Lue keskustelun säännöt.
Kuinka ehtiä olemaan läsnä lapsille?
Meillä arki kolmen päiväkoti-ikäisen lapsen kanssa menee aina samaa rataa: Mies vie lapset aamulla päiväkotiin ja illalla minä pääsen hakemaan heitä n. klo 15:45, kun olen tehnyt täyden työpäivän.
Päiväkoti on alle kilometrin päässä, mutta kolmen lapsen hakureissu eri päiväkotiryhmistä ja lumessa taapertaen, päikkyreppuja ja suksia (päikyssä hiihtoa) kantaen sekä pienimmäistä pulkassa vetäen, kestää valehtelematta yli tunnin. Kotona olemme vähän ennen klo 17 ja siinä sitten revimme lumiset ulkovaatteet aivan liian pienen eteisemme lattialle. Samassa nuorimmainen kertoo, että pissa ehti jo tulla ja keskimmäinen kiljuu, että miksi en jo auta senkin kakkapää, typerä äiti. Laitan äkkiä uunin lämpenemään (lämmitetään jotain nopeaa, kuten valmiskalapullia) ja vien nuorimmaisen pesulle. Autan keskimmäinen ulos talvivaatteista ja kuivaan nuorimman.
Pesukone pitää laittaa vielä äkkiä päälle, että saan pissaan menneen talvihaalarin pestyä. Sitten pääsen ruoanlaittoon, mutta ensimmäinen lasten välinen riita keskeyttääkin jo pikaisen kasvisten pilkkomisen. Katan äkkiä pöydän, lämmitän eilistä pastaa ja otan kalapullat uunista. Ruokaa pääsemme syömään vasta 17:20.
Ruoka äkkiä napaan, sitten pöydän siivous ja tadaa! Kello on jo 18. Isä tulee töistä kotiin, kun on saanut tehtyä täyden päivän ja haettua seuraavana päivänä päikkyyn tarvittavat eväät (kerrottiin vasta eilen toki). Työmatkoihin kun täällä pk-seudulla menee vähintään meillä se 45 min, vaikka asummekin aika järkevällä sijainnilla.
Lapset leikkii hetken, mitä leikkii. Mies syö, minä vien roskat ja viikkaamme äkkiä pyykit. Tiskikone päälle ja haalari kuivausrumpuun. Äkkiä iltapalaa lapsille ja iltatoimille. Lyhyt lukuhetki, jos ehtii ennen nukkumaanmenoa ja sitten sitä pääseekin siihen nukutusrumbaan, mistä voisin tehdä toisen aloituksen.
Seuraavan aamun valmistelut, kun lapset vihdoin nukahtaa ja äkkiä nukkumaan, jotta on sitten ah, niin reipas taas uuteen päivään!
Mutta kysymys siis: missä välissä ehtisimme olla läsnä lapsillemme?
Kommentit (292)
No ei se ukko vois aamulla ottaa suksia sieltä mukaansa, onko sun pakko niitä raahata!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei se ukko vois aamulla ottaa suksia sieltä mukaansa, onko sun pakko niitä raahata!
Ottaa mukaan töihin kun kulkee julkisilla? Täällä on niin paljon kommentteja, jotka ihmetyttävät luetun ymmärtämisen osalta.
40 vuotta sitten kukaan ei kertonut, että lapsille pitää olla läsnä. Eipä siitä puhuttu.
Töissä käytiin ja lapset kulki illat siinä touhutessa mukana.
Siihen aikaan koti-illat oli normaalia. Koko perhe koolla.
Vaikken ollut tarkoituksella läsnä, normi kotielämä näyttää riittäneen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota loparit saat olla kotona. Kyllä töihin pääsee kun mukulat menee kouluun.
Säästyy hoitomaksut ja hermot! Lapsille tärkeää olla kotona.
Ookko tosissasi?
Minä otin loparit ja hoidin itse lapseni. Myöhemmin menin töihin ja mitä minulla olikaan: Kivat, koulukypsät lapset, jotka pärjäsivät hyvin ja paljon kavereita, tosin meillä aikuisillakin oli ystäviä ja sukua, joten ei eristäydytty, vaan oltiin aktiivisia!
