Lue keskustelun säännöt.
Suurin miesten ongelma pariutumisessa
28.01.2026 |
on katkeruus naisia kohtaan. Toki voi olla muitakin syitä, mutta niin monet miehet on luita ja ytimiä myöden täynnä negatiivista energiaa, että ei mikään ihme että naiset pysyy kaukana.
Vaikka olisit kuinka hieno ihminen hienoine saavutuksineen ~ jos olet kykenemätön näkemään naisen ihmisenä eikä minään hyödykkeenä ~ voit vaan katsoa peiliin ja ulista.
Yksikään nainen ei ole sinulle mitään velkaa.
Kommentit (328)
Siis kai te ymmärrätte, että kourallinen mammapalstan trolleja ei millään tavalla edusta normaaleita miehiä - eikä naisia?
Ei tuolla oikeassa elämässä ole mitään suurempia ongelmia "pariutumisessa" miehillä sen enempää kuin naisillakaan. Eikä myöskään sitä katkeruutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Tapasin vaimoni 23-vuotiaana. Sitä ennen olin käynyt kahdesti treffeillä, jotka molemmat jäivät siihen yhteen kertaan molemmilla kerroilla edeltävänä vuonna, siis 22-vuotiaana. Koskaan en ollut ollut parisuhteessa. Jatkuvasta yrityksestä huolimatta."
Varmaan silloin tuo tuntui korkealta iältä mutta olithan oikeasti vielä tosi nuori. Itse olisin voinut kirjoittaa ihan samoin muuten mutta minä tapasin vaimoni vasta 25-vuotiaana. Ja sekin on nyt takaisinpäin katsoen oikeasti varsin nuori.
"Jos vuosia yrittää herrasmiesmäisesti tutustua naisiin, saaden lähinnä kylmää kohtelua ja välinpitämättömyyttä osakseen, samalla kun kaikenlaiset porsastelijat ja narsistisia piirteitä omaavat tutut harrastavat irto- ja parisuhteita, niin onko ihme jos ahdistuu, kyynistyy ja lopulta katkeroituu?"
Katkeroituu koska katsoo maailmaa siitä nuoren epätoivoisen miehen näkökulmasta. Jos olisi nähnyt että kymmenen vuoden päästä ne kivat tavalliset miehet ovat pääosin hyvissä toimivissa parisuhteissa rakentaen yhteistä elämää ja perustaen perheitä. Ja ne öykkärit edelleen niissä aina hajoavissa myrskyisissä parisuhteissa joista ei oikeasti kauheasti mitään iloa saa.
Vierailija kirjoitti:
Naiset tykkää yli kaiken selittää tällaisia valheita kun oikeasti se suurin miesten ongelma on vain naisten pinnallinen nirsous.
Naiset vaatii, että miehen pitäisi olla geenikomea statusrahamies.
Ensimmäisenä naiset tarkistaa miehen kasvot, pituuden ja sen jälkeen kysyvät heti koulutuksen ja työpaikan että tienaako mies tarpeeksi ja voiko miehen ammatilla kehuskella kavereille.
Se on ihan oma valinta, miehet, jos tykkäätte tuollaisista naisista. Suurin osa naisita ei ole tuollaisia. Jos ne naiset ei kiinnosta tai kìihota, niin se on sitten voi voi.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän miesten katkeroitumisen naisten suhteen, koska se oli kovin lähellä itselläkin.
Tapasin vaimoni 23-vuotiaana. Sitä ennen olin käynyt kahdesti treffeillä, jotka molemmat jäivät siihen yhteen kertaan molemmilla kerroilla edeltävänä vuonna, siis 22-vuotiaana.
Koskaan en ollut ollut parisuhteessa. Jatkuvasta yrityksestä huolimatta.
Jos vuosia yrittää herrasmiesmäisesti tutustua naisiin, saaden lähinnä kylmää kohtelua ja välinpitämättömyyttä osakseen, samalla kun kaikenlaiset porsastelijat ja narsistisia piirteitä omaavat tutut harrastavat irto- ja parisuhteita, niin onko ihme jos ahdistuu, kyynistyy ja lopulta katkeroituu?
Siinä helposti syntyy mielikuva ettei naisia oikeasti pätkääkään kiinnosta miten mies käyttäytyy, kunhan on komea ja sosiaalinen. Joista kumpaankin ominaisuuteen on hyvin vaikeaa parikymppisenä vaikuttaa itse
Entäpä jos alkaisitte yrittämään niitä oman tasoisia naisia? Jos jatkuvasti tulee pakit, niin silloin syy on se, että.kannattaa laskea sitä tasoa. Se tasoteria nimittäin pätee myös teihin, miehet!
