Paljonko on soveliasta tinkiä kerrostaloasunnosta nykyisessä markkinatilanteessa?

Vierailija kirjoitti:

Huvittavaa kuunnella miten vieläkin myyjät kuvittelevat voivansa määrätä sen hinnan jolla asunto myydään.

Ellei velkaa ole ja talous muutenkin kunnossa, myyjä voi päättää vain sen hinnan jolla asuntoa ei myydä.

Asunnon arvo ei ole kuitenkaan se summa jolla sitä ei saa myytyä vaan se jolla joku sen ostaa ja tämän summan päättää ostaja.

 

Ellei myyjä itsw ole valmis myymään niin perikunta malttaa tuskin odottaa musteen kuivumista ennen kuin laittaa lihoiksi korkeimman tarjouksen tehneelle ostajalle hinnasta välittämättä.

Yhtä huvittavaa on kuunnella niitä ostajia, jotka luulee voivansa määrätä hinnan, jolla asunnon ostavat. He voivat vaan päättää mitä on valmiit maksamaan, mutta sillä ei kenenkään ole pakko myydä

Noloa minusta oli tinkiä yli sata prosenttia.  Paitsi jos yhtiö on huonossa hapessa. 

Silloin myyjän pitäisi kyllä maksaa edes se huoneistoon kuuluva lainaosuus kolminkertaisen, jotta saa lunastettua pari naapuriasuntoakin.

kun helsingissä pyydetään 70-luvun kopista miljoona, niin on ihan ok tarjota siitä sen arvon mukainen 30000e. 

Matalaan hintaan ei kannata myydä jos ei ole pakko. Hinnat tekevät aina aaltoliikettä, kunhan taas odottelee pari vuotta niin sitten on hyvä aika myydä. 

Itse olen etsimässä asuntoa tällä hetkellä kun ovat edullisia. Vanha on myynnissä, mutta voin sen kanssa odottaa että hinnat nousevat, tai jos nyt saan jo riittävän tarjouksen niin miksipä en myisi. 

Vierailija kirjoitti:

kun helsingissä pyydetään 70-luvun kopista miljoona, niin on ihan ok tarjota siitä sen arvon mukainen 30000e. 

Ei välittäjät edes vie eteenpäin tuollaisia tarjouksia, eli siinäpä tarjoilet. 

Minun mielestäni miljoona hyvällä sijainnilla olevasta hyvästä asunnosta ei ole kallis, 70-lukua tosin en ostaisi ellei sitten olisi jonkun arkkitehdin itselleen suunnittelema ja rakennuttama. 

kolmasosa

Minä ainakin pitäisin sopivana ehkä 3-8 prosenttia. Kyllä avaajankin luulisi nopeasti huomaavan, milloin tinkii liikaa?

Sopivaa on tarjota alueen ja asunnon yleiseen hintatasoon nähden hieman alemmas. Jos alueella ei ole kauppoja, ei yleistä hintatasoakaan ole.

Missään tapauksessa hinta ei muodostu laskemalla joku kaupan alennus -XX% pyyntihinnan tai kahden vuoden takaisen hinnan mukaan. Sellaista laskukaavaa ei ole.

Hinta muodostuu siitä kuinka paljon haluat saada kyseisen asunnon ja kuinka paljon myyjä haluaa päästä siitä eroon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomen asuntomarkkinat ovat siinä tilassa että edes 100% alennus ei takaa sitä ettet työnnä kättäsi kyynärpäitä myöden siihen ihteensä.

 

Juuri näin. Hintapyyntöjä on tälläkin hetkellä jotain ihan poskettoman ja ihan kohtuullisen välimaastosta. Myös se ohje, että aseta itsesi myyjän asemaan, ei toimi. Siis kannattaa huomioida myös myyjän näkökulma, mutta tärkeintä on tarjota vain sellainen hinta, joka nykytilanteessa tuntuu järkevältä. Ei siinä paljon myyjän "kun itse on tämä rakennettu" tunteilut lämmitä, jos Suomessa talous edelleen näivettyy ja reaalitulot pienenee, sekä asumiskustannukset nousee. Totaalisen nollakorot lienee myös historiaa, joten kovin pitkällä laina-ajalla maksat kämpän vaan toiseen kertaan pankille. Järki päähän ostaessa ja järkihintaa tarjoamaan, se on ihan myyjän oma moka, jos siitä suuttuu ja jatkaa myyntiharrasteluaan vuosikausia.

Esimerkiksi monessa pk-seudun kohteessa, joissa kämpän hinta on suurimmaksi osaksi leivottu rahoitusvastikkeeseen, myyntihinnasta -100% tinkiminen on vasta hyvä alku.

Mikä on syrjäsuomalaisen yliopistokapungin väestötilanne ja tulevaisuudennäkymät? 

Jos on kasvua tiedossa, ei hinnat paljoa laske. 

Tilanne hieman eri kuin syrjäsuomalaisesa metsäteollisuuskaupungissa.

Sieltä ei kannata tarjota kuin asunnon omaan tarpeeseen olevan käyttöarvon verran (ilman toiveta saada omaansa koskaan takaisin)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tein sen virheen, että laitoin asunnolleni heti valmiiksi edullisen markkinahinnan. Siinä ei ole tinkivaraa, mutta kaikki ostajat haluavat näköjään tinkiä periaatteesta. Olen nyt ottamassa asunnon pois myynnistä ja sitten laitan sen uudestaan myyntiin 20% kalliimmalla hintapyynnöllä. Sitten asunnossa on 20% tinkivaraa! Sopivankokoisia tarjouksia odotellessa...

 

Mikä estää toimimasta kuin kiinteistömaailma eli ilmoittamaan hinnan olevan pohjahinta, josta tinkimiset tapahtuvat vain ylös päin? Yleensä toki ostaja yrittää aina tinkiä hintaa alemmaksi, mutta eihän se prosentteja hinnasta pois perustu mihinkään lakiin.

Tuon estää korkeintaan se että asunto pitäisi saada myytyäkin mitä ei tapahdu jos myyjä hirttää itsensä kosteissa päiväunissa keksittyyn hintaan.

 

Myyjä

Ostaja päättää hinnan, minkä on valmis maksamaan, ei hintaa jolla kauppa tehdään. Myyjä voi hylätä tarjouksen 

Vierailija kirjoitti:

kun helsingissä pyydetään 70-luvun kopista miljoona, niin on ihan ok tarjota siitä sen arvon mukainen 30000e. 

 

 

 

 

Se arvo tulee sijainnista. Helsingissä 70-luvun kopit ovat haluttuja, koska Helsingissä halutaan asua. Siksi Helsingissä hinta on miljoona ja jossain Varkaudessa 5000 euroa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on ollut pitkään myynnissä, ja pyyntihinta vastaa markkinatasoa, niin minun mielestäni voi tarjota vaikka 20 % alle pyyntihinnan. Se on sitten myyjästä kiinni, haluaako asunnosta eroon vai haluaako odottaa parempaa tarjousta.

Viimeeksi tarjosin juurikin -20% ja myyjä veti herneet nenään. Ei halunnut jatkaa kaupankäyntiä.

Ap

Onko kyseinen asunto edelleen myymättä?Toki jos haluttu kohde niin ei tarvitse alentaa hintaa.Mutta myyjä voisi heittää vastatarjouksen.20% tinkaus ei ole mitenkään törkeä avaus.

Olin ilmeisesti ainoa katsoja ja tarjous oli siten ainoa. Myyjä otti asunnon pois myynnistä kun ei saanut pariin kuukauteen mieleistä hintaa.

Kuulostaa nyk

Et taida ymmärtää kovin paljoa asuntokaupasta. On tänä päivänä hyvin yleinen tilanne, että asunnossa on jäljellä enemmän lainaa kuin on asunnon arvo, erityisesti tilanteissa, joissa taloyhtiöön on tehty iso remontti ostamisen jälkeen ja osakkeella on velkaosuutta jäljellä. Lisäksi monin paikoin hinnat ovat tulleet erittäin paljon alas. 

Myyjä voi toki olla "pakkomyyntitilanteessa", koska hänellä ei ole varaa maksaa rahoitusvastikkeita, mutta se ei tarkoita, että ollaan pakkohuutokaupassa.

