Hymistelyketju, tavallisia juttuja

Vierailija kirjoitti:

Ovelle tuli kerjäläinen, tauluja myymään. Ei ole varmaan pariinkymmeneen vuoteen täällä päin näkynyt näitä ns. taulumyyjiä. Pahvilapulla jotain tekstiä. Jos näkisin tuolla kylillä, niin voisin huomaamatta tiputtaa setelin hänen lähietäisyydelle. Nyt en halua, että alkavat juosta mun ovella. Säälitti kuitenkin, vanha mies vesisateessa. Todellinen köyhyys itkettää. Onko teillä päin liikkunut heitä?

Minulla on kolme lyijykynällä tehtyä taulua, jotka on ulkomaalaiset opiskelijat (ilmeisesti) tehneet. Yksi ostettiin, kun olin lapsi. Ovelle me tuli nuori ulkomaalainen nainen, joka opintojaan rahoittaakseen myi lyijykynäpiirroksia. Olin vasta 5 v, mutta äitini kanssa valittiin mieleinen kissapiirros. Siinä kissa katselee vesiastiassa olevaa kalaa. Tosi hieno ja on minulla kehystettynä. 

Myöhemmin ollessani nuori kävi myös nuori nainen ovella lyijykynäpiirroksia myymässä. Oli myös opiskelija. Ostettiin sellainen piirros missä tyttö ja hevonen. Tosi hieno tämäkin ja kehyksissä minulla seinällä. Kolmas myyntikerta oli se, kun mykkä nuorimies muistaakseni Puolasta (hänellä lappu) myi piirroksiaan. Emme saaneet hänen lapustaan selvää, että mitä maksoi ja väärää summaa annettiin. Lopulta tajuttiin mitä tarkoitti ja ostettiin sekin piirros. Siinä arabihevonen. Myös hieno tämäkin ja kehyksissä minulla. Arvostan niitä.

Lisäyksenä vielä se, etten itsekään toisaalta haluaisi, että ovella alkaisi käydä jatkuvasti kauppiaita. Silti arvostan jokaista piirrosta mikä minulla on ja mielelläni ostaisin tuollaisia mitkä taidokkaasti tehtyjä. Ei huonoja kokemuksia heistä. Ymmärrän toisenlaiset ajatukset, mutta minulla ovat nuo piirrokset kehyksissä ja pidän niistä paljon. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli pitkä, hyvä suhde, avoliitto. Kestävä ystävyys.

Kaikki loppui kuitenkin siihen, kun vaimostanu tuli haluton. Olimme harrastaneet yhdessä hyvää seksiä jo monta vuotta - ja hän oli samaa mieltä. Jossakin vaiheessa hänen halukkuutensa lopahti täydellisesti. Hän ihmetteli asiaa itsekin, ja kävimme läpi asioita, mistä se olisi voinut johtua. Mitään ei kuitenkaan löytynyt. Hän vain yhtenä päivänä totesi, että on todella onnellinen kanssani - ilman seksiä.

Ongelma tietenkin oli siinä, että minä en ollut. Joten tilanne eteni kuten monissa muissakin parisuhteissa, jossa nainen on haluton: aluksi yritin tehdä aloitteita hellävaraisesti, panostin vielä entistäkin enemmän hellyyteen ja läsnäoloon, annoin pieniä lahjoja ja järjestin kivoja yllätyksiä. Hän oli kaikesta tästä kovin hyvillään ja kertoi joka päivä, kuinka ihana mies minä olin - mutta hän ei näyttänyt sitä enää lainkaan fyysisesti.

Lopulta jotakin minussa meni rikki. Ahdistuin, ja tulin surulliseksi. Vietin yhä useammin pitkiä aikoja kävelyllä ja poissa hänen luotaan, koska en enää pystynyt olemaan hänen lähellään. En enää kestänyt torjutuksi tulemista. Itsetuntoni romahti. Hän ihmetteli poissaolevaa olemustani; yritin keskustella asiasta, mutta en pystynyt avautumaan kunnolla eikä hänkään halunnut viedä keskustelua eteenpäin - koska epäilemättä tiesi, mikä taustalla oli.

