Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Missä tilanteissa läheisen kuolema voi olla helpotus?
04.05.2023 |
Onko teillä kokemusta tilanteista, missä läheisen kuolema on ollut helpotus?
Siskoni kuoli parikymppisenä huumeiden yliannostukseen vuosien riippuvuuden seurauksena. Hän ei ollut mikään kaduilla pyörivä ja ihan rappiolla oleva käyttäjä, vaan hänellä oli koti ja perhe. Tilanne oli kuitenkin kestämätön siskon miehelle ja lapsille, koska aina oli läsnä se epävarmuus, että milloin sisko taas alkaa käyttää.
Totta kai siskon kuolema oli surullista, mutta tavallaan myös helpotus. Niin ei olisi voinut jatkua.
Kommentit (17)
20 vuotiaalla useita lapsia ja huumeidenkäyttäjä? Ja vuosien riippuvuus huumeista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus läheinen voi olla ihan hirveä, ja hänen kuoltuaan koko perhe/lähisuku saa uuden, ihanan elämän. Ei ole vain kovin korrektia sanoa.
Läheinen on muistisairas, diagnoosista piiiiitkä aika ja asunut hoivakodissakin jo useita vuosia.
Monta vuotta jo ollut luopumista hänestä, poismenonsa aikanaan on helpotus.
Käyn tervehtimässä häntä aika ajoin, samoin muut läheiset.
Äitini sairasti syöpää. Oli jo saattohoidossa ja kovissa kivuissa loppuajan. Kyllä kuolema sitten oli helpotus. Helpotus siksi, että toinen pääsee kivuistaan ja että kuolema kuitenkin tuli ennemmin kuin myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
20 vuotiaalla useita lapsia ja huumeidenkäyttäjä? Ja vuosien riippuvuus huumeista?
Parikymppisellä, reilu 20v. siis. Riippuvuus on-off käytöllä suunnilleen siitä täysikäisyydestä asti. Lapset hankittu ns. parempina hetkinä.
Vierailija kirjoitti:
Joskus läheinen voi olla ihan hirveä, ja hänen kuoltuaan koko perhe/lähisuku saa uuden, ihanan elämän. Ei ole vain kovin korrektia sanoa.
Jep.
Hautajaiset tuntui tekopyhyyden huipentumalta, kun piti leikkiä surevat läheistä, vaikka oikeasti oli vaan helpottunut ja hyvä olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
20 vuotiaalla useita lapsia ja huumeidenkäyttäjä? Ja vuosien riippuvuus huumeista?
Oliko ylläri ettei narkeilla ehkäisy ole aina niin justiinsa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus läheinen voi olla ihan hirveä, ja hänen kuoltuaan koko perhe/lähisuku saa uuden, ihanan elämän. Ei ole vain kovin korrektia sanoa.
Jep.
Hautajaiset tuntui tekopyhyyden huipentumalta, kun piti leikkiä surevat läheistä, vaikka oikeasti oli vaan helpottunut ja hyvä olo.
Ehkä sinä oletkin leikkinyt surevaa, mutta toiset ovat voineetkin surra aidosti.
Surra sitä, että ko vainajan elämä oli niin karu ,onneton.
Yleensä moni voi antaa kaiken anteeksi, kun toinen on kuollut. Se on silloin jotenkin helppoa. Kokemuksesta sanon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isän kuolema kun olin lapsi. Päihteitä kaikissa muodoissa ja lisäksi lääkkeiden väärinkäyttöä. Teki kamapäissään itsemurhan.
En voi sanoa olleeni kovinkaan surullinen, mitään isän ja lasten välistä suhdetta ei todellisuudessa ollut. Positiivinen asia oli myös, ettei tarvinut olla tekemisissä isän suvun kanssa.
Vaikea neurologinen sairaus (ALS) ja sen loppuvaiheiden ei kyllä halua kauan kestävän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus läheinen voi olla ihan hirveä, ja hänen kuoltuaan koko perhe/lähisuku saa uuden, ihanan elämän. Ei ole vain kovin korrektia sanoa.
Jep.
Hautajaiset tuntui tekopyhyyden huipentumalta, kun piti leikkiä surevat läheistä, vaikka oikeasti oli vaan helpottunut ja hyvä olo.
Ehkä sinä oletkin leikkinyt surevaa, mutta toiset ovat voineetkin surra aidosti.
Surra sitä, että ko vainajan elämä oli niin karu ,onneton.
Yleensä moni voi antaa kaiken anteeksi, kun toinen on kuollut. Se on silloin jotenkin helppoa. Kokemuksesta sanon.
Ehkä ovat surreet kun eivät ole tienneet totuutta, miten julmasti henkilö kohteli muita ihmisiä.
Ei se elämä mikään karu ja onneton ollut. Se ihan itse mokasi kaiken, vaikka lähtökohdat oli elämälle oikein hyvät.
Yhtä teatteria vaan kaikki.
Kun elämänhalu loppuu, täytyisi loppua elämäkin.
Liian vanhaksi eläneet ja raihnaisiksi muuttuneet vanhempani halusivat kuolla. Kuolivatkin sitten lopulta. Minulle heidän kuolemansa oli helpotus.
Tuttavani tapettiin. Hänestä ei ollut kenellekään mitään iloa koskaan. Ei surettanut: päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kuolemaa toivoo varmaan moni. Olen ongelmaihminen, minulla on skitsofrenia ja taidan olla autistikin. Nykyään erakoitunut, mutta aiemmin säheltänyt ihmisten joukossa yhtä sun toista.
Väkivaltainen persoonallisuushäiriöinen ja mahdollisesti vaarallinen läheinen. Kuinka lähteä suhteesta, jossa on epäilys, että erosta ilmoittaessa toinen tappaa? Pelastus olisi juurikin se, että toinen saisi vaikka sydänkohtauksen tms. ja kuolisi. Toinen vaihtoehto tälle olisi, että tuo persoonallisuushäiriöinen löytäisi toisen puolison ja lähtisi itse oma-aloitteisesti, mutta eihän ne niin tee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus läheinen voi olla ihan hirveä, ja hänen kuoltuaan koko perhe/lähisuku saa uuden, ihanan elämän. Ei ole vain kovin korrektia sanoa.
Jep.
Hautajaiset tuntui tekopyhyyden huipentumalta, kun piti leikkiä surevat läheistä, vaikka oikeasti oli vaan helpottunut ja hyvä olo.
Vanha aloitus, mutta joku oli tähän kommentoinut jotta nousi näkyviin, siksi kommentoin.
Hautajaisiin ei ole pakko mennä.
Nyt unohdin nuo muut kommentit. Lähetän viestini ja mietin, mitä oikeasti piti kommentoida tähän.
Bear with me.
Alue: Aihe vapaa
Varmaan ihan yleisesti jos ei pidä toisesta ihmisestä. En kyllä jeesustelisi sanalla "läheinen".
Omat lapsuus perheeni jäsenet joista en pidä, eivät ole läheisiäni.
Enkä teeskentele mitään lähimmäisen rakkautta.