Toisen vuoden kokkiopiskelija ei jaksanut seistä muutamaa tuntia ja lopetti opintonsa
Kolme tuntia omilla jaloillaan oloa kipeytti perusterveen ihmisen siihen kuntoon, että harjoittelu loppui kesken ensimmäisen harjoittelupäivän siihen ja opinnot loppuivat kuin seinään. Opiskelijalle tuli täytenä yllätyksenä että keittiössä työskentely on fyysillistä ja tapahtuu suurimmaksi osaksi seisoaltaan.
Jos jaksaminen / kunto on nuorella tuota luokkaa, niin mitähän se on keski-ikäisenä tai jopa hieman vanhempana...?
PS: Turha huutaa provoa tosiasioista.
Kommentit (109)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viisaampaa olisi ollut hakea nuorelle kuntoutustukea ja jatkaa opintoja yksilöllistetyllä aikataululla.
Voi herttinen taas! Aines on heikkoa. Todella heikkoa. Kuinka tuollaiset selviää missään työssä eläkeikään asti?
Ei mulla muuta.
Jotain niidenkin pitää tehdä ja osata. Ala on täynnä osa-aikatyötä ja pätkäpäivää, tiskarin ja keittiöapulaisen hommaa.
Vierailija kirjoitti:
Juu, seisominen on rankkaa. Esim. messuilla 3 päivää ja kyllä illalla hotellilla meinaa itku tulla.
Tarjoilijanakin ollut ja tuplavuoron jälkeen oikeasti itkin ja hieroin lonkkia, että olisin saanut unta.
Ero taitaa olla siinä että ennen siedettiin kipua ja hymyillen vedettiin homma loppuun. Nykyään ei kestetä. Ei ole sinniä.
Miksi pitää rikkoa itsensä ja itkeä salaa? Ei tuo ole nykypäivän juttuja. Kukaan ei tule tuosta palkitsemaan, päinvastoin.
Niin se on muuallakin, kuudesta tunnista seistään viisi tuntia 50 minuuttia, kahvilassa ei tuskin takana istuta
Vierailija kirjoitti:
Viisaampaa olisi ollut hakea nuorelle kuntoutustukea ja jatkaa opintoja yksilöllistetyllä aikataululla.
Ei mitään sellaisia. T. KOKOOMUS JA Kela vakuutuslääkärit. Matapalkalla, toinen jalka haudassa oravanpyörässä töitä vaan. Palkka meille, roposet teille.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten kukaan oikein OPISKELEE kokiksi. Ruuanlaiton opin jo lapsena ja itse opiskellen yritysten ja erehdysten kautta oppii paremmaksi kokiksi kuin nämä ammattikokit, joita tunnen useita. Moni loppujen lopuksi on kädetön ammatissaan.
Oli varmaan kauha ja kaulin kädessäsi, kun synnyit :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paikallaan seisominen on paljon rankempaa kuin kävely. Kaupassa töissä ollessa paikallaan seisten tehtävät jutut, esim. alelappujen liimaus, oli paljon tuskallisempaa kuin vaikka hyllytys, jossa sai kävellä. Tämän tietää kaikki jotka ovat tehneet fyysistä työtä.
Siihen kuitenkin tottuu nopeasti. Ekan viikon jos olisi jaksanut niin toinen olisi jo tuntunut paremmalta. Vaikka olisi hyvässäkin fyysisessä kunnossa niin se seisomatyö vaatii oman totuttelunsa.
Kun eka viikko menee pieleen, on jatkossa vaikeaa. Ei sitä kuulu tehdä hankalaksi.
Kuka tätä alapeukutti? Juuri näin se on.
Minä. En todellakaan ole sillä kannalla e
Yhtä hyvin voi jatkaa toisen kerran ja eri koulussa, mutta jos ala on väärä, koulussa jotain mikä todella tökkii tai jos on jo kokenutkin opiskelija joka ei saa sitä mitä pitäisi, voi yhtä hyvin katsella vaihtoehtoja. Toisen vuoden opiskelija ei ole ihan aloittaja. Kyllä hän jo tietää, jos ala ei sovikaan itselle.
