Kuinka ehtiä olemaan läsnä lapsille?
Meillä arki kolmen päiväkoti-ikäisen lapsen kanssa menee aina samaa rataa: Mies vie lapset aamulla päiväkotiin ja illalla minä pääsen hakemaan heitä n. klo 15:45, kun olen tehnyt täyden työpäivän.
Päiväkoti on alle kilometrin päässä, mutta kolmen lapsen hakureissu eri päiväkotiryhmistä ja lumessa taapertaen, päikkyreppuja ja suksia (päikyssä hiihtoa) kantaen sekä pienimmäistä pulkassa vetäen, kestää valehtelematta yli tunnin. Kotona olemme vähän ennen klo 17 ja siinä sitten revimme lumiset ulkovaatteet aivan liian pienen eteisemme lattialle. Samassa nuorimmainen kertoo, että pissa ehti jo tulla ja keskimmäinen kiljuu, että miksi en jo auta senkin kakkapää, typerä äiti. Laitan äkkiä uunin lämpenemään (lämmitetään jotain nopeaa, kuten valmiskalapullia) ja vien nuorimmaisen pesulle. Autan keskimmäinen ulos talvivaatteista ja kuivaan nuorimman.
Pesukone pitää laittaa vielä äkkiä päälle, että saan pissaan menneen talvihaalarin pestyä. Sitten pääsen ruoanlaittoon, mutta ensimmäinen lasten välinen riita keskeyttääkin jo pikaisen kasvisten pilkkomisen. Katan äkkiä pöydän, lämmitän eilistä pastaa ja otan kalapullat uunista. Ruokaa pääsemme syömään vasta 17:20.
Ruoka äkkiä napaan, sitten pöydän siivous ja tadaa! Kello on jo 18. Isä tulee töistä kotiin, kun on saanut tehtyä täyden päivän ja haettua seuraavana päivänä päikkyyn tarvittavat eväät (kerrottiin vasta eilen toki). Työmatkoihin kun täällä pk-seudulla menee vähintään meillä se 45 min, vaikka asummekin aika järkevällä sijainnilla.
Lapset leikkii hetken, mitä leikkii. Mies syö, minä vien roskat ja viikkaamme äkkiä pyykit. Tiskikone päälle ja haalari kuivausrumpuun. Äkkiä iltapalaa lapsille ja iltatoimille. Lyhyt lukuhetki, jos ehtii ennen nukkumaanmenoa ja sitten sitä pääseekin siihen nukutusrumbaan, mistä voisin tehdä toisen aloituksen.
Seuraavan aamun valmistelut, kun lapset vihdoin nukahtaa ja äkkiä nukkumaan, jotta on sitten ah, niin reipas taas uuteen päivään!
Mutta kysymys siis: missä välissä ehtisimme olla läsnä lapsillemme?
Kommentit (31)
Siis kysytkö nyt ihan oikeasti tätä? Olet koko illan hoitanut lapsia ja heidän asioitaan. Siinä on läsnäoloa riittävästi. Lue vaikka iltasatu vielä, ota hetkeksi syliin tms. Ei se sen kummempaa ole.
Vaikka siinä kotimatkalla on läsnä. Mikä kiire siivota pöytä jos mies sitten vielä syö? Hän voi siivota pöydän. Osta varahaalari, että ei tartte pikapikaa saada huomiseksi samaa haalaria. Kilsaan tunti huh huh. Kai ne joskus on aurattu ne tiet, eikä lunta täynnä? Laita astiat sellaiseen paikkaan, et lapset ylettää ottaa ja kattaa pöytää. Yhdessä teette. No mutta kohta tuokin ohi. Roskat voi viedä aamulla lähtiessä.
Joka välissä voit olla LÄSNÄ. Laita se some pois ja ole lapsillesi aikuinen. Katso silmiin ja kuuntele heitä. Ole läsnä, ota syliin, helli. Muuta ei tarvita kun jo se rauhoittaa lasta.
t. kolmen lapsen äiti
3 päiväkoti-ikäistä, mutta molemmat vanhemmat kokoaikatöissä? Huono idea. Miksette tee lyhennettyä työaikaa molemmat? Osittainen hoitovapaa vai mikä se olikaan.
Ja mikset ole läsnä kun puuhaat lasten kanssa?
Eikö voi pyytää lapsia samaan päiväkoti ryhmään?
Aina taaperatte lumessa, päikkyreppuja ja suksia (päikyssä hiihtoa) kantaen?
Aina nuorimmainen pissaa haalariin?
Aina syntyy tappelu jo kasviksia pilkkoessa?
Eikö niitä kasviksia voi pilkkoa jo aamulla kun mies on vienyt lapset päikkyyn?
