Lue keskustelun säännöt.
Symbioottinen parisuhde, jossa kahdesta tulee ikäänkuin yksi ja mitään ei tehdä yksin ja kaikki mitä tehdään, tehdään yhdessä
Tiedättekö tällaisia pareja?
Mikä tähän ajaa?
Esim. yksin ei voi seurata mitään sarjaa, vaan sarja valitaan siten, että se miellyttää molempia ja sitä katsotaan aina yhtä aikaa.
Oman unirytmin mukaan ei toimita, vaan etsitään kompromissi, jonka mukaan mennään yhtä aikaa sänkyyn, aletaan nukkumaan samaan aikaan käsi kädessä ja herätään samaan aikaan. Syödään samaa ruokaa aina.
Nämä ihmiset eivät ikäänkuin ole itsenäisiä ja omia itsejään, vaan muokkaavat itsensä täydelliseen symbioosiin toisen kanssa. Miksi?
Kommentit (795)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Rautalangasta: jollain toisella parilla on ihan samanlaiset mieltymykset ja sama ruokarytmi. "
En usko kun he itse kertoivat että eivät syö omia herkkujaan muuten kuin silloin kun puoliso on työmatkalla.
Niin että tällainen pari täysi mahdottomuus, kun sinä tunnet parin, joka tekee kummallisia myöntymyksiä.
Me tehdään molemmat ruokaa, jos on inspiraatiota, jos ei ole, keksitään jotain muuta. Usein tehdään ruokaa josta se toinen tykkää enemmän. On aika mukava saada omaa herkku ruokaa valmiina. Tässäkin varmaan jokin ongelma.
Ei näille riitä kymmenen kilsan pätkä ratakiskoakaan 😂 Taas saa olla niin onnellinen omasta, hyvästä parisuhteestaan, jossa ei joka asiasta tule ongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin siis huomatkaa että tuo ruoka-asioita käsittelevä ajatustenvaihto alkoi siitä kun muutama pariskunta ei koskaan syö ruokia mistä toinenkin ei pitäisi, ellei tämä toinen ole poissa kotoa työmatkalla.
Mulla on esim aina joulupöydässä sienisalaattia vaikka mies ei voi sietää. Se kuuluu minun perinteisiin, ei hänen. Hän jopa silppuaa sitä varten usein sipulin apunani.
Tuollaisissa töissä olevan kanssa on aika lailla eri asia soitella, kuin sellaisen joka lähtee kotoa 7.30 ja tulee takaisin 16.15 joka arkipäivä.
Niin sitähän tässä onkin ihmetelty, että mitä soiteltavaa keksivät nämä, joilla on ihan tavallinen toimistoaika. Minulla on, tietysti liukuvana, mutta suunnilleen sen max 9 t olen poissa kotoa, on aivan erityistilanne, jos muuten. Ja sama koskee työkavereita.
Ja silti joka päivä saan kuunnella tätä puhelimen pirinää ja lässytystä. Toinen siellä toisessa päässä on myös ihan tavallisissa toimistotöissä, tiedän sen, kun on kerrottu.
Kiinnostaisi tietää, jos joku täällä noin toimii, että miksi.
Ei näille riitä kymmenen kilsan pätkä ratakiskoakaan 😂 Taas saa olla niin onnellinen omasta, hyvästä parisuhteestaan, jossa ei joka asiasta tule ongelmaa.
Eihän ongelmia muillakaan ole ollut. Jostain syystä te hymynaamat vaan olette päättäneet, että teidän ruokatapanne on se oikea, muu on ylianalysointia ja vääntöä. Ei se ratakisko taida auttaa teitäkään naamanaanaaa.
Vierailija kirjoitti:
Niin siis huomatkaa että tuo ruoka-asioita käsittelevä ajatustenvaihto alkoi siitä kun muutama pariskunta ei koskaan syö ruokia mistä toinenkin ei pitäisi, ellei tämä toinen ole poissa kotoa työmatkalla.
Ja miksi tämä on sulle ylitsepääsemätön asia, jos ei heille ole?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voiko yövuoron aikana soittaa, jos työvuoron aikana ei saa?
Meillä ei ole mitään symbioosia. Tapaan kaveria tai soittelen ystävän kanssa, kun mies on töissä. Vastaavasti kun minä teen (etä)työtä, mies käy sillä aikaa lenkillä tai salilla. Jos pidän saldopäiviä, otan ne aina miehen vapaapäiville. Lomat 100% samaan aikaan tai ei ollenkaan.
