Lue keskustelun säännöt.
Piiskaamisesta. Onko muita jotka ovat saaneet lapsena piiskaa?
03.11.2011 |
En ole omalle äidilleni koskaan siitä puhunut, mutta siskojen kanssa kylläkin ja oman miehen.
Se on sellanen anteeks antamaton teko. Se oli jotakin niin nöyryyttävää ja alistavaa. Oli jatkuvasti pelko et tekee väärin ja saa piiskaa.
Ite joutui monesti hakemaan vihdan ulkoa.
Kommentit (152)
kerran, kun heittelin veljeäni kivillä, enkä totellut, niin isä antoi pari ripsua kintuille.
Muistan sen, kun ajattelin, että olinpa tyhmä, kun heittelin niitä kiviä.
ei jäänyt traumoja.(paitsi syytin omaa tyhmyyttä)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tukkapöllyn muistan, ei jäänyt traumoja!
Ihan pari kertaa vain kun tein jotain kiellettyä. Ei ole jäänyt traumoja, sillä rangaistus tuntui oikeutetulta ja lyönnit kirvelivät vähemmän kuin rangaistuksen aiheuttama nöyryytys. Se oli enemmänkin semmoinen pelote. Kun kuritusväkivallan kieltävä laki tuli voimaan, tämäkin loppui.
olin lapsena kiltti, ujo ja rauhallinen. Vielä vähemmän sitä uskalsi näyttää tunteita kun pelkäsi että mokaa. Kannustusta ei saanut kotoa.
Koko ajan sai elää pelko persiissä, kun mitään ei koskaan neuvottu eikä opastettu, mutta remmiä tuli jos sattui tekemään jotakin väärin, tai ei tehnyt jotain mikä 'olisi pitänyt tajuta' tehdä.
Joskus syyksi riitti vääränlainen ilme.
Eipä siinä muuta oppinut kuin tapettiin sulautumista ja hiljaa olemista.
on tullut jatkuvalla syötöllä:
luunappia, tukkapöllyä, korvatillikkaa
remmiä, risua, keppiä
tukasta lattiaa pitkin vetämistä
nyrkkiä, potkua
kurkusta kuristamista
vaatteista nostamista seinälle
jatkuvaa huutoa, pelottelua, uhkailua
ja välit on kyllä NIIN poikki kun vaan olla ja voi, ja en sekunniksikaan vie lapsiani vanhemmilleni. Väkivalta ei nimittäin loppunut lapsuuteen vaan vieläkin yrittävät "kurittaa" minua (jos tapaamme jossain) vaikka olen kohta jo 40....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kotona mutta isoisälläni oli risu aina siellä tietyssä kohdassa keittiön välikössä jos emme totelleet. Mutta en muistele pahalla, olin kuriton kakara ja millään muulla ei isoisä ja isoäiti olisi välistä minua tottelemaan saaneet.
vanhemmat ei aina myönnä mitään! Itse otin asian puheeksi, otin kerran ja parikin, aina kiistivät ja kielsivät kaiken. Väittivät että olen hullu ja keksin asit omasta päästäni. Kävin terapiassakin ja sielläkin kehotettiin puhumaan asiasta. Viimeisin puhumisyritys sitten meni niin että vanhemmat (isä lähinnä) yritti käydä päälle ja raivosivat ja haukkuivat minut maan rakoon. Laittoivat välit poikki. Ja eivät suostu puhumaan ennenkuin MINÄ pyydän kirjallisesti anteeksi!
Välit on olleet poikki tämän asian takia jo 10 vuotta, joten todellakaan aina ei voi puhua. Omat vanhemmat eivät voi myöntää mitään vaan kiistävät kaiken. Ja väkivalta oli todella raakaa, tiuhaa ja toistuvaa, joten sellainen ei kyllä unohdu edes väkivallan tekijältä itseltään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain vyöstä kunnolla. Luunappeja ja tukistuksia senkin edestä. Sisko sai useammin remmiä. Ei meillä kaihdettu muitakaan rangaistuskeinoja, olen kokenut mm lusikallisen tabascoa suussa ja jääkylmän suihkun vaatteet päällä. Surullisinta tässä ehkä on, että me olimme oikeasti hyvin kilttejä lapsia, koulussa luokan kärkipäätä ja muutenkin hyväkäytöksisiä. Rangaistukset tulivat vastaanväittämisestä ja muusta älyttömästä, koska meistä kasvatettiin hiljaisia alistujia.
