Lue keskustelun säännöt.
Kuinka ehtiä olemaan läsnä lapsille?
Meillä arki kolmen päiväkoti-ikäisen lapsen kanssa menee aina samaa rataa: Mies vie lapset aamulla päiväkotiin ja illalla minä pääsen hakemaan heitä n. klo 15:45, kun olen tehnyt täyden työpäivän.
Päiväkoti on alle kilometrin päässä, mutta kolmen lapsen hakureissu eri päiväkotiryhmistä ja lumessa taapertaen, päikkyreppuja ja suksia (päikyssä hiihtoa) kantaen sekä pienimmäistä pulkassa vetäen, kestää valehtelematta yli tunnin. Kotona olemme vähän ennen klo 17 ja siinä sitten revimme lumiset ulkovaatteet aivan liian pienen eteisemme lattialle. Samassa nuorimmainen kertoo, että pissa ehti jo tulla ja keskimmäinen kiljuu, että miksi en jo auta senkin kakkapää, typerä äiti. Laitan äkkiä uunin lämpenemään (lämmitetään jotain nopeaa, kuten valmiskalapullia) ja vien nuorimmaisen pesulle. Autan keskimmäinen ulos talvivaatteista ja kuivaan nuorimman.
Pesukone pitää laittaa vielä äkkiä päälle, että saan pissaan menneen talvihaalarin pestyä. Sitten pääsen ruoanlaittoon, mutta ensimmäinen lasten välinen riita keskeyttääkin jo pikaisen kasvisten pilkkomisen. Katan äkkiä pöydän, lämmitän eilistä pastaa ja otan kalapullat uunista. Ruokaa pääsemme syömään vasta 17:20.
Ruoka äkkiä napaan, sitten pöydän siivous ja tadaa! Kello on jo 18. Isä tulee töistä kotiin, kun on saanut tehtyä täyden päivän ja haettua seuraavana päivänä päikkyyn tarvittavat eväät (kerrottiin vasta eilen toki). Työmatkoihin kun täällä pk-seudulla menee vähintään meillä se 45 min, vaikka asummekin aika järkevällä sijainnilla.
Lapset leikkii hetken, mitä leikkii. Mies syö, minä vien roskat ja viikkaamme äkkiä pyykit. Tiskikone päälle ja haalari kuivausrumpuun. Äkkiä iltapalaa lapsille ja iltatoimille. Lyhyt lukuhetki, jos ehtii ennen nukkumaanmenoa ja sitten sitä pääseekin siihen nukutusrumbaan, mistä voisin tehdä toisen aloituksen.
Seuraavan aamun valmistelut, kun lapset vihdoin nukahtaa ja äkkiä nukkumaan, jotta on sitten ah, niin reipas taas uuteen päivään!
Mutta kysymys siis: missä välissä ehtisimme olla läsnä lapsillemme?
Kommentit (292)
Vierailija kirjoitti:
Tosi heikosti menee, jos joku kuvittelee että koulukiusaaja kiusaa muita koska "purkaa pahaa oloaan". Ei se niin mene. Kiusaaja nauttii kiusaamisesta vaikka hänellä olisi kotona ja koulussa kaikki hyvin. Eikä se vauvapalstan trolli "pahaa oloaan pura" vaan nauttii. AP on selvästi uupunut ja uusavuton joten hän on paras maalitaulu.
Tämä on täysin totta, ei kiusaajilla mikään pahaolo ole, päin vastoin, heillä on aivan erinomainen olo jopa siihen pisteeseen että tuntevat valtavaa paremmuutta muita ja eteenkin sitä kiusattua kohtaan. Kiusaamisessa on aina kysymys ylihminen vs aliihminen ajattelusta. Kiusattu nähdään täysin mitättömänä jolle sillä aivan erinomaisella yksilöllä on oikeus ja suorastaan velvollisuus tehdä mitä tahansa pahaa ja niin että tuntuu. Tämä kun olisi kaikilla syvästi ymmärretty niin kiusaamiseen osattaisi puuttua oikein. Tästä syystä kiusaaminen loppuu vasta kun kiusattu tätäyttää kiusaajan takaisin erinomaisuudesta maanpinnalle. Vasta kun puuttuvia hampaita tunnustelee kielellä rähmällään maassa, ymmärtää ettei nyt niin erityinen olekaan. Vasta kun kiusaaja alkaa tottua puuttuviin hampaisiinsa, saattaa hänestä alkaa kasvaa terveen ymmärryksen ja minäkuvan omaava ihminen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän aikuisen tarvitse leikkiä lasten kanssa! Varsinkin kun sulla niitä on useampi, anna lasten leikkiä keskenään. Aikuisen läsnäolo on juuri sitä yhdessä arkisten askareiden tekemistä, syliä, juttelua..
No kyllä nykyään ainakin ajatellaan, että vanhempien kuuluu leikkiä lasten kanssa ihan päivittäin.
Ajatellaan... siis kuka ajattelee? Ja mitä ne jotka ajattelee, kuvittelee seuraavan siitä, jos aikuinen nyt ei sitten leikikään lapsen kanssa?
En minä ole leikkinyt yhdenkään lapseni kanssa, mutta hirveän hyvin vaikuttavat elämässä pärjäävän, onnellisiakin tuntuvat olevan ja hyvät välit meillä on. Eli mitä lapseni jäivät vaille, kun en heidän kanssaan leikkinyt?
Vierailija kirjoitti:
Komppaan: osittainen hoitovapaa, tai hoitovapaa.
Sitten käytännön järjestelyihin:
Pakastimeen, kuivahyllyihin sellaista välipalaa, joka on aina valmiina, jos välipalatiedot tulevat liian nopeasti.
Nuorimmainen käy pissalla päiväkodissa ennen kuin lähdette. Jos tämä ei onnistu, niin nuorimmaiselle laitetaan päiväkodissa iltapäivällä vaippa ja lisäksi villaiset vaippahousut. Näin ei haalari kastu kotiin tullessa.
Lisäksi varahaalari. Ei tarvitse olla hieno ja uusi.
Päiväkotireput säilytetään päikyssä. Samoin ne sukset otetaan kotiin vasta perjantaina.
Päikkyrepuille sulle iso rinkka, jolloin lasten ei tartte niitä kantaa.
Eväät otat joka päivä mukaan. Eväät syötte matkalla kotiin. Jos vain mahdollista, niin käytte leikkimässä jossain matkan varrella. Kyllä, sinä roudaat ne eväät töihin ja töistä takaisin. Osta kylmälaukku/ ruok
Äiti raahaa rinkkaa ja samalla syödään ruokatermoksesta päivällinen, minkä äiti tehnyt työpaikalla? Hankkikaa auto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
50 prosentin työaika toiselle teistä tai molemmille 75
Tämä olisi paras ratkaisu, mutta harvassa on paikat, joissa suostutaan vähentämään tunteja. Ja sitten ne paikat, jotka jo lähtökohtaisesti on osa-aikaisia, esim kaupan kassat, niissä työvuorot on sitä iltavuoroa, joten lasten kanssa ei olisi aikaa sitä vähääkään.
Lain mukaan alle 8-vuotiaan vanhemmilla on oikeus lyhennettyyn työaikaan, joko 4 päivää viikossa tai 6 tuntia päivässä. Tutkimusten mukaan 6 tunnin työpäivä tuo enemmän helpotusta arkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä hemmetin nukutusrumba?
Juuri tämä, tekniikkavirhe pahimmasta päästä. Toinen on tuo jos lapsi nimittelee vanhempaansa, jos kunnioitus puuttuu noin olenaisessa asiassa niin aloittajaa ei voi auttaa. Peli on täysin menetetty.
Tässä on ilmiselvä yhden lapsen vanhempi. Sellainen, jonka ainoa lapsi sattui olemaan hyväuninen. Meillä on 3 lasta joista esikoinen on yksinkertaisesti erilainen. Ja voin kertoa, että "oikeat tekniikat" ei aina toimi yhdellä, vaikka toisilla toimisikin.
Aika monta kertaa esikoisen ollessa yksin, tuli mietittyä, että mitähän kaikkea tässä on tullut tehtyä väärin, kun katseli tuttujen samanikäisiä lapsia. No, nyt olen viisaampi. Ja aika moni tuttava on nöyrtynyt, kun onkin omalle kohdalle sattunut haastavampi tapaus.
Toisaalta, kuten sanotaan: haastava vauva/taapero, helppo jatko ja tuntuisi olevan totta. Nyt on jo esikoinen tasaantumassa ja on kaikin puolin äärimmäisen mainio....lahjakas, sosiaalinen ihana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Läsnä lapsen kanssa kahden kesken.
Poikani, nyt 55 v, muisteli pikkulapsuuttaan ja yhdessäoloa kivasti.
Joka arkipäivä, alkuillasta, työpäiväni ja ruokakaupassa käynnin jälkeen menimme pienen TV-huoneen kulmasoffan nurkkaan.
Söimme vadista aina jotain hedelmiä, useimmiten kuutioituja omenia ja katsoimme yhdessä Pikkukakkosta. Nukkumatin loppulaulun aikaan poika vilkutteli kyynelehti nukkumatille. Se oli kuulemma aina hieno hetki, jäänyt mieleen. Sen jälkeen tein ruan. Vasta pojan nukahtamisen ja iltauutisten jälkeen, tein valmistelut seuraavan työpäivän kokouksiin jne.
Perheen isä siihen aikaan teki työssään arkipäivisin työmatkoja ulkomaille, joten vastasin arjen pyörittämisestä. Lapsen mieleen on positiivisesti jäänyt mieleen lentokentälle saattoreissut ja hakureissut. Juhlahetkiä kuulemma pojalle; pääsi katsomaan koneita, sai jotain tuliaisena ja isä tarjosi pippuripihvin tai sveitsinleikkeen lentokentän ravintolassa. Minulle kuskina ajot olivat ikäviä aamuvarhain ja iltamyöhään, mutta kahdenkeskeisiä mukavia hetkiä lapsen kanssa.
Tuotahan se on. Mutta kyllä siitä useimmiten selviää ja sitten mennäänkin jo uudessa elämänvaiheessa. Lapset on ihan tyytyväisiä tuollaiseen arkeen. Ei siihen tarvita sen enempää temppuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuotahan se on. Mutta kyllä siitä useimmiten selviää ja sitten mennäänkin jo uudessa elämänvaiheessa. Lapset on ihan tyytyväisiä tuollaiseen arkeen. Ei siihen tarvita sen enempää temppuja.
Eihän sitä lapsilta kysytä, ovatko he tyytyväisiä. Itse tein aikanaan juuri tuollaista työpäivää, että hain lapset klo 17. Lapseni on menestynyt hienosti ja hänellä on itselläänkin jo omia lapsia. Kuitenkin sydäntäni kouristi, kun lapseni muisteli lapsuuttaan ja totesi, että kyllä se ilta päiväkotipäivinä oli tosi lyhyt; kyllä hän olisi halunnut olla enemmän äidin ja isän kanssa. Siihen aikaan ei vielä laki turvannut mahdollisuutta tehdä lyhennettyä työaikaa, mutta nykyään kun tämä mahdollisuus on, sen hyödyntämistä varmaan harva katuu.
Muutokset hakemiseen päiväkodista: pissalla käyminen päiväkodissa valmiiksi. Väliapalakeksit, mandariini, banaani tms ja vesipullot mukaan kun haet. Syötte matkalla kotiin välipalan, juttelette päivän kuulumiset ihan rauhassa. Olet läsnä.
Kotiintulo: pissaongelmaa ei ole, sillä kävitte vessassa ennen lähtöä kotiin. Olette syöneet, joten ruualla ei ole kiire. Koska lapset eivät ole nälkäisiä, tappeluitakin on todennäköisesti vähemmän. Teette ruuan rauhassa, lapset osallistuu jotenkin tai piirtävät pöydän ääressä tai leikkivät omiaan. Syötte yhdessä kun isä tulee kotiin. Siivoatte pöydän yhdessä. Iltapalaa ei todennäköisesti tarvita koska päivällinen on myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
50 prosentin työaika toiselle teistä tai molemmille 75
Tämä olisi paras ratkaisu, mutta harvassa on paikat, joissa suostutaan vähentämään tunteja. Ja sitten ne paikat, jotka jo lähtökohtaisesti on osa-aikaisia, esim kaupan kassat, niissä työvuorot on sitä iltavuoroa, joten lasten kanssa ei olisi aikaa sitä vähääkään.
Lain mukaan alle 8-vuotiaan vanhemmilla on oikeus lyhennettyyn työaikaan, joko 4 päivää viikossa tai 6 tuntia päivässä. Tutkimusten mukaan 6 tunnin työpäivä tuo enemmän helpotusta arkeen.
Eikös se koske vain alle 3-vuotiaita taikka 1.-2.luokkalaisia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
50 prosentin työaika toiselle teistä tai molemmille 75
Tämä olisi paras ratkaisu, mutta harvassa on paikat, joissa suostutaan vähentämään tunteja. Ja sitten ne paikat, jotka jo lähtökohtaisesti on osa-aikaisia, esim kaupan kassat, niissä työvuorot on sitä iltavuoroa, joten lasten kanssa ei olisi aikaa sitä vähääkään.
Lain mukaan alle 8-vuotiaan vanhemmilla on oikeus lyhennettyyn työaikaan, joko 4 päivää viikossa tai 6 tuntia päivässä. Tutkimusten mukaan 6 tunnin työpäivä tuo enemmän helpotusta arkeen.
Eikös se koske vain alle 3-vuotiaita taikka 1.-2.luokkalaisia?
