Lue keskustelun säännöt.
Kuinka ehtiä olemaan läsnä lapsille?
Meillä arki kolmen päiväkoti-ikäisen lapsen kanssa menee aina samaa rataa: Mies vie lapset aamulla päiväkotiin ja illalla minä pääsen hakemaan heitä n. klo 15:45, kun olen tehnyt täyden työpäivän.
Päiväkoti on alle kilometrin päässä, mutta kolmen lapsen hakureissu eri päiväkotiryhmistä ja lumessa taapertaen, päikkyreppuja ja suksia (päikyssä hiihtoa) kantaen sekä pienimmäistä pulkassa vetäen, kestää valehtelematta yli tunnin. Kotona olemme vähän ennen klo 17 ja siinä sitten revimme lumiset ulkovaatteet aivan liian pienen eteisemme lattialle. Samassa nuorimmainen kertoo, että pissa ehti jo tulla ja keskimmäinen kiljuu, että miksi en jo auta senkin kakkapää, typerä äiti. Laitan äkkiä uunin lämpenemään (lämmitetään jotain nopeaa, kuten valmiskalapullia) ja vien nuorimmaisen pesulle. Autan keskimmäinen ulos talvivaatteista ja kuivaan nuorimman.
Pesukone pitää laittaa vielä äkkiä päälle, että saan pissaan menneen talvihaalarin pestyä. Sitten pääsen ruoanlaittoon, mutta ensimmäinen lasten välinen riita keskeyttääkin jo pikaisen kasvisten pilkkomisen. Katan äkkiä pöydän, lämmitän eilistä pastaa ja otan kalapullat uunista. Ruokaa pääsemme syömään vasta 17:20.
Ruoka äkkiä napaan, sitten pöydän siivous ja tadaa! Kello on jo 18. Isä tulee töistä kotiin, kun on saanut tehtyä täyden päivän ja haettua seuraavana päivänä päikkyyn tarvittavat eväät (kerrottiin vasta eilen toki). Työmatkoihin kun täällä pk-seudulla menee vähintään meillä se 45 min, vaikka asummekin aika järkevällä sijainnilla.
Lapset leikkii hetken, mitä leikkii. Mies syö, minä vien roskat ja viikkaamme äkkiä pyykit. Tiskikone päälle ja haalari kuivausrumpuun. Äkkiä iltapalaa lapsille ja iltatoimille. Lyhyt lukuhetki, jos ehtii ennen nukkumaanmenoa ja sitten sitä pääseekin siihen nukutusrumbaan, mistä voisin tehdä toisen aloituksen.
Seuraavan aamun valmistelut, kun lapset vihdoin nukahtaa ja äkkiä nukkumaan, jotta on sitten ah, niin reipas taas uuteen päivään!
Mutta kysymys siis: missä välissä ehtisimme olla läsnä lapsillemme?
Kommentit (292)
Ota loparit saat olla kotona. Kyllä töihin pääsee kun mukulat menee kouluun.
Säästyy hoitomaksut ja hermot! Lapsille tärkeää olla kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ota loparit saat olla kotona. Kyllä töihin pääsee kun mukulat menee kouluun.
Säästyy hoitomaksut ja hermot! Lapsille tärkeää olla kotona.
Ookko tosissasi?
Nykypäivän joka tuutista syötettävä oikein läsnä olemisen paatos saa normaalit vanhemmat epäilemään omaa vanhemmuuttaan. Ei uskota enää, että on aivan tavallinen, hyvä vanhempi lapselle, ellei viihdytä lapsiaan ja keskustele tunteista heidän kanssaan kahdeksan tuntia päivässä, tai mene joka asiassa lapsen ehdoilla.
Kuten täällä moni on jo sanonut, töissä on monen vanhemman vain käytävä, mutta pakollisissa arjen askareissa voi olla läsnä jutellen sekä sylitellen lapsiaan. Älä ap stressaa turhia, varmasti uuvuttavaa, mutta vanhempana onnistunutta arjen pyöritystä!
