Lue keskustelun säännöt.
Toisen vuoden kokkiopiskelija ei jaksanut seistä muutamaa tuntia ja lopetti opintonsa
30.01.2026 |
Kolme tuntia omilla jaloillaan oloa kipeytti perusterveen ihmisen siihen kuntoon, että harjoittelu loppui kesken ensimmäisen harjoittelupäivän siihen ja opinnot loppuivat kuin seinään. Opiskelijalle tuli täytenä yllätyksenä että keittiössä työskentely on fyysillistä ja tapahtuu suurimmaksi osaksi seisoaltaan.
Jos jaksaminen / kunto on nuorella tuota luokkaa, niin mitähän se on keski-ikäisenä tai jopa hieman vanhempana...?
PS: Turha huutaa provoa tosiasioista.
Kommentit (119)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haurasta on nykynuorten olo . Niin psyykkisesti kuin fyysisesti. Tietty osa menee, tekee ja pärjää, eikä valita.
Onneksi on vaihtoehtoja. Sairastin ahdistusta ja lievän masennuksen, ehkä myös paniikkihäiriötä ammattikouluaikoinani. Ihan yksin ja salaa, mitä nyt kuuntelin vielä huonommin voivan poikaystävän piruilua. Menin sen läpi veren maku suussa, mutta olihan se hirveää.
Se tuntuu joillekin ikäisilleni (60+), olevan kunnia-asia, että itketään salaa kipuja ja hampaat irvessä kestetään kolhut ja vääryydet. Kunhan saadaan mitä suurimpien kärsimysten ja vaivannäköjen jälkeen patsastella, että meikäpoika se ei olekaan mikään lumihiutale prkl. Se oli niin mahtavaa aikaa, kun Jussi suota kuokki ja paarmat oli harakan kokoisia. Toivoisin, ettei kenenkään enää tarvitsisi käydä lä
Kiitos, tuo oli raikasta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kokeissa onkin suuri hajonta, mitä luonteeseen tulee. Osa todella mukavia, mutta aina joku inhottava simputtava hermokimppu. Sinäkin vaikutat nuorempien kiusaajalta, joka pompottaa muita OMAN pillinsä mukaan eikä siedä mitään poikkeamia. Ei se keittiö ole mikään entisajan armeija. Kusipääkokkien aika meni jo.
En ole kokki mutta ei missään työpaikassa voida hyysätä näitä lumihiutaleita - on ihan v.tun väärin että heidän työnsä kaatuvat muiden niskaan.
"Mutku heitä pitää ymmärtää, yhyy!"
Jos on niin heikko pitää mennä lääkäriin ja vaihtaa alaa
Eihän tästä äärimmäiseksi vedetystä esimerkistä olekaan kyse. Sen puoleen, täällä kääkätetään juuri päinvastaista. Pitäisi tottua, kestää ja sietää! En minä, mutta muut! Stna!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viisaampaa olisi ollut hakea nuorelle kuntoutustukea ja jatkaa opintoja yksilöllistetyllä aikataululla.
Ei helvetti!?
Oikeastiko pitäisi alkaa koulutusta, harjoittelua ja työntekoa sopeuttamaan jokaikisen lumihiutaleen mukaan??
Ja kuntoutustuki on sairaita ja työkyvyttömiä eikä laiskoja varten!!
"Mä en jaksa seistä, en jaksa aloittaa töitä ennen klo 11 kun pelaan yöllä, mä en jaksa asiakkaita, mun pitää saada paussi 2h välein..."
Et taida edes tietää, mistä rähjäät.
No päälle 40v töissä, lapset myös kaikki (1 kokki, 1 muuten seisomatyötä tekevä kuten vävykin) joten tiedän varmasti jotain.
En todellakaan arvosta näitä joiden pillin mukaan pitää heti pompp
Eihän ketään käsketty pomppimaan ! Jos joku ei ehkä nuorena, ammatinvalintavaiheessa ole oikeen osannut vielä päättää, mikä ammatti kiinnostaisi, tai mitä haluaa isona tehdä, niin onhan se parempi vaihtaa alaa. Hienoa, jos teillä kaikki, vävy mukaanlukien, ovat osanneet 15-16 vuotiaina tehdä oikean uravalinnan.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä keittiössä voi työskennellä välillä myös istuen korkealla jakkaralla. Aivan turhaan lopetti tuon vuoksi opinnot.
Ehkä hän vain tajusi, että kyseessä on paska ammatti ja tahtoi tulevaisuudessa jotain parempaa ja haastavampaa?
Haastavampaa? Tuolle tyypille haastavampaa...
Itse lopetin seisomatyöt ja vaihdoin alaa kun ikää alkoi olla yli 40 vuotta. Tosin seisominen ei ollut se syy mutta turhan raskas työ kuitenkin. Tulee mieleen froikkareiden sanat "kun tekee töitä sekä vääränä saa vain väärän selän"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama juttu kun itse palkkasin yhden tyypin niin se jaksoi päivän tehdä töitä ja lopetti. Kyllä minun firmassa kävellään paljon ja viedään tavaroita paikasta toiseen mutta ei se niin rankkaa ole normaalikuntoiselle.
Vierailija kirjoitti:
Kokeissa onkin suuri hajonta, mitä luonteeseen tulee. Osa todella mukavia, mutta aina joku inhottava simputtava hermokimppu. Sinäkin vaikutat nuorempien kiusaajalta, joka pompottaa muita OMAN pillinsä mukaan eikä siedä mitään poikkeamia. Ei se keittiö ole mikään entisajan armeija. Kusipääkokkien aika meni jo.