Niinpä jätin hänet. En enää kestänyt olla hänen kanssaan. Hankin uuden asunnon, pakkasin tavarani, ja lähdin. Yhtenä viikonloppuna ennen joulua. Totta kai hän järkyttyi. Olin jo puhunut asiasta aiemmin, mutta hän vain ajatteli, että minulla on jokin ohimenevä masennus tai muu vaihe. 

Nyt olen jo siinä tilanteessa, että en edes kaipaa häntä enää. Hänestä en tiedä. Hän on soittanut, viestitellyt. Hän on pettynyt, haluaisi puhua ja toivoisi, että voisi korjata liittomme. Joihinkin viesteihin olen vastannut, mutta enää en halua vastata hänelle. En halua enää välittää ihmisestä, jonka välinpitämättömyys sai minut henkisesti niin huonoon tilanteeseen. 

Minulla on onneksi hyviä ystäviä ja olen palannut uudella innolla vanhoihin harrastuksiini. Ehkäpä jossakin vaiheessa - kun olen taas valmis - voin harkita naisten kanssa treffailua, mutta siihen on varmasti vielä pitkä aika.

 

M72

Ymmärrän. Nyt eläkkeellä seksi ja läheisyys on tullut entistä tärkeämmäksi. Nyt on aikaa ja halua kun työ ei vie voimia. Onneksi meillä kumpikin on halukkaita. Olisiko hormonikorvaushoito auttanut. Vaimoni käyttää sitä ja on tyytyväinen. M70

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli pitkä, hyvä suhde, avoliitto. Kestävä ystävyys.

Kaikki loppui kuitenkin siihen, kun vaimostanu tuli haluton. Olimme harrastaneet yhdessä hyvää seksiä jo monta vuotta - ja hän oli samaa mieltä. Jossakin vaiheessa hänen halukkuutensa lopahti täydellisesti. Hän ihmetteli asiaa itsekin, ja kävimme läpi asioita, mistä se olisi voinut johtua. Mitään ei kuitenkaan löytynyt. Hän vain yhtenä päivänä totesi, että on todella onnellinen kanssani - ilman seksiä.

Ongelma tietenkin oli siinä, että minä en ollut. Joten tilanne eteni kuten monissa muissakin parisuhteissa, jossa nainen on haluton: aluksi yritin tehdä aloitteita hellävaraisesti, panostin vielä entistäkin enemmän hellyyteen ja läsnäoloon, annoin pieniä lahjoja ja järjestin kivoja yllätyksiä. Hän oli kaikesta tästä kovin hyvillään ja kertoi joka päivä, kuinka ihana mies minä olin - mutta hän ei näyttänyt sitä enää lainkaan fyysisesti.

Lopulta jotakin minussa meni rikki. Ahdistuin, ja tulin surulliseksi. Vietin yhä useammin pitkiä aikoja kävelyllä ja poissa hänen luotaan, koska en enää pystynyt olemaan hänen lähellään. En enää kestänyt torjutuksi tulemista. Itsetuntoni romahti. Hän ihmetteli poissaolevaa olemustani; yritin keskustella asiasta, mutta en pystynyt avautumaan kunnolla eikä hänkään halunnut viedä keskustelua eteenpäin - koska epäilemättä tiesi, mikä taustalla oli.

Niinpä jätin hänet. En enää kestänyt olla hänen kanssaan. Hankin uuden asunnon, pakkasin tavarani, ja lähdin. Yhtenä viikonloppuna ennen joulua. Totta kai hän järkyttyi. Olin jo puhunut asiasta aiemmin, mutta hän vain ajatteli, että minulla on jokin ohimenevä masennus tai muu vaihe. 

Nyt olen jo siinä tilanteessa, että en edes kaipaa häntä enää. Hänestä en tiedä. Hän on soittanut, viestitellyt. Hän on pettynyt, haluaisi puhua ja toivoisi, että voisi korjata liittomme. Joihinkin viesteihin olen vastannut, mutta enää en halua vastata hänelle. En halua enää välittää ihmisestä, jonka välinpitämättömyys sai minut henkisesti niin huonoon tilanteeseen. 

