Symbioottinen parisuhde, jossa kahdesta tulee ikäänkuin yksi ja mitään ei tehdä yksin ja kaikki mitä tehdään, tehdään yhdessä
Tiedättekö tällaisia pareja?
Mikä tähän ajaa?
Esim. yksin ei voi seurata mitään sarjaa, vaan sarja valitaan siten, että se miellyttää molempia ja sitä katsotaan aina yhtä aikaa.
Oman unirytmin mukaan ei toimita, vaan etsitään kompromissi, jonka mukaan mennään yhtä aikaa sänkyyn, aletaan nukkumaan samaan aikaan käsi kädessä ja herätään samaan aikaan. Syödään samaa ruokaa aina.
Nämä ihmiset eivät ikäänkuin ole itsenäisiä ja omia itsejään, vaan muokkaavat itsensä täydelliseen symbioosiin toisen kanssa. Miksi?
Kommentit (149)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen olisi ahdistavaa. Mä tarvitsen ainakin omaa tilaa. Mä haluan mennä nukkumaan, kun mun pitää tai muta väsyttää enkä orjailla toista. Lisäksi teen vuorotyötä niin sekin vaikuttaa asiaan. Mä haluan nukkua rauhassa enkä iho kiinni toisessa. Mulla on omia mielenkiinnon kohteita ja harrastuksia enkä mä niistä haluaisi luopua, jos ne ei toista kiinnosta. Mä haluan syödä ruokia joista mä pidän enkä vastaavasti syödä toisen mieliksi jotakin sellaista mistä en pidä.
Mitä jos teitä nukuttaa samaan aikaan? Mitä jos on samat mielenkiinnon kohteet ja se nukkuminenkin onnistuisi ihan kivasti yhdessä? Jos pidätte molemmat hyvästä ruoasta ja mielenkiinnon kohteet olisivat niin samat ettei kummankaan tarvisi mistään luopua, saisi vain toisen kautta uutta kivaa juttua elämään.
Vielä jos kaiken lisäksi toisen seurassa aina olis
Tämä meilläkin. Sattumalta pidämme suunnilleen 80/20 suhteessa esim samoista ruuista, viineissäkin sama maku. Mies tykkää äyriäisistä - minä en - mutta syön banaaneja ja tonnikalaa mitä mieheni inhoaa.
Sulassa sovussa rakennettu 3 ja rempattu 1 talo ulkomailla joten jotain sekin kertoo sopuisuudesta.
Kompromisseja ei ole juurikaan tarvittu 30v aikana. Minä menen nukkumaan klo 22 ja mies 02. Lomilla saan nauttia miehestäni koko yön.
Meillä on kivaa yhdessä, olemme toistemme parhaat ystävät. Tämä ei millään tavalla rajoita tai sulje pois muita ystävyyssuhteita.
#28
Vierailija kirjoitti:
Eipä sitä mitään kummoisia omia menoja jaksa väkisin keksiä toisten mieliksi.
Mun mies jäi Koronan jälkeen lähes täysin kotitoimistolle etätöihin. Itse teen osittain kotona hommia myös koska työllistän itseni
Olen pyytänyt litteitä että käy toimistolla töissä osan viikkoa mun mieliksi. Ahdistaa hengittää jatkuvasti samaa ilmaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tuollaisen pariskunnan. Heillä ei ole mitään omia harrastuksia tai ystäviä, vaan kaikki tehdään yhdessä. Miehen pitää käydä välillä työmatkoilla, ja nainen ei tee sinä aikana mitään kodin ulkopuolella. Käy töissä ja kaupassa, ja on loppupäivän sisällä. Ei käy edes kävelyllä yksin.
Sairasta. Väkivalta suhde.
Ei välttämättä. Vaimo saattaa olla yksinäinen. Tai, vaimo nauttii kun saa olla ihan itsekseen kotona.
Mun vanhemmat on tuollaisia. Kulkevat joka paikkaan yhdessä, ei ole omia kavereita, asuvat yksiössä, puhelin on yhteinen. Ovat olleet yhdessä 40 vuotta.
