Paljonko on soveliasta tinkiä kerrostaloasunnosta nykyisessä markkinatilanteessa?
Täällä ei käy mikään kauppa, mutta pyynnit ovat jämähtäneet vanhoille lukemille. Aina toisinaan tulee 0..20% hinnan pudotuksia.
Sijaintina on syrjäsuomalainen yliopistokaupunki.
Paljonko on maksimi sovelias tinkivara? -15%
Kommentit (273)
Vierailija kirjoitti:
Aina huvittaa tuo Kajaanin "yliopistokaupunki" nimi. Eihän niillä ole edes omaa yliopistoa.
Veikkaan että on kyse Joensuusta.
Vierailija kirjoitti:
"Esimerkiksi Helsinki on iso kaupunki, jossa on myynnissä monta asuntoa. Mutta kukaan ei etsi sieltä asuntoa randomisti noin vain. He haluavat asunnon tietystä kaupunginosasta tai jopa tietyltä kadulta. Tietyn kokoisen ja tietyn määrän huoneita. Ehkä ehdottomasti parvekkeen tai hissin. Ehkä sellaisen, jossa on tietyt isot taloyhtiöremontit jo tehty. Ehkä sellaisen, joka on omalla, eikä vuokratontilla. Jne jne. Sellaisia asuntoja ei ole kassikaupalla myynnissä. Jos etsin tietynkokoista peruskorjattua perheasuntoa Lauttasaaresta koulun vierestä, niin enhän minä voi harkitakaan kaksion ostamista Vuosaaresta. Ehkä kannattaa tehdä vakavasti otettava tarjous siitä Lauttasaaren asunnosta silloin."
Tai miettiä hinta-laatusuhdetta. Saan Lauttasaaresta perheasunnon x eurolla ja Vuosaaresta y eurolla. Kummassakin tapauksessa kysymys on perheasunnosta Helsingissä, joten kyseessä voi olla jopa pohjaltaan identiset/lähes identiset asunnot. Hintaero voi olla vastaaviss
Se hinta-laatusuhteen ero Larun ja Vuosaaren välillä perustuu ihan selkeisiin demografisiin tekijöihin ja tilastoihin, jotka ovat kaikkien tiedossa ja joista ei ole täällä soveliasta keskustella.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu ihan täysin siitä, miten se pyynti vertautuu muiden vastaavien pyynteihin.
Ei ole "muiden vastaavien" hintaa. Ittee naurattaa tämä alueen muiden asuntojen toteutuneet hinnat. Se hintahan riippuu tasan siitä missä kunnossa. Alueella voidaan myydä vaikka mitä, hyviä ja huonoja. Itse sain 150.000 enemmän kuin välittäjä esitti myyntihinnaksi kun en häntä ja hänen "tällä alueella toteutuneiden" mukaan arvioitu. Taloon vasta tehty kaikki ja oli hyvässä kunnossa.
Riippuu täysin kohteesta ja siitä että onko siinä pyynti kohdillaan.
Jos pyynti on jo kohdillaan, luonnollisesti myyjät eivät tingi paljon vaan myyvät sille joka maksaa enemmän kuin sinä.
Mutta aina tarjotaan ja katsotaan mihin se johtaa. Kuumina vuosinakin oli hyvä koittaa ensin edullisempaa tarjousta koska hinnoissa oli selkeästi ilmaa.
Nyt sitä ilmaa on vähemmän pyynneissä.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu täysin kohteesta ja siitä että onko siinä pyynti kohdillaan.
Jos pyynti on jo kohdillaan, luonnollisesti myyjät eivät tingi paljon vaan myyvät sille joka maksaa enemmän kuin sinä.
Mutta aina tarjotaan ja katsotaan mihin se johtaa. Kuumina vuosinakin oli hyvä koittaa ensin edullisempaa tarjousta koska hinnoissa oli selkeästi ilmaa.
Nyt sitä ilmaa on vähemmän pyynneissä.
Ja niin. Turha miettiä mikä on "soveliasta" ei ole kyse mistään solvauksista vaan tarjouksista joihin myyjä vastaa vastatarjouksista. Eli neuvottelusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tein sen virheen, että laitoin asunnolleni heti valmiiksi edullisen markkinahinnan. Siinä ei ole tinkivaraa, mutta kaikki ostajat haluavat näköjään tinkiä periaatteesta. Olen nyt ottamassa asunnon pois myynnistä ja sitten laitan sen uudestaan myyntiin 20% kalliimmalla hintapyynnöllä. Sitten asunnossa on 20% tinkivaraa! Sopivankokoisia tarjouksia odotellessa...