Minulla on onneksi hyviä ystäviä ja olen palannut uudella innolla vanhoihin harrastuksiini. Ehkäpä jossakin vaiheessa - kun olen taas valmis - voin harkita naisten kanssa treffailua, mutta siihen on varmasti vielä pitkä aika.

 

M72

Ymmärrän. Nyt eläkkeellä seksi ja läheisyys on tullut entistä tärkeämmäksi. Nyt on aikaa ja halua kun työ ei vie voimia. Onneksi meillä kumpikin on halukkaita. Olisiko hormonikorvaushoito auttanut. Vaimoni käyttää sitä ja on tyytyväinen. M70

Lääkäriin, jollei toimi tai toiselta puuttuu halut. Monenlaista apua on olemassa. N69

Taulukauppialta en ole koskaan ostanut mitään, mutta annan suoraan taulun hinnan. En halua tavaroita ja hän voi myydä uudestaan sen jollekin. Minulle tulee tästä parempi mieli kuin taulua katsellessa tulisi.

Ei ikinä ole tullut kaupustelioita täällä Helsingissä ovelle. Mutta lapsuudessa muistan että romanit kiersivät myymässä pitsiliinoja omakotitalo alueella pihassa. Minulla on niitä muutama tallessa. N55

Eletty elämä ja koetut kokemukset jättvät jälkensä jokaiseen meistä. Minuunkin. Jos ne tunnistaa, niitä pystyy käsittelemään siten, että niiden ei pitäisi periaatteessa vaikuttaa nykyisiin ja tuleviin parisuhteisiin, mutta aina ei menneisyyden käsittelemisenkään jälkeen onnistu olemaan siten, että menneisyys ei vaikuttaisi nykyisyyteen.

Treffasin mukavan akateemisen naisen joka oli eronnut väkivaltaisesta liitosta pari vuotta aikaisemmin. Ongelmaksi hänen kanssaan muodostui kosketuksen ja läheisyyden puute: Aina kun häntä kosketti, hän vetäytyi pois tai meni paniikkiin. 15 vuotta kestäneen hakkaamisen kohteena oleminen oli jättänyt jälkensä. Lopulta oli pakko pistää hyvin alkanut suhde poikki kun nainen ei millään pystynyt läheisyyteen.

Toinen tapaus oli varsinainen seksipommi; Jo pelkkä pukeutumisensa kuumotti. Mutta kun hän avasi suunsa, eipä kuuri muuta keskustelunaihetta ollut kuin hänen aikaisemmat suhteensa: Joita sitten riittikin. Kun olin päässyt laskelmissani 44:ään saakka, lopetin laskemisen ymmärtäessäni että tämä katukissa ei milloinkaan pysähtyisi yhteen mieheen. Minuun. Lopetin myös suhteen alun parien treffien jälkeen.

Kokonaan oma tarinansa ovat ihmiset jotka eivät pidä itsestään huolta: Kun elämän syvin olemus kertyy tupakasta, viinasta, rasvaisesta ruuasta ja omasta ylipainosta, kiinnostus vastapuoleen katoaa nopeasti.

Ymmärrän hyvin, että täydellinen en ole minäkään, ja olen kaukana Romeosta jota naiset tavoittelisivat, eikä minulla ole mammonaa tai ulkonäköäkään tarjottavanani. -Mutta, silti on ikävää huomata, että suurin osa viisikymppisistä, niin miehistä kuin naisistakin, kantaa menneisyyden varjoja käsittelemättöminä niin paljon mukanaan, että ilmeisesti minun on vain tyydyttävä elämään sinkkuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli pitkä, hyvä suhde, avoliitto. Kestävä ystävyys.

Kaikki loppui kuitenkin siihen, kun vaimostanu tuli haluton. Olimme harrastaneet yhdessä hyvää seksiä jo monta vuotta - ja hän oli samaa mieltä. Jossakin vaiheessa hänen halukkuutensa lopahti täydellisesti. Hän ihmetteli asiaa itsekin, ja kävimme läpi asioita, mistä se olisi voinut johtua. Mitään ei kuitenkaan löytynyt. Hän vain yhtenä päivänä totesi, että on todella onnellinen kanssani - ilman seksiä.