Työaikaa vähentämällä. Se lienee ainoa keino.
Ole itsellesi armollinen - se taapertaminen päiväkodista kotiinkin on yhdessäoloa! Ja tuo vaihe menee nopeasti ohi. Koululaisten kanssa on jo helpompaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menet viereen seisomaan. Puhelimen voit pitää kädessä.
Tuonkin avausraamatun ajan olisit voinut keskittyä lapsiisi. Uusavutonta touhua, yritä edes organisoida asioita. Kai teillä pakastin on olemassa, voisit vaikka pysyä perjantai-iltqisin kotona ja keskittyä vaikka koko seuraavan viikon ruoan laittoon ja käyttää pakastinta tuoreuden säilyttämiseksi. Aamulla arkisin ruoka sulamaan jääkaappiin ja sitte vaan lämmität sen joko mikrossa, uunissa tai hellalla. Sais lapsetkin terveellistä ruokaa. Olen aika huolissani lapsistasi kun häsläri äiti yrittää säheltää. Terkuin 5 lapsen äiti, jolla kahdet kaksoset, ei ikinä moista ongelmaa ole ollut. Juu olen töissä, kun lapset jo päiväkoti-ikäisiä ja tuon kotiin viisi kerrallaan kun työpäiväni on tehty ja ihan ilman ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei välttämättä edes tarvitse muuttaa rutiineja, vaan asennetta. Tämä on ihan vilpitön ehdotus, voisiko näkökulman muutos helpottaa stressiä?
Rakas viisas puolisoni opetti minulle, että kiire on valinta. Kiire on ajatus ja mielentila. Vaikka olisi myöhässäkin, koskaan ei tarvitse olla kiire.
Eli ei lähdetä kiirekiire-kierroksille tuskailemaan ja hoputtamaan. Hädän tuntu ja kiireen hokeminen (ääneen tai itselle) ei auta, vaan oikeastaan haittaa nykyhetken sujumista. Tulee paineita ja häsläystä. Kun on oikeasti tiukka aikataulu, tehdään yksi asia kerrallaan ja keskittyen, että homma hoituu. Rauhallinen mieli toimii kriisitilanteessakin tehokkaimmin.
Mieti asiaa! Itselleni aivan valtava oivallus. On ollut taipumusta stressata ja ajatella jo seuraavaa hommaa, mitä pitäisi olla tekemässä. Tämä suhtautumistapa on lisännyt tyytyväisyyttä ja läsnäoloa nykyhetkeen (sekä pidempää pinnaa taaperoarkeen, kun olen muuten aika kärsimätön ja jääräpäinenkin). Aikaa ei ole enempää kuin ennenkään, mutta olo on tyynempi.
Kaikkea hyvää sinulle! Haluat selvästi pitää hyvää huolta perheestäsi, ja mikä tärkeintä omaa jaksamista unohtamatta kun kerran kyselet vinkkejä!
Seisot vieressä. Kännykkä kädessä. Et puhu mitään. Ei katsekontaktia. Olet läsnä. Ai että.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
50 prosentin työaika toiselle teistä tai molemmille 75
Tämä olisi paras ratkaisu, mutta harvassa on paikat, joissa suostutaan vähentämään tunteja. Ja sitten ne paikat, jotka jo lähtökohtaisesti on osa-aikaisia, esim kaupan kassat, niissä työvuorot on sitä iltavuoroa, joten lasten kanssa ei olisi aikaa sitä vähääkään.
Lain mukaan alle 8-vuotiaan vanhemmilla on oikeus lyhennettyyn työaikaan, joko 4 päivää viikossa tai 6 tuntia päivässä. Tutkimusten mukaan 6 tunnin työpäivä tuo enemmän helpotusta arkeen.
