Symbioottinen parisuhde, jossa kahdesta tulee ikäänkuin yksi ja mitään ei tehdä yksin ja kaikki mitä tehdään, tehdään yhdessä

"Hänhän selitti, että hoitaa ihmissuhteita ja harrastuksia muina aikoina, jotta yhdessäololle jää enemmän aikaa, silloin kun kumpikin on yhtä aikaa kotona. Sehän on vain fiksua, jos haluaa häiriötöntä ajanviettoa iltaisin. Ja ei se minusta ainakaan ole yhteistä aikaa, että toinen puhuu puhelimessa ja toinen istuu tietokoneella kun ollaan samassa tilassa. Ethän sinä puhelimessa puhu tai viestittele silloinkaan jollekin toiselle, kun vietät ystävän kanssa aikaa."

Ei se symbioosissa eläminen tarkoita sitä, että ollaan toisissa kiinni koko ajan. Symbioosi on myös henkinen tila, jossa toinen on läsnä ja tietoisuudessa, vaikka ei kehollisesti ole paikalla. 

Vierailija kirjoitti:

"Hänhän selitti, että hoitaa ihmissuhteita ja harrastuksia muina aikoina, jotta yhdessäololle jää enemmän aikaa, silloin kun kumpikin on yhtä aikaa kotona. Sehän on vain fiksua, jos haluaa häiriötöntä ajanviettoa iltaisin. Ja ei se minusta ainakaan ole yhteistä aikaa, että toinen puhuu puhelimessa ja toinen istuu tietokoneella kun ollaan samassa tilassa. Ethän sinä puhelimessa puhu tai viestittele silloinkaan jollekin toiselle, kun vietät ystävän kanssa aikaa."

 

Ei se symbