Symbioottinen parisuhde, jossa kahdesta tulee ikäänkuin yksi ja mitään ei tehdä yksin ja kaikki mitä tehdään, tehdään yhdessä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuisi ahdistavalta, jos pitäisi koko ajan elää samalla tavoin kuin kumppani.  Kyllä etäisyyttä ja omaa rauhaa pitää olla, ettei toinen ole koko ajan siinä vieressä seuraamassa, mitä teet,  ja kyselemässä, kenen kanssa nyt viestittelet. Siihenkin pisteeseen voi symbioosi mennä, että toinen haluaa eristää kumppaninsa kaikesta ulkopuolisesta ja kumppani on sitten kuin elinkautisvanki toisen hallinnassa. Ihan todellisuutta tämä voi olla jollekin. 

 

Ei meillä ainakaan kysellä kenelle viestitellään! Eihän se ole mitään symbioosia vaan vallankäyttöä ja luottamuksen puutetta. Symbioosin vastakohtaa. Symbioosissa molemmat ovat tyytyväisiä, mutta yhdessä. 

Ette siis ole ap:n kuvaamaa kohderyhmää. Näitäkin on, jotka kirjaimellisesti on kuin häntä perseessä.

Vierailija kirjoitti:

Eli hehän ovat vanhan kansan kielellä naimanaamoja!

 

No eihän ole. 

Naimanaamat tarkoittaa ainoastaan fyysistä samannäköisyyttä, yleensä kasvot ovat kuin samasta puusta veistetyt, että voisivat olla veli ja sisko.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tuollaisen pariskunnan. Heillä ei ole mitään omia harrastuksia tai ystäviä, vaan kaikki tehdään yhdessä. Miehen pitää käydä välillä työmatkoilla, ja nainen ei tee sinä aikana mitään kodin ulkopuolella. Käy töissä ja kaupassa, ja on loppupäivän sisällä. Ei käy edes kävelyllä yksin. 

Siskollani oli tuollainen parisuhde. Johtui siitä että mies oli sairaalloisen  mustasukkainen ja väkivaltainen. Kun oli poissa, soitti vähän väliä lankapuhelimeen tarkistussoittoja, että siskon oli pakko nyhjöttää koko ajan kotona. Ulospäin ukko esitti niin hurmaavaa että!

Vierailija kirjoitti:

Herkänpuoleisia sinkkuja liikkeellä loukkaantumassa näköjään. Jännä yhdistelmä olla itsenäinen ja vahva minuus, mutta samalla tarve todistella sitä vaikkei kukaan syyttänyt häntä mistään 

Pieleen meni. Me kyllä nauretaan sun aivopieruille. :D En mä ole mitään todistellut vaan tuon vain esille sen, että et tiedä todellisesta elämästä mitään. Enkä missään kohtaa kokenut, että mua syytellään. Kun mua oikeasti naurattaa ihminen joka kuvittelee, että monimutkaiset ruoat, museokäynnit yms. tapahtuu vain puolison vuoksi. :D 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herkänpuoleisia sinkkuja liikkeellä loukkaantumassa näköjään. Jännä yhdistelmä olla itsenäinen ja vahva minuus, mutta samalla tarve todistella sitä vaikkei kukaan syyttänyt häntä mistään 

Minusta näyttää että heitä lähinnä ihmetyttää sinun kommenttisi naurettavuus, eivätkä ole loukkaantumassa. 

Eri

Tietävät syvällä sisimmässään että olen oikeassa. Onhan se kipeä asia! Tiesitkö että naurettavaksi leimaaminen on hyvin yleinen tapa yrittää minimoida kipeä asia, kuten tässä tapauksessa

Sen näkee helposti siitä että viesti(si) ei kommunikoi tai tuo keskusteluun mitään uutta kuin vain tunne (sillä tiedolla ei oo mulle mitään käyttöä, ihan sama). Halutaan ilmaista miltä tuntuu mutta ei muuta. Ihan kuin mun kuuluisi jotenkin tietää mitä tunteita on herännyt, kun oma tavoitteeni oli luoda keskustelua asiasta ja asiassa pysyen. Jos olen väärässä niin ole hyvä ja keskustele. Tai jätä huomiotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli hehän ovat vanhan kansan kielellä naimanaamoja!

 

No eihän ole. 

Naimanaamat tarkoittaa ainoastaan fyysistä samannäköisyyttä, yleensä kasvot ovat kuin samasta puusta veistetyt, että voisivat olla veli ja sisko.

 

Mutta myös näin määritellään: 

"Myös heidän elämäntyylinsä olivat hioutuneet samantapaisiksi. Mitä läheisempi parin suhde oli, sitä enemmän he muistuttivat toisiaan sekä ulkonäöltään että elämäntyyliltään.

Toisaalta myös toisen negatiivinen tunneilmaisu ja haitalliset elämäntavat voivat helposti tarttua. Jos elät aggressiivisesti tunteitaan ilmaisevan kanssa, saatat alkaa itsekin käyttäytyä aggressiivisemmin."

Vierailija kirjoitti:

Kyllä itsekin viihtyisin vaikka koko ajan kumppanin kanssa, ja esim. pitkillä matkoilla ollaan oltukin käytännössä koko ajan yhdessä. Mutta miksi tällainen olisi tarpeellista? Tuntuisi vähän oudolta, jos vaikka 30 vuoden parisuhteen aikana ikinä ei kumpaakaan väsyttäisi eri aikaan, että aina menisi täysin yksiin se, mitään halutaan syödä tai tehdä... Toisen kanssa on kiva tehdä asioita, mutta vähän kuulostaa oudolta, jos ikinä ei tulisi tilannetta, että toinen haluaisi mennä ulkoilemaan ja toinen haluaisi lukea kirjaa. Itse en ymmärrä, miksi tästäkin pitää etsiä joku kompromissi tyyliin "ensin yhdessä ulkoilemaan ja sitten vasta luet kirjaa", kun mikä ongelma se nyt muka olisi tehdä asioita itsekseenkin?

En todellakaan haluaisi tuollaista suhdetta itse, ei kuulosta terveeltä eikä normaalilta.

 

Samaa mieltä  olen.

Miettikääpä sitten, jos tuommoinen suhde kestää kuolemaan asti. Mahtaa se jäljelle jäänyt olla sitten aivan hukassa itsensä ja kaiken kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herkänpuoleisia sinkkuja liikkeellä loukkaantumassa näköjään. Jännä yhdistelmä olla itsenäinen ja vahva minuus, mutta samalla tarve todistella sitä vaikkei kukaan syyttänyt häntä mistään 

Pieleen meni. Me kyllä nauretaan sun aivopieruille. :D En mä ole mitään todistellut vaan tuon vain esille sen, että et tiedä todellisesta elämästä mitään. Enkä missään kohtaa kokenut, että mua syytellään. Kun mua oikeasti naurattaa ihminen joka kuvittelee, että monimutkaiset ruoat, museokäynnit yms. tapahtuu vain puolison vuoksi. :D 

Kysyn nyt ihan mielenkiinnosta, että miksi mun tarvii tietää miltä susta tuntuu tai mitä mieltä oot? Mikä sun tavoite on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herkänpuoleisia sinkkuja liikkeellä loukkaantumassa näköjään. Jännä yhdistelmä olla itsenäinen ja vahva minuus, mutta samalla tarve todistella sitä vaikkei kukaan syyttänyt häntä mistään 

Pieleen meni. Me kyllä nauretaan sun aivopieruille. :D En mä ole mitään todistellut vaan tuon vain esille sen, että et tiedä todellisesta elämästä mitään. Enkä missään kohtaa kokenut, että mua syytellään. Kun mua oikeasti naurattaa ihminen joka kuvittelee, että monimutkaiset ruoat, museokäynnit yms. tapahtuu vain puolison vuoksi. :D 

Kysyn nyt ihan mielenkiinnosta, että miksi mun tarvii tietää miltä susta tuntuu tai mitä mieltä oot? Mikä sun tavoite on?

Sä itse aloit ilkkumaan ja soittamaan suutasi ja kun vastaan itseäni puolustaen niin sitten sä uliset lisää. Mikä sun tavoite on tuossa sun aivopiereskelyssä? Etkö huomaa, että sun kommentit ei saa kannatusta ja muutkin ihmettelee sun käytöstä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli hehän ovat vanhan kansan kielellä naimanaamoja!

 

No eihän ole. 

