Lue keskustelun säännöt.
Symbioottinen parisuhde, jossa kahdesta tulee ikäänkuin yksi ja mitään ei tehdä yksin ja kaikki mitä tehdään, tehdään yhdessä
Tiedättekö tällaisia pareja?
Mikä tähän ajaa?
Esim. yksin ei voi seurata mitään sarjaa, vaan sarja valitaan siten, että se miellyttää molempia ja sitä katsotaan aina yhtä aikaa.
Oman unirytmin mukaan ei toimita, vaan etsitään kompromissi, jonka mukaan mennään yhtä aikaa sänkyyn, aletaan nukkumaan samaan aikaan käsi kädessä ja herätään samaan aikaan. Syödään samaa ruokaa aina.
Nämä ihmiset eivät ikäänkuin ole itsenäisiä ja omia itsejään, vaan muokkaavat itsensä täydelliseen symbioosiin toisen kanssa. Miksi?
Kommentit (802)
Mun on todella vaikea käsittää tätä ruokajuttua myös. Meillä on jokseenkin erilaiset mieltymykset ja niiden lisäksi eri ruokarytmi. Mies tekee itselleen reilun aamiaisen parilla leivällä, rahkalla ja hedelmillä, mä juon kupin kahvia n. tunnin päästä kun herään. Sitä ennen vain joku puoli litraa vettä. Ei maistu. Mies syö lounaan, mä syön aamiaista siinä aikaan. Illalla mies syö ehkä pari leipää ja mä kunnon ruokaa ja hedelmän. Mitenkään ei ole suhde pilalla, vaikka ei istuta syömässä yhdessä, koska sehän tarkoittaisi, että toinen on nälissään tai toinen tunkee ruokaa väkisin alas. Miksi me toisiamme niin kiusaisimme?
Oli mullakin poikaystävä, joka väitti, että se on vaan opettelukysymys, koska syö. Voi olla, mutta en mä halua opetella tapoja, jotka ei tunnu kropassa hyvältä. Miten painonhallintakaan onnistuu, jos ei saa syödä siten kuin oma rytmi ja mieltymykset sanelee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta nämä toisen työpaikalle soittelevat puolisot ilman tärkeää asiaa ovat häiriköitä.
Häiritsevät työntekoa turhilla keskeytyksillään. Turhanpäiväiset jutustelut voi hoitaa omalla ajallaan.
Minua häiritsee myös ystävän puolison soitot kun olemme jossain kahdestaan, reissussa, mökillä, ostoksilla. Sille pitää sitten selittää ummet ja lammet mitä me tehdään just nyt ja huomenna. Itse hoidan nuo selonteot aina reissun jälkeen
Se, että voi soittaa (Licence to Call :)) ei tarkoita sitä, että on pakko vastata. Itse ainakin älyän, että jos puoliso ei vastaa, tai katkaisee ym. ym., niin ei ehdi vastaamaan. Samoin päinvastoin. Älypuhelimissa on kaikenlaisia mahdollisuuksia ilmaista, että nyt ei sovi soitella.
"Minua häiritsee myös ystävän puolison soitot kun olemme jossain kahdestaan, reissussa, mökillä, ostoksilla. Sille pitää sitten selittää ummet ja lammet mitä me tehdään just nyt ja huomenna. Itse hoidan nuo selonteot aina reissun jälkeen"
Häiritseekö ystävää itseään? Jos ei häiritse, niin ongelmahan on vain sinulla.
Vierailija kirjoitti:
Oli mullakin poikaystävä, joka väitti, että se on vaan opettelukysymys, koska syö. Voi olla, mutta en mä halua opetella tapoja, jotka ei tunnu kropassa hyvältä. Miten painonhallintakaan onnistuu, jos ei saa syödä siten kuin oma rytmi ja mieltymykset sanelee?
Entisellä puolisollani oli vaikeaa sen jälkeen kun minulla todettiin keliakia ja aloin syödä sen mukaan. Hän ei tykännyt gluteenittoman ruuan mausta (itse en huomannut mitään eroa) ja valitteli kuinka raskasta on tehdä molemmille eri ruuat ja ihmetteli miksen voisi syödä samoja ruokia kuin ennen diagnoosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voiko symbioosissa elävä nainen panostaa uraansa? Vai onko se parisuhde tavallaan se elämän suurin asia?
Entä lapset, tulevatko lapset ennen parisuhdetta vai vasta sen jälkeen?
Kaikki naiset ja miehet eivät tee uraa. Voivat olla hyvin palkatussa työssä kymmeniäkin vuosia ilman panostamista uraan. He ovat ns. töissä. Kaikilla aviopareilla ei ole lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Se, että voi soittaa (Licence to Call :)) ei tarkoita sitä, että on pakko vastata. Itse ainakin älyän, että jos puoliso ei vastaa, tai katkaisee ym. ym., niin ei ehdi vastaamaan. Samoin päinvastoin. Älypuhelimissa on kaikenlaisia mahdollisuuksia ilmaista, että nyt ei sovi soitella.