Mikä estää toimimasta kuin kiinteistömaailma eli ilmoittamaan hinnan olevan pohjahinta, josta tinkimiset tapahtuvat vain ylös päin? Yleensä toki ostaja yrittää aina tinkiä hintaa alemmaksi, mutta eihän se prosentteja hinnasta pois perustu mihinkään lakiin.
Tuon estää korkeintaan se että asunto pitäisi saada myytyäkin mitä ei tapahdu jos myyjä hirttää itsensä kosteissa päiväunissa keksittyyn hintaan.
Myyjä määrää vain hinnan jolla asuntoa EI myydä.
Ostaja määrää sen hinnan jolla kaupat syntyvät
Jos myyjä haluaa elää mielikuvitusvarallisuudessa ja arpoa hinnan jonka alle "minun ei tarvitse myydä joten tämä on nyt asunnon arvo' niin laita samantien pyynniksi miljardi. Ei se poikkea mitenkään alemmasta pyynnistä jota kukaan ei myöskään maksa.
"Ohis: itse asun syrjä-Suomessa. Täällä on yllättävän kalliit vuokramarkkinat. Ei missään suhteessa asuntojen hintaan nähden.
Kela-tuet tms pitää vuokrat korkeina. Kenenkään tavallisen ihmisen ei oikein kannata asua täällä vuokralla."
Tähän samaan ilmiöön törmäsin äskettäin itsekin, kun ns. huvin vuoksi tutkin entisen kotiseutuni (taantuva teollisuuspaikkakunta Kymenlaaksossa) asuntomarkkinaa. Kerrostalo-osakkeita myytiin todella halvalla, mutta vuokrat olivat pk-seudun halvempien alueiden tasoa ja tuon kotiseutuni tulotasoon nähden siis todella kovia.
Näissä keskusteluissa aina huomaa, että osa "ostajista" on niitä jotka ilkkuu, että myyjät elää mielikuvitus/haavemaailmassa. Todellisuus kuitenkin on, että suurin osa ei koe voivansa ottaa takkiin niin paljon kuin nää puskistahuutelijat toivoo. Ainakaan sellaisesta kohteesta josta ei ole pakko lähteä.
Sitten kiristetään vyötä tai tehdään vaikka kakkosduunia tms. Jos ei esim. velkojaan saa kuitattua. Koska olisi ojasta allikkoon menoa myydä halvemmalla, ellei ole syystä X Pakko.
Ja ne tosiostajat jotka saa tingittyyn hintaan kohteita ovat valmiita satsaamaan niihin kohteisiin oikeasti. Eli eivät oo välttämättä niitä helpoimpia kauppoja ja jatkojalostettavia. Mutta he tietää mitä ovat tekemässä.
Jättäkää ne Tunteet vähän pienemmälle myös ostajina. Niin ei tuu niin suuria harmituksia jos ei Elämänne Kaupat välillä toteudukkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me olemme laittamassa kämppää myyntii 300 000 eurolla. En todellakaan pudota 60 000 euroa siitä. Ehkä 20 k voin pudottaa. Paljon se nyt tekee prosenteissa.
Ei sinun tarvitse pudottaa euroakaan ellei sinulla ole mitään pakkoa myydä. Voisi tietty kysyä että miksi sitten edes laitat sen myyntiin mutta harrastus tuokin.
Olen eri, mutta miksi ei laittaisi asuntoa myyntiin jota ei tarvi? Minulla esim on tällä hetkellä asunto myynnissä, ei sitä mikään pakko myydä ole, mutta haluaisin omistuksesta eroon.
Jos sopivaa ostajaa ei nyt tule niin odotan vaikkapa vuoden ja kokeilen onnea uudelleen.
En pidä myymistä minään "harrastuksena", ei sitä tyhjänäkään kannata pitää. Asunnosta on kuitenkin aina kuluja ja rahat tuottaisivat muualla paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me olemme laittamassa kämppää myyntii 300 000 eurolla. En todellakaan pudota 60 000 euroa siitä. Ehkä 20 k voin pudottaa. Paljon se nyt tekee prosenteissa.
Ei sinun tarvitse pudottaa euroakaan ellei sinulla ole mitään pakkoa myydä. Voisi tietty kysyä että miksi sitten edes laitat sen myyntiin mutta harrastus tuokin.
Olen eri, mutta miksi ei laittaisi asuntoa myyntiin jota ei tarvi? Minulla esim on tällä hetkellä asunto myynnissä, ei sitä mikään pakko myydä ole, mutta haluaisin omistuksesta eroon.
Jos sopivaa ostajaa ei nyt tule niin odotan vaikkapa vuoden ja kokeilen onnea uudelleen.
En pidä myymistä minään "harrastuksena", ei sitä tyhjänäkään kannata pitää. Asunnosta on kuitenkin aina kuluja ja rahat tuottaisivat muualla paremmin.
Mäkin oon Eri, mutta rehellisesti, etkö säkin ostajana tavoittele sellaista kauppahintaa, jonka toteutussa kokisit saavasi siitä omat + kulut pois jos laittaisit heti uudelleen myyntiin? Eli sinua vaivaa ihan sama vaiva kuin myyjiäkin.
Myyjät ei välttämättä edes odota saavansa omiaan pois, mutta on heilläkin omat tavoitteensa joista joustamista ei nähdä tarpeellisena / kannattavana. Ja ne syyt ei oikeastaan ole ostajan murheita.
"Ostin hetki sitten itselleni talon. Tein päässäni laskelmia lähtien siitä, mitä suurin piirtein vastaavan uuden rakentaminen maksaisi. Ja kun tulin siihen tulokseen, että uuden rakentaminen verrattuna tämän pyyntiin maksaisi suunnilleen 50-60% enemmän, niin päätin, että voin tarjota asunnosta sen mitä siitä pyydettiin vaikka se ei enää ihan uusi ollutkaan.
Olisin muuten tarjonnut hieman vähemmän, mutta tiesin että asuntonäytöllä on käynyt porukkaa ja sen, että tarjouksia on tullut ja tulee varmasti lisää. Tarjouksia tuli näiltä -20% ihmisiltä, mutta minä sain hyvän talon kohtuullisella hinnalla."
Nyt taisi tulla pohjanoteeraus. Joku riemu i da ri maksoi talostaan ylihintaa ja vielä kehuskelee sillä. Totta kai uusi talo maksaa enemmän, koska se on uusi eikä käytetty. Ei sillä uutukaisen hinnalla ole mitään tekemistä käytettyjen hintatason kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Joskus ihmettelin välittäjälle kun asunto oli ollut kauan myynnissä niin se välittäjä sano ettei pankki ollut antnaut lupaa alimmalle tarjoukselle tms.
Tämä on varmaan monilla myyjillä ongelma. Asunnosta saa myydessä vähemmän rahaa kuin siitä on velkaa. Eli on niin sanotusti veden alla.
Tässä on vaan se ikävä puoli että tilanne ei välttämättä korjaannu ajan kanssa. Asunnon arvo voi vuoden odottelun aikana pudota enemmän kuin asuntolainaa on samassa ajassa lyhennetty.
Onhan tuo karmea tilanne myyjälle.
Vierailija kirjoitti:
Jostain syystä näissä vauvan tarinoissa asuntoja myyvät yksinomaan miljonäärit joilla ei ole mikään pakko myydä. Niiden ei toki tarvitse laskea hintaa euroakaan kun asuntoa ei ole tarkoituskaan saada myytyä.
Näin sitä taas näkee, kuinka ihmiset elävät erilaisissa kuplissa, joiden ulkopuolelle on vaikeaa nähdä.
Minä esim en tunne yhtään ihmistä, jolle voisin nähdä tulevan minkäänlaista pakkoa myydä asuntoa. Lähipiirini on lähinnä neli- viisikymppisiä, koulutettuja, hyvät työpaikat, asuntolainat pikkuhiljaa maksettu... Käytännössä kaikilla tutuillani olisi varaa ostaa toinen tai kolmaskin asunto myymättä edellistä, pois luettuna nuorempia opiskelijoita, tosin heidän vanhempansa omistavat heidän asunnot.
Ymmärrän kuitenkin, että elän kuplassa ja kaikilla ei näin hyvin asiat ole. Mutta kun se ystäväpiiri on aikoinaan enimmäkseen muodostunut opiskeluaikoina, niin sieltä sitten on menestyviä ihmisiä ystäviksi päätynyt. Työelämästä joitain muita samanlaisia mukaan ajan saatossa.
Avaukseen vastaus on, että arvotonta asuntoa ei kannata ostaa ollenkaan. Tinkiä voi siis maksimissaan 100 % pyyntihinnasta. Joissakin taloyhtiössä on niin paljon taloudellisia ongelmia, ettei ilmaiseksikaan kannata ottaa osakkeita niistä. Omistaja joutuu maksamaan yhtiövastiketta, vaikkei asunnossa voisi asuakaan [lämmitystä ei ole, sähkö- ja vesiliittymä katkaistu].
Ei ole mitään soveliasuuskäytäntöä näissä. Kyse on neuvottelusta jossa määritellään hinta. Ja jos sellaista ratkaisua ei löydy, niin osake ei vaihda omistajaa. Tarvittaessa taloyhtiö sitten ajetaan esim. konkurssiin ja puretaan aikanaan kun joku kulut siitä maksaa. Jos on oikein pieleen mennyt asiat.
