se hiljaisuus ja vapauden tunne, kun katsoo mihin vaan ilmansuuntaan, ja kaikkialla on vain erämaata. Myös Ruotsin ja Norjan puolella on sama. 

Jos tunturit ei ole välttämättömiä, mutta haluaa vaeltaa erämaassa, Kuusamo on vähän kuin Lappi pienoiskoossa. Karhunkierroksella on laavuja ym. Kiutaköngäs on koskista komein, riippusiltojakin löytyy. Siitä on kyllä aikaa, kun siellä kävin, eikä turismi ole ollut hyväksi.

Kilpisjärven Saana on Suomen korkein tunturi. Siellä ei tarvi tyytyä vain juurelta katsomiseen. Sinne pääsee portaita pitkin.  Nykyinen kiviportailla tehty reitti on helpompi kuin vanha puuportaikko. Auton voi parkkeerata aika lähelle. Voi tehdä päiväkäynnin tai jatkaa vaellusta kansallispuistossa. 

Ivalo ja Inari on taas uskomattoman kaunista seutua vesistöjen vuoksi. Kyllä Lapin reisuja kannattaa tehdä, jos vaan kiinnostaa.

Viimeiset 3 suhdetta olen itse lopettanut alkuunsa ihan sen takia kun ei sänkyhommista tule mitään t.s minulla seisomisongelmat joidenkin kanssa.

Kävimme äitini kanssa kaupassa ja kirppiksellä. Löytyi huppareita molemmille sekä kengät, jotka kyllä tarpeeseen ovat. Äidilleni ja minulle ns hieman siistimmät kengät. Toki en tiedä voiko toisia lenkkareita sanoa siistimmiksi kuin toisia. No, kuitenkin paremmat kuin kuluneet toiset tossuni. 

Muuten kerään aina vähitellen tuota parempien vaatteiden varastoa. Nytkin housuissa pulaa, kun entiset farkut tippuu, kun olen laihtunut vielä vähän aiemmasta. Pillifarkuista, kun en ikinä luovu. Olen niihin kasvanut kiinni aikoinaan ja näinpä kirppikseltä näitä sitten löytää, kun muoti kaupoissa on toista. Hyvä minulle. Ja huppareita pidän koko kesän taas. Nekin kalliita uutena ostaa jo näin arvostan jos parilla eurolla saa vielä siistin käytetyn. 

Muuten kävelyä taas ja ulkona oloa. Sain eilen tehtäviä yhden tehtävän valmiiksi viime tunnin aikana, mutta ehdin sentään. Opiskeluissa nyt liikaa kaikkea ja palautuksia paljon. Mietin siirränkö tenttiä vai en. Väsynyt olo alkaa vaan jo olla, kun ei tiedä mitä tehdä kaiken kanssa. 

En saisi ehkä valittaa, mutta sorrun nyt siihen. Eli välillä väsyn äitiini. Olen hänelle kotiapu jossakin mielessä ja kauppareissujen apulainen myös sekä väliaikainen kokki kaiken lisäksi sekä siivooja. Näin joskus kuten tänään, kun toinen seisoo kaupassa ja mikään asia ei etene ja minä yritän kahden ihmisen eri ostoksia katsoa niin vähän hermot meni. Sitten pakkaan molempien ostokset ja järjestän ne autoon. 

Toki ymmärrän, etten äitini ns kuntonsa vuoksi painavia kanna tai nosta, mutta nuo reissut käyvät joskus raskaiksi. Saisi itse huolehtia ostoksistaan niin että edes katsoisi mitä ostaa  ja laittaa oikeasti sitä ruokaakin. Kun pitäisi syödä, ettei vaan laihdu enää ja lihakset mene ja kun se kaikki on niin vaikeaa monesti. Minä olen ollut se hänen kokkinsa ja asuessani kotona aikoinaan. En valita tästä enempää ja minulle on yleensä ok asia, mutta tänään väsyin tähän kaikkeen. Siinä mielessä samaistun esim Lampaan viesteihin välillä. Vanhempani toki ovat vielä melko nuoria jos ikää katsoo, mutta tuskin tämä kaikki tästä ainakaan paranee. 

Samalla kyllä minä lenkillä mietin, ettei meidän perhe tavallaan ole mikään normaali perhe monessakaan jutussa. Vanhempani ovat tottuneet siihen, että minä olen aina apuna ja minä autan eri jutuissa. Toki toisinkin päin. Silti kun minulla ei siinä mielessä ole mitään "elämää" ollut edes nuorena niin olen aina ollut joku kotona tai ainakin tavoitettavissa.

No, joskus tulevaisuudessa ehkä asiat muuttuvat vielä. Nyt elämä kulkee rataansa ja minä puhallan hetken ja kerään voimia. Äitini tulevaisuuden terveysjutut ja leikkaus on sitten se asia mitä en edes mieti, että miten siitä selvitään. Siihen ei ikävästi riitä paukut nyt yhtään. 

Samalla ajatusten purkua tämä ja en odota vastauksia tähän. Samoin jokaisella toisaalta taakkansa. Minä en vaan yleensä vertaile muihin näissä jutuissa. Loma-asiaa mietin myös ja sitä jaksaisinko yleensäkään äitini kanssa lähteä jonnekin näin ikävästi sanoen. Hän ehkä tykkäisi mennä, mutta en tiedä onko mitään energiaa tuovaa sellainen reissu kuitenkaan. Nyt lähinnä kiittäisin jos joku minulle ruokaa laittaisi. Melkein mitä vaan jos lihatonta olisi. Se olisi jo lottovoitto. Toivon, ettei kukaan viestistä pahastu.