Lue keskustelun säännöt.
Kuinka ehtiä olemaan läsnä lapsille?
Meillä arki kolmen päiväkoti-ikäisen lapsen kanssa menee aina samaa rataa: Mies vie lapset aamulla päiväkotiin ja illalla minä pääsen hakemaan heitä n. klo 15:45, kun olen tehnyt täyden työpäivän.
Päiväkoti on alle kilometrin päässä, mutta kolmen lapsen hakureissu eri päiväkotiryhmistä ja lumessa taapertaen, päikkyreppuja ja suksia (päikyssä hiihtoa) kantaen sekä pienimmäistä pulkassa vetäen, kestää valehtelematta yli tunnin. Kotona olemme vähän ennen klo 17 ja siinä sitten revimme lumiset ulkovaatteet aivan liian pienen eteisemme lattialle. Samassa nuorimmainen kertoo, että pissa ehti jo tulla ja keskimmäinen kiljuu, että miksi en jo auta senkin kakkapää, typerä äiti. Laitan äkkiä uunin lämpenemään (lämmitetään jotain nopeaa, kuten valmiskalapullia) ja vien nuorimmaisen pesulle. Autan keskimmäinen ulos talvivaatteista ja kuivaan nuorimman.
Pesukone pitää laittaa vielä äkkiä päälle, että saan pissaan menneen talvihaalarin pestyä. Sitten pääsen ruoanlaittoon, mutta ensimmäinen lasten välinen riita keskeyttääkin jo pikaisen kasvisten pilkkomisen. Katan äkkiä pöydän, lämmitän eilistä pastaa ja otan kalapullat uunista. Ruokaa pääsemme syömään vasta 17:20.
Ruoka äkkiä napaan, sitten pöydän siivous ja tadaa! Kello on jo 18. Isä tulee töistä kotiin, kun on saanut tehtyä täyden päivän ja haettua seuraavana päivänä päikkyyn tarvittavat eväät (kerrottiin vasta eilen toki). Työmatkoihin kun täällä pk-seudulla menee vähintään meillä se 45 min, vaikka asummekin aika järkevällä sijainnilla.
Lapset leikkii hetken, mitä leikkii. Mies syö, minä vien roskat ja viikkaamme äkkiä pyykit. Tiskikone päälle ja haalari kuivausrumpuun. Äkkiä iltapalaa lapsille ja iltatoimille. Lyhyt lukuhetki, jos ehtii ennen nukkumaanmenoa ja sitten sitä pääseekin siihen nukutusrumbaan, mistä voisin tehdä toisen aloituksen.
Seuraavan aamun valmistelut, kun lapset vihdoin nukahtaa ja äkkiä nukkumaan, jotta on sitten ah, niin reipas taas uuteen päivään!
Mutta kysymys siis: missä välissä ehtisimme olla läsnä lapsillemme?
Kommentit (292)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
50 prosentin työaika toiselle teistä tai molemmille 75
Tämä olisi paras ratkaisu, mutta harvassa on paikat, joissa suostutaan vähentämään tunteja. Ja sitten ne paikat, jotka jo lähtökohtaisesti on osa-aikaisia, esim kaupan kassat, niissä työvuorot on sitä iltavuoroa, joten lasten kanssa ei olisi aikaa sitä vähääkään.
Lain mukaan alle 8-vuotiaan vanhemmilla on oikeus lyhennettyyn työaikaan, joko 4 päivää viikossa tai 6 tuntia päivässä. Tutkimusten mukaan 6 tunnin työpäivä tuo enemmän helpotusta arkeen.
Eikös se koske vain alle 3-vuotiaita taikka 1.-2.luokkalaisia?
Jos on kolme päiväkoti-ikäistä lasta, niin aika tava
No juu, mutta tuo väittämä "lain mukaan alle 8-vuotiaan vanhemmalla on oikeus lyhennettyyn työaikaan" ei pidä paikkansa, koska se ei koske esimerkiksi yksilapsisiä perheitä tai lapsiperheitä, joissa ei ole yhtään alle 3-vuotiasta taikka 1.-2.luokkalaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Provo. Ei kukaan laita toppahaalaria kuivausrumpuun. Ominaisuudet menee pilalle.