Eihän liitot kestä kuin 7 vuotta eli tasan sen ajan kun nainen saa ne to do -listan lapset tehtyä.
Eihän miehen kannata elämäänsä mennä pilaamaan sen takia. Parempi elellä yksin kun kuitenkin tulee elämään yksin ja käyttää rahansa mihin haluaa. Vaikka käydä hu orilla kerran pari kuussa tai matkustella tai hankkia comfy talo ja mökki tai mitä vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän miesten katkeroitumisen naisten suhteen, koska se oli kovin lähellä itselläkin.
Tapasin vaimoni 23-vuotiaana. Sitä ennen olin käynyt kahdesti treffeillä, jotka molemmat jäivät siihen yhteen kertaan molemmilla kerroilla edeltävänä vuonna, siis 22-vuotiaana.
Koskaan en ollut ollut parisuhteessa. Jatkuvasta yrityksestä huolimatta.
Jos vuosia yrittää herrasmiesmäisesti tutustua naisiin, saaden lähinnä kylmää kohtelua ja välinpitämättömyyttä osakseen, samalla kun kaikenlaiset porsastelijat ja narsistisia piirteitä omaavat tutut harrastavat irto- ja parisuhteita, niin onko ihme jos ahdistuu, kyynistyy ja lopulta katkeroituu?
Siinä helposti syntyy mielikuva ettei naisia oikeasti pätkääkään kiinnosta miten mies käyttäytyy, kunhan on komea ja sosiaalinen. Joista kumpaankin ominaisuuteen on hyvin vaikeaa parikymppisenä vaikuttaa itse
Olin mieheni ensimmäinen parisuhde kun olimme molemmat n 30, hän muutaman vuoden minua vanhempi.
Sitä ennen minulla oli ollut pitkä seurustelusuhde, useita vuosia. Ja hänellä pari tosi lyhyttä tapailua joissa oli seksiä ja muutamat treffit ja hengailua jonkun viikon.
Ei hän ollut katkera. Suurin osa naisista ei kelvannut hänelle itselleen, eikä hän ole superkomea tai sosiaalinen (vaan itseasiassa autisti ja helposti "jäätyy" eli lakkaa puhumasta uusissa tilanteissa vaikka ei varsinaisesti jännitä) niin hän on pitänyt ihan itsestäänselvänä, että jos oikeasti todella kolahtaa vain joka kolmas vuosi niin mahikset on aika heikot että jollain niistä naisista tunteet kohdistuu häneen. Etenkin kun hänen naismakunsa on sporttinen, sosiaalinen, älykäs. Ei hän koskaan halunnut "tyytyä", eikä omaa minkäänlaista naisvihaa.
Minulla taas on ihan hirveitä kokemuksia miehistä lapsuudesta asti. Aikuisenakin on häiriköity ja ahdisteltu. En vihaa miehiä.
N35
"Se on ihan oma valinta, miehet, jos tykkäätte tuollaisista naisista. Suurin osa naisita ei ole tuollaisia. Jos ne naiset ei kiinnosta tai kìihota, niin se on sitten voi voi. "
Kyllä. Fakta jonka nämä valittavat miehet aina unohtavat on se että helpoiten pariutuvat juuri ne ihan tavalliset miehet jotka kykenevät aidosti kiinnostumaan ihan tavallisista naisista ja ihastumaan ihan tavallisiin naisiin.
Ja nimenomaan niin että eivät koe "tyytyvänsä" mihinkään vaan rakastuvat ja haluavat olla juuri sen naisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eihän liitot kestä kuin 7 vuotta eli tasan sen ajan kun nainen saa ne to do -listan lapset tehtyä.
Eihän miehen kannata elämäänsä mennä pilaamaan sen takia. Parempi elellä yksin kun kuitenkin tulee elämään yksin ja käyttää rahansa mihin haluaa. Vaikka käydä hu orilla kerran pari kuussa tai matkustella tai hankkia comfy talo ja mökki tai mitä vaan.
Juuri sinun kaltaisten paskojen miesten liitot eivät taidakaan kestää 7 vuotta kauempaa. Valitettavan harvassa ovat ne hyvät miehet, jotka eivät käytä naisia hyväkseen. Heidän liittonsa kyllä sitten kestävätkin.
