Lue keskustelun säännöt.
Kuinka ehtiä olemaan läsnä lapsille?
Meillä arki kolmen päiväkoti-ikäisen lapsen kanssa menee aina samaa rataa: Mies vie lapset aamulla päiväkotiin ja illalla minä pääsen hakemaan heitä n. klo 15:45, kun olen tehnyt täyden työpäivän.
Päiväkoti on alle kilometrin päässä, mutta kolmen lapsen hakureissu eri päiväkotiryhmistä ja lumessa taapertaen, päikkyreppuja ja suksia (päikyssä hiihtoa) kantaen sekä pienimmäistä pulkassa vetäen, kestää valehtelematta yli tunnin. Kotona olemme vähän ennen klo 17 ja siinä sitten revimme lumiset ulkovaatteet aivan liian pienen eteisemme lattialle. Samassa nuorimmainen kertoo, että pissa ehti jo tulla ja keskimmäinen kiljuu, että miksi en jo auta senkin kakkapää, typerä äiti. Laitan äkkiä uunin lämpenemään (lämmitetään jotain nopeaa, kuten valmiskalapullia) ja vien nuorimmaisen pesulle. Autan keskimmäinen ulos talvivaatteista ja kuivaan nuorimman.
Pesukone pitää laittaa vielä äkkiä päälle, että saan pissaan menneen talvihaalarin pestyä. Sitten pääsen ruoanlaittoon, mutta ensimmäinen lasten välinen riita keskeyttääkin jo pikaisen kasvisten pilkkomisen. Katan äkkiä pöydän, lämmitän eilistä pastaa ja otan kalapullat uunista. Ruokaa pääsemme syömään vasta 17:20.
Ruoka äkkiä napaan, sitten pöydän siivous ja tadaa! Kello on jo 18. Isä tulee töistä kotiin, kun on saanut tehtyä täyden päivän ja haettua seuraavana päivänä päikkyyn tarvittavat eväät (kerrottiin vasta eilen toki). Työmatkoihin kun täällä pk-seudulla menee vähintään meillä se 45 min, vaikka asummekin aika järkevällä sijainnilla.
Lapset leikkii hetken, mitä leikkii. Mies syö, minä vien roskat ja viikkaamme äkkiä pyykit. Tiskikone päälle ja haalari kuivausrumpuun. Äkkiä iltapalaa lapsille ja iltatoimille. Lyhyt lukuhetki, jos ehtii ennen nukkumaanmenoa ja sitten sitä pääseekin siihen nukutusrumbaan, mistä voisin tehdä toisen aloituksen.
Seuraavan aamun valmistelut, kun lapset vihdoin nukahtaa ja äkkiä nukkumaan, jotta on sitten ah, niin reipas taas uuteen päivään!
Mutta kysymys siis: missä välissä ehtisimme olla läsnä lapsillemme?
Kommentit (292)
Olipa sivulla yhdeksän antoisa kirjoitus pyykkäämisestä. En lainaa, kun herjaa kuitenkin.
Mä en ihan noin säntillinen pyykkääjä ole. Puhdasta kun on päällä, niin asia ok. Parina päivässä viikossa pyöritän konetta ja yksi niistä on torstai-ilta, kun lakanat ja pyyhkeet pyörii siivouspäivän lopuksi. Viikkosiivous torstaina, että perjantaina voi tulla puhtaaseen kotiin ja nostaa jalat seinälle! :D Tää on opittu lapsuudenkodista. Perjantaina en tee mitään. Hyvä jos ruokaa. Tilattua tai einestä silloin. Otetaan lungisti.
Lauantaiaamut on hitaita, mutta silloin pyörähtää pyykkäri pari kertaa. Oikeastaan eka koneellinen lähtee jo aamupissareissulla käyntiin. Muksuille aamupalaa valmiiksi: hedelmiä, marjoja, juotavaa valmiiksi... napsivat siitä kun heräävät ja on nälkä. Leikkivät ja katsovat lastiksia.
Aikuiset vielä pötköttää. Pari koneellista on pesty ennen kuin mihinkään mennään aamupäivästä. Illemmalla sitten viikataan vaatteita ja ne torstain lakanat ja pyyhkeet viimeistään.
Alkuvikosta vielä pyörii kone tarvittaessa.
Niin ja ulkovaatteet tulee suihkuteltua heti, jos ovat rapasia. Sitten vaan kuivauskaappiin.