Yllättävän moni pesee pyykit muutenkin aivan väärin ja kuivausrumpuun tungetaan kaikki vaatteet.
Kuorelliset toppahaalarit kuuluu kuivattaa heti kuivausrummussa pesun jälkeen, jottei niiden vettä hylkivä pinta kärsi.
Olet läsnä jatkuvasti kun olet heidän kanssaan jos vaan haluat olla läsnä. Mitä läsnäoloa oikein tarkoitat, ensinnäkin kannattaa miettiä oletko läsnä siinä mitä juuri nyt teet lasten kanssa vaikka se olisi pelkästään vaatteiden pukemista, sitä läsnäoloa kannattaa harjoitella muutoin et ole missään oikeasti läsnä vaan ajattelet aina jotain muuta samalla kun teet kuin automaatti. Itseäni harmittaa kun en aina ehtinyt olemaan läsnä tai edes paikalla ajoissa, tein töitä myöhään, olin välillä myöhässä kun piti viedä lapsia harrastuksiin, koska jouduin keskittymään töihini.
Vierailija kirjoitti:
Äiti raahaa rinkkaa ja samalla syödään ruokatermoksesta päivällinen, minkä äiti tehnyt työpaikalla? Hankkikaa auto.
Mikäs marttyyri siellä huutelee? Jaksatko edes nostaa oman taaperoikäisen lapsesi syliin? Vai oletko lapseton incel, joka larppaa perheenisää? :D
Ei se rinkka paina paljon. Siellä on sisällä vain lasten päiväkotireput ja kotimatkalle jotain eväitä (välipalapatukka, trippimehut). Tavarat ovat yhteispainoltaan kevyitä, mutta tilaavieviä. Itsekin ottaisin rinkan, jos minun pitäisi hakea kolme lasta päiväkodista ja jokaisella lapsella on oma reppu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kun tämä, että minusta tuntuu, että koko ajan on oikeasti kiire! Kiire töihin, kiire päiväkotiin, kiire kotiin laittamaan ruokaa ja tekemään kotityöt JOTTA ehtisi edes hetken leikkiä lasten kanssa. Ap.
Ymmärrän hyvin sinua, kärsin samasta asiasta. Olen joutunut miettimään mitä kivaa itse tekisin edes 10min päivässä jotta se kiireyden tunne (joka tulee velvollisuuksista) hellittäisi. Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan oma valinta, että nainen hankkii kolme lasta pienellä ikäerolla. Meillä ei noin tehty. Ensimmäisen ja toisen lapsen välissä oli 5 vuotta. Kolmatta lasta ei hankittu.
Koulukaverilla oli sisarus joka oli 14 vuotta nuorempi kuin hän itse. Äiti oli fiksu kun teki lapset pitkällä ikäerolla. Teinityttö saa opetella vauvan (pikkusisarus) hoitamista. Siinä samalla tulee selväksi, että vahinkoraskaus ja teiniäitiys ovat oma valinta. Käydä kondomia, niin etten joudu hoitamaan KAHTA VAUVAA kotona. Äitisi vauvaa ja omaa vahinkolastasi. :D
Vierailija kirjoitti:
Ihan oma valinta, että nainen hankkii kolme lasta pienellä ikäerolla. Meillä ei noin tehty. Ensimmäisen ja toisen lapsen välissä oli 5 vuotta. Kolmatta lasta ei hankittu.
Koulukaverilla oli sisarus joka oli 14 vuotta nuorempi kuin hän itse. Äiti oli fiksu kun teki lapset pitkällä ikäerolla. Teinityttö saa opetella vauvan (pikkusisarus) hoitamista. Siinä samalla tulee selväksi, että vahinkoraskaus ja teiniäitiys ovat oma valinta. Käydä kondomia, niin etten joudu hoitamaan KAHTA VAUVAA kotona. Äitisi vauvaa ja omaa vahinkolastasi. :D
Eihän siinä kahta vauvaa ehtisi oleen samaan aikaan kun raskaus 9kk.... Kotona olis joku päälle 1v ja sit se vastasyntynyt. Ja tuo ihan hallittava määrä varsinkin kun kaksi ihmistä hoitamassa.