Sairasta ja jotenkin raskasta, kun voisi olla joskus asiaa myös vain toiselle. Pahentunut vaan. On ollut salasuhteita aiemmin, niin luulen, että liittyy siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämmöisissä suhteissa muuten kavereidenkaan yksityiset henkilökohtaiset asiat eivät pysy salassa. Vaimo jakaa miehelleen kavereidensa intiimeimmätkin yksityisasiat, koska "salaisuuksiahan ei saa olla". Eli mitä tahansa kerrot tämmöiselle vaimolle kaverina "luottamuksella", voit olla varma, että miehelle lauletaan kaikki sun asiasi.
Ja kaikki tekstarit, viestit, mitä nyt kenellekin tulee, on toisen luettavissa, ihan omituista.
Kai monelle taas me ollaan omituisia kun ei todellakaan tiedetä toistemme salasanoja, ei ole yhteisiä taloustilejä.
Vois ehkä sanoa että kuljetaan samaan suuntaan, mutta ei käsi kädessä.
Mistä tuollaista keksit? Tietenkään ystävien juttuja ei kerrota tai näytetä sille puolisolle. Eivät ne hänelle kuulu, se olisi epäeettistäkin. <
Voisiko olla tosiaan, ettei kaikilla ole kokemusta luottamukseen perustuvasta suhteesta. Siksi heille tämmöinen niin käsittämätöntä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämmöisissä suhteissa muuten kavereidenkaan yksityiset henkilökohtaiset asiat eivät pysy salassa. Vaimo jakaa miehelleen kavereidensa intiimeimmätkin yksityisasiat, koska "salaisuuksiahan ei saa olla". Eli mitä tahansa kerrot tämmöiselle vaimolle kaverina "luottamuksella", voit olla varma, että miehelle lauletaan kaikki sun asiasi.
Ja kaikki tekstarit, viestit, mitä nyt kenellekin tulee, on toisen luettavissa, ihan omituista.
Kai monelle taas me ollaan omituisia kun ei todellakaan tiedetä toistemme salasanoja, ei ole yhteisiä taloustilejä.
Vois ehkä sanoa että kuljetaan samaan suuntaan, mutta ei käsi kädessä.
Mistä tuollaista keksit? Tietenkään ystävien juttuja ei kerrota tai näytetä sille puolisolle. Eivät ne hänelle kuulu, se olisi epäeettistäkin. <
En minä mitään keksi, on täälläkin joskus ollut keskusteluja kuinka muka omituista on jos ei tiedä puolison salasanoja eikä saa lukea puolison viestejä jne. Väitetään että ilmiselvä salasuhde jos ei halua että puolisolla on vapaa pääsy kaikkiin viestimiin. Ja nämä on just niitä "onnellisia paitajaperse-pareja" jotka ylistää ettei heidän välillään ole salaisuuksia, ja samalla jaetaan myös ulkopuolisten salaisuudet.
Nää asiasta valittajat tuntuu olevan aina niitä ihmisiä, jotka ei ole ikinä itse kokenut vastaavaa suhdetta. Tällaisissa suhteissa toinen on voimavara eikä energiaa ja itsenäisyyttä vievä ihminen. Sun pitää itse kokea tällainen suhde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen olisi ahdistavaa. Mä tarvitsen ainakin omaa tilaa. Mä haluan mennä nukkumaan, kun mun pitää tai muta väsyttää enkä orjailla toista. Lisäksi teen vuorotyötä niin sekin vaikuttaa asiaan. Mä haluan nukkua rauhassa enkä iho kiinni toisessa. Mulla on omia mielenkiinnon kohteita ja harrastuksia enkä mä niistä haluaisi luopua, jos ne ei toista kiinnosta. Mä haluan syödä ruokia joista mä pidän enkä vastaavasti syödä toisen mieliksi jotakin sellaista mistä en pidä.