Vähän makeilen, että vaadin ison kuraeteisen (khh) ja kuivausrummun JA kaapin. Eikä ole kaduttanut ne ylimääräiset tonnit. Mieskin vasta käytännössä havaitsi edut. Saa lätkäkamansa suihkutettua treenien jälkeen ja kuivauskaappiin! Vaimo on tyytyväinen, kun ei kamat löyhkää nurkassa. Kyllä kannatti kaalisoppaa syödä muutaman vuoden. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eihän aikuisen tarvitse leikkiä lasten kanssa! Varsinkin kun sulla niitä on useampi, anna lasten leikkiä keskenään. Aikuisen läsnäolo on juuri sitä yhdessä arkisten askareiden tekemistä, syliä, juttelua..
AikuiSET voi siinä muuta touhutessaan seurata lasten leikkejä ja jutustella samalla heidän kanssaan. Lapset ainakin meillä tykkäsivät siitä ja välillä voi hiukan leikkiäkin tai ainakin kertoa tarinoita tai satuja, siis ihan itse keksittyjä tai omasta lapsuudestaan. Ne, ne vasta kivoja olivat!
Tosi heikosti menee, jos joku kuvittelee että koulukiusaaja kiusaa muita koska "purkaa pahaa oloaan". Ei se niin mene. Kiusaaja nauttii kiusaamisesta vaikka hänellä olisi kotona ja koulussa kaikki hyvin. Eikä se vauvapalstan trolli "pahaa oloaan pura" vaan nauttii. AP on selvästi uupunut ja uusavuton joten hän on paras maalitaulu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kiinnosta paskaakaan jos joku keittiöpsykologi haukkuu minua empatiakyvyttömäksi. En tuhlaa empatiaa uusavuttomiin (kuten ap) enkä niihin jotka puolustelevat ap:ta.
Selkeesti kiinnostaa, kun piti tulla haukkumaan ja puolustelemaan. Auts, kun kävi ikävästi kipiää. Toivottavasti noin ilkeellä ei ole omia lapsia.
Tosi väsynyttä trollausta. Sinun kannattaisi nyt poistua koska et kykene pysymään asiassa vaan leikit moraalipoliisia.
Jostain luin, että lapselle riittää varttikin keskeytyksetöntä huomiota/leikkiä päivässä vanhemman kanssa. Jos vartin pystyy nipistämään niistä kotitöistä siihen, että on lasten kanssa, niin ei se ole paljon vaadittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän tän tunteen vaikka meillä kaksi lasta ja autolla haku noin 7 min/suunta matkan päästä niin kyllä se vaan kestää meilläkin helposti 45 min kun ensin kyselet kuulumiset päiväkodin aikuisilta, otat kaikki kamat mukaan ja saat lapset lähtemään koska pienempi yleensä temppuilee. Ja vähän väliä on just pissoja ja kakkoja tullu kun ulkona vikaksi päiväkodissa niin ei aina muisteta/jakseta mennä kesken vessaan, tai jos tukanpesupäivä niin siinä vasta meneekin aikaa. Itse olen joutunut karsimaankin sitten kodin siisteydestä (eli tavaroita meillä pitkin poikin jatkuvasti), koska laitan etusijalle lasten kanssa päivittäisen olemisen syömisen ja iltatoimien välissä - eikä tarkoitus syyllistää ketään, tällainen ratkaisu vaan ainoa mahdollisuus meillä. Toki meillä mies aiemmin kotona, mutta työn jälkeen pakko aina käydä (vessassa ja) suihkussa ja siinä kestää.. Kun pyöräytän nopeasti ruoan niin lapset voi leikkiä keskenään joka tosiaan menee usein meilläkin riitelyksi, mutta sitten ruoan jälkeen olen itse lasten kanssa. Roskat viedään aamulla. Etätyöpäivinä pyöräytän vaatepesukoneet ja viikkaaminen jos ehtii niin vkloppuisin. Ymmärrän myös tuon iltarumban, koska kiire aiheutuu meillä ainakin siitä että kun lapset täytyisi saada nukkumaan tiettyyn aikaan (noin klo 19.30-20 viimeistään sängyssä) jotta ehtivät nukkua riittävästi että heräävät aamulla virkeinä.. mutta onhan ne arki illat tosi tiukkia