Enemmän mieleen on jäänyt, kun minut on poistettu melkein aina pöydästä huonon käytöksen takia ja olen saanut tulla syömään vasta sitten kun muut ovat lopettaneet ruokailun. Mun mielestä ihan oikealla linjalla ollut kasvatus rangaistuksien suhteen. Molemmat, minä ja veljeni, ollaan oltu ihan hyvä käytöksisiä kilttejä lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
useasti. Joskus syyt olivat oikeita syitä, esim. kerrostalon katolle kiipeäminen, joskus typeriä vanhempien äkkipikaisuutta(johtui varmaan koska olivat molemmat nuoria) esim. maitolasin kaatuessa keittiön pöydälle vahingossa niin saatiin tukkapöllöä.
Kerran siskoni sai remmiä kun väitti faijani huijaavan eräässä lautapelissä( pelasimme koko perhe). Joo, olihan se sellaista typerää jankkaamista siskoltani mutta ei oikeutettu syy.
Sentakia mä aloin itkemään, jonka jälkeen isäni karjuu ''jos et lopeta itkemistä niin säkin saat remmiä''
Siskoni on katkerampi tästä enemmänkuin mä, ehkä koska hän saikin remmiä enemmän? Me ollaan naureskeltu näille kyllä, ja vanhempiiin nykyään hyvät välit meillä molemmilla. Ollaan synnytty 90luvulla. Nuorin sisaruksistamme, 2000luvun lapsi, ei ole ikinä saanut tukkapöllöä tai remmiä vanhemmiltamme tai muutakaan fyysistä väkivaltaa. Onkin meistä se lellitty ja näkyy käyttäytymisestä..
En tiedä, mun mielestä remmi oli oikein joissain tilanteissa. Ei kaikissa, mutta en mä tosiaan mitään traumoja siitä oo saanut.
Olen saanut vitsaa ensimäisen kerran 7V pelkäsin,tappelin vastaan äiti riisui alapääni paljaaksi näpsytteli pikkasen vitsalla pyysin anteeksi äitiltä tämän jälkeen en ole pelännyt vitsaa saan 4-5kertaa vuotessa olen saanut 7vuotta nykyisin hain itseaika usein vitsan äitille valmiiksi kaikki tapahtuu yhtessä tehten saan vitsaa tarvitessa en aiheettomasti rakastan äitiäni paljon saan kutia,hellyyttätasapainoisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai kämmenellä on lyöty takamuksille. Muistan sen nöyryyttävänä toimintana. Hiuksista on myös retuutettu.
Muistan, kuinka joskus alle kouluikäisenä ollessani äiti raivosi uhkaavana mulle jostain risu kädessä, olin kiivennyt äitiä karkuun pakastimen päälle ja painautunut seinää vasten mahdollisimman kauas hänestä, itkien ja hädissäni pyytelin äidiltä anteeksi moneen kertaan, ja rukoilin että ei piiskaisi. Muistan oman hätääntymykseni vahvasti.
Ahdistava muisto edelleen.
Olen kyllä antanut äidilleni anteeksi, ja äiti onkin pyytänyt myöhemmmin käytöstään anteeksi monta kertaa itsekin, katuu kovasti. Ymmärrän äitiä kyllä, hän itse on kasvanut kodissa, jossa näki paljon väkivaltaa. Oli myös kovin masentunut silloin kun olin lapsi.
Itsekin olen syyllistynyt esikoisen fyysiseen kurittamiseen, silloin kun hän oli noin 1-3-vuotias. Piiskaa en ole antanut mutta läpsinyt, tukistanut ja kironnut ja huutanut todella pelottavasti ihan naamassa kiinni. :´( Lapsessa ei ollut mitään vikaa, itse olin väsynyt, turhautunut ja masentunutkin kai. Ei sillä että se mitään oikeuttaisi. Olen katunut kovasti itsekin ja edelleen kadun ja syyllisyys vaivaa, vaikka asiasta jo 10 vuotta. Tekisin mitä vaan, jos saisin tehdyt tekemättömäksi.
Onneksi olen kuitenkin älynnyt ja saanut voimia lopettaa tuollaisen käytöksen, esikoiseen en ole sen jälkeen koskenut, enkä toista tai kolmatta lasta ole kurittanut fyysisesti laisinkaan.
Nykyään olen hyvinkin rauhallinen, pitkäpinnainen äiti. En enää edes huuda lapsilleni koskaan, sanon kyllä painavalla äänensävyllä ja motkotan, jos aihetta on, mutta huutaminenkin ja kiroaminen on jäänyt kokonaan pois jo silloin ajat sitten.
Toivottavasti tämä väkivallan ketju suvussamme katkeaa tähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
monta, monta kertaa. Remmillä ja sitten itsehaetulla koivunoksalla.