Vierailija kirjoitti:
Kuinka ap itse ei huomaa, että hän on kaiken aikaa läsnä lastensa kanssa, kun kuljettaa lapsia päikystä kotiin, riisuu vaatteita, pesee pyykkiä, laittaa ruokaa - tietenkin olettaen, että lapset ovat siinä kaiken aikaa mukana.
Mitä se läsnäolo ap:n mielestä tarkalleen ottaen on? Leikkien ohjaamista, yhdessä lastenohjelman katsomista vai mitä?
AP ei ole hiffannut tai ei osaa kivasti jutustella siinä samalla lastensa kanssa kun kuitenkin on fyysisesti siinä lähellä ja tuo kyvyttömyys on minusta se suuri puute. Toki sen sen voi hyvinkin nopeasti oppia ja ottaa heti käytäntöön!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
50 prosentin työaika toiselle teistä tai molemmille 75
Tämä olisi paras ratkaisu, mutta harvassa on paikat, joissa suostutaan vähentämään tunteja. Ja sitten ne paikat, jotka jo lähtökohtaisesti on osa-aikaisia, esim kaupan kassat, niissä työvuorot on sitä iltavuoroa, joten lasten kanssa ei olisi aikaa sitä vähääkään.
Lain mukaan alle 8-vuotiaan vanhemmilla on oikeus lyhennettyyn työaikaan, joko 4 päivää viikossa tai 6 tuntia päivässä. Tutkimusten mukaan 6 tunnin työpäivä tuo enemmän helpotusta arkeen.
3 ei 8
Mitä "3 ei 8" tarkoittaa? Kun minun lapseni olivat pieniä, sai olla kotihoidontuella siih
Alle 3-vuotiaan vanhemmilla on oikeus lyhyempään päivään ja sen jälkeen 1-2.-luokkalaisten lasten vanhemmilla. Siinä välissä kela ei maksa tukea lyhyemmästä päivästä eikä työnantajan ole pakko antaa tehdä moista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota loparit saat olla kotona. Kyllä töihin pääsee kun mukulat menee kouluun.
Säästyy hoitomaksut ja hermot! Lapsille tärkeää olla kotona.
Ookko tosissasi?
Minä otin loparit ja hoidin itse lapseni. Myöhemmin menin töihin ja mitä minulla olikaan: Kivat, koulukypsät lapset, jotka pärjäsivät hyvin ja paljon kavereita, tosin meillä aikuisillakin oli ystäviä ja sukua, joten ei eristäydytty, vaan oltiin aktiivisia!
Nykyään ei ikävä kyllä enää vaan mennä töihin, lapsilla ei välttämättä ole serkkuja, eikä aikuisten kavereillakaan lapsia. Aikuisseura ei valitettavasti korvaa omanikäisten lasten seuraa. Ja koska kaikki muut lapset ovat hoidossa, niin leikkipuistossa ei ole päivällä ketään muita kuin alle 2-vuotiaita. Monesti päiväkotiin mennään jo vuoden ikäisestä, niin puistoista häviää kaverit siinä vaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei se ukko vois aamulla ottaa suksia sieltä mukaansa, onko sun pakko niitä raahata!
Ottaa mukaan töihin kun kulkee julkisilla? Täällä on niin paljon kommentteja, jotka ihmetyttävät luetun ymmärtämisen osalta.
Kyllä kahden työssä käyvän ja 3 lasta hoidossa kuljettavan kannattaisi hankkia perheeseen auto. Ei sitten tarvitsisi rahdata aamulla lapsia hoitoon ja illalla hoidosta pois aina jalkaisin. Meneekö miehelläkin aamuisin sama tunti lapsia hoitoon viedessä kuin ap:lla hakiessa?
Miten voikaan kaikki olla noin vaikeaa?
Laita se luuri pois käsistäsi ja ole läsnä.
Miten ihmeessä on aikaa kirjoitella tälle palstalle noinkin pitkää tarinaa?