Mitä jos teitä nukuttaa samaan aikaan? Mitä jos on samat mielenkiinnon kohteet ja se nukkuminenkin onnistuisi ihan kivasti yhdessä? Jos pidätte molemmat hyvästä ruoasta ja mielenkiinnon kohteet olisivat niin samat ettei kummankaan tarvisi mistään luopua, saisi vain toisen kautta uutta kivaa juttua elämään.
Vielä jos kaiken lisäksi toisen seurassa aina olis
Voi luoja taas. Aikamoista tuuria pitää olla, että löytyy juuri samoista asioista pitävä ihminen. Voin lyödä vaikka vetoa, että aika harvassa on ne miehet joita kiinnostaa neulominen, virkkaaminen ja korujen tekeminen. Nämä katsos on osa mun harrastuksista.
Yhdessä voi tehdä asioita, mutta kyllä mä haluan välillä yksinkin olla. Kummallista, että tätä ei tajuta ja teillä joillakin on vain ne ääripäät. Vaikutat rasittavalta ihmiseltä.
Tiesittekö että se on hyvin yleistä ettei ihmisellä ole oikeastaan mitään identiteettiä yksinään? Kun puoliso on poissa kotoa niin tehdään kotitöitä, selataan somea tai tuijotetaan netflixiä, puhutaan/viestitellään jonkun kanssa tai kulutetaan aikaa jotenkin muuten
Aika harvinaista että ihmiset vaikka luo jotain luomisen ilosta ilman tavotteita tai somen tykkäyksiä. Tai laittaa herkullista monimutkaista ruokaa ihan vaan itselleen nautittavaksi. Tai lähtee itsekseen kahvilaan, museoon, teatteriin.
Kun koko ajan pitää olla joku todistaja, yleensä puoliso
Ahdisti jo pelkän otsikon lukeminen. Olen itse sinkku. En ole parisuhteissa eläessäni elänyt noin. En osaa vastata kysymykseen mikä tuohon ajaa. Olen joskus tavannut tuollaisia pariskuntia ja ihmetellyt heitä. En ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on todella ahdistavaa. Tuossahan katoaa minuus.
Siihen suhteeseen ei mennä eroamaan, toisin kuin näissä joissa annetaan absoluuttinen minimi toiselle
Ongelma on, että ennemmin tai myöhemmin toinen jää leskeksi.
Parisuhteen symbioosivaiheelta kuulostaa.
Sen jälkeen tulee erillistymisvaihe ja sen jälkeen kumppanuusvaihe. Mulla ja puolisolla on tarve tehdä ja olla yksin, mutta yhteinen harrastus löytyy ja samanlaisia vaatteita. Kun mennään vaeltamaan, ollaan samanlaisissa vetimissä. Meillä oli todella monta vuotta sama unirytmikin, mutta ei enää. Eikä todellakaan ole sama leffamaku. Jotain on kuitenkin jäänyt. Ollaan yhtä veteliä ja saamattomia molemmat ja silti tullaan toimeen ilman yhteiskunnan tukia.
Vierailija kirjoitti:
Me olemme vähän tuollaisia. Menemme tietenkin samaan aikaan nukkumaan ja syömme yhdessä samaa ruokaa. Matkustelemme yhdessä, käymme leffassa ja kulttuuririennoissa, urheilemme yhdessä. Jotkut eivät tarvitse niin paljon omaa aikaa. Olemme kuitenkin töissä eri paikoissa. Viestittelemme silti joka päivä. Yhdessä lähes 30 vuotta.
Älä välitä negatiivisista kommenteista. Moni kadehtii, kun teillä on tuollainen suhde. Valitettavasti hyvin harva on niin onnekas, että löytää samanlaisen suhteen kuin sinä. Siksi halutaan mölistä ja älistä kuinka sairasta muka tuollainen suhde on. Totuus on se, että kun löydät oikean ihmisen niin hyvä suhde voi juurikin olla tuollainen.
Vierailija kirjoitti:
Ovat varmaankin niitä kaksoisliekkejä, joista palstalla meuhkattiin joskus.
