Lue keskustelun säännöt.
Lapseni ei kelpaa päiväkotiin eikä kouluun, päiväkodin lastenhoitajien ja opettajien mielestä
26.01.2026 |
Saan jatkuvasti kuulla päiväkodin (ja nyt esikoulun) opettajilta ja lastehoitajilta miten suuri rasite lapseni heille on. Lapseni ei kiusaa ketään eikä häiritse muita lapsia millään tavalla ja muut lapset pitävät hänestä. Mutta aikuisille hän on näköjään vain yksi iso rasite ja haitta, koska hän tarvitsee paljon aikuisen apua monessa asiassa ja kaipaa aikuisten seuraa. Hän on nepsy (autisti). Minkä minä sille voin, että hän on nepsy ja siksi tarvitsee normaalia enemmän aikuisten tukea ja auttamista? Minkä minä sille voin, että hän haluaa aikuisten seuraa ja viihtyy mieluummin aikuisten (lastenhoitajien ym.) kanssa kuin muiden lasten kanssa leikkimässä. Nyt saan sitten kuulla miten lapseni on kyllä koulukypsä ja tietenkin kouluun menossa syksyllä, mutta että kuulemma hänet pitää ennen sitä muuttaa ihan erilaiseksi ettei hän rasita sitten opettajia koulussa. Hän ei kuulemma saisi enää syksyllä koulun alkaessa tarvita aikuisten tukea (juuri yhtään) eikä saisi haluta viettää aikuisten kanssa aikaa vaan lasten. Mitään avustajaa hänelle ei tulla myöntämään, selvitin. Toimintaterapia ym. on, mutta ei ne häntä ei-nepsyksi muuta. Onko muilla kokemuksia siitä, että päiväkoti ja koulu sanoo suoraan, että lapsesi on rasite ja haitta? Ja tekee selväksi, että lapsi ei kelpaa sinne sellaisena kuin on?
Kommentit (245)
Vierailija kirjoitti:
Ihan hirveitä kirjoituksia täällä!
Minä olen 48v autistinen nainen joka sai diagnoosin vasta pari vuotta sitten.
Koko elämä on ollut yhtä h lvettiä.
Koko ajan pelottaa, sosiaaliset tilanteet kauhistuttaa, muutokset saa romahtamaan.
Nuorena minua yritettiin sosiaalitoimen avulla sopeuttaa väkisin yhteiskuntaan. Päädyin mielisairaalaan.
Työelämää takana pari vuotta. Työkyvyttömyys eläkkeellä nyt 14v.
Jos olisi tuettu, ymmärretty voimavarat, olisin työelämässä.
Että haukkukaa vain. Saadaan lisää työkyvyttömiä ihmisiä tähän maahan
Mutta jatkakaa ihmeessä jos haluatte lisää kaltaisiani elätettäviä.
Autismi periytyy melkein 100 prosenttisesti vaikka vain toinen vanhemmista virheellistä geeniä kantaisi.
Tästä tulee siis jonain päivänä uusi normaali
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin samaistua.
Meidän nyt jo aikuinen insinööri on lievästi autistinen ja kävi pienluokassa alkuun, myöhemmin erityisen opetuksen päätös purettiin ja aloite tuli opettajilta.
Mutta tuo pukeminen. Kun olin saanut opetettua pukemaan itse, kaikki meni hyvin kunnes tuli sukulaisia käymään. En kiitehtinytvvaan annoin pukea rauhassa. Sukulainen meni apuun luuli auttavansa kun puki. Ei auttanut. Jouduimme kotona aloittamaan taas alusta.
Mutta hönestäbtuli fiksu aikuinen. Tämän aloituksesän kommentoijista aika iso osa on tyhmempää ja ikäviä ihmisiä. Noita ei kukaan mene katsomaan kun heistä tulee ilkeitä vanhuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulussa kenelläkään aikuisella ei ole aikaa viihdyttää lastasi. Valitettavasti. Luokassa on 25 oppilasta kohti ope ja hyvällä tuurilla välillä avustaja. Jos lapsellasi ei ole leikkitaitoja, jää hän helposti yksin. Koulu on mitoitettu ryhmätoimintaan. Jos lapsesi ei selviä yhtenä ryhmän jäsenenä, hän tarvitsee pienryhmäpaikan tai henkilökohtaisen avustajan.
En minä voi hänelle pienryhmäpaikkaa tai avustajaa hankkia. Hänellä on aiemmin tehtynä erityisen tuen päätös, siis päiväkotia varten, nyt sen tiedä miten se aiotaan sitten päivittää koulua varten. Mutta jo päiväkodissa ja siis eskarissa sanottiin, että tämä erityisen tuen päätös ei käytännössä vaikuta mihinkään minun lapsen kohdalla, mitään avustajaa tms. ei voi saada koska kunta on päättänyt niin, että tällaisiin ei ole resursseja. Ap
Erityisen tuen päätöstä ei ihan helposti saa. Sehän on korkein tuen aste yleisen ja tehostetun tuen jälkeen. Kyllä lapsesi tulee saamaan tukea myös kouluun tuolla historialla.
"Kai lääkärilläkin joku pomo on? En suostu uskomaan että ihan kenet vaan voi diagnosoida, kun diagnoosista kuitenkin koituu usein merkittävät kustannukset veronmaksajille."
Mitä ihmettä nyt taas? Mistä sä puhut? Ei kukaan muu ikinä kuin lääkärit aseta lääketieteellisiä diagnooseja. Ei autismia kellä tahansa diagnosoida, vaan autisteilla.
Meinaatko, että syöpädiagnoosinkin asettamiseen lääkärin pitäis pyytää lupa pomolta, kun siitä tulee usein kustannuksia veronmaksajille.
Ja miten sä luulet, että se diagnoosi aiheuttais niitä kustannuksia, eikä se itse autismi?
Tää oli käsittämättömimpiä viestejä mitä oon vähään aikaan lukenut.
"Vaan jos olisi autismi diagnoosi niin ei olisi menossa normisti kouluun ja esikoulussa todettu koulukypsäksi. Erityisluokalle olisi menossa ja apua saisi ja avustajankin tarvittaessa. ei saa kun ei ole tarvetta eikä sitä diagnoosia. taitaa äiti vaan olla päättänyt itse diagnoosin. hänelle on annettu ohjeet rohkaista lasta omatoimiseksi ja leikkimään muiden lasten kanssa. Ilmeisesti kyseessä normi lapsi jonka äiti haluaa pitää vauvana"
Höpsis. Sinä nyt et näköjään tiedä asiasta mitään, ja silti pitää päästä kommentoimaan.
Ihan normaalisti normaaliin kouluun autistit yleensä joutuu, jos ei ole kehitysvammaa. Eikä tosiaan autismin kirjon perusteella minnekään erityisluokalle pääse tai saa avustajaa noin vain.
Lisäksi ap ihan kertoi lapsensa hoitotahoista ja virallisesta diagnoosista.
Vaikutat ilkeältä ja pahantahtoiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En nyt ota tuohon ap:n kysymykseen kantaa, mutta noin ylipäätään ihmettelen, että miten ihmeessä Suomessa on niin paljon erilaisilla neurokirjon diagnooseille lapsia? Annetaanko meillä diagnoosi liian helposti? Sotketaanko neurokirjot ja jotkin psykiatriset diagnoosit keskenään? Vai mikä ihme tämä oikein on? Tuntuu, että kohta on puolet ikäluokista neurokirjolaisia. En ymmärrä.
No kun et ymmärrä, niin minä kerron: Aikaisemmin ei ole osattu diagnosoida näitä asioita, kun tietämystä ei ole ollut. Aivan samalla tavalla niitä autisteja on ollut, mutta ovat vaan saaneet kärsiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka päättää kenellä on oikeus autismidiagnoosiin ja kenellä ei? Kysehän on oireyhtymästä, eli rajatapaukset ovat vähintäänkin tulkinnanvaraisia.
Lääkäri.
Kai lääkärilläkin joku pomo on? En suostu uskomaan että ihan kenet vaan voi diagnosoida, kun diagnoosista kuitenkin koituu usein merkittävät kustannukset veronmaksajille.
Siis pitäiskö lääketieteellisten diagnoosien perustua sun mielestä johonkin kustannusarvioon, eikä potilaan todelliseen tilaan?
Ja miten se diagnosoimaton autisti tulis diagnosoitua kalliimmaks, ihan samat oireethan sillä olis joka tapauksessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Kai lääkärilläkin joku pomo on? En suostu uskomaan että ihan kenet vaan voi diagnosoida, kun diagnoosista kuitenkin koituu usein merkittävät kustannukset veronmaksajille."
Mitä ihmettä nyt taas? Mistä sä puhut? Ei kukaan muu ikinä kuin lääkärit aseta lääketieteellisiä diagnooseja. Ei autismia kellä tahansa diagnosoida, vaan autisteilla.
Meinaatko, että syöpädiagnoosinkin asettamiseen lääkärin pitäis pyytää lupa pomolta, kun siitä tulee usein kustannuksia veronmaksajille.
Ja miten sä luulet, että se diagnoosi aiheuttais niitä kustannuksia, eikä se itse autismi?
Tää oli käsittämättömimpiä viestejä mitä oon vähään aikaan lukenut.
Kai sille autismille joku tarkka määritelmä on? Jos ei ole, niin lause "autismia diagnosoidaan autisteilla" menettää merkityksensä.
Niin ja diagnoosista tulee monenlaisia hoito- ja tukitoimikuluja. Jos diagnoosia taas ei myönnetä niin kyseiset kulut eivät toteudu.
Isäni on autisti. Itse en ole, mutta jotain lieviä piirteitä minulla ehkä on. Lapsillani on myös lieviä piirteitä, mutta vain yhdellä sektorilla.
Isäni on todella rasittava ihminen. Hänellä on todella surkeat sosiaaliset taidot. On kuitenkin perustanut perheen aikoinaan ja tehnyt täyden työuran. On hänessä hyviäkin piirteitä. On älykäs, ylitunnollinen, äärirehellinen. Mutta kun hänen kanssaan on pakko olla tekemisissä, hän on hirveä taakka. Samaa kuin ap:n lapsessa: Ei osaa jättää toisia rauhaan, eikä usko, kun hänelle sanotaan esim. että tänään en halua keskustella kanssasi x-asiasta. Ei anna periksi ollenkaan, missään, vaan saa raivokohtauksia, jos maailma ei pyöri hänen tavallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En nyt ota tuohon ap:n kysymykseen kantaa, mutta noin ylipäätään ihmettelen, että miten ihmeessä Suomessa on niin paljon erilaisilla neurokirjon diagnooseille lapsia? Annetaanko meillä diagnoosi liian helposti? Sotketaanko neurokirjot ja jotkin psykiatriset diagnoosit keskenään? Vai mikä ihme tämä oikein on? Tuntuu, että kohta on puolet ikäluokista neurokirjolaisia. En ymmärrä.
No näitä autismin kirjon diagnooseja on noin yhdellä prosentilla, ja tää on vielä erittäin alidiagnosoitua tytöillä ja naisilla. Eli ei aseteta liian helposti diagnooseja, vaan päinvastoin.
ADHD-diagnooseja on toki enemmän, ja niitä ehkä pojille joillain alueilla asetetaan liian heppoisesti. Tytöillä tääkin on alidiagnosoitua.
Eikä Suomen luvut juuri poikkea muista länsimaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kai lääkärilläkin joku pomo on? En suostu uskomaan että ihan kenet vaan voi diagnosoida, kun diagnoosista kuitenkin koituu usein merkittävät kustannukset veronmaksajille."
Mitä ihmettä nyt taas? Mistä sä puhut? Ei kukaan muu ikinä kuin lääkärit aseta lääketieteellisiä diagnooseja. Ei autismia kellä tahansa diagnosoida, vaan autisteilla.
Meinaatko, että syöpädiagnoosinkin asettamiseen lääkärin pitäis pyytää lupa pomolta, kun siitä tulee usein kustannuksia veronmaksajille.
Ja miten sä luulet, että se diagnoosi aiheuttais niitä kustannuksia, eikä se itse autismi?
Tää oli käsittämättömimpiä viestejä mitä oon vähään aikaan lukenut.
Kai sille autismille joku tarkka määritelmä on? Jos ei ole, niin lause "autismia diagnosoidaan autisteilla" men
No tietenkin on diagnostiset kriteerit, niin kuin kaikille muillekin asioille.
Ei diagnoosista tule hoito- ja tukitoimikuluja, vaan niistä oireista ja niiden hoidosta. Ja ne oireet ei ole siitä diagnoosista riippuvaisia. Itse autisminkirjon diagnoosilla ei tule yhtään mitään hoitoa ja tukea automaattisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuki ja tuki...ok, pienryhmän lapsesi tarvitsisi ja aikuisen, mutta mikään lääkäri tai terapeutti ei paranna arjen tilanteiden tulkintaa siellä päiväkodissa.
Kysyn nyt samoja kysymyksiä; joita avustajakin kysyisi:
Onko ap sun lapsesi eritellyt, miksei tykkää olla muiden seurassa? Usein siinä on lapsella ajatusvääristymiä, pieleen meneviä tulkintoja sosiaalisista tilanteista.
Onko hänellä ollut koskaan edes lyhyttä aikaa kaveria? Eli onnistuisiko että hänelle laitettaisiin viereen joku kiva tukilapsi (joo tiedän että ei ketään voi koko ajaksi siihen laittaa, koska nepsy on kuormittava) että saisi positiivisia kokemuksia muista lapsista?
Jos diagnoosin kriteereitä joskus päätetään kiristää niin se tarkoittaa sitä, että moni sellainen joka on nykyisin autisti onkin jatkossa aivan tavallinen ihminen. Koko heidän identiteettinsä sortuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa hyvin erikoiselta, jos päiväkodissa ammattilaiset eivät tosiaan ole osanneet pohtia yhdessä vanhempien/vanhemman kanssa lapsen sosiaalisten taitojen tukemista. Siis että sanoisivat todella noin, että lapsi rasittaa heitä jne. eivätkä miettisi erilaisia keinoja vahvistaa lapsen kykyä liittyä ikätovereihin. Erityisesti, jos kyse on vieläpä hyvin lievästä autismista.
Meillä on autismin piirteitä omaava nepsy-lapsi eskarissa. Mitään tarkkaa diagnoosia emme ole vielä saaneet vaan tutkimukset jatkuvat vielä.
Vaikka viskarissa ei vielä ollut erityisen tuen päätöstä, jo silloin mietittiin todella paljon keinoja tukea lasta. Hänellä ei ollut vielä taitoja odottaa vuoroa, sietää pettymystä jne. tai ottaa aina ikätasoisesti kontaktia muihin. Välillä saattoi kuormittuneena kirkua ja lyödäkin muita.
Hän vaati ja tarvitsi aikuisilta paljon resursseja, mutta koskaan meille vanhemmille ei luotu tunnetta " teidän lapsenne on liikaa." Päinvastoin, päiväkodin tuella on ollut ratkaisevaa vaikutusta siihen, että lapsi on kehittynyt sosiaalisissa taidoissa valtavasti, hän on tykätty kaveri, ihana ja empaattinen lapsi. Meillä on kouluun edessä mitä todennäköisimmin pienluokkapaikka oppimisvaikeuksien takia. Mielestämme se on äärimmäisen hyvä asia monellakin tavalla, mutta myös siksi, että kun lapsi saa tukea riittävästi hänellä ei mene kaikki voimavarat selviytymiseen ja silloin tilaa ja voimia jää muulle. Se lapsen ihana persoona pääsee esille. Kuulostaa siltä, että vaikka kyseessä on "lievä autismi" lapsenne tarvitsisi tukitoimia sen miettimiseksi, miten hänen sosiaalista koulukypsyyttä voitaisiin tukea.
On aidosti todella huolestuttavaa, jos päiväkodissa tätä ei mietitä laisinkaan. Miten tästä on teidän kanssa puhuttu esim. vasukeskusteluissa? Millaisin konkreettisin toimin kaverisuhteita tuetaan? Ja jos lapsi kerran vie niin paljon aikuisten resursseja niin miksei hän olisi oikeutettu esim. ryhmämuotoiseen avustajaan? Vaatikaaa vielä uutta arviota vaikka.
Vierailija kirjoitti:
Jos diagnoosin kriteereitä joskus päätetään kiristää niin se tarkoittaa sitä, että moni sellainen joka on nykyisin autisti onkin jatkossa aivan tavallinen ihminen. Koko heidän identiteettinsä sortuu.
Ei kenenkään autismi siitä mihinkään katoaisi. Diagnoosikriteerit on vaan kömpelö yritys tunnistaa autismia ulospäin näkyvien piirteiden ja oireiden perusteella. Diagnoosikriteerit ei ole luoneet autismia, vaan autismi on luonut diagnoosikriteerit.
Johonkin kouluun kyllä kelpaa, kaikille lapsille on paikka siellä. Ap taitaa haikailla jotain erikoiskoulua johon pitää pyrkiä eikä pääse
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos diagnoosin kriteereitä joskus päätetään kiristää niin se tarkoittaa sitä, että moni sellainen joka on nykyisin autisti onkin jatkossa aivan tavallinen ihminen. Koko heidän identiteettinsä sortuu.
Ei kenenkään autismi siitä mihinkään katoaisi. Diagnoosikriteerit on vaan kömpelö yritys tunnistaa autismia ulospäin näkyvien piirteiden ja oireiden perusteella. Diagnoosikriteerit ei ole luoneet autismia, vaan autismi on luonut diagnoosikriteerit.
Eli jokainen joka kokee olevansa autisti (tai muu nepsy) on sellainen, oli diagnoosia tai ei?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos diagnoosin kriteereitä joskus päätetään kiristää niin se tarkoittaa sitä, että moni sellainen joka on nykyisin autisti onkin jatkossa aivan tavallinen ihminen. Koko heidän identiteettinsä sortuu.
Ei kenenkään autismi siitä mihinkään katoaisi. Diagnoosikriteerit on vaan kömpelö yritys tunnistaa autismia ulospäin näkyvien piirteiden ja oireiden perusteella. Diagnoosikriteerit ei ole luoneet autismia, vaan autismi on luonut diagnoosikriteerit.
Eli jokainen joka kokee olevansa autisti (tai muu nepsy) on sellainen, oli diagnoosia tai ei?
Ei, mutta jokainen joka on autisti, on sitä, oli diagnoosia tai ei, ja koki itsensä autistiksi tai ei. Ihan varmasti tulevaisuudessa tämä pystytään diagnosoimaan varmaksi jollain testillä, eikä tarvitse enää näin hankalaa diagnosointimenetelmää kuin tällä hetkellä. Tällä hetkellä luotettavin on ihmisen oma arvio, sitten kun ihnisellä on riittävästi tietoa asiasta.
Meillä oli sama tilanne. Korjaantui kun lapsi joi maalia ja tuli kehitysvammaiseksi
Oireyhtymä on kokoelma oireita jotka yhdessä muodostavat sairauden tai kehityshäiriön. Yksi oire ei vielä riitä diagnoosiin vaan oireita tarvitaan useita. Se, että kuinka paljon oireita tarvitaan lienee joku jossain päättänyt.
Oletettavasti yksi oire liian vähän on yhtä kuin ei oikeutta diagnoosiin ja yksi oire enemmän taas on myöntöperuste diagnoosille. Tai sitten kyse on jonkinlaisesta kokonaisarvioinnista missä myös oireiden voimakkuutta myös käytetään pisteytyksessä.