Nöyryyttävää. Varsinkin kun muistan saaneeni remmistä vielä 12-vuotiaana. Häpesin sitä kun mulla oli menkat jo alkaneet ja side pilkotti housuista kun isä pieksi remmillä paljaalle perseelle.
Olen joskus puhunut asiasta, mutta homma on kuitattu niin että olimme veljeni kanssa niin hirviöitä ettei muu auttanut. (muuta ei koskaan kokeiltu).
Omaa lastani en koskaan nöyryyttäisi tai satuttaisi.
äiti löi muovisella vyöllä paljalle takapuolelle. Käski vetämään housut alas ja hakkasi vyöllä. En tarkkaan muista syitä, koska en ollut mikään tuhma lapsi. En siis koskaan kiroillut, en lyönyt veljeäni. Muistaakseni yksi vyöllä lyömisen syy oli sisällä juokseminen.
Sitten kun tulin kouluikäiseksi äiti jatkoi kunnon tukkapöllyillä ja luunapeilla. Ne oli käytössä lähes päivittäin. Ja syy edelleen muistikuvissani epäselvä, muistaakseni en vaan totellut sen käskyjä, esimerkiksi en syönyt lautasta tyhjäksi.
Lukioiässä löi vielä avokämmenellä poskelle. Syynä oli se, että poikaystäväni (joka oli oikeasti tosi kunnollinen poika) ei ollut kevollinen mulle. Syynä se, että oli merkonomi eikä akateeminen.
Mielenvikainen äiti. En ole nähnyt sitä enää moneen vuoteen enkä halua. Niin pahat traumat on jättänyt mulle.
Omia lapsia en voisi koskaan kurittää ruumiillisesti. En kyllä sanallisestikaan haukkumalla ja mitätöimällä, mitä mun äiti teki myös päivittäin.
Ja aina varoituksen kanssa. Ei mulla ole mitään traumoja ja on erittäin lämpimät välit lapsiin. Tuskin edes muistan itse piiskaustapahtumia tai syitä niihin.
Onko tuo ollut yleistäkin? Olen syntynyt 70-luvulla ja ikinä ei ole piiskattu, revitty tukasta tai mitään. Ei kyllä ole parhaita kavereitakaan, etäisemmistä ihmisistä en tiedä. Vanhemmista äitikään ei ole koskaan saanut piiskaa, vaikka on syntynyt -45. Isä on saanut pari kertaa ja "kunnon" syystä. Toisella kertaa kumautti pikkusiskonsa tajuttomaksi.
Meillä kuritus oli äitin huutamista, jos sitäkään. Itse olen kahden lapsen äiti ja huudan kyllä lapsille, mutta en jatkuvasti. Itseasiassa huutaminen alkoi vasta toisen lapsen tultua. Esikoiselle en huutanut koskaan, nuorempi on sellainen jukuri, että välillä menee hermot... Yritän pysyä rauhallisena, mutta joskus vaan pinna katkeaa.
Itse sain piiskaa ja tukkapöllyä äidiltäni ja isältäni aina 16-vuotiaaksi saakka, useitakin kertoja viikossa. Sitten kerran pimahti päässäni ja löin äitiäni ko. tilanteessa suoraan nyrkillä naamaan (oikeasti). Kaatui maahan ja löi päänsä, ei onneksi pahasti. Kertoi asiasta illalla isälle, joka ensin oli myös käymässä päälle mutta kun uhkasin laittavani hänetkin kanveesiin, tuli omaksi onnekseen toisiin ajatuksiin. Tuon tapauksen jälkeen koin ns. vapautumisen tunteen, pystyin pistämään vastaan mikäli tarvetta. Enää eivät päälle käyneet.
Tuosta hetkestä lähtien välit olivat etäiset aina 18-vuotiaaksi asti, jolloin muutin heti pois kotoa. Välit ovat poikki ja pysyvät poikki niin kauan, kunnes tulevat anellen pyytämään anteeksi omaa käytöstään lapsuuteni aikana. Niin paljon ne väkivallanteot ovat minua satuttaneet, että niitä ei muutoin korjata. Eivät ole vielä ilmestyneet oven taakse vaikka poismuutostani on jo viisi vuotta...
Olin tänä aamuna äitin sylissä pyllypaljaana saamassa remmiä pehmeävyö hyväili pyllyäni itkeä tirauttelin remmitessä pikkasen pyllyä kuumottaa vieläkin hyvänremmityksen jäljiltä annan jatkossakin äitin remmitä/piiskata olen 15V.