kun jää joku 1,5h-2h sitä rentoa yhdessäoloa vaan.. ja tämäkin silloin kun ei tarvii mennä kauppaan tai tehdä isoa määrää ruokaa. Kauppatilaus, jossa vaan noudat ruoat ja ruoan teko moneksi päiväksi kerralla on hyviä ideoita.. ja jos työajan lyhennys vaan onnistuu niin kannattaa harkita. Ei kyllä kaikilla onnistu. Meillä myös lapset menee noin 1 yö / 3 tai 4 viikon välein yökylään yleensä pe-la yö, itse en edes välittäisi, mutta tämä läheisille välttämättömyys että saavat lapset sinne ja lapset ihan innoissaan. Noita aikoja käytän usein tarkempaan järjestelyyn kotona ja toki hieman valvotaan jos jaksaa ja nukutaan pidempää aamulla. Nykyisin koitetaan jopa arki iltaisin käydä mummolat sun muut sukuloinnit sen vuoksi että esim. 3h siellä on ihan riittävä kun ei aina tarvitse pitkää olla ja samalla siellä syödään joten illalla nopea iltapala jos enää tarvetta, iltatoimet (jotka meillä tosi lyhyet jos ei tukanpesupäivä, eli hamppipesu ja vaatteiden vaihto, pissalla käynti) ja nukkumaan. Näin saadaan viikonloppuina maksimoitua se aika eli koko pitkät päivät vain meille perheenä. Ehtii silloin käydäkin jossain ja olla kotona lisäksi. Kun lapset haluaa katsoa hetken telkkua, teen itse jtn järkevää usein, tietysti se olisi prio että heidän kanssa makoilisin vain sohvalla mutta ei aina onnistu.. tsemppiä teille, koita etsiä teille sopivat ratkaisut, hyväksy sotkuisuus ja toki kun lapset hieman kasvaa, on kokonaisuus helpommin hallittava. Ei tuota aikaa sanota ruuhkavuosiksi syyttä. Itse tuskailen kolmannen lapsen hankinnan kanssa koska haluaisin todella mutta samalla pelkään että nyt hieman helpottunut arki menisi liian sekaisin ja laiminlöisin kahta ensimmäistä lasta vauvan takia.. tai toisinpäin. Enkä halua missata esikoiselta näitä vuosia kun hän vielä on pieni koska koulun aloitus ihan nurkan takana.. kuopuksella vielä vuosia eskariinkin. Mutta toisaalta ikäero lapsilla voisi olla hyväkin kun isoin voi todella toimia ohjaavana isoveljenä. Ja aina kun on kaksi vanhempaa talossa niin toinen voi hoitaa vauvaa ja toinen kahta muuta ja varmasti tulee niitä kaikkien yhteisiäkin hetkiä.
Vierailija kirjoitti:
Nukkumaanmeno helpottuu, kun tekee nukkumaanmenosta kivan läheisyyden hetken nukuttajan kanssa, oli se sitten äiti tai isä. Itse keräsin illalla kaikki kolme ympärilleni parisänkyyn, vauvan rinnalle, ja luin heille. Sitten uneliaina siirtyivät omiin sänkyihinsä.
Tykkään kirjoista ja tarinoista. Luin lapsille kaikki mahdolliset lastenkirjat niiden vuosien aikana, kun he olivat pieniä. Esikoinen tykkäsi tulla viereen kuuntelemaan, vaikka itse osasi jo lukea.
Oli ihanaa olla lasten lähellä ja tuntea heidän lämpönsä. Kyllä äitikin siinä viihtyi. Tosin saattoi käydä niin, että välillä nukahdin lasten kanssa, ja mies jäi alakertaan "yksinäisyyden vyöhykkeelle". Sitä ei kannata tehdä kaiken aikaa, kun suhdekin tarvitsee läsnäoloa ja kahdenkeskistä aikaa. :)
Nyt nuo lapset ovat jo aikuisia, yksi lapsenlapsi.
Eikö mies siis ikinä hoitanut lasten nukuttamista? Sinulle ehkä sitten ihanaa joo mutta kyllä monet naiset haluaisi välillä vapaa illan tosta hommasta ja toivoisi että mieskin lukisi lapsilleen iltasatuja ja hoitaisi lasten nukkumaanmenon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on täydellinen kuvaus siitä syystä miksi ihmiset eivät halua lapsia.
Kuka hullu haluaa tällaista elämää?
Pelkkää suorittamista. Ei kiitos.