Näin tehdään, jotta saadaan se yhteinen aika sitten olla oikeasti yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisissa töissä olevan kanssa on aika lailla eri asia soitella, kuin sellaisen joka lähtee kotoa 7.30 ja tulee takaisin 16.15 joka arkipäivä.
Niin sitähän tässä onkin ihmetelty, että mitä soiteltavaa keksivät nämä, joilla on ihan tavallinen toimistoaika. Minulla on, tietysti liukuvana, mutta suunnilleen sen max 9 t olen poissa kotoa, on aivan erityistilanne, jos muuten. Ja sama koskee työkavereita.
Ja silti joka päivä saan kuunnella tätä puhelimen pirinää ja lässytystä. Toinen siellä toisessa päässä on myös ihan tavallisissa toimistotöissä, tiedän sen, kun on kerrottu.
Kiinnostaisi tietää, jos joku täällä noin toimii, että miksi.
Entisen työkaverini vaimo soitteli miehelleen jatkuvasti ihan ihmeellisistä asioista. Siis helposti 10 kertaa normityöpäivän aikana. Syynä sairaus, ihan oikea psyykkinen sairaus.
Tässä ketjussa taas on pääasiassa kirjoitettu ihan normaaleista suhteista ja terveistä ihmisistä.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on todella ahdistavaa. Tuossahan katoaa minuus.
Sepä se. Se on folie aux deux. Persoonallisuushäiriöiset takertuvat toisiinsa kuin hukkuvat oljenkorteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei yhtenäiset tuulipuvut mitään todista. Voi päinvastoin olla lavastus, todistellaan muille miten me ollaan me, todistellaan jopa sille toiselle. Tai, voi olla että sopii homoille, tiedän parin joka on melkein kuin kaksoset, mutta miehet ja naiset on hiukan erilaisia.
Toki hienoa jos esim kotityöt sujuisi molemmilta. Voi olla 70 vuotiaita miehiä jotka ei ole koskaan käyttänyt pesukonetta esim.
Noin myös asian näkisin.
AP:n kuvaama tilanne tuntuu oksettavalle 45 yhdessäolovuoden jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisissa töissä olevan kanssa on aika lailla eri asia soitella, kuin sellaisen joka lähtee kotoa 7.30 ja tulee takaisin 16.15 joka arkipäivä.
Niin sitähän tässä onkin ihmetelty, että mitä soiteltavaa keksivät nämä, joilla on ihan tavallinen toimistoaika. Minulla on, tietysti liukuvana, mutta suunnilleen sen max 9 t olen poissa kotoa, on aivan erityistilanne, jos muuten. Ja sama koskee työkavereita.
Ja silti joka päivä saan kuunnella tätä puhelimen pirinää ja lässytystä. Toinen siellä toisessa päässä on myös ihan tavallisissa toimistotöissä, tiedän sen, kun on kerrottu.
Kiinnostaisi tietää, jos joku täällä noin toimii, että miksi.
Entisen työkaverini vaimo soitteli miehelleen jatkuvasti ihan ihmeellisistä asioista. Siis helposti 10 kertaa normityöpäivän aikana. Syynä sairaus, ihan oikea psyykkinen sairaus.
Tässä ketjussa taas on
- - - -
Tiedän vastaavan tai saman tapauksen. Vaimo soitti JOKA yö äijänsä ulkomaan työmatkan hotlaan joskus pikkutunneilla. Ihan varmistaakseen, että äijä on yksin hotellisängyssä.
Arvaas, miten tarina meni loppupelissä?
"Näin tehdään, jotta saadaan se yhteinen aika sitten olla oikeasti yhdessä"
Mitä se yhteinen aika sitten symbioosissa elävillä on, jos se ei ole oikeasti yhdessä olemista? Miten he ovat, jos eivät ole oikeasti yhdessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän tuossa hätää tai ongelmaa ole jos molemmat kuitenkin pärjää myös yksin.
Omilla vanhemmillani on melkoinen symbioosisuhde mutta huonoa siinä on se ettei isä juurikaan osaa ruuanlaittoa ja äiti ei osaisi hoitaa raha-asioita. Myös talon tekniset asiat hoitaa isä yksin, kun taas äiti tietää vaikkapa sen missä mehustin ja pakastepurkit on, isä ei. Ongelmia tiedossa heti, jos toinen menehtyy tai joutuu sairaalaan.