Työajallako sen naputit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuonkin avausraamatun ajan olisit voinut keskittyä lapsiisi. Uusavutonta touhua, yritä edes organisoida asioita. Kai teillä pakastin on olemassa, voisit vaikka pysyä perjantai-iltqisin kotona ja keskittyä vaikka koko seuraavan viikon ruoan laittoon ja käyttää pakastinta tuoreuden säilyttämiseksi. Aamulla arkisin ruoka sulamaan jääkaappiin ja sitte vaan lämmität sen joko mikrossa, uunissa tai hellalla. Sais lapsetkin terveellistä ruokaa. Olen aika huolissani lapsistasi kun häsläri äiti yrittää säheltää. Terkuin 5 lapsen äiti, jolla kahdet kaksoset, ei ikinä moista ongelmaa ole ollut. Juu olen töissä, kun lapset jo päiväkoti-ikäisiä ja tuon kotiin viisi kerrallaan kun työpäiväni on tehty ja ihan ilman ongelmia.
Mitä se lasten isä tekee?
Vierailija kirjoitti:
Kiitos edellisille kannustuksesta! Parhaansa sitä tässä ainakin yrittää ja kaiken vapaa-aikamme vietämme joko niitä kotitöitä tehden tai lasten kanssa. Molemmissa ehkä sitten enemmän tai vähemmän läsnä. Ap.
Sinähän olet lasten kanssa läsnä kaiken aikaa, kun olet kotona. Ei läsnäolon puute ole ongelma vaan itse itsellesi tekemä kiire. Siitä sinun pitäisi päästä eroon.
Tämä maailma on jo aika valmis. Ei sinulla ole kiire laittaa ruokaa, kun annat lapsille välipalaksi vaikka juurespalan, hedelmää, leipää tai jotain muuta pientä. Ei ole kiire viikkaamaan pyykkejä, kun ne säilyvät aivan hyvin siinä korissa, johon olet ottanut ne kuivurista.
Nukuttamisrumbasta on päästävä eroon mahdollisimman pienenä. Iltapesut, yövaatteet, sänkyyn peiton alle, iltasatu tai -laulu, tai muu rauhoitus ja se oli siinä. Jos lapsi poukkoilee pois sängystä, saatellaan takaisin saman tien. Kannattaa kuitenkin miettiä, onko nukkumaanmenoaika silloin oikea jos lapsella ei siihen aikaan tule helposti uni vai pitäisikö sitä siirtää suuntaan tai toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ette syö koko perhe yhdessä? Miksi lasten nukkumaanlaitto on "rumbaa", selkeillä rutiineilla iltapala-iltapesut-iltasatu hommasta ei tule mitään hulabaloota vaan sujuu helposti. Meilläkin kolme päiväkoti-ikäistä lasta ja yhteistä tekemistä iltaisin on mm. se, että ollaan koko perhe yhdessä ja jompi kumpi lukee ääneen kirjaa tai sitten lapsilla jokin leikki, johon me vanhemmatkin osallistutaan tai sitten ollaan vain muuten siinä lähellä ja läsnä (tätä meidän lähellä olemista 4v. nimittään iskän ja äitin kukerteluksi, kun siinä saatetaan vaikka silitellä tai hieroa toistemme hartioita).
En tiedä, mutta meillä on tuon 3-vuotiaan kanssa alkanut olemaan jotain käsittämätöntä nukutusrumbaa. Pitkän aikaa sujui hyvin ja kertoi jopa itse menevänsä sänkyyn nukkumaan ja menikin. Nyt härvää hereillä jopa klo 23 saakka välillä, vaikka selkeästi on ihan väsynyt! Ei suostu kuuntelemaan satuja, hyörii ja pyörii ja on lähdössä pissalle, juomaan, katsomaan ikkunasta ulos ja vaikka mitä täysin keksittyä, jotta saisi nousta sängystä ylös. Vanhempi lapsi on 5v., joka onneksi nukahtaa hyvin. Tähän päälle vielä kaikki muu sekoilu ja säätö, 3v. uhma, työstressi jne.
Että ei aina kaikilla kaikki suju niin HELPOSTI ja MUKAVASTI. On ihan helvetin raskasta välillä tai oikeastaan lähes koko ajan!
Vierailija kirjoitti:
Joo, omasta kokemuksesta ei ole kuin pari vuotta aikaa. Itseä silloin soimasi kunnei ehtinyt järjestämään aikaa ja OLEMAAN LÄSNÄ. ( Täysipäiväisesti minäkin työssä) Sitten perheenä todettiin että juuri se tavallinen tylsä arki on sitä olemista, sitä turvallisuutta mitä lapsi kaipaa.