3 ei 8
Itselläni 4 lasta ja onhan se ollut välillä melkoista rumbaa. Itse tein sunnuntaisin alkuviikon ruoat pakkaseen, perjantaisin saatettiin tilata vaikka pitsat kotiin. Lisäksi pyrkisin pääsemään eroon nukuttamisesta: tiedän että ei ole aina helppo rasti. Kerran viikossa kauppakäynti. Kodin ei tartte olla ihan tiptop koko ajan, tietenkään likaista ei saa olla mutta kannattaa miettiä, että joskus tulevaisuus on aikaa puunata nurkkia, jos haluaa. Aika samaa rataahan se arki lasten kanssa yleensä menee, eli arki on sellaista samojen asioiden toistumista. Muista, että ne lapset kasvaa kuitenkin yllättävän nopeasti, koita nauttiakin välillä heidän kanssaan olemisesta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keksi joku järkevämpi liikkumistapa kuin pulkkaa vetäen. Minä olen todella hidas liikkuja ja olin varsinkin kolmen lapsen kanssa, mutta en minä silti kilometrin matkaan saanut tuntia kulumaan edes lumessa tarpoen. Ei kai päikkyreppu niin mahdottoman painava voi olla joka päivä, että terve lapsi ei jaksaisi sen kanssa kävellä? Tai mistäpä minä tiedän, millaisia pääkaupunkiseudun lapset ovat, kun monet maalaislapset taapertavat metsälläkin kun ovat oppineet kävelemään.
Entä jos sinäkin hankkisit auton, jolla voisit hakea lapset, vaikka et sinä muuhun tarvitse?
Olisiko mitenkään mahdollista saada useampi kuin yksi lapsi samaan ryhmään niin, että ei heitä tarvitsisi keräillä pitkin päiväkotia?
Tiesitkö, että kasviksia myydään pilkottuina ja pakasteina? Ei siinä mitään riitelemistä ole, kun heittää ne pilkottuina kattilaan. Tässä vielä villi vinkki: kuumenna vesi keittoa varten vedenkeittimellä, niin alkaa kypsyä nopeammin.
Ap jos joku hyötyisi siitä, että joku neuvoisi häntä kädestä pitäen, miten kolmen pienen kanssa toimitaan. Kannattaa aloittaa tekemällä lapsille (ja miehelle ensimmäiseksi) , että äitiä ei kakkapääksi nimitellä. Mistä lapsi sen nimityksen on oppinut?
Kuinka ap itse ei huomaa, että hän on kaiken aikaa läsnä lastensa kanssa, kun kuljettaa lapsia päikystä kotiin, riisuu vaatteita, pesee pyykkiä, laittaa ruokaa - tietenkin olettaen, että lapset ovat siinä kaiken aikaa mukana.
Mitä se läsnäolo ap:n mielestä tarkalleen ottaen on? Leikkien ohjaamista, yhdessä lastenohjelman katsomista vai mitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli kaksi vilkasta lasta peräkanaa syntyneet. Olin tosi poikki välillä. Mietin aina, miten ne jaksaa joilla enemmän kuin kaksi lasta. Naapurissa oli 6 tenavaa. Somaliperhe ja itku ja huuto joka päivä melkoista. Taitaa olla osa lapsista nepsyjäkin kun saavat toimintaterapiaa.
Huh kun olen helpottunut kun omani ovat jo omilaan ja elävät aikusen elämää, opiskelevat ja käyvät töissä. Saan minäkin elää omaa elämääni ja harrastaa ja matkustella jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
50 prosentin työaika toiselle teistä tai molemmille 75
Tämä olisi paras ratkaisu, mutta harvassa on paikat, joissa suostutaan vähentämään tunteja. Ja sitten ne paikat, jotka jo lähtökohtaisesti on osa-aikaisia, esim kaupan kassat, niissä työvuorot on sitä iltavuoroa, joten lasten kanssa ei olisi aikaa sitä vähääkään.
Lain mukaan alle 8-vuotiaan vanhemmilla on oikeus lyhennettyyn työaikaan, joko 4 päivää viikossa tai 6 tuntia päivässä. Tutkimusten mukaan 6 tunnin työpäivä tuo enemmän helpotusta arkeen.