Ja tietenkin vahinkoraskaus ja vauvan pitäminen on oma valinta.... Miksi suhtautumisesi on jotenkin ivallinen? Ja ikäänkuin vauvan hankkiminen aiheuttaisi jotain kauhua että hyi lasten hoitaminen tyhmää... Mulla ainakin teininä vahvistui ajatus siitä että haluan lapsen kun hoidin siskon lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuo pikkulapsiajat olivat ihaninta mitä muistan lasten päikkyajasta. En ajatellut silloin mitään muuta kuin että mennään, tullaan, ollaan kotona, pihalla. Valokuvista nään että ihanaa oli ja koko aika aina 100 % lasten parissa . Ja se aika kului ihan liian nopeasti.
Kotimatkalla kerkeätte jutella päikkypäivän tapahtumat läpi ja jutella vastaan tulevista asioista/mitä näette matkalla. Itse tekisin/teenkin vähintään alkuviikkoon valmiin isomman laatikkoruuan / keiton joka on nopea lämmittää kotona. Loppuviikoksi sitten tarvittaessa einestä/puolivalmiita. Syödessäkin ehtii jutella. Pyykit voi viikata viikonloppuna kaappiin. Meillä säilyy puhtaiden vaatteiden korissa jos pitää uusia mahtua kuivumaan. Tarvittaessa sieltä kaivetaan puhdasta vaatetta jos kaapista loppuu. Lähtökohtaisesti pienet lapset ei odota mitään ihmeellistä läsnäoloa, vaan sitä että pääsee tarvittaessa syliin ja joku kuuntelee päivän tärkeimmät kuulumiset. Meillä lapsia päiväkodissa ja alaluokilla. Koululaiset kaipaa enemmän konkreettista vieressä olemista kun tarkistetaan ja autetaan läksyissä ja kerrataan kokeisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tollasta se on monilapsisissa perheissä. Peräsuoli pitkänä painetaan menemään aamusta iltaan. En ymmärrä kuka saa mitään iloa tuollaisesta elämästä. Sitten nuo samaiset vanhemmat vielä kehtaa ihmetellä, että miksi joillain on vaan yksi lapsi tai ei lapsia ollenkaan. No ihan juuri tuosta syystä, me halutaan elää eikä vaan toimia 24/7 palvelijoina ja suorittaa elämää tukka putkella.
Se mikä ei mahdu sinun ajatteluun lainkaan, jos meinataan että suomalainen kulttuuri ja suomalaiset ylipäänsä säilyvät, pitäisi jokaisella parilla olla vähintään 2 lasta ja monella se kolme. Tällä tavalla saataisi edes väkiluvun putoaminen pysäytettyä. 3 tai yli jokaisella parilla vasta hitaasti lisäisi suomalaisten määrää.
Ennen kannettiin vesikin kaivolta ämpärillä tupaan eikä ollut housuvaippoja tai suklaatia välipalaksi kiukutteluun. Olen sitä mieltä että ihmisistä on tullut ainoastaan surkeita, todella surkeita kun aikuiset eivät edes lasten kanssa pärjää.
Miksi ette syö koko perhe yhdessä? Miksi lasten nukkumaanlaitto on "rumbaa", selkeillä rutiineilla iltapala-iltapesut-iltasatu hommasta ei tule mitään hulabaloota vaan sujuu helposti. Meilläkin kolme päiväkoti-ikäistä lasta ja yhteistä tekemistä iltaisin on mm. se, että ollaan koko perhe yhdessä ja jompi kumpi lukee ääneen kirjaa tai sitten lapsilla jokin leikki, johon me vanhemmatkin osallistutaan tai sitten ollaan vain muuten siinä lähellä ja läsnä (tätä meidän lähellä olemista 4v. nimittään iskän ja äitin kukerteluksi, kun siinä saatetaan vaikka silitellä tai hieroa toistemme hartioita).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaista meilläkin oli muutama vuosi sitten. Pk-seudulla työmatka oli alle 10 km ja päiväkodit lähellä, mutta lasten jakelu kahteen eri päiväkotiin (ei saatu paikkoja samasta) kesti aamuin illoin aika kauan.