Naimanaamat tarkoittaa ainoastaan fyysistä samannäköisyyttä, yleensä kasvot ovat kuin samasta puusta veistetyt, että voisivat olla veli ja sisko.

 

Mutta myös näin määritellään: 

"Myös heidän elämäntyylinsä olivat hioutuneet samantapaisiksi. Mitä läheisempi parin suhde oli, sitä enemmän he muistuttivat toisiaan sekä ulkonäöltään että elämäntyyliltään.

Toisaalta myös toisen negatiivinen tunneilmaisu ja haitalliset elämäntavat voivat helposti tarttua. Jos elät aggressiivisesti tunteitaan ilmaisevan kanssa, saatat alkaa itsekin käyttäytyä aggressiivisemmin."

Tähänhän on ihan sanonta: seura tekee kaltaisekseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herkänpuoleisia sinkkuja liikkeellä loukkaantumassa näköjään. Jännä yhdistelmä olla itsenäinen ja vahva minuus, mutta samalla tarve todistella sitä vaikkei kukaan syyttänyt häntä mistään 

Minusta näyttää että heitä lähinnä ihmetyttää sinun kommenttisi naurettavuus, eivätkä ole loukkaantumassa. 

Eri

Tietävät syvällä sisimmässään että olen oikeassa. Onhan se kipeä asia! Tiesitkö että naurettavaksi leimaaminen on hyvin yleinen tapa yrittää minimoida kipeä asia, kuten tässä tapauksessa

 

Sen näkee helposti siitä että viesti(si) ei kommunikoi tai tuo keskusteluun mitään uutta kuin vain tunne (sillä tiedolla ei oo mulle mitään käyttöä, ihan sama). Halutaan ilmaista miltä tuntuu mutta ei muuta. Ihan kuin mun kuuluisi jotenkin tietää mitä tunte

Mene nyt jo oikeasti kotiin siitä kasvamasta. Olet lapsellinen ihminen. :D Ylimielinen besserwisser joka ei tiedä oikeasta elämästä mitään.  Ei tässä edelleenkään ole mitään kipeää asiaa vaan sulle koitetaan takoa päähän, että todellisuus on toista kuin sun kuvitelmat. 

Työskentelin vuosia oikeusavussa ja siellä näki näitä symbioosipariskuntien leskiä. Surullisia ja järkyttäviä kohtaloita. Aivan avuttomia jäätyään yksin. Aina tehty yhdessä ja ajateltukin samoilla aivoilla, niin mitään ei osattu tehdä ilman toista. Yleensä olivat myös tässä symbioosissa karkoittaneet kaikki ystävät ja läheiset ympäriltään. Pahimmillaan heillä saattoi olla lapsia, joilla yleensä melko etäiset välit vanhempiinsa, koska lapset eivät olleet mahtuneet sen symbioosin väliin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herkänpuoleisia sinkkuja liikkeellä loukkaantumassa näköjään. Jännä yhdistelmä olla itsenäinen ja vahva minuus, mutta samalla tarve todistella sitä vaikkei kukaan syyttänyt häntä mistään 

Minusta näyttää että heitä lähinnä ihmetyttää sinun kommenttisi naurettavuus, eivätkä ole loukkaantumassa. 

Eri

Tietävät syvällä sisimmässään että olen oikeassa. Onhan se kipeä asia! Tiesitkö että naurettavaksi leimaaminen on hyvin yleinen tapa yrittää minimoida kipeä asia, kuten tässä tapauksessa

 

Sen näkee helposti siitä että viesti(si) ei kommunikoi tai tuo keskusteluun mitään uutta kuin vain tunne (sillä tiedolla ei oo mulle mitään käyttöä, ihan sama). Halutaan ilmaista miltä tuntuu mutta ei muuta. Ihan kuin mun kuuluisi jotenkin tietää mitä tunte

Miten sun harhat liittyy keskustelun aiheeseen eli symbioosissa elämiseen?

Sitten kun toinen kuolee menee toinenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun parhaan kaverin puoliso oli sairaan kateellinen meidän ystävyydestä ja iski kiilaa meidän väliin. Viisi vuotta ahkeraa työtä ja puoliso sai muutettua mun kaverin itsensä kaltaiseksi. Loppuajasta ei enää erottanut kumpi on kumpi ja paras kaveri on nykyään entinen kaveri. En todellakaan halua elämääni sitä ihmistä joka hänestä lopulta tuli. Se oli tietynlainen kuolema ja menetys.