3 ei 8
Mitä "3 ei 8" tarkoittaa? Kun minun lapseni olivat pieniä, sai olla kotihoidontuella siihen saakka, että lapsi täytti 3 vuotta. Järkevä vaihtoehto varsinkin siinä vaiheessa, kun hoitomaksu on toisen puolison tulojen vuoksi iso.
Koulun aloittavan lapsen 1. ja 2. luokan ajan sai tehdä osa-aikatyötä ja siitä sai pienen korvauksen. Meillä se tarkoitti 4-päiväistä työviikkoa, mutta monen ratkaisu on 6 tunnin työpäivät.
Mutta onko 4-6-vuotiaan lapsen huoltajalla lain mukaan oikeutta osa-aikatyöhön?
"lämmitän eilistä pastaa " , miksi?
Eihän uuden pastan keittämisessä mene yhtään kauempaa aikaa kuin vanhan lämmittämisessä sillä aikaa, kun kalapuikot lämpenevät uunissa. Tai sitten työntää pastan lämpenemään samaan uuniin samaan aikaan kuin kalapuikot. Ne kypsyvät ja lämpenevät ihan itsekseen sillä aikaa, kun katat pöytää yhdessä lasten kanssa.
Ap touhuaa kaiken aikaa vimmatusti kiireessä. Monta työvaihetta oikaisemalla pääsisi vähemmällä häseltämisellä.
Ei voi kuin ihmetellä, että miten joku tekee vapaaehtoisesti elämästään tällaisen helvetin???
En ole ketjua lukenut, mutta aloituksessa ei selvinnyt mitä mies tekee illalla kotona? Pyykkien viikkaus ei oke tärkeää, ellei lapset sitten ole siinä auttamassa. Ruokaa kerralla useaksi päiväksi, einekset ym on välillä hyvä ratkaisu.
Itse tykkäsin lasten kanssa touhuta iltaisin, tosin vain 2 ja ikäeroa. Stressaannuin kun hotellissa majoittunut myyntitykki tuli känisemään miten tiskit on altaassa ja lelutkin sikin sokin, ja miksi eivät kulje pihapolulla vaan oikaisivat terassille, tekivät jäljet hankeen.- Läks kuin leppäkeppi valittamasra.
Mitä kaikkea ap tarkoittaa läsnäololla lapsille? Minun mielestä on jo se läsnäoloa, kun päiväkodista kävellään porukalla kotiin ja siinä samalla jutellaan päivän asioista, ihmetellään jäniksenjälkiä tai tien yli viilettävää oravaa, arvuutellaan minkä värinen auto tulee seuraavaksi vastaan. Tai kun kotona istutaan kaikki yhtä aikaa iltaruualle ja siinä syödessä jutellaan niitä näitä ja joskus vaikka kaikki rouskuttaa yhtä aikaa näkkäriä ja sitten nauretaan sille siitä syntyvälle äänelle. Meillä ei juurikaan katsota telkkaria, mutta porukalla tehdään palapelejä, rakennetaan Legoilla, luetaan kirjoja ja esim. eilen laitettiin musiikit soimaan ja tanssittiin ympäri huushollia koko viiden hengen perhe (ja lopulta nauraa räkätettiin yhdessä kasassa ihan hengästyneinä). Tärkeintä mielestäni on se, että niitä ihan tavallisia asioita tehdään yhdessä ja keskitytään siihen eikä esim. vilkuilla koko ajan puhelimia. Miksi muuten ap ensin syöttää hätäisesti lapset ja sitten mies syö omia aikojaan? Ja syökä ap itsekään lasten kanssa?
Tämä on erittäin huomionarvoinen pointti! Nämä supersuorittajat ja ketjun syyllistäjätkö on niitä läsnäolevimpia vanhempia? Epäilen. Mielestäni nuo ikävät vastaukset valitettavasti kertovat ihan muuta. P.S. Se ei muuten tee kenestäkään parempaa vanhempaa, jos päiväkodista hakemiseen menee mahdollisimman vähän aikaa.