Kaikenlainen soosoo -jeesustelu on turhaa ylenkatsetta.
Vierailija kirjoitti:
Viisaampaa olisi ollut hakea nuorelle kuntoutustukea ja jatkaa opintoja yksilöllistetyllä aikataululla.
Ei mitään kuntoutustukea saa jos on kyse heikosta fyysisestä kunnosta. Hoh hoijaa. Luuletko että yhteiskunta maksaa kaikille jonkin personal trainerin tämmöisessä tilanteessa? No, näin ei kuitenkaan ole.
Vierailija kirjoitti:
Haurasta on nykynuorten olo . Niin psyykkisesti kuin fyysisesti. Tietty osa menee, tekee ja pärjää, eikä valita.
Onneksi on vaihtoehtoja. Sairastin ahdistusta ja lievän masennuksen, ehkä myös paniikkihäiriötä ammattikouluaikoinani. Ihan yksin ja salaa, mitä nyt kuuntelin vielä huonommin voivan poikaystävän piruilua. Menin sen läpi veren maku suussa, mutta olihan se hirveää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viisaampaa olisi ollut hakea nuorelle kuntoutustukea ja jatkaa opintoja yksilöllistetyllä aikataululla.
Ei helvetti!?
Oikeastiko pitäisi alkaa koulutusta, harjoittelua ja työntekoa sopeuttamaan jokaikisen lumihiutaleen mukaan??
Ja kuntoutustuki on sairaita ja työkyvyttömiä eikä laiskoja varten!!
"Mä en jaksa seistä, en jaksa aloittaa töitä ennen klo 11 kun pelaan yöllä, mä en jaksa asiakkaita, mun pitää saada paussi 2h välein..."
Et taida edes tietää, mistä rähjäät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viisaampaa olisi ollut hakea nuorelle kuntoutustukea ja jatkaa opintoja yksilöllistetyllä aikataululla.
Voi herttinen taas! Aines on heikkoa. Todella heikkoa. Kuinka tuollaiset selviää missään työssä eläkeikään asti?
Ei mulla muuta.
Jotain niidenkin pitää tehdä ja osata. Ala on täynnä osa-aikatyötä ja pätkäpäivää, tiskarin ja keittiöapulaisen hommaa.
Saattavat siirtyä yliopistoon iki-opiskelijoiksi. Tai sitten opiskelee itselleen mieluisan ammatin. Tässä työttömyystilanteessa oikeen helkutin hyvällä tuurilla, tai sukulaisen firmaan, pääsee töihinkin. Ihan kuin koskaan ei nuori ihminen olisi vaihtanut alaa, kun on mennyt opiskelemaan jotain, joka ei sitten kiinnosta/sovi. Taas näitä hiihdettiin ylämäkeen mennen-tullen, suurimpia susia kimpusta hätistellen.
Toivottavasti työnantajat nautiskelevat näistå lumihiutaleista:3
Et saa välttämättä tänäpäivänä tässä maassa töitä vaikka valmistuisit hyvin paperein alalle josta olet muutenkin kiinnostunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi tietää, ovatko nämä "nykynuorisosta" urputtavat tehneet itse vuosikausia keittiötyötä vai onko vain mukava päästä haukkumaan muita.
En keittiötyötä, mutta hotellin respassa kyllä tulee seisottua koko työvuoro. Eikä muuta liikettä juuri ole. Sattuuhan se varsinkin alussa aivan älyttömän paljon, mutta ei se ole syy jäädä kotiin makaamaan.
Kuka sellaisesta puhui? Mahdat olla kiva työkaveri. Not.
Mistä me tiedämme, oliko kyseessä perusterve vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viisaampaa olisi ollut hakea nuorelle kuntoutustukea ja jatkaa opintoja yksilöllistetyllä aikataululla.
Ei helvetti!?
Oikeastiko pitäisi alkaa koulutusta, harjoittelua ja työntekoa sopeuttamaan jokaikisen lumihiutaleen mukaan??
Ja kuntoutustuki on sairaita ja työkyvyttömiä eikä laiskoja varten!!