No niinhän se on. Meistä kun ei kumpikaan ole kotirouva niin puhelu menisi näin: soitan klo 9:50, hän ei vastaa koska on juuri nyt katsomassa alaisen kanssa jotain laatuvirhettä. Hän soittaa varttia myöhemmin. En vastaa, olen telcossa. Soitan 12:20, hän ei vastaa koska vei asiakkaan laatuinsinöörin lounaalle. Hän yrittää palata asiaan klo 13:05, seuraava telco ehti alkaa. Soitan uudestaan 13:58, ei vastaa, soittaa takaisin klo 14:50 ja kun vastaan, kysyy mikä hätänä. "Ei mikään kun halusin vaan kuulla sun äänen ja kertoa että koira teki hassun kuperkeikan".
Ehtii kai tuon käsitellä klo 16:40 kun hän palaa kotiin ja kertoo että oli "Deepakin" kanssa myöhäisellä lounaalla eikä ole nyt nälkäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä taas tiedän oikein hyvin, että miehellä on aina nälkä kun tulee töistä. Katson että aina on jotain ruokaa mitä voi lämmittää kun tulee. Yleensä ihan yhdessä suunnitellaan mitä ruokaa syötäisiin ja teen/tehdään iso määrä, josta riittää useaksi päiväksi.
Meillä taas asuu aikuinen mies, joka osaa itsekin tehdä edellisenä päivänä ruokaa, jotta voi syödä jos on nälkä heti töistä tullessa. Meidän ei tarvitse suunnitella erikseen ruokia, kumpikin osaa katsoa, mitä kaapissa on ja se jolla on inspis pistää kattilat tulelle.
Kaupasta tuodaan usein perustarvikkeet, molemmat osaa. Jos ei iske kumpaankaan ruuan laitto, tilataan. Tai mennään ulos syömään. Tai otetaan pakkasesta. Tai tehdään vaan voileipää ja salaattia. En jaksaisi jauhaa ja suunnitella jotain hemmetin sapuskaa kuin maailman tärkeimmästä asiasta.
Niin, meilläkään ei jauheta ja suunnitella mitään hemmetin sapuskaa. Ainoa joka nyt jauhaa, olet sinä 😂
Teillä on noin, meillä on näin. Ja mekin ollaan ihan aikuisia ihmisiä. Meillä ei ole lähimaillakaan mitään tilausmahdollisuuksia tai mahista lähteä ulos syömään. Joten on järkevä ja helpompaa kun ruoka tehdään useaksi päiväksi kerrallaan, ja kun se loppuu tehdään uusi ruoka. Meillä ei ole tässäkään asiassa mitään ongelmaa, eikä sun ongelmasi vaikuta siihen yhtään 😄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas tiedän oikein hyvin, että miehellä on aina nälkä kun tulee töistä. Katson että aina on jotain ruokaa mitä voi lämmittää kun tulee. Yleensä ihan yhdessä suunnitellaan mitä ruokaa syötäisiin ja teen/tehdään iso määrä, josta riittää useaksi päiväksi.
Meillä taas asuu aikuinen mies, joka osaa itsekin tehdä edellisenä päivänä ruokaa, jotta voi syödä jos on nälkä heti töistä tullessa. Meidän ei tarvitse suunnitella erikseen ruokia, kumpikin osaa katsoa, mitä kaapissa on ja se jolla on inspis pistää kattilat tulelle.
Kaupasta tuodaan usein perustarvikkeet, molemmat osaa. Jos ei iske kumpaankaan ruuan laitto, tilataan. Tai mennään ulos syömään. Tai otetaan pakkasesta. Tai tehdään vaan voileipää ja salaattia. En jaksaisi jauhaa ja suunnitella jotain hemmetin sapuskaa kuin maailman tärkeimmästä asiasta.
Niin, meilläkään ei jauheta
Lisään vielä että jos minä tulisin 12 tunnin työvuorosta kotiin iltayhdeksältä, olisin sitäkin tyytyväisempi että syötävää on valmiina, eikä siinä kohtaa tarvitse alkaa miettiä että mitähän sitä alkaisi kokkailla. Mutta teillä tottakai on siinäkin erilaiset toiveet ja saa olla 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voi mitenkään ymmärtää jos aikuiset ihmiset soittelee pitkin työpäivää. Minusta tuo on pelkkää kontrollointia. itselläni on kokemusta siitäkin. Kännykkä aika mahdollisti tämän entistä pahemmin.