Ongelma tietenkin oli siinä, että minä en ollut. Joten tilanne eteni kuten monissa muissakin parisuhteissa, jossa nainen on haluton: aluksi yritin tehdä aloitteita hellävaraisesti, panostin vielä entistäkin enemmän hellyyteen ja läsnäoloon, annoin pieniä lahjoja ja järjestin kivoja yllätyksiä. Hän oli kaikesta tästä kovin hyvillään ja kertoi joka päivä, kuinka ihana mies minä olin - mutta hän ei näyttänyt sitä enää lainkaan fyysisesti.

Lopulta jotakin minussa meni rikki. Ahdistuin, ja tulin surulliseksi. Vietin yhä useammin pitkiä aikoja kävelyllä ja poissa hänen luotaan, koska en enää pystynyt olemaan hänen lähellään. En enää kestänyt torjutuksi tulemista. Itsetuntoni romahti. Hän ihmetteli poissaolevaa olemustani; yritin keskustella asiasta, mutta en pystynyt avautumaan kunnolla eikä hänkään halunnut viedä keskustelua eteenpäin - koska epäilemättä tiesi, mikä taustalla oli.

Niinpä jätin hänet. En enää kestänyt olla hänen kanssaan. Hankin uuden asunnon, pakkasin tavarani, ja lähdin. Yhtenä viikonloppuna ennen joulua. Totta kai hän järkyttyi. Olin jo puhunut asiasta aiemmin, mutta hän vain ajatteli, että minulla on jokin ohimenevä masennus tai muu vaihe. 

Nyt olen jo siinä tilanteessa, että en edes kaipaa häntä enää. Hänestä en tiedä. Hän on soittanut, viestitellyt. Hän on pettynyt, haluaisi puhua ja toivoisi, että voisi korjata liittomme. Joihinkin viesteihin olen vastannut, mutta enää en halua vastata hänelle. En halua enää välittää ihmisestä, jonka välinpitämättömyys sai minut henkisesti niin huonoon tilanteeseen. 

Minulla on onneksi hyviä ystäviä ja olen palannut uudella innolla vanhoihin harrastuksiini. Ehkäpä jossakin vaiheessa - kun olen taas valmis - voin harkita naisten kanssa treffailua, mutta siihen on varmasti vielä pitkä aika.

 

M72

Ymmärrän. Nyt eläkkeellä seksi ja läheisyys on tullut entistä tärkeämmäksi. Nyt on aikaa ja halua kun työ ei vie voimia. Onneksi meillä kumpikin on halukkaita. Olisiko hormonikorvaushoito auttanut. Vaimoni käyttää sitä ja on tyytyväinen. M70

Minäkin jätin, koska näin oman seksihaluttomuuteni liian suurena haittana suhteessa, vaikka kumppani olisikin halunnut jatkaa ja yrittää. Se tuli niin ilmeiseksi, että seksi on hänelle merkittävä asia enkä sitä kykenisi tarjoamaan. Ajoittain kaduttaa, mutta kyllähän se nyt järjellä ajateltuna taisi kuitenkin olla oikea päätös. En olisi jaksanut enää yhtään syyllistystä, painostusta, mökötystä ja riitaa siitä aiheesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli pitkä, hyvä suhde, avoliitto. Kestävä ystävyys.

Kaikki loppui kuitenkin siihen, kun vaimostanu tuli haluton. Olimme harrastaneet yhdessä hyvää seksiä jo monta vuotta - ja hän oli samaa mieltä. Jossakin vaiheessa hänen halukkuutensa lopahti täydellisesti. Hän ihmetteli asiaa itsekin, ja kävimme läpi asioita, mistä se olisi voinut johtua. Mitään ei kuitenkaan löytynyt. Hän vain yhtenä päivänä totesi, että on todella onnellinen kanssani - ilman seksiä.

Ongelma tietenkin oli siinä, että minä en ollut. Joten tilanne eteni kuten monissa muissakin parisuhteissa, jossa nainen on haluton: aluksi yritin tehdä aloitteita hellävaraisesti, panostin vielä entistäkin enemmän hellyyteen ja läsnäoloon, annoin pieniä lahjoja ja järjestin kivoja yllätyksiä. Hän oli kaikesta tästä kovin hyvillään ja kertoi joka päivä, kuinka ihana mies minä olin - mutta hän ei näyttänyt sitä enää lainkaan fyysisesti.

