Lue keskustelun säännöt.
Kuinka ehtiä olemaan läsnä lapsille?
Meillä arki kolmen päiväkoti-ikäisen lapsen kanssa menee aina samaa rataa: Mies vie lapset aamulla päiväkotiin ja illalla minä pääsen hakemaan heitä n. klo 15:45, kun olen tehnyt täyden työpäivän.
Päiväkoti on alle kilometrin päässä, mutta kolmen lapsen hakureissu eri päiväkotiryhmistä ja lumessa taapertaen, päikkyreppuja ja suksia (päikyssä hiihtoa) kantaen sekä pienimmäistä pulkassa vetäen, kestää valehtelematta yli tunnin. Kotona olemme vähän ennen klo 17 ja siinä sitten revimme lumiset ulkovaatteet aivan liian pienen eteisemme lattialle. Samassa nuorimmainen kertoo, että pissa ehti jo tulla ja keskimmäinen kiljuu, että miksi en jo auta senkin kakkapää, typerä äiti. Laitan äkkiä uunin lämpenemään (lämmitetään jotain nopeaa, kuten valmiskalapullia) ja vien nuorimmaisen pesulle. Autan keskimmäinen ulos talvivaatteista ja kuivaan nuorimman.
Pesukone pitää laittaa vielä äkkiä päälle, että saan pissaan menneen talvihaalarin pestyä. Sitten pääsen ruoanlaittoon, mutta ensimmäinen lasten välinen riita keskeyttääkin jo pikaisen kasvisten pilkkomisen. Katan äkkiä pöydän, lämmitän eilistä pastaa ja otan kalapullat uunista. Ruokaa pääsemme syömään vasta 17:20.
Ruoka äkkiä napaan, sitten pöydän siivous ja tadaa! Kello on jo 18. Isä tulee töistä kotiin, kun on saanut tehtyä täyden päivän ja haettua seuraavana päivänä päikkyyn tarvittavat eväät (kerrottiin vasta eilen toki). Työmatkoihin kun täällä pk-seudulla menee vähintään meillä se 45 min, vaikka asummekin aika järkevällä sijainnilla.
Lapset leikkii hetken, mitä leikkii. Mies syö, minä vien roskat ja viikkaamme äkkiä pyykit. Tiskikone päälle ja haalari kuivausrumpuun. Äkkiä iltapalaa lapsille ja iltatoimille. Lyhyt lukuhetki, jos ehtii ennen nukkumaanmenoa ja sitten sitä pääseekin siihen nukutusrumbaan, mistä voisin tehdä toisen aloituksen.
Seuraavan aamun valmistelut, kun lapset vihdoin nukahtaa ja äkkiä nukkumaan, jotta on sitten ah, niin reipas taas uuteen päivään!
Mutta kysymys siis: missä välissä ehtisimme olla läsnä lapsillemme?
Kommentit (292)
Saatanan tunari. Ei sinusta mihinkään ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on ap niin hyviä neuvoja sulle kokeneilta äideiltä, jotka kaiken saman käyneet läp ilman, että noin ulapalle joutuneet, kuten sinä.
Sanoisin vielä, muiden neuvojen lisäksi, että rau-hoi-tu, sillä se tuleva palkka on ihana :)
Ohjeita arkipäivän suorittamiseen on tullut jo tarpeeksi. Kun sinulla ja miehelläsi on vapaa-aikaa, ottakaa lapset mukaan kaikkialle. Jos menette harrastuksiin, ravintolaan, ulkomaan matkoille ym. niin ottakaa lapset aina mukaan eikä mummolaan. Minun lapseni ovat jo aikuisia, ja he viettivät lapsuudessaan tasan yhden yön poissa kotoa mummolassa, koska me molemmat vanhemmat olimme sairaalassa.
Vierailija kirjoitti:
Ohjeita arkipäivän suorittamiseen on tullut jo tarpeeksi. Kun sinulla ja miehelläsi on vapaa-aikaa, ottakaa lapset mukaan kaikkialle. Jos menette harrastuksiin, ravintolaan, ulkomaan matkoille ym. niin ottakaa lapset aina mukaan eikä mummolaan. Minun lapseni ovat jo aikuisia, ja he viettivät lapsuudessaan tasan yhden yön poissa kotoa mummolassa, koska me molemmat vanhemmat olimme sairaalassa.
Minä olin lapsena ikionnellinen, kun pääsin mummolaan yökylään. Nyt lasteni isovanhemmat melkein tappelevat siitä, kuka saa lapset yökylään. On totta kai hyvä viettää paljon vapaa-aikaa lasten kanssa sen sijaan, että yrittäisi koko ajan saada "lomaa" lapsista, mutta jos isovanhemmat ovat siinä kunnossa, että voivat olla lasten kanssa, ja jos he ovat mielellään lasten kanssa, on kyllä ihan kaikkien osapuolten etu, että lapset viettävät välillä aikaa myös heidän kanssaan.
Mitä se läsnäolo sinulle merkitsee ap?