Minulle jo kotona opetettiin että todellakaan ei töihin kukaan soita, jos joku ei ole kuolemassa tai talo palaa. Ei todellakaan soiteltu.
Omissa töissäni myös päässyt ihmettelemään näitä, että pitkin päivää soitellaan niin puoliso kuin lapsetkin. Että oikeasti whtf?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ei mikään kun halusin vaan kuulla sun äänen ja kertoa että koira teki hassun kuperkeikan".
Me kyllä kieltämättä joskus soitetaan ja ihan vaan hempeillään puhelimessa; rakas, kulta, pusi, pusi. Koiraa meillä ei ole.
Tässä näkyy ehkä sellainenkin ero että joillakin jokaisen päivän kulku on ennalta tiedossa. Työt alkaa klo 06:30 ja päättyy 15:00. Kotimatka kestää 10 min. Puoliso on syönyt lounasta klo 10:30. Joka päivä.
Jos arjessa on enemmän muuttujia, muovautuu se joustavampaan suuntaan väkisin ja sellaiseksi ettei pöydässä istuta aina vastakkain, eikä uni tule simmuun samaan aikaan joka ilta, molemmilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun on todella vaikea käsittää tätä ruokajuttua myös. Meillä on jokseenkin erilaiset mieltymykset ja niiden lisäksi eri ruokarytmi.
Rautalangasta: jollain toisella parilla on ihan samanlaiset mieltymykset ja sama ruokarytmi.
Nyt käsität, eikö niin? Ei tämä mitään ydinfysiikkaa ole.
Vierailija kirjoitti:
"Ei mikään kun halusin vaan kuulla sun äänen ja kertoa että koira teki hassun kuperkeikan".
Me kyllä kieltämättä joskus soitetaan ja ihan vaan hempeillään puhelimessa; rakas, kulta, pusi, pusi. Koiraa meillä ei ole.
Me ei kun me kunnioitetaan sitä toisen aikaa, esim nyt vaikka työssä. Pusupusu ehtii sit kotona. Jonkun meemin voi laittaa kun vastaan tulee, sen voi katsoo sitten sopivana ajankohtana.
"Rautalangasta: jollain toisella parilla on ihan samanlaiset mieltymykset ja sama ruokarytmi. "
En usko kun he itse kertoivat että eivät syö omia herkkujaan muuten kuin silloin kun puoliso on työmatkalla.
Vierailija kirjoitti:
En voi mitenkään ymmärtää jos aikuiset ihmiset soittelee pitkin työpäivää. Minusta tuo on pelkkää kontrollointia. itselläni on kokemusta siitäkin. Kännykkä aika mahdollisti tämän entistä pahemmin.
Minulle jo kotona opetettiin että todellakaan ei töihin kukaan soita, jos joku ei ole kuolemassa tai talo palaa. Ei todellakaan soiteltu.
Omissa töissäni myös päässyt ihmettelemään näitä, että pitkin päivää soitellaan niin puoliso kuin lapsetkin. Että oikeasti whtf?
Tässä olis hyvä muistaa että ihmisillä on myös erilaisia työpaikkoja, ja -vuoroja. Kun mun mies on töissä, hän on pois pari päivää. Kun kaverin mies on töissä, hän on pois 3-6 kk. Miehen kaverin työvuoro on aina 24h kerrallaan. Jne.
Tuollaisissa töissä olevan kanssa on aika lailla eri asia soitella, kuin sellaisen joka lähtee kotoa 7.30 ja tulee takaisin 16.15 joka arkipäivä.
Meillä ainakin voi syödä omia herkkujaan myös toisen läsnäollessa. Puoliso tykkää suklaasta ja syö sitä, vaikka minä olen kotona. Tosiasia on, että meillä on aika samanlaiset makumieltymykset, niin ruoissa, kuin herkuissakin, enkä keksi yhtään mitään mitä söisimme vain silloin, kun toinen ei ole kotona.
Vierailija kirjoitti:
"Rautalangasta: jollain toisella parilla on ihan samanlaiset mieltymykset ja sama ruokarytmi. "
En usko kun he itse kertoivat että eivät syö omia herkkujaan muuten kuin silloin kun puoliso on työmatkalla.
Niin että tällainen pari täysi mahdottomuus, kun sinä tunnet parin, joka tekee kummallisia myöntymyksiä.
Me tehdään molemmat ruokaa, jos on inspiraatiota, jos ei ole, keksitään jotain muuta. Usein tehdään ruokaa josta se toinen tykkää enemmän. On aika mukava saada omaa herkku ruokaa valmiina. Tässäkin varmaan jokin ongelma.
Voiko symbioosissa elävä nainen panostaa uraansa? Vai onko se parisuhde tavallaan se elämän suurin asia?
Entä lapset, tulevatko lapset ennen parisuhdetta vai vasta sen jälkeen?