Lopulta jotakin minussa meni rikki. Ahdistuin, ja tulin surulliseksi. Vietin yhä useammin pitkiä aikoja kävelyllä ja poissa hänen luotaan, koska en enää pystynyt olemaan hänen lähellään. En enää kestänyt torjutuksi tulemista. Itsetuntoni romahti. Hän ihmetteli poissaolevaa olemustani; yritin keskustella asiasta, mutta en pystynyt avautumaan kunnolla eikä hänkään halunnut viedä keskustelua eteenpäin - koska epäilemättä tiesi, mikä taustalla oli.

Niinpä jätin hänet. En enää kestänyt olla hänen kanssaan. Hankin uuden asunnon, pakkasin tavarani, ja lähdin. Yhtenä viikonloppuna ennen joulua. Totta kai hän järkyttyi. Olin jo puhunut asiasta aiemmin, mutta hän vain ajatteli, että minulla on jokin ohimenevä masennus tai muu vaihe. 

Nyt olen jo siinä tilanteessa, että en edes kaipaa häntä enää. Hänestä en tiedä. Hän on soittanut, viestitellyt. Hän on pettynyt, haluaisi puhua ja toivoisi, että voisi korjata liittomme. Joihinkin viesteihin olen vastannut, mutta enää en halua vastata hänelle. En halua enää välittää ihmisestä, jonka välinpitämättömyys sai minut henkisesti niin huonoon tilanteeseen. 

Minulla on onneksi hyviä ystäviä ja olen palannut uudella innolla vanhoihin harrastuksiini. Ehkäpä jossakin vaiheessa - kun olen taas valmis - voin harkita naisten kanssa treffailua, mutta siihen on varmasti vielä pitkä aika.

 

M72

Ymmärrän. Nyt eläkkeellä seksi ja läheisyys on tullut entistä tärkeämmäksi. Nyt on aikaa ja halua kun työ ei vie voimia. Onneksi meillä kumpikin on halukkaita. Olisiko hormonikorvaushoito auttanut. Vaimoni käyttää sitä ja on tyytyväinen. M70

Minäkin jätin, koska näin oman seksihaluttomuuteni liian suurena haittana suhteessa, vaikka kumppani olisikin halunnut jatkaa ja yrittää. Se tuli niin ilmeiseksi, että seksi on hänelle merkittävä asia enkä sitä kykenisi tarjoamaan. Ajoittain kaduttaa, mutta kyllähän se nyt järjellä ajateltuna taisi kuitenkin olla oikea päätös. En olisi jaksanut enää yhtään syyllistystä, painostusta, mökötystä ja riitaa siitä aiheesta.

Etkö itse kärsinyt haluttomuudesta? Etkö kaivannut syliä ja silittelyä ja lämpöä edes? 

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli pitkä, hyvä suhde, avoliitto. Kestävä ystävyys.

Kaikki loppui kuitenkin siihen, kun vaimostanu tuli haluton. Olimme harrastaneet yhdessä hyvää seksiä jo monta vuotta - ja hän oli samaa mieltä. Jossakin vaiheessa hänen halukkuutensa lopahti täydellisesti. Hän ihmetteli asiaa itsekin, ja kävimme läpi asioita, mistä se olisi voinut johtua. Mitään ei kuitenkaan löytynyt. Hän vain yhtenä päivänä totesi, että on todella onnellinen kanssani - ilman seksiä.

Ongelma tietenkin oli siinä, että minä en ollut. Joten tilanne eteni kuten monissa muissakin parisuhteissa, jossa nainen on haluton: aluksi yritin tehdä aloitteita hellävaraisesti, panostin vielä entistäkin enemmän hellyyteen ja läsnäoloon, annoin pieniä lahjoja ja järjestin kivoja yllätyksiä. Hän oli kaikesta tästä kovin hyvillään ja kertoi joka päivä, kuinka ihana mies minä olin - mutta hän ei näyttänyt sitä enää lainkaan fyysisesti.