Nykyään: asumme omakotitalossa pienessä kunnassa. Vanhemmat pendelöivät Helsinkiin ja tekevät osan viikkoa etänä. Koululaiset voivat kulkea itsenäisesti kouluun (rauhallinen kävelyreitti, matkaa puolisen tuntia kävellen tai vartti pyörällä) ja kaverit mahtuvat kyläilemään. Isossa kodinhoitohuoneessa on mukava kuivattaa märkiä ulkovaatteita jne.
Pikkulapsivaiheessa sitä "läsnäoloaikaa" vaan oli aika vähän, kun se arjen suorittaminen vei ajan ja energian.
Esikoisen kohdalla juuri näin. Seuraavasta jäin kotiäidiksi. Koen olevani myös enemmän tietoinen lasteni mielialasta ja antavani rauhaa ja turvaa. Erikoinen oli hoidossa 10--11 tuntia päivässä kun työmatkoihin meni aikaa. Kotona vain nukuttiin ja syötiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"No kun tämä, että minusta tuntuu, että koko ajan on oikeasti kiire! Kiire töihin, kiire päiväkotiin, kiire kotiin laittamaan ruokaa ja tekemään kotityöt JOTTA ehtisi edes hetken leikkiä lasten kanssa. Ap.
Ymmärrän hyvin sinua, kärsin samasta asiasta. Olen joutunut miettimään mitä kivaa itse tekisin edes 10min päivässä jotta se kiireyden tunne (joka tulee velvollisuuksista) hellittäisi. Tsemppiä."
En ymmärrä yhtään. Kaksi lasta itsellä. Miksi vanhempien edes pitäisi leikkiä lasten kanssa arki-iltoina? Lapsethan leikkivät jo päiväkodissa koko päivän. Sekä oman ikäisten kanssa että ohjatusti. Ei vanhempien tehtävä ole vain viihdyttää lapsiaan tai olla heidän leikkikavereitaan, vaan olla aikuisia, kasvattajia, tuoda turvaa. Pitää kodista ja lapsista huolta.
Ottakaa lapset mukaan tekemään niitä asioita mitä kotona tarvitsee tehdä, eli vaatehuoltoa, ruokahuoltoa, siivousta sun muuta. Niitä voi kaikkia tehdä leikin varjolla tarvitsematta tehdä siitä ikävää välteltävää velvollisuutta. Samalla lapset oppivat vähitellen mitä vaatii että kotona on siistiä, pöydässä ruokaa ja kaapissa puhdasta, ehjää ja oikean kokoista päällepantavaa. Leikit tulee sen jälkeen, viikonloppuisin, kun on aikaa, ja silloinkin lapset leikkii mieluummin keskenään eikä aina aikuisjohtoisesti.
Eikä ole oleellisinta tuleeko vaikka lapsen imuroinnissa puhdasta jälkeä, eli ei pidä mennä "korjaamaan" heti perään. Muuten lapsille ei kehity tunnetta omasta pystyvyydestä ja kyvykkyydestä ja heistä tulee arkoja yrittämään mitään tai suoraan vain laiskoja. Antamalla lasten harjoitella kodin pikku askareita he oppivat kyllä ja tekevät ilomielin osansa, kukin ikätasoisesti ja jaksamisensa mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa että olette aivan mahtavia vanhempia ja hienosti läsnä lapsillenne arjessa. Älä suotta murehdi, tuo riittää ihan mainiosti.