 

Kerro tarkemmin. Millainen hän oli ennen ja millaiseksi hän muuttui? Ihan konkreettisia esimerkkejä.

 

En ole tuon kirjoittaja, mutta samanlainen kokemus. Ennen ystäväni oli reipas, hauska, iso ystäväpiiri, aloitteellinen tapaamisissa ja vastavuoroinen tekemisissä. Nykyään jotenkin kuin peura ajovaloissa, varsinkin jos mies on lähettyvillä. Teennäisen iloinen, vaivaantuneen oloinen ja epäaito, säälittävä. Syyttelee itseään siitä, että emme tapaa, mutta ei tee mitään muuttaakseen asiaa. Vaikea kuvailla sanoin, mutta ero on suuri. Emme enää tapaa, kuin vahingossa, kun vastavuoroisuus loppui. En jaksa vetää ketään perässäni väkisin. Ja kutsuimme aina siis miehenkin.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa sellaiselta tilanteelta joka muodostuu kun kaksi miellyttäjätyyppiä ajautuu yhteen. Eihän siinä sitten muuta tehdäkään kuin miellytetään toinen toista ja tehdään kaikki yhdessä kun tykätään aina muka kaikista samoista jutuista ja kaikki muu unohtuu.

Voi että kun itsekin miellyttäjänä löytäisi  toisen miellyttäjän. Kun ei tuo oikein yksipuolisesti tunnu toimivan, että sitä vaan itse tykkää osallistua toisen asioihin ja toista ei kiinnosta mun jutut pätkääkään. Silloin siinä kyllä alkaa se toisen elämän eläminen tympäisemään.

Kuulostaa kammottavalta. En onnekseni tunne yhtäkään tuollaista. 

"Onko se yhdessä oleminen sinällään kovin arvokasta jos liimana toimii menetetty minuus ja itsenäisyyden puute"

Tuo on sellaisen ihmisen näkemys joka haluaa suhteen jossa yhteinen osuus on pieni viipale kakusta ja se on ihan ok silloin kun se riittää molemmille. Mukava järkiavioliitto on ideaali ihmisille joka ei halua suuria tunteita eikä himoa vaan pirkka-arki on se oma juttu.

Vierailija kirjoitti:

Työskentelin vuosia oikeusavussa ja siellä näki näitä symbioosipariskuntien leskiä. Surullisia ja järkyttäviä kohtaloita. Aivan avuttomia jäätyään yksin. Aina tehty yhdessä ja ajateltukin samoilla aivoilla, niin mitään ei osattu tehdä ilman toista. Yleensä olivat myös tässä symbioosissa karkoittaneet kaikki ystävät ja läheiset ympäriltään. Pahimmillaan heillä saattoi olla lapsia, joilla yleensä melko etäiset välit vanhempiinsa, koska lapset eivät olleet mahtuneet sen symbioosin väliin. 

Kuulostaa ihan omilta vanhemmiltani.  Ja lapset todellakaan ei mahtunut mitenkään tähän liittoon. 

Ei kuulosta ihan uskottavalta, että kahdella ihmisellä olisi aina täsmälleen samat ajatukset, mieliteot, vireystila ja kaikki. Edes identtiset kaksoset eivät toimi noin, ja jopa siamilaiset kaksoset saattavat tehdä eri asioita eri aikaan. Sen vuoksi kuulostaa lähinnä oireelliselta ja epäterveeltä, jos kaksi erillistä ihmistä elää illuusiossa, että heillä on muka kollektiivitajunta.

Että aina halutaan nähdä täsmälleen samat leffat ja sarjat, lukea samat kirjat, tehdä kaikki samat asiat just samaan aikaan, ja että vielä unirytmikin olisi minuutilleen sama. Tuo ei vain ole mahdollista, vaan kyseessä on todellakin valheellinen illuusio, muottiin ahtautuminen, oman ja toisenkin minuuden hälventäminen.

Miksi ihmeessä tällaista? Ihan kuin toisesta ei voisi pitää, ellei hän olisi kopio itsestä, vaan kaikki omat näkemykset ja oma persoona nähtäisiin lähinnä ongelmana, ja siksi sellaisten olemassaolo pitää kieltää.