Kunhan muisti sylitellä ja kysellä mitä päikyssä tänään tehtiin.
Toki meillä ei aina ollut keittiö tiptop, pyykkiäkin kertyi joskus ja ruoka saattoi olla karjalanpiirakoita, kurkkua ja jogurttia, mutta niillä mentiin...
Viikonloppuna sitten paljon retkeiltiin luonnossa yms.
Sellaista se on. Tsemppiä! Et sä niitä traumatisoi.
Meillä oli eräässä vaiheessa melkoista draamaan päiväkodin kanssa ja sen seurauksena meillä yöpyi eräs yliopiston varhaiskasvatuksen lehtori. Vain nuorin lapsemme oli silloin päivähoidossa, ja perheemme arki täynnä puuhaa.
Tämä lehtori oli kovasti ihastunut siihen, kuinka meillä lasten kanssa toimittiin: olivat mukana iltaisin kaikissa puuhissa eläinten kanssa, ja kun aamulla varhain lähti isänsä mukana hoitoon, istui kaikessa rauhassa isän sylissä samalla, kun isä joi aamukahvia. Kyllä oltiin kovasti läsnä, vaikka ei koskaan varsinaisesti leikitty lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ette syö koko perhe yhdessä? Miksi lasten nukkumaanlaitto on "rumbaa", selkeillä rutiineilla iltapala-iltapesut-iltasatu hommasta ei tule mitään hulabaloota vaan sujuu helposti. Meilläkin kolme päiväkoti-ikäistä lasta ja yhteistä tekemistä iltaisin on mm. se, että ollaan koko perhe yhdessä ja jompi kumpi lukee ääneen kirjaa tai sitten lapsilla jokin leikki, johon me vanhemmatkin osallistutaan tai sitten ollaan vain muuten siinä lähellä ja läsnä (tätä meidän lähellä olemista 4v. nimittään iskän ja äitin kukerteluksi, kun siinä saatetaan vaikka silitellä tai hieroa toistemme hartioita).
En tiedä, mutta meillä on tuon 3-vuotiaan kanssa alkanut olemaan jotain käsittämätöntä nukutusrumbaa. Pitkän aikaa sujui hyvin ja kertoi jopa itse menevänsä sänkyyn nukkumaan ja menikin. Nyt härvää hereillä jopa klo 23 saakka välillä, vaikka selkeästi on ihan väsyny
Nukkuuko hän päiväunet liian myöhään tai liian pitkään? Tämä on ongelma, jota päivähoidossa ei myönnetä, mutta kyllä moni lapsi jättäisi jo 3-vuotiaana päiväunet nukkumatta ja nukahtaisi iltaisin tavalliseen aikaan. Kokeile laittaa tämä lapsi nukkumaan vähän myöhemmin, sillä päiväunista taistelu hoitopaikan kanssa ei johda kuin riitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka ap itse ei huomaa, että hän on kaiken aikaa läsnä lastensa kanssa, kun kuljettaa lapsia päikystä kotiin, riisuu vaatteita, pesee pyykkiä, laittaa ruokaa - tietenkin olettaen, että lapset ovat siinä kaiken aikaa mukana.
Mitä se läsnäolo ap:n mielestä tarkalleen ottaen on? Leikkien ohjaamista, yhdessä lastenohjelman katsomista vai mitä?
Tämän saman olin tulossa ap:lle sanomaan, että mitä hän ajattelee sen läsnäolon olevan? Tuotahan se just on, että siinä kaiken arjen tekemisen keskellä jutustellaan lasten kanssa. Kuunnellaan kun lapsi kertoo, katsotaan kun lapsi pyytää katsomaan, vastataan kun lapsi kysyy. Ja tietenkin myös toisin päin, että lapsi kuuntelee aikuista.
Ja ne lapset mukaan siihen kaikkeen arkiseen tekemiseen! Yksi järjestelee kengät eteisessä, toinen vie haalarin pyykkikoneen viereen, kolmas pistää lautasia pöytään. Lapsen voi ottaa mukaan viemään roskia, otsa- tai taskulamppu lapselle ja onpas jännää! Aika pienikin voi jo pilkkoa kurkkua omalle lautaselleen ruokaa odotellessa. Kurkun pilkkominen onnistuu tavallisella ruokailuveitsellä, niin ei tarvii sitä pelätä.