Mutta soveliaisuus ei ole oikea määritelmä tolle tarjoamiselle. Yhteisymmärrys on sellainen mitä tavoitellaan.
Ja monikin asuntonsa maksanut voi olla valmis luopumaan siitä sopuhintaan koska sen seuraavankin saa nyt halvemmalla. Mutta nyt ei ole heillekkään oikeen mukava aika myydä. Liikkeellä liikaa renkaanpotkijoita ja onnenonkijoita. Joiden pitäisi saada ilmaiseksi jotain vaan ku he tahtoo.
Jos kohde on sellainen että sen tahtoo joku muukin. Niin joku muu sen ottaa. Koska jotkut tekee mitä haluaa ja jotkut huutelee.
Eräs mielenkiintoinen asuntokaupan lukko ovat nuo kuuluisat "kalevi-rahastot" joista ei saa sijoituksiaan lunastettua tappiolla. Jos tuo dominopalikka lähtisi kaatumaan, siitä voisi käynnistyä ketju jossa lainoja menisi pakkolunastukseen ja hinnat laskivat lisäää.
Kaikki laskevat toivonsa sen varaan että hinnat kääntyvät nousuun "vielä joskus". Jos niin ei kuitenkaan käy, kertarysäys tulee olemaan vielä suurempi, aivan kuten kuminauhaa voi venyttää vain tiettyyn pisteeseen asti ennen kuin se räpsähtää silmille.
Finanssivalvonta on selkeästi epäonnistunut jos pankit voivat pitää muiden omaisuutta panttivankinaan suojellakseen omaansa.
Kiva olisi tinkiä niin, että kymmeneen vuoteen ei vuokraa koroteta.
Vierailija kirjoitti:
Eräs mielenkiintoinen asuntokaupan lukko ovat nuo kuuluisat "kalevi-rahastot" joista ei saa sijoituksiaan lunastettua tappiolla. Jos tuo dominopalikka lähtisi kaatumaan, siitä voisi käynnistyä ketju jossa lainoja menisi pakkolunastukseen ja hinnat laskivat lisäää.
Kaikki laskevat toivonsa sen varaan että hinnat kääntyvät nousuun "vielä joskus". Jos niin ei kuitenkaan käy, kertarysäys tulee olemaan vielä suurempi, aivan kuten kuminauhaa voi venyttää vain tiettyyn pisteeseen asti ennen kuin se räpsähtää silmille.
Finanssivalvonta on selkeästi epäonnistunut jos pankit voivat pitää muiden omaisuutta panttivankinaan suojellakseen omaansa.
Tavallaan ymmärrän että tässä annetaan myös kuluttajalle aikaa nuolla haavansa. Sitten kun 10-20v päästä lainasumma alkaa olla kohtuullinen, niin voi myymällä päästä veloista eroon ilman totaalista vararikkoa
Joten ei tota venettä haluta tahallaan kaataakkaan.
"Mäkin oon Eri, mutta rehellisesti, etkö säkin ostajana tavoittele sellaista kauppahintaa, jonka toteutussa kokisit saavasi siitä omat + kulut pois jos laittaisit heti uudelleen myyntiin? Eli sinua vaivaa ihan sama vaiva kuin myyjiäkin. "
Mitä horiset? Minähän olen myyjä nimenomaan. 😁
Ihmettelin että miksi ei saisi laittaa asuntoa myyntiin vaikkei pakko olisikaan myydä. Ei sitä tyhjänäkään kannata pitää, kun siitä kuitenkin on kuluja.
Tällä hetkellä uskon, että jos jaksan odottaa pari vuotta niin saan asunnostani kymmeniä tuhansia euroja enemmän, eli kovin paljoa alle sen en lähde myymään, aivan hyvin voin odotella. Mutta voin laittaa silti asunto myyntiin jos joku sattuisi kiinnostumaan riittävästi. Ei siitä haittaakaan ole.
Minulle asunnon hankitahinnalla ei ole väliä, eikä tämän hetkisellä hintakuopallakaan. Ostajana nyt toki on hyvä hetki olla liikkeellä.
Lasken asuntoni arvon sen mukaan, mitä arvelen siitä saavansa ja sellaisen ajan kuluessa joka minulle on sopiva.
Jos asunto on syrjäseudulla (laskeva markkina), joudut myymään sen vieläkin halvemmalla sitten "otollisempaan" aikaan. Toisaalta, kasvukeskuksetkaan eivät ole turvassa jos Suomen talouskehitys jatkaa nykyisellä radallaan kohti täystuhoa.