T. Naimisissa 30 vuotta
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut saman, että miehet pitävät naista objektina. He kuvittelevat, että meidän elämäntehtävä on näyttää hyvältä, olla heidän tarpeita varten seksuaalisesti. Mahdollistaa juominen, vastuuttomuus lasten ja kodinhoidosta.
En halua suhdetta enää koskaan, jos ei tervettä miestä löydy.
Miksi kukaan terve mies ottaisi katkeran ja mielenterveysongelmaisen naisen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naiset tykkää yli kaiken selittää tällaisia valheita kun oikeasti se suurin miesten ongelma on vain naisten pinnallinen nirsous.
Naiset vaatii, että miehen pitäisi olla geenikomea statusrahamies.
Ensimmäisenä naiset tarkistaa miehen kasvot, pituuden ja sen jälkeen kysyvät heti koulutuksen ja työpaikan että tienaako mies tarpeeksi ja voiko miehen ammatilla kehuskella kavereille.
Tai ehkä vaan haluavat tietää, pystytkö elättämään perheen...
""Jos vuosia yrittää herrasmiesmäisesti tutustua naisiin, saaden lähinnä kylmää kohtelua ja välinpitämättömyyttä osakseen, samalla kun kaikenlaiset porsastelijat ja narsistisia piirteitä omaavat tutut harrastavat irto- ja parisuhteita, niin onko ihme jos ahdistuu, kyynistyy ja lopulta katkeroituu?"
Se mitä "kiltit miehet eivät näissä tajua on se miten se porsastelija tekee viisikymmentä aloitetta samassa ajassa kun se kiltti mies vielä miettii että tekisikö sen ensimmäisen. Pariutuminen on aika lailla numeropeliä. Koska vain tietty aika pieni prosentti ihmisistä kiinnostuu sinusta, tarvitsee ihan matemaattisen todennäköisyyden perusteella aika monta kohtaamista ennen kuin se sopiva tulee kohdalle.
Voin itse sanoa että on jo melkoinen ihme että itse olen onnellisesti pariutunut tekemällä elämässäni ehkä viisi aloitetta. Sen luvun pitäisi ennemminkin olla 50 jotta se olisi todennäköistä. Se että olisin katkeroitunut kun kukaan viidestä naisesta ei olisi minusta lämmennyt olisi kyllä aika absurdia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Tapasin vaimoni 23-vuotiaana. Sitä ennen olin käynyt kahdesti treffeillä, jotka molemmat jäivät siihen yhteen kertaan molemmilla kerroilla edeltävänä vuonna, siis 22-vuotiaana. Koskaan en ollut ollut parisuhteessa. Jatkuvasta yrityksestä huolimatta."
Varmaan silloin tuo tuntui korkealta iältä mutta olithan oikeasti vielä tosi nuori. Itse olisin voinut kirjoittaa ihan samoin muuten mutta minä tapasin vaimoni vasta 25-vuotiaana. Ja sekin on nyt takaisinpäin katsoen oikeasti varsin nuori.
"Jos vuosia yrittää herrasmiesmäisesti tutustua naisiin, saaden lähinnä kylmää kohtelua ja välinpitämättömyyttä osakseen, samalla kun kaikenlaiset porsastelijat ja narsistisia piirteitä omaavat tutut harrastavat irto- ja parisuhteita, niin onko ihme jos ahdistuu, kyynistyy ja lopulta katkeroituu?"
Katkeroituu koska katsoo maailmaa siitä nuoren epätoivoisen miehen näkökulmasta. Jos olisi nähnyt että kymmene
Näinhän se tietysti on ja kyllä sen vanhemmiten ymmärtää.
On se silti ikävää ettei koskaan nuorempana edes päässyt tapailemaan ketään
Nuoruuden yksinäisyys jättää elinikäiset arvet, eikä se että ymmärtää asioiden menneen kuitenkin lopulta hyvin niitä paranna.
Minulle olisi kyllä aikoinaan monestikin kelvannut ihan kuka tahansa.
Toki sekin voi olla se ongelma, mutta minkäs teet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehille suurin etu parisuhdemarkkinoilla on lapsuudenkoti, jossa isä rakastaa äitä ja näyttää sen. Suomessa lapset kasvaa henkisesti kylmissä kodeissa ja se näkyy aikuisena. Miehillä pahinta on jos on äiti liikaa paaponut, koska silloin mies odottaa rakkaus = toinen paapoo minua, itse ei tarvitse tehdä mitään (eikä edes tajua että mitä voisi tehdä). Miehillä se johtaa aggressiivisuutteen ja oikeutuksen tunteeseen, mikä johtaa vielä pahempaan yksinäisyyskierteeseen.