Lopulta jotakin minussa meni rikki. Ahdistuin, ja tulin surulliseksi. Vietin yhä useammin pitkiä aikoja kävelyllä ja poissa hänen luotaan, koska en enää pystynyt olemaan hänen lähellään. En enää kestänyt torjutuksi tulemista. Itsetuntoni romahti. Hän ihmetteli poissaolevaa olemustani; yritin keskustella asiasta, mutta en pystynyt avautumaan kunnolla eikä hänkään halunnut viedä keskustelua eteenpäin - koska epäilemättä tiesi, mikä taustalla oli.

Niinpä jätin hänet. En enää kestänyt olla hänen kanssaan. Hankin uuden asunnon, pakkasin tavarani, ja lähdin. Yhtenä viikonloppuna ennen joulua. Totta kai hän järkyttyi. Olin jo puhunut asiasta aiemmin, mutta hän vain ajatteli, että minulla on jokin ohimenevä masennus tai muu vaihe. 

Nyt olen jo siinä tilanteessa, että en edes kaipaa häntä enää. Hänestä en tiedä. Hän on soittanut, viestitellyt. Hän on pettynyt, haluaisi puhua ja toivoisi, että voisi korjata liittomme. Joihinkin viesteihin olen vastannut, mutta enää en halua vastata hänelle. En halua enää välittää ihmisestä, jonka välinpitämättömyys sai minut henkisesti niin huonoon tilanteeseen. 

Minulla on onneksi hyviä ystäviä ja olen palannut uudella innolla vanhoihin harrastuksiini. Ehkäpä jossakin vaiheessa - kun olen taas valmis - voin harkita naisten kanssa treffailua, mutta siihen on varmasti vielä pitkä aika.

 

M72

Hommaa suosiolla aasialainen nainen. Oman vaimoni vanhemmat ovat yli 70v ja kyllä siellä aina peitto heilui harva se yö ja niin heiluu meilläkin.

Vierailija kirjoitti:

Ei ikinä ole tullut kaupustelioita täällä Helsingissä ovelle. Mutta lapsuudessa muistan että romanit kiersivät myymässä pitsiliinoja omakotitalo alueella pihassa. Minulla on niitä muutama tallessa. N55

Meilläkin kävi romaneja kaupustelemassa, kun olin lapsi. Toisinaan pitivät oikein leiriä kylän liepeillä. Joskus heillä oli lapsiakin mukana ja erään kerran äitini tarjosi lapsille voileivät. No, kun pihalle menivät, niin heittivät voileivät maahan. Minulle yksi romanilapsista sanoi sitten varmaan häijyimmän sanan, minkä keksi: Sinisilimä! Tämä ei varmaan mua silloin naurattanut, mutta jälkeenpäin on mua paljon huvittanut.

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa olen aina arvostanut naisia niin paljon, että jos hyvä vaimoehdokas on ollut kyseessä, niin en minä halua mennä sänkyyn, ennen kuin minulle on syntynyt tunteita häntä kohtaan. Jos ei ole tunteita, niin silloin naisesta tulee pelkkä pano. Ne tuhannen kullin irkut nyt tunnistaa kyllä heti. Joskus kauan sitten vielä panin sellaisia, mutta oli niin surkeaa seksiä, että siirryin kokemattomampiin.

Näitä miehiä on yllättävän paljon, jotka haluaa kokemattomia naisia siksi että kokematon ei tiedä mikä tuntuu hyvältä ja miten hyvältä voi tuntua, eikä siis käsitä seksin mahdollisuuksia omaan nautintoon. Mies saa käyttää kokematonta miten tahtoo eikä kokematon tiedä että parempaakin on. Kokematon tyytyy huonoon seksiin, kun ei tiedä mitä on hyvä seksi ja tällaista moni mies tykkää hyödyntää. Jos ei tiedä mitä on 100 % nautinto, ei sitä osaa kaivata ja voi tyytyä 10-20 %.

Kehopositiiviset naiset ehdoton no go, kierrän kaukaa. Vaikka olen 100% hetero, niin jopa normaalivartaloinen mies on miellyttävämpi keskustelukumppanina.