Jos on kolme päiväkoti-ikäistä lasta, niin aika tavalla saa taituroida, ettei joukossa olisi alle kolmevuotiasta, ja pian sitten jo vanhin meneekin kouluun. Itse sain työnantajan kanssa sovittua, että tein yhtäjaksoisesti lyhennettyä työaikaa, kun tiedossa oli, että olisin kohta taas oikeutettu siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naurattaa ihan hirveästi, kun Suomessa tammikuussa monikin selittää tärkeänä, että syötte sen välipalan samalla kun kävelette päiväkodista kotiin.
Juu, taitaa olla aika monella aika monta vuotta siitä, kun itse haki lapsia kotiin, jos edes haki.
Minulla on tuoreessa muistissa pikkulapsiaika kolmen lapsen kanssa, enkä anna mitään muita neuvoja kuin tuon lyhennetyn työajan, sekä neuvon mennä antamaan pitkä hali joka lapselle heti kun hänet seuraavan kerran näkee.
Joo, omasta kokemuksesta ei ole kuin pari vuotta aikaa. Itseä silloin soimasi kunnei ehtinyt järjestämään aikaa ja OLEMAAN LÄSNÄ. ( Täysipäiväisesti minäkin työssä) Sitten perheenä todettiin että juuri se tavallinen tylsä arki on sitä olemista, sitä turvallisuutta mitä lapsi kaipaa.
Kunhan muisti sylitellä ja kysellä mitä päikyssä tänään tehtiin.
Toki meillä ei aina ollut keittiö tiptop, pyykkiäkin kertyi joskus ja ruoka saattoi olla karjalanpiirakoita, kurkkua ja jogurttia, mutta niillä mentiin...
Viikonloppuna sitten paljon retkeiltiin luonnossa yms.
Sellaista se on. Tsemppiä! Et sä niitä traumatisoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Provo. Ei kukaan laita toppahaalaria kuivausrumpuun. Ominaisuudet menee pilalle.
Tätäkin olisi voinut miettiä jo ennen lisääntymistä. Myöhäistä rypistaa kun on jo paskat housussa.
Vierailija kirjoitti:
Naurattaa ihan hirveästi, kun Suomessa tammikuussa monikin selittää tärkeänä, että syötte sen välipalan samalla kun kävelette päiväkodista kotiin.
Juu, taitaa olla aika monella aika monta vuotta siitä, kun itse haki lapsia kotiin, jos edes haki.
Minulla on tuoreessa muistissa pikkulapsiaika kolmen lapsen kanssa, enkä anna mitään muita neuvoja kuin tuon lyhennetyn työajan, sekä neuvon mennä antamaan pitkä hali joka lapselle heti kun hänet seuraavan kerran näkee.
Tässä tulikin ne parhaimmat ja toimivimmat vinkit.
Ryhtykää koti isäksi tai äidiksi.
Tollasta se on monilapsisissa perheissä. Peräsuoli pitkänä painetaan menemään aamusta iltaan. En ymmärrä kuka saa mitään iloa tuollaisesta elämästä. Sitten nuo samaiset vanhemmat vielä kehtaa ihmetellä, että miksi joillain on vaan yksi lapsi tai ei lapsia ollenkaan. No ihan juuri tuosta syystä, me halutaan elää eikä vaan toimia 24/7 palvelijoina ja suorittaa elämää tukka putkella.
Vierailija kirjoitti:
Provo. Ei kukaan laita toppahaalaria kuivausrumpuun. Ominaisuudet menee pilalle.
Yllättävän moni pesee pyykit muutenkin aivan väärin ja kuivausrumpuun tungetaan kaikki vaatteet.
Onko tosiaan molempien vanhempien aivan välttämätöntä olla kokopäivätyössä silloin kun on kolme alle kouluikäistä lasta? Onhan se nyt tosiasia, että mikäli päiväkodista kotiudutaan klo 17 ja nukkumaan mennään noin klo 20, niin kyllä yhteistä aikaa on todella vähän. Lisäksi myös kotityöt on ehdittävä illan aikana tehdä. Lapset saattavat hyvinkin kiukutella siksi, että he ovat ylikuormittuneita päiväkodin hälinästä ja kiireisestä rytmistä, eikä rytmi rauhoitu kotonakaan. Kyllä alle kouluikäinen lapsi on vielä pieni; hän tarvitsee syliä ja kiireetöntä yhdessäoloa. Yksi ketjun kommentti, jossa sanottiin lasten tarvitsevan vain vartin vanhempien läsnäoloa päivittäin, oli mielestäni irvokas. Yleensäkin kommentointi oli todella ilkeää. Itse ajattelen, että ap-äiti tekee parhaansa vaativissa olosuhteissa.