:D
Toisilla tää alkaa jo seurustelun alussa. Pää kallellaan mietitään kaupassa, ostetaanko banaani- vai mansikkajugurttia. Nyhvätään kaikki aika yhdessä. Unohdetaan kaverit ja harrastukset. Vuodet vierii, niin hankitaan ne samat ulkoiluasut. Nyhvääminen jatkuu. Kun toinen kuolee, ei osata hoitaa mitään asioita yksin ja valitetaan, kuinka yksinäistä on. Eristäydytään ja itsesäälissä meneekin loppurlämä.
"Mistä tuollaista keksit? Tietenkään ystävien juttuja ei kerrota tai näytetä sille puolisolle. Eivät ne hänelle kuulu, se olisi epäeettistäkin.
Tuollaisella pariskunnalla jos molemmilla on samanlainen, hyvä moraalikäsitys niin se saumattomuus tarkoittaa nimenomaan sitä, että molemmat ymmärtävät tuollaisten asioiden yksityisyyden. Kavereiden asioiden jakaminen eteenpäin ei ole ok. "
Minulla ainakin on symbioosissa elävä kaveri, joka kertoo kaikki ystäviensä asiat miehelleen. Ihan kaikki. Se ikäänkuin kuuluu asiaan eikä sitä edes kyseenalaisteta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me olemme vähän tuollaisia. Menemme tietenkin samaan aikaan nukkumaan ja syömme yhdessä samaa ruokaa. Matkustelemme yhdessä, käymme leffassa ja kulttuuririennoissa, urheilemme yhdessä. Jotkut eivät tarvitse niin paljon omaa aikaa. Olemme kuitenkin töissä eri paikoissa. Viestittelemme silti joka päivä. Yhdessä lähes 30 vuotta.
Älä välitä negatiivisista kommenteista. Moni kadehtii, kun teillä on tuollainen suhde. Valitettavasti hyvin harva on niin onnekas, että löytää samanlaisen suhteen kuin sinä. Siksi halutaan mölistä ja älistä kuinka sairasta muka tuollainen suhde on. Totuus on se, että kun löydät oikean ihmisen niin hyvä suhde voi juurikin olla tuollainen.
Miksi jotkut lapsellisesti vetää aina kateuden mukaan, jos joku kritisoi jotakin tai sanoo, että ei itse haluaisi tuollaista?
Mun mielestä tuollainen toiseen liimautuminen ja KAIKEN yhdessä tekeminen olisi ahdistavaa enkä koskaan haluaisi tuollaista eli miksi helkutissa olisin kateellinen? Todella lapsellinen ajattelutapa sulla.
On ihanaa olla symbioosissa lämpimän pullean naisen kanssa. Toki erikseenkin voi silti tehdä juttuja, mutta parhaalta tuntuu yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Tiesittekö että se on hyvin yleistä ettei ihmisellä ole oikeastaan mitään identiteettiä yksinään? Kun puoliso on poissa kotoa niin tehdään kotitöitä, selataan somea tai tuijotetaan netflixiä, puhutaan/viestitellään jonkun kanssa tai kulutetaan aikaa jotenkin muuten
Aika harvinaista että ihmiset vaikka luo jotain luomisen ilosta ilman tavotteita tai somen tykkäyksiä. Tai laittaa herkullista monimutkaista ruokaa ihan vaan itselleen nautittavaksi. Tai lähtee itsekseen kahvilaan, museoon, teatteriin.
Kun koko ajan pitää olla joku todistaja, yleensä puoliso
Sellainen aivopieru sieltä sitten. :D Eli mä sinkku en siis tee monimutkaisia ruokia, en käy missään jne. vaan istun vain kotona. :D
Mistä tuollaista keksit? Tietenkään ystävien juttuja ei kerrota tai näytetä sille puolisolle. Eivät ne hänelle kuulu, se olisi epäeettistäkin.
Tuollaisella pariskunnalla jos molemmilla on samanlainen, hyvä moraalikäsitys niin se saumattomuus tarkoittaa nimenomaan sitä, että molemmat ymmärtävät tuollaisten asioiden yksityisyyden. Kavereiden asioiden jakaminen eteenpäin ei ole ok.