Vierailija kirjoitti:

Kehopositiiviset naiset ehdoton no go, kierrän kaukaa. Vaikka olen 100% hetero, niin jopa normaalivartaloinen mies on miellyttävämpi keskustelukumppanina.

Et voi edes keskustella lihavan naisen kanssa..?

Omituinen asenne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kehopositiiviset naiset ehdoton no go, kierrän kaukaa. Vaikka olen 100% hetero, niin jopa normaalivartaloinen mies on miellyttävämpi keskustelukumppanina.

Et voi edes keskustella lihavan naisen kanssa..?

Omituinen asenne.

Keskustellessa pitää huomioida myös katse kontakti, eleet, ilmeet ja koko kehon kieli. Miten voisi pystyä tähän jos keskustelu kumppani on lihava ja vastenmielisen näköinen.

Vierailija kirjoitti:

Lisäyksenä vielä se, etten itsekään toisaalta haluaisi, että ovella alkaisi käydä jatkuvasti kauppiaita. Silti arvostan jokaista piirrosta mikä minulla on ja mielelläni ostaisin tuollaisia mitkä taidokkaasti tehtyjä. Ei huonoja kokemuksia heistä. Ymmärrän toisenlaiset ajatukset, mutta minulla ovat nuo piirrokset kehyksissä ja pidän niistä paljon. 

En ole laskenut,  montako taulua mulla on seinillä.  Mutta niitä on useita kymmeniä. Ja vielä on noin kymmenen taulua odottamassa paikkaa.  Jokainen taulu ihan harrastelijoiden tekemiä eikä mitään von Wrightin tauluja. Tai valokuvia tms sellaista. Jokainen huone tässä asunnossa on eri tavalla sisustettu ja siten myös taulut ja muu erilaista.  Kun meille tulee sisään,  niin ensin on vastassa melko normaalin ihmisen koti.  Mitä nyt yksi luurankolamppu osuu ensimmäisenä silmään. Keittiö on aika neutraali,  mutta kuitenkin retrohenkinen.  Mutta ei tarvitse kulkea kuin 5 rappusta yläkertaan ja kaikki muuttuu ihan toiseksi maailmaksi. Isäni on aina ollut vannoutunut Alvar Aalto-fani ja olihan Alvari-setä olemassa mun lapsuudessanikin isäni hyvänä ystävänä,  mutta mun sisustusmaku on sellainen,  että isä suunnilleen saa sydärin. 

Mutta joo. Rakastan tauluja. 

Meilläkin on tauluja seinät täynnä molemmissa kodeissa.

Huutokaupoista, gallerioista, myyntinäyttelyistä ostettuja. Ei mitään tosi arvokasta mutta matrikkelitaiteilijoilta kuitenkin useimmat.

Niitä on mukava katsella, kauneus kohottaa mieltä.

Kaupustelijoita joskus kävi oven takana ja ostettiinkin muutama puusta tehty eläinfiguuri.

Miksi kostetaan syyttömille poistamalla meidän viestejä? Ihan asiallisia.

Mä luulen, että yksikään mies ei oikeasti edes halua parisuhdetta. Heitä kiinnostaa joko a) vakipano b) joku joka hoitaa kämpän c) joku joka hoitaa lapset  tai näiden yhdistelmä. Parisuhde tai kumppanuus ei ole se, mitä he naisista etsivät. Prove me wrong :D

Vierailija kirjoitti:

Mä luulen, että yksikään mies ei oikeasti edes halua parisuhdetta. Heitä kiinnostaa joko a) vakipano b) joku joka hoitaa kämpän c) joku joka hoitaa lapset  tai näiden yhdistelmä. Parisuhde tai kumppanuus ei ole se, mitä he naisista etsivät. Prove me wrong :D

Tästä olen eri mieltä. Sama kumppani ollut yli 30v, hän on myös paras ystäväni. Tehdään tasan kotityöt ja reissataan, harrastetaan yhdessä.

Luulen että useimmat miehet haluavat nimen omaan kumppanin, parisuhteen, niinkuin naisetkin.