Jos myyjänä on ulosottolaitos, se pitää kertoa ostajalle, koska tarjousmenettely ja vastuukysymykset ovat hyvin erilaisia kuin normaalissa asuntokaupassa.

t. kiinteistönvälittäjä

Moni asuntoaan kauppaava myy, jos saa sopivan hinnan. Harvempi on pakkoraossa myymässä.  Näin olen sanoisin, että jos hinta on vaikkapa 249 tonttua, niin 245 on asiallinen tarjous. Joku tarjoaa toki 200 tonnia, mutta itse en tekisi edes vastatarjousta. Silloin ollaan niin kaukana yhteisestä näkemyksistä. Jos myyjän pyyntö on mielestäsi liikaa, niin skrollaa ohi. Se ei ole sinun asuntosi. 
Kertaalleen olin myymässä omaa asuntoani ja sain tarjouksen, joka oli tyyliin puolet pyynnöstä. Siinä oli liitteenä kolmen A4 -sivun selostus siitä, mikä asunnossa oli kuulemma pielessä ja perustelut olennaisen alhaiselle hintapyynnölle. En saanut vastausta, kun kysyin, miksi ihmeessä hän halusi edes ostaa noin huonon asunnon surkealla sijainnilla ja selvästi konkurssikypsästä taloyhtiöstä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu täysin kohteesta ja siitä että onko siinä pyynti kohdillaan. 

 

Jos pyynti on jo kohdillaan, luonnollisesti myyjät eivät tingi paljon vaan myyvät sille joka maksaa enemmän kuin sinä. 

 

Mutta aina tarjotaan ja katsotaan mihin se johtaa. Kuumina vuosinakin oli hyvä koittaa ensin edullisempaa tarjousta koska hinnoissa oli selkeästi ilmaa. 

 

Nyt sitä ilmaa on vähemmän pyynneissä. 

 

 

 

Ja niin. Turha miettiä mikä on "soveliasta" ei ole kyse mistään solvauksista vaan tarjouksista joihin myyjä vastaa vastatarjouksista. Eli neuvottelusta. 

Minun mielestä neuvotellaan hinnasta vain sellaisen kanssa, jolla on rahat valmiina. Noloa on nämä tinkaajat, jotka joutuvat tekemään ehdollisen tarjouksen ja perääntymään, kun pankki en anna lainaa. Ihan turhia tarjouksia sellaiset. 

Se on monella pankki, joka kertoo paljonko ostajalla on varaa asuntoon laittaa. Sieltä kerrotaan, haluaako se sen ostaa vai ei. Suurin osa saa vain haaveilla. 

Omistavalla luokalla harvemmin on mitään palavaa kiirettä asuntoaan myydä, ja sitä oikeaa tarjousta voi odotella... Perus duunareilla sitten tilanne on eri, jos uutta ei ole varaa ostaa ennen vanhan myymistä niin sitten kiire saattaa olla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu täysin kohteesta ja siitä että onko siinä pyynti kohdillaan. 

 

Jos pyynti on jo kohdillaan, luonnollisesti myyjät eivät tingi paljon vaan myyvät sille joka maksaa enemmän kuin sinä. 

 

Mutta aina tarjotaan ja katsotaan mihin se johtaa. Kuumina vuosinakin oli hyvä koittaa ensin edullisempaa tarjousta koska hinnoissa oli selkeästi ilmaa. 

 

Nyt sitä ilmaa on vähemmän pyynneissä. 

 

 

 

Ja niin. Turha miettiä mikä on "soveliasta" ei ole kyse mistään solvauksista vaan tarjouksista joihin myyjä vastaa vastatarjouksista. Eli neuvottelusta. 

Minun mielestä neuvotellaan hinnasta vain sellaisen kanssa, jolla on rahat valmiina. Noloa on nämä tinkaajat, jotka joutuvat tekemään ehdollisen tarjouksen j

 

Ei toi estä myyjää myymästä asuntoaan sellaiselle jolla on ne rahat valmiina, Joten aivan hyvin voi tehdä vastatarjouksia. 

Ei rajaa

Ei vanhoilla asunnoilla ole mitään hinnastoja tai listahintoja joista voisi laskea "alennusprosentteja".
Hintapyyntö saattaa perustua välittäjän arvioon joka perustuu toteutuneisiin kauppoihin alueella joskus menneisyydessä. 
Tai ihan vain siihen mitä myyjä kuvittelee mielessään asunnosta haluavansa. Molemmat on huono lähtökohta nykyhinnan määrittämiseen. Siksi ei todellakaan ole mitään yleispätevää neuvoa siitä mitä kannattaa tinkiä.
Hyvin paljon perustuu siihen millaisena ajattelee alueen kysynnän eli väestönkasvun kehittyvän tulevaisuudessa. Miinusmerkkinen kasvu tarkoittaa miinusmerkkisiä hintoja. Toki laskennassa kuuluu ottaa huomioon talon kunto, remonttitarpeet ja kuukausikustannukset.