Joka päivä pitää isän hakea päikkyyn yllärieväät?
Joka päivä pitää viikata pyykit?
Oot nyt sellaisessa mielentilassa että kaikki lapsiin liittyvä on hirveän työlästä ja vaikeaa. Onko lasten pieni ikäero uuvuttanut liikaa. Ehkä kannattaa miettiä onko kokopäivätyö nyt järkevää.
Pisti silmään kiireinen lukuhetki jos ehtii ja sitten nukutusrumba. Mitä ja miksi? Eikö sinne sänkyyn voi mennä vierekkäin pötköttelemään ja lueskelemaan ja juttelemaan? Sehän on tosi arvokasta läsnöoloa ja itsellekin rauhoittumisen hetki. Siitä sitten voi vaan nostella nukahtaneet lapset omille paikoilleen.
Teet WatchApp ryhmän jossa jaatte jutut. Aina läsnä.
Vierailija kirjoitti:
Osittainen hoitovapaa 👌
🍑🍆
Huomasitko itsekään, miten monta kertaa kertomuksesi sisälsi sanan "äkkiä". Sulla on koko ajan kiire jonnekin? Nyt pitää ÄKKIÄ muuttaa sitä asennetta, sillä läsnäoloa tulee lisää sun arkeen. Ei ole koko ajan kiire jonnekin.
Pitää paska aloitus. Huuuooohh...
Vierailija kirjoitti:
Joka välissä voit olla LÄSNÄ. Laita se some pois ja ole lapsillesi aikuinen. Katso silmiin ja kuuntele heitä. Ole läsnä, ota syliin, helli. Muuta ei tarvita kun jo se rauhoittaa lasta.
t. kolmen lapsen äiti
Lapset mukaan pyykkäämää, ripustamaan pyykkiä ja viikkaamaan, ja muihin pikkupuuhiin. Siinä samalla voi rupatella ja olla läsnä.
Läsnä pitäisi olla muutenkin aina.
Vierailija kirjoitti:
Mikä hemmetin nukutusrumba?
Juuri tämä, tekniikkavirhe pahimmasta päästä. Toinen on tuo jos lapsi nimittelee vanhempaansa, jos kunnioitus puuttuu noin olenaisessa asiassa niin aloittajaa ei voi auttaa. Peli on täysin menetetty.
Vedetään esille se vanhanpiian perkeleen palapeli....🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣
Sulla tuntuu olevan koko ajan kiire - minne? Miksi on kiire kotiin, ota lapsille mukaan banaanit/välipalakeksit/pillimehut ja saat lisäaikaa kulkea rauhassa.
Kotona ota lapset mukaan tekemään sitä ruokaa. Se pienin voi kaataa ne kalapullat pellille, isommat varmaan osaa jo pilkkoa kasviksia tai sekottaa kastiketta tms.
Syökää RAUHASSA, keskustelkaa miten päivä meni päiväkodissa, millaista ruokaa siellä oli, mitä lapset teki jne. Korjatkaa jäljet yhdessä ,tai jätä ne miehelle.
Ja minäkin kysyn mikä hiton nukutusrumba? Onko siinäkin taas vähän kiire ja kauhea jännite ilmassa, vanhempi tuijottaa kännykkää kireänä ja komentaa lapsia olemaan hiljaa?
Kun on aika mennä nukkumaan, lukekaa taas RAUHASSA se iltasatu, vaikka sen pienimmän sängyn luona, jos hän todennäköisimmin nukahtaa ekana. Ja sitten isompien kanssa omiin sänkyihin, ja sitä lukemista voi jatkaa vaikka siellä lisää. Tärkeintä että lapset saa nukahtaa rauhassa, eikä kiräen vanhemman kirittäminä.
Ei sun tarvitse tehdä mitään muuta, kuin antaa lapsen nähdä, että sä näet hänet sellaisena kuin hän on, ja että on ok olla juuri sellainen kuin hän on (kunhan ei astu toisten päälle). Mä en olisi tarvinnut mitään muuta, ja nyt mä yritän harjoitella sitä psykoterapiassa. Ton kokemuksen välittämiseen ei tarvita pitkiä vuorovaikutuksen. "I see you I hear you I love you".
Vierailija kirjoitti:
Mikä hemmetin nukutusrumba?
Tarkoitin kyllä äijän kanssa sumbaa ja rumbaa... Lapset mukaan tanssimaan niin kyllä se siitä. 😝
No vaikka siinä yli tunnin kestävällä matkalla. Sekä ruokapöydässä. Miksi ihmeessä ruoka pitää vetää "äkkiä napaan"?