Täydellinen kuvaus siitä miten elämä lasten kanssa tehdään juuri niin kuin ei pidä tehdä. Silloin kun aikuinen on vahva ja määrätietoinen sekä tietää mitä tekee, on elämä lasten kanssa helppoa.
Jatkuva kiire, vääntäminen ja rauhan puute on merkki siitä että aikuinen ei tiedä mitä on tekemässä. Lapset eivät luota epävarmaan aikuiseen ja tästä oireena jatkuva kiukuttelu. Kiukuttelu on lapsen tapa kertoa että en luota sinuun, tämä homma ei ole sinulla hallinnassa. Tästä se kierre syntyy, kiukuttelu aiheuttaa aikuisessa enemmän epätoivoa ja hallinnan menetystä mikä taas lapsessa aiheuttaa enemmän kiukuttelua....
Jompi kumpi jättäytyy kotiin lasten kanssa. Vie kerhoihin ja leikkikentillr päivisin. Lapsille on kiireetöntä aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi käytät kaksoispistettä kellonajassa?
Vierailija kirjoitti:
Eikö voi pyytää lapsia samaan päiväkoti ryhmään?
Ryhmissä on ikäjaot, joten eipä taida onnistua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on kyllä oikeesti hyviä vinkkejä, mutta sitten on niitä, jotka on kaivettu apu-lehdestä vm. 1967.
Täältä en ota yhtään mukavinkkiä. Joka perhe erilainen ja se työnjäkeinen aika ja viikonloput aikuinen itse päättää minkäverran on lastens kanssa aamen..,,.turhaa rutinaa. 😝😝
Onneksi 95% nykynurista pareista ei tee kun sen yhden tai ei yhtään lasta kun OVAT TIETOISIA miten paljon lapsi vaatii aikaa ja huolenpitoa.....lisäksi eivät tee lapsia tähän Purran leikkaamaan köyhyyteen ja epävarmaan oloon... 🤔🤔🤔🤔,,🤔
Hoitakaa pentunne.. Mitäs teitte niitä....ei heru milliäkään myötätuntoa uusavuttomille laiskoille!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kiinnosta paskaakaan jos joku keittiöpsykologi haukkuu minua empatiakyvyttömäksi. En tuhlaa empatiaa uusavuttomiin (kuten ap) enkä niihin jotka puolustelevat ap:ta.
Selkeesti kiinnostaa, kun piti tulla haukkumaan ja puolustelemaan. Auts, kun kävi ikävästi kipiää. Toivottavasti noin ilkeellä ei ole omia lapsia.
Tosi väsynyttä trollausta. Sinun kannattaisi nyt poistua koska et kykene pysymään asiassa vaan leikit moraalipoliisia.
Joku koulukiusaaja siellä huutelee. Kiusaaja on sadisti. Nauttii kivun aiheuttamisesta muille ja ilkkuu. "Auts, kun kävi ikävästi kipeää." Kiusaaja vihaa sitä että uhri pysyy rauhallisena ja sanoo "aivan sama, ei kiinnosta". Tuo on karu fakta. Kiusaaja on tylsä, mielenkiinnoton ihminen. Ei mitään muuta identiteettiä kuin se kiusaajan rooli.
Uhrin rauhallisuus on kova isku kiusaajalle. Kiusaaja panikoi (vallan tunne menetetty) joten hän yrittää pakkomielteisesti sanoa jotain että pääsisi vielä niskan päälle. Kiusaaja leimaa uhrinsa empatiakyvyttömäksi, huonoksi vanhemmaksi ja kaikin tavoin epäkelvoksi ihmiseksi. Tää on sitä narsistisen kiusaajan länkytystä. Kaikki on aina vastapuolen syytä. Erityisesti se, että vastapuoli ei ole samanlainen empatiakyvytön sadisti kuin kiusaaja itse.
Kannattaa ottaa se "empatiakyvyttömäksi" haukkuminen KOHTELIAISUUTENA. Peto ei käy toisen pedon kimppuun. Jos kiusaaja pitää sinua kiusaajana, sinä olet jo voittanut.
Kuule. Älä stressaa. Se kaikki, mitä kerrot tekeväsi lapsille, on sitä läsnäoloa. Älä ajattele, että teet lapsille, ajattele että teet lasten kanssa. Kotiin tietysti pitää päiväkodista kiirehtiä jos on nälkä ja pissahätä, mutta jos ei ole niin kotimatkalla,voi jutella ja vaihtaa kuulumisia. Lapset voi ottaa mukaan illan kotitöihin, hitaammin käy ja sotkua syntyy, mutta väliäkö sillä.