Minäkin mieluiten olen vapaa-aikani mieheni kanssa, mutta pärjään kyllä elämässä yksinkin jos tarpeen on.
Vierailija kirjoitti:
"Näin tehdään, jotta saadaan se yhteinen aika sitten olla oikeasti yhdessä"
Mitä se yhteinen aika sitten symbioosissa elävillä on, jos se ei ole oikeasti yhdessä olemista? Miten he ovat, jos eivät ole oikeasti yhdessä?
Johan se on ketjussa todettu, ettei kyse ole symbioosisuhteesta jos tavataan yksin omia kavereita tai on omia harrastuksia.
Tästä keskustelusta on tullut ilmi, että on tosissaan olemassa ihmisiä, jotka aina tekevät juuri sen oman päänsä mukaan. Jos joskus haluaa tehdä kumppanille mieliksi, tai hieman joustaa omista haluistaan, on vähintäänkin kontrollin alla. :D
Vierailija kirjoitti:
"Näin tehdään, jotta saadaan se yhteinen aika sitten olla oikeasti yhdessä"
Mitä se yhteinen aika sitten symbioosissa elävillä on, jos se ei ole oikeasti yhdessä olemista? Miten he ovat, jos eivät ole oikeasti yhdessä?
Hänhän selitti, että hoitaa ihmissuhteita ja harrastuksia muina aikoina, jotta yhdessäololle jää enemmän aikaa, silloin kun kumpikin on yhtä aikaa kotona. Sehän on vain fiksua, jos haluaa häiriötöntä ajanviettoa iltaisin. Ja ei se minusta ainakaan ole yhteistä aikaa, että toinen puhuu puhelimessa ja toinen istuu tietokoneella kun ollaan samassa tilassa. Ethän sinä puhelimessa puhu tai viestittele silloinkaan jollekin toiselle, kun vietät ystävän kanssa aikaa.
"Johan se on ketjussa todettu, ettei kyse ole symbioosisuhteesta jos tavataan yksin omia kavereita tai on omia harrastuksia."
Onko tosiaankin näin todettu? Me elämme symbioosissa, mutta tavataan yksin kavereita, käydään yksin kaupassa, käydään yksin ulkomailla, katsotaan eri ohjelmia televisiosta jne., mutta siitä huolimatta suhde on symbioottinen.
Minun vanhemmilleni kävi juurikin näin. Kun isäni menehtyi suht nuorena 60+, niin äidistäni tuli täysin avuton. Me aikuiset lapset sitten kannattelimme häntä seuraavat yli 25v koska eli aika vanhaksi. Sillä sinä päiväni, kun isäni kuoli, äidistäni, joka oli koko ikänsä käynyt töissä, tuli lapsi.
Sen jälkeen me sisarustemme kanssa hoidimme hänen kaikki asiansa hänen kuolinpäiväänsä asti. Ei ollut mitään mt-taustaa, ei mitään sairauksia, mutta hanskat putosi siihen. Koska isäni oli aina hoitanut kaikki ns miesten asiat eli siihen aikaan vakuutukset, pankkiasiat, verot, vastikkeet, kesämökin hoidon ja , siis ihan kaiken. Toki äiti oli meidät lapset hoitanut, niinkuin ennenvanhaan tehtii oman työn ohessa No onneksi olimme me lapset, mutta kyllä se oli aika raskasta, oman perheen ohessa, olla se ns. uusi vanhempi äidilleni.
Olen itsekin jo menettänyt oman puolisoni kuolemalle, mutta ehkäpä juurikin tuosta omasta kokemuksesta oppineena, olen suhteemme alusta asti ollut itsenäinen ja aina oppinut omat asiani, ihan mitkä tahansa, oppinut hoitamaan itse. Ehkä symbioottisissakin suhteissa tehdään näin ,sitä toivon. Mutta se kuolema voi repäistä toisen rinnalta ihan koska vaan, iästä huolimatta.
Jos nyt yhtä tai kahta ruokaa kohtaan on eri mieltymykset, ei kukaan järkevä siitä tee ongelmaa.
Meillä mies syö kaalikääryleitä ja verilättyjä töissä. Minä syön tacosalaatteja tai ohrapuuroa, kun olen yksin kotona. Tosin mieskin syö sitä puuroa sitten kun tulee kotiin, koska haudutan sitä ison kattilallisen.