En ole kokki mutta ei missään työpaikassa voida hyysätä näitä lumihiutaleita - on ihan v.tun väärin että heidän työnsä kaatuvat muiden niskaan.
"Mutku heitä pitää ymmärtää, yhyy!"
Jos on niin heikko pitää mennä lääkäriin ja vaihtaa alaa
No niinhän tämä ap:n haukkuma opiskelija teki! Vaihtoi alaa. Eikä sekään teille kelpaa? Olemme fysiikaltamme erilaisia ja se mikä ei toiselle käy on toiselle ns pala kakkua. Jos opiskelun aikana huomaa, että veren näkemisestä pyörtyy tai korkealla huimaa, kannattaa vaihtaa alaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu kun itse palkkasin yhden tyypin niin se jaksoi päivän tehdä töitä ja lopetti. Kyllä minun firmassa kävellään paljon ja viedään tavaroita paikasta toiseen mutta ei se niin rankkaa ole normaalikuntoiselle.
Taidat työskennellä yksin.
Tuskin ilman syytä päätyi lopettamaan. Perusterveellä voi olla vaikka loiva skolioosimutka selkärangassa jolloin epätasainen kuormitus seisoessa voi väsyttää alaselän. Tällaisissa tapauksissa henkilö kuitenkin voi ilman ongelmia kävellä pitkiäkin matkoja. Ongelma tulee vain siinä staattisessa asennossa.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä keittiössä voi työskennellä välillä myös istuen korkealla jakkaralla. Aivan turhaan lopetti tuon vuoksi opinnot.
Ehkä hän vain tajusi, että kyseessä on paska ammatti ja tahtoi tulevaisuudessa jotain parempaa ja haastavampaa?
Ei oppilaitosten keittiöissä ole tuoleja oppilaille. Joku työturvallisuusjuttu kai.
Outo juttu. Eikö korkean jakkara saa välillä esin työtason alta, jos esim. tekee paljon vihannesten pilkkomista? Kyllä tuotakin alaa pitäisi kyetä kehittää ergonomialtaan paremmaksi. Kivikautista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi tietää, ovatko nämä "nykynuorisosta" urputtavat tehneet itse vuosikausia keittiötyötä vai onko vain mukava päästä haukkumaan muita.
En keittiötyötä, mutta hotellin respassa kyllä tulee seisottua koko työvuoro. Eikä muuta liikettä juuri ole. Sattuuhan se varsinkin alussa aivan älyttömän paljon, mutta ei se ole syy jäädä kotiin makaamaan.
Outoa, sillä ulkomailla hotellien respassa istutaan. Miksi ihmeessä ei voisi olla korkeita työtuoleja? Miksi suostutte moiseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä keittiössä voi työskennellä välillä myös istuen korkealla jakkaralla. Aivan turhaan lopetti tuon vuoksi opinnot.
Ehkä hän vain tajusi, että kyseessä on paska ammatti ja tahtoi tulevaisuudessa jotain parempaa ja haastavampaa?
Haastavampaa? Tuolle tyypille haastavampaa...
Älyllisesti haastavampaa.
Vierailija kirjoitti:
Käytännössä kokki seisoo koko työpäivän pl ruokatauko jos sen saa ehtii pitämään.
Ulkoisesta habituksesta päätellen suurin osa kokeista ehtii myös syödä runsaasti, vaikka seisomatyössä kaloreitakin kuluu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maatalousalan harjoittelija tuli työharjoitteluun. Hän ei osannut nostaa pään kokoista kiveä maasta ja heittää sitä kuormaajan kauhaan.
Vierailija kirjoitti:
Maatalousalan harjoittelija tuli työharjoitteluun. Hän ei osannut nostaa pään kokoista kiveä maasta ja heittää sitä kuormaajan kauhaan.
Ei osannut vai ei jaksanut? Jos ei osannut, niin oliko aivan täyspäinen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paikallaan seisominen on paljon rankempaa kuin kävely. Kaupassa töissä ollessa paikallaan seisten tehtävät jutut, esim. alelappujen liimaus, oli paljon tuskallisempaa kuin vaikka hyllytys, jossa sai kävellä. Tämän tietää kaikki jotka ovat tehneet fyysistä työtä.
Mä olin lukiokesinä kultasepänliikkeessä töissä. Siinä seistä nakutettiin täysin paikoillaan tiskin takana 9-5. Selkä oli aina tulessa. Olen jo 50+, mutta muistan sen edelleen. Mikään pieni jaloittelu lounasaikaan ei auta, kun selkä väsyy.
Mä olin lukioikäisenä suurkeittiöllä kesätöissä keittiöapulaisena. Kaksi viikkoa särki jalkoja töiden jälkeen 8-tunnin seisomatyön jäljiltä julmetusti, sitten tottui ja särky loppui. Istua ehti vai. lounaalla ja pikaisen kahvipaussin ajan. Ja siihen maailman aikaan eli 80-luvulla, ei oltu huonokuntoisia. Tottumiskysymys oli.
Huomasin jo nuorena, että minun lattajalkani eivät kestä tuntien seisomista eikä ns. museokävelyä, jossa kävellään muutama askel ja sitten taas seisotaan hetki. Normaalia kävelyä kestää useamman tunnin. Ei liene yllätys, että hakeuduin töihin joissa saa istua.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä keittiössä voi työskennellä välillä myös istuen korkealla jakkaralla. Aivan turhaan lopetti tuon vuoksi opinnot.
Ehkä hän vain tajusi, että kyseessä on paska ammatti ja tahtoi tulevaisuudessa jotain parempaa ja haastavampaa?
Ammatti ei ole paska. Sinä olet.
No se on ihan tapauksesta kiinni. Joillakin se keho vahvistuu vasta vuosien myötä.