Ruokahuollon ja välipalanoudot voi suunnitella viikoksi jne. Ettei joka päivä käydä kaupassa jne.
Pienikin lapsi osaa tyhjentää tiskikonetta jne. Se on sitä läsnäoloa kun teette tavallisia kotijuttuja yhdessä. Juu, kyllä, teet nopeammin yksin, mutta se ei olekaan se juttu siinä läsnäolossa.
Voin lämpimästi suositella tuota joustoa, että joskus syödään reilu välipala "päivällisaikaan" ja päivällinen iltapala-aikaan. Meillä iltojen ruokastressi suli täysin pois, kun päästettiin irti siitä ajatuksesta, että tietynlaisia ruokia on pakko syödä tiettyyn kellonaikaan. Itse asiassa jos lapset ja äiti ap:n perheessä syövät aina ennen kuin isä tulee, siirtäisin päivällisen AINA isän kotiin tulon jälkeiselle ajalle, että perhe saa syödä yhdessä.
Ei ole mitään lakia, joka sanoo, että päivällisen pitää olla kello 17. Se voi olla vaikka kello 18 tai 19. (Muissa kulttuureissa vieläkin myöhemmin, meidän perheessä ei tuota myöhemmin. :D)
Ja tiiättekö, ruokapoliisi ei siitäkään ole tullut pidättämään, että joskus meillä ei syödä koko iltana varsinaista lämmintä ruokaa OLLENKAAN vaan vaikka reilu setti karjalanpiirakoita ja jogurttia!
Vierailija kirjoitti:
Hoitakaa pentunne.. Mitäs teitte niitä....ei heru milliäkään myötätuntoa uusavuttomille laiskoille!!!
Olen kyllä samaa mieltä. Unohtakaa uraputkenne. Ette kaipaa sitä kuolinvuoteella, vaan menetettyä aikaa läheisten ne kanssa. Lapset eivät ole mitä laitoseläimiä. Lasten kuuluu kasvaa rauhassa kodin sydämestä käsin.
Vierailija kirjoitti:
Voin lämpimästi suositella tuota joustoa, että joskus syödään reilu välipala "päivällisaikaan" ja päivällinen iltapala-aikaan. Meillä iltojen ruokastressi suli täysin pois, kun päästettiin irti siitä ajatuksesta, että tietynlaisia ruokia on pakko syödä tiettyyn kellonaikaan. Itse asiassa jos lapset ja äiti ap:n perheessä syövät aina ennen kuin isä tulee, siirtäisin päivällisen AINA isän kotiin tulon jälkeiselle ajalle, että perhe saa syödä yhdessä.
Ei ole mitään lakia, joka sanoo, että päivällisen pitää olla kello 17. Se voi olla vaikka kello 18 tai 19. (Muissa kulttuureissa vieläkin myöhemmin, meidän perheessä ei tuota myöhemmin. :D)
Ja tiiättekö, ruokapoliisi ei siitäkään ole tullut pidättämään, että joskus meillä ei syödä koko iltana varsinaista lämmintä ruokaa OLLENKAAN vaan vaikka reilu setti karjalanpiirakoita ja jogurttia!
Tämä!!!
Nukkumaanmeno helpottuu, kun tekee nukkumaanmenosta kivan läheisyyden hetken nukuttajan kanssa, oli se sitten äiti tai isä. Itse keräsin illalla kaikki kolme ympärilleni parisänkyyn, vauvan rinnalle, ja luin heille. Sitten uneliaina siirtyivät omiin sänkyihinsä.
Tykkään kirjoista ja tarinoista. Luin lapsille kaikki mahdolliset lastenkirjat niiden vuosien aikana, kun he olivat pieniä. Esikoinen tykkäsi tulla viereen kuuntelemaan, vaikka itse osasi jo lukea.
Oli ihanaa olla lasten lähellä ja tuntea heidän lämpönsä. Kyllä äitikin siinä viihtyi. Tosin saattoi käydä niin, että välillä nukahdin lasten kanssa, ja mies jäi alakertaan "yksinäisyyden vyöhykkeelle". Sitä ei kannata tehdä kaiken aikaa, kun suhdekin tarvitsee läsnäoloa ja kahdenkeskistä aikaa. :)
Nyt nuo lapset ovat jo aikuisia, yksi lapsenlapsi.