"Mä en jaksa seistä, en jaksa aloittaa töitä ennen klo 11 kun pelaan yöllä, mä en jaksa asiakkaita, mun pitää saada paussi 2h välein..."
Et taida edes tietää, mistä rähjäät.
No päälle 40v töissä, lapset myös kaikki (1 kokki, 1 muuten seisomatyötä tekevä kuten vävykin) joten tiedän varmasti jotain.
En todellakaan arvosta näitä joiden pillin mukaan pitää heti pomppia kun vähän väsyttää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viisaampaa olisi ollut hakea nuorelle kuntoutustukea ja jatkaa opintoja yksilöllistetyllä aikataululla.
Ei helvetti!?
Oikeastiko pitäisi alkaa koulutusta, harjoittelua ja työntekoa sopeuttamaan jokaikisen lumihiutaleen mukaan??
Ja kuntoutustuki on sairaita ja työkyvyttömiä eikä laiskoja varten!!
"Mä en jaksa seistä, en jaksa aloittaa töitä ennen klo 11 kun pelaan yöllä, mä en jaksa asiakkaita, mun pitää saada paussi 2h välein..."
Et taida edes tietää, mistä rähjäät.
No päälle 40v töissä, lapset myös kaikki (1 kokki, 1 muuten seisomatyötä tekevä kuten vävykin) joten tiedän varmasti jotain.
En todellakaan arvosta näitä joiden pillin mukaan pitää heti pompp
Kokeissa onkin suuri hajonta, mitä luonteeseen tulee. Osa todella mukavia, mutta aina joku inhottava simputtava hermokimppu. Sinäkin vaikutat nuorempien kiusaajalta, joka pompottaa muita OMAN pillinsä mukaan eikä siedä mitään poikkeamia. Ei se keittiö ole mikään entisajan armeija. Kusipääkokkien aika meni jo.
Monissa ammateissa pitää seisoa koko päivä, mieti parturi-kampaajia, hierojia jne. Siihen ihan oikeasti tottuu. Muistan kun olin nuori, minulta meni jalat alta, kun lihakset eivät olleet vielä tottuneet. Kyllä ne muutamassa kuukaudessa tottuivat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haurasta on nykynuorten olo . Niin psyykkisesti kuin fyysisesti. Tietty osa menee, tekee ja pärjää, eikä valita.
Onneksi on vaihtoehtoja. Sairastin ahdistusta ja lievän masennuksen, ehkä myös paniikkihäiriötä ammattikouluaikoinani. Ihan yksin ja salaa, mitä nyt kuuntelin vielä huonommin voivan poikaystävän piruilua. Menin sen läpi veren maku suussa, mutta olihan se hirveää.
Se tuntuu joillekin ikäisilleni (60+), olevan kunnia-asia, että itketään salaa kipuja ja hampaat irvessä kestetään kolhut ja vääryydet. Kunhan saadaan mitä suurimpien kärsimysten ja vaivannäköjen jälkeen patsastella, että meikäpoika se ei olekaan mikään lumihiutale prkl. Se oli niin mahtavaa aikaa, kun Jussi suota kuokki ja paarmat oli harakan kokoisia. Toivoisin, ettei kenenkään enää tarvitsisi käydä läpi sitä, minkä jouduit kokemaan. Hyvää jatkoa!
Kokeissa onkin suuri hajonta, mitä luonteeseen tulee. Osa todella mukavia, mutta aina joku inhottava simputtava hermokimppu. Sinäkin vaikutat nuorempien kiusaajalta, joka pompottaa muita OMAN pillinsä mukaan eikä siedä mitään poikkeamia. Ei se keittiö ole mikään entisajan armeija. Kusipääkokkien aika meni jo.
En ole kokki mutta ei missään työpaikassa voida hyysätä näitä lumihiutaleita - on ihan v.tun väärin että heidän työnsä kaatuvat muiden niskaan.
"Mutku heitä pitää ymmärtää, yhyy!"
Jos on niin heikko pitää mennä lääkäriin ja vaihtaa alaa
Käytännössä kokki seisoo koko työpäivän pl ruokatauko jos sen saa ehtii pitämään.