Kylmien kotien naiset taas turruuttaa läheisyyden kaipuun, ja pyrkivät hyvään elämään yksin. Sama haava molemmilla, mutta näkyy eri tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut saman, että miehet pitävät naista objektina. He kuvittelevat, että meidän elämäntehtävä on näyttää hyvältä, olla heidän tarpeita varten seksuaalisesti. Mahdollistaa juominen, vastuuttomuus lasten ja kodinhoidosta.
En halua suhdetta enää koskaan, jos ei tervettä miestä löydy.
Miksi kukaan terve mies ottaisi katkeran ja mielenterveysongelmaisen naisen?
Ja miksi kukaan terve nainen ottaisi katkeran ja mielenterveysongelmaisen miehen?
Eri jolle vastasit.
"On se silti ikävää ettei koskaan nuorempana edes päässyt tapailemaan ketään "
En minäkään mutta olen tajunnut myöhemmin että se oli 95% kiinni vain minusta. En ollut mukana siellä missä tapahtui vaan istuin ihan liikaa kotona, olin ujo ja estynyt enkä tajunnut miten aloitteita olisi pitänyt tehdä, hukkasin kuukausia tai vuosia haikailemalla joidenkin naisten perään vaikka en oikeasti koskaan tehnyt asialle mitään enkä edes tajunnut selviä vihjeitä että joku olisi ollut minusta kiinnostunut koska en uskonut että kukaan voisi olla.
Vasta kun sitten lopulta ihmeen kautta tapasin nykyisen puolisoni niin tajusin että olen itse asiassa ihan ok mies, minusta voi olla joku kiinnostunut ja että ne parisuhteet syntyvät vain olemalla itse aktiivinen ja avoimen aloitteellinen.
Vierailija kirjoitti:
Naiset tykkää yli kaiken selittää tällaisia valheita kun oikeasti se suurin miesten ongelma on vain naisten pinnallinen nirsous.
Naiset vaatii, että miehen pitäisi olla geenikomea statusrahamies.
Ensimmäisenä naiset tarkistaa miehen kasvot, pituuden ja sen jälkeen kysyvät heti koulutuksen ja työpaikan että tienaako mies tarpeeksi ja voiko miehen ammatilla kehuskella kavereille.
Entä jos itse on vastaavanlainen nainen, niin eikö saa vaatia samantasoista miestä?
Vierailija kirjoitti:
Naiset tykkää yli kaiken selittää tällaisia valheita kun oikeasti se suurin miesten ongelma on vain naisten pinnallinen nirsous.
Naiset vaatii, että miehen pitäisi olla geenikomea statusrahamies.
Ensimmäisenä naiset tarkistaa miehen kasvot, pituuden ja sen jälkeen kysyvät heti koulutuksen ja työpaikan että tienaako mies tarpeeksi ja voiko miehen ammatilla kehuskella kavereille.
Oivoi, olet aivopessyt itsesi tietyn nettiporukan pilleriteorioilla. Saattaisit pudota nahkealta tuoliltasi jos näkisit minut ja miesystäväni. Ja ei, en kiinnostunut hänestä materian vuoksi, vaan sen tärkeämmän -persoonallisuuden vuoksi. Se vetosi minuun.
Mutta voithan sinä jatkaa itsellesi valehtelua ja katkeroitua, ei se meidän elämään vaikuta.
Vierailija kirjoitti:
Pilluahan saa kuka tahansa mies muutamalla kympillä, joten eipä sillä hirveästi pysty miehiä kiristämään. Mitä teillä on muuta tuoda suhteeseen kuin vittumainen luonne ja jatkuva kitinä ja valitus."
Sinulle ei selkeästi yhtään mitään. Joten pysy suosiolla kaukana.
"Melkein jokainen mies näkee asian, ainakin osittain niin, että naisesta (riesasta) tulee olla jotain hyötyä"
En tiedä missä ihmeen piireissä oikein liikut mutta minä en ainakaan tunnista tuollaista lainkaan. En tiedä oikein yhtään miestä joka pitäisi naistaan riesana. Yleensä tuntuvat kyllä tykkäävän niistä ja viettävät paljon aikaa yhdessä. En sitten tiedä onko tuo joku maaseudun tai pikkupaikkakuntien asenne että naiset ovat niitä "emäntiä" joilla on ihan omat jutut ja miehet sitten hengailevat keskenään autoja rassaillen.