Ja missä isä? Kai te vuorottelette kotitöitä ja lastenhoitoa + teette yhdessä?
Ja vielä, ota tuo kotiintulo kuntoilusta! Eipä tarvitse enää lenkille lähteä. Ja mikä mieletön tilaisuus siinäkin höpötellä lasten kanssa päivän asiat ja ihmetellä kaikkea ympärillä näkyvää. Ottakaa vaikka juoksukisa aina joka toinen valotolpan väli, niin matka sujuu nopeammin.
Ap, kuvitele aikaa 10 vuotta eteenpäin, sillä jaksaa kummasti. Mutta sitten onkin jo ihan toiset pulmat ratkottavana, kun lapset ovat teini-iässä, mahdollisesti..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tollasta se on monilapsisissa perheissä. Peräsuoli pitkänä painetaan menemään aamusta iltaan. En ymmärrä kuka saa mitään iloa tuollaisesta elämästä. Sitten nuo samaiset vanhemmat vielä kehtaa ihmetellä, että miksi joillain on vaan yksi lapsi tai ei lapsia ollenkaan. No ihan juuri tuosta syystä, me halutaan elää eikä vaan toimia 24/7 palvelijoina ja suorittaa elämää tukka putkella.
No mun lapset leikki keskenään, eikä mun tarvinnut muuta kuin taustalla hääriä. Aika helpolla siinä pääsi. Se yksikin lapsi on vietävä ja haettava, ruokittava ja muuten hoidettavana. Siinä ne menee ne pari muutakin.
Minä olen taas saanut kuulla monen yhden lapsen äidin suusta, kuinka raskasta sen yhden kanssa on, kun on niin paljon kiinni vanhemmissa. Konttaat illat lapsen leikeissä tai muilla tavoin viihdytät. Kaverit on järjestettävä ulkopuolelta, kun kotona ei ole sisarusta kaverina. Olet aina viemässä jonnekin kaverille kylään tai sun omassa kodissa on vieraiden lapsia lapsella kylässä. Ja harrastuksia ihan pienestä asti, jossa lapselle on järjestetty tekemistä ja seuraa.
1. Ohje sinulle: puhelin pois kädestä koko illaksi.
2. Tee ruokaa isot satsit kerralla, että voit vain lämmittää mikrossa kun tulette kotiin. Ei tarvi laittaa ruokaa joka päivä.
3. Käykää kaupassa niin että ostatte paljon kerralla ja myös evääksi sopivaa, että on jo valmiina kotona, ettei eväitä tarvi erikseen hommata. Pakastinta voi hyödyntää.
Ja loppulohdutus, tuo vaihe menee tosi pian ohi. Kun lapset on koulussa, niin jo helpottaa. Jos ette haali lapsille harrastuksia.
En itsekään tiedä. Pienten kanssa on raskasta. Olen kolmen lapsen kanssa yksin. Kodinhoito vie todella paljon aikaa. Koko ajan on syyllinen olo siitä, etten ole tarpeeksi läsnä.
Kyllä nuo asiat helpottuvat kun lapset kasvavat. Koululaisia ei enää tarvitse viedä ja hakea.
Mutta on kyllä hyvä opettaa lapset siivoamaan omat jälkensä. Esikoista en ole opettanut tarpeeksi, ja nyt teini-iässä hän on todella työläs ja omaehtoinen. Silti, teinien kanssa on helpompaa koska saat omaa tilaa ja voimavaroja sitä kautta. Minulla on kaksi pientä lasta ja olen todella uupunut jatkuvaan ennakoimiseen, palvelemiseen ja riitojen selvittämiseen. Ja loppumattomiin kotitöihin. Siihen päälle vielä arki ja työt.
Mutta mielestäni olet jo läsnä kun teet kaiken, minkä jo nyt teet. Teillä on paljon hyvää arjessa. Keskittykää onnistumisiin, niihin ihan pieniinkin. Nykyajan vanhemmuus ilman turvaverkkoja on todella haastavaa.
Jos oikeasti kysyt tuota (etkä ole trolli), olet pahasti hukassa. Kuten tietysti ne lapsetkin.