Ajattelen, että kaiken tuon keskellä nimenomaan ollaan läsnä. Kuunnellaan lasta, kun hänellä on asiaa. Ei selata samalla kännykkää, kun ollaan yhdessä. Otetaan aikaa sille kotimatkalle päiväkodista, kun se on kerran tarpeen. Läsnäolo ei ole mikään erillinen tekeminen, vaan mielentila ja huomion suunta tuon kaiken arjen keskellä. Eikä ne lapset tarvitse mitään jatkuvaa läsnäoloa. Ihan riittää, että annat jokaiselle joka päivä hetken aikaasi ja huomiotasi. Olet tavattavissa, kuuntelet, kun on asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä esimerkiksi saatan vielä 4lk tyttäreni kouluun ja haen myös sieltä. Reilu kilometri matkaa. Siinä kävellessä ehtii jutella kaikennäköistä. Toki myös yhdessä syödään, pelataan pelejä ja katsotaan elokuvia(perjantai on aina leffapäivä kotona ja oikein "isolta" ruudulta(135") eli videotykki ja sohvalla löhöillen :)
Tänään oli pakkasta -25, sanoin vähän vitsillä tytölle että autoa en edes yritä laittaa käyntiin(ei lämmityspaikkaa) ja taksi on tietysti yks vaihtoehto mutta pärjätään kun puetaan hyvin päälle ja annan taksimaksusta kympin jos mennään edestakas kävellen. Hyvin pärjättiin.
Lapsi tykkää kun häneltä kysyy kuulumisia, onko murheita, mikä oli kivaa.. ei se tähtitiedettä oo
Kun yhtään suunnittelee arkipäivien kulkua etukäteen, niin elämä ei ole yhtä kiireistä rumbaa. Meillä on hvaittu hyväksi systeemiksi se, että lauantaina suunnitellaan seuraavan viikon ruokalista ja käydään sen mukaan kaupassa. Launataina ja suununtaina sitten tehdään isot annokset ruokia. Aika paljon suositaan uunissa kypsennettäviä (kiusaukset, pastaa, lasagne, moussaka jne..) sekä keittoja, eli sellaisia ruokia joita voi pakastaa ja lämmittää sitten joko mikrossa tai hellalla. Viikolla ei tuhraannu aikaa ruuanlaittoon juurikaan, vaan aikaa jää iltaisinkin ulkoiluun ja muuhun yhdessä tekemiseen.
Sunnuntaisin tsekkaan myös lapsille vaatteet tulevalle viikolle ja laitan ne nippuhin kodinhoitohuoneessa. Sieltä ne on helppo napata aamulla eikä tarvitse miettiä tai etsiä sopivia vaatekappaleita joka aamu erikseen.
Myös iltaohjelmaa suunnitellaan ainakin hiukan etukäteen tyyliin maanantaina pelataan yhdessä jotain, tiistaina pulkkamäkeen, keskiviikkona luistelemaan/hiihtämään, torstaina saunailta, perjantaina herkutteluilta jne...
Hyvin suunnittelemalla ja rauhassa tekemällä hommaa toimii. Ja jos heti päiväkodista kotiutuessa on lapsilla nälkä, niin siihen auttaa pieni jugurtti, voileipä, hedelmä tai mitä nyt sattuu sopivasti kotona olemaan. päivällinen syödään sitten koko perhe yhdessä hiukan myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen vaihtamaan iltapalan ja päivällisen päinvastoin. Syövät jonkun helpon asian päiväkotimatkalla tai eteisessä, niin on verensokeri kohdallaan, ja syötte yhdessä sitten klo 19:30 ruoan. Jos ruokana on lasten inhokkia, niin tekee puuron jälkiruoaksi, ettei tule yöllä nälkä.
Katso suoraan silmiin 15 minuuttia hiljaa läheltä nokat vastakkain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Lapset leikkii hetken, mitä leikkii. Mies syö, minä vien roskat"
MIES SYÖ! En kestä, mies syö yksin!
Siis ennenmuuta, syökää PERHEENÄ yhtäaikaa, pyykit kerkee kun lapset nukkuu jne.
Osta lasiastioita ja viikonloppuna YHDESSÄ teette ruokaa, lapset kanssa!
Ei lasten kanssa erikseen tarvii olla, sovussa yhdessä siivoukset sun muut, kukin kykyjensä mukaan!
Myönnetään, että on varmasti se "rankin" aika lapsiperheessä meneillään siellä. Mutta kolme alle kouluikäistä lasta ja työssäkäyvät vanhemmat. Se on sitä lapsiperhearkea tuo. Riittämättömyyden tunne kalvaa ja väsymys. Mutta läsnäolo on olla siinä. Rauhoitutaan ja ollaan siinä lasten kanssa. Ei tarvitse mitään ihmeitä.
Minulta saat kiitosta oikein oikein paljon kunkykenet noin paljon päivässä ja viikossa.
Ehdottaisin, että luopuisit tuosta sinua riivaavasta kiireestä. Kiire on sinun ruumiissasi ja päässäsi. Kunhan rauhoitat itsesi ja ymmärrät, että kaiken tuon voit tehdä (sinä saat hirveän paljon tehtyä) ilman ajatusta että on kiire, on kiire. On vaikea poistaa sisäistä pakkoa kiirehtiä. Kyllä se onnistuu, kun ymmärrät itse että kiire ja työt menevät rinnakkain. Ja kiireen ajatuksistasi kykenet lepyttämään. Hyvää jatkoa sinulle ja miehellesi.