Juuri näin. Hieman erikoisen sävyisiä vastauksia olet kysymykseesi mielestäni saanut, vaikka varmasti ihan hyvää ihmiset lähtökohtaisesti tarkoittavat. Silti verenpaine aina hieman nousee lukiessank siinä vaan pötköttelette ja nostelet nukkuvat lapset sänkyyn -kommentteja, kun se todellakaan ei kaikkien kohdalla aina näin toimi - olitpa itse miten rauhallinen tai pitkäpinnainen tahansa. Teitä tuntematta uskallan väittää, että olet / olette lapsillenne paljon läsnä, vaikket laskisi kaikkea olemista läsnäolon laariin. Itse jo yhden lapsen isänä voin samaistua ajoittaiseen kiireen tuntuun ja loppumattomiin kotitöihin, vaikken kiireestä pidäkään ja puhelinta en käytä koskaan lapsen läsnä ollessa. Lasten tarpeet ja kyvyt ovat kovin yksilölliset ja toisinaan pieni voi tarvita esimerkiksi jatkuvaa sylissä oloa päiväkodin jälkeen. Siihen vielä pari pientä lisää, niin siinä on yhdelle ja kahdellekin aikuiselle ihan tarpeeksi tekemistä. Kuulostat hyvältä vanhemmalta, kun vielä kaiken lisäksi jaksat kysyä neuvoa muilta vanhemmilta. Ajan kanssa varmasti jeesaa, kun lapset oppivat lisää omatoimisuutta ja itseohjautuvuutta. Ja juuri kuten lainaamani henkilö viisaasti kirjoitti: Tuo riittää mainiosti. Hyvää jatkoa ja tsemppiä!
Neljän lapsen yh-isä. Työmatka (tosin vain 2 krt/vko) suuntaansa 170km. Kyllä minä mielestäni olen läsnäkin. Ei se silmiin katsominen ja aito kuunteleminen ole vaikeaa.
Mielestäni sinä olet läsnä jo, kunhan vain jätät stressaamisen. Sen enempää ei voi kukaan pyytää kuin että tekee parhaansa.
Kiitos edellisille kannustuksesta! Parhaansa sitä tässä ainakin yrittää ja kaiken vapaa-aikamme vietämme joko niitä kotitöitä tehden tai lasten kanssa. Molemmissa ehkä sitten enemmän tai vähemmän läsnä. Ap.
Moni miettii miten ehtisi saada enemmän omaa aikaa. Ap miettii, miten ehtisi olla enemmän lasten kanssa. Miettikääpä sitä te jotka häntä halveksutte.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tollasta se on monilapsisissa perheissä. Peräsuoli pitkänä painetaan menemään aamusta iltaan. En ymmärrä kuka saa mitään iloa tuollaisesta elämästä. Sitten nuo samaiset vanhemmat vielä kehtaa ihmetellä, että miksi joillain on vaan yksi lapsi tai ei lapsia ollenkaan. No ihan juuri tuosta syystä, me halutaan elää eikä vaan toimia 24/7 palvelijoina ja suorittaa elämää tukka putkella.
Se mikä ei mahdu sinun ajatteluun lainkaan, jos meinataan että suomalainen kulttuuri ja suomalaiset ylipäänsä säilyvät, pitäisi jokaisella parilla olla vähintään 2 lasta ja monella se kolme. Tällä tavalla saataisi edes väkiluvun putoaminen pysäytettyä. 3 tai yli jokaisella parilla vasta hitaasti lisäisi suomalaisten määrää.
Ennen kannettiin vesikin kaivolta ämpärillä tupaan eikä ollut housuvaippoja tai suklaatia välipalaksi kiukutteluun. Olen sitä mieltä et
Suomalaiset säilyy kyllä vaikka väkiluku laskisikin. Ei ole mikään pakko että väestön pitäs koko ajan vaan kasvaa ja kasvaa. Eihän se ole edes kestävää ajattelua että ihmisiä pitäs olla koko ajan vaan enemmän ja enemmän.... Suomalaisten jääminen vähemmistöksi omassa maassaan on toki oikea uhkakuva, mutta sitä ei syntyvyydellä ratkaista vaan m aa han m u u tt o
politiikalla.
Kyllä lapsista saa niin paljon iloa, ettei sitä edes tajua ennen kuin itsellä on lapsia. Kokopäivätyö lasten ollessa pieniä on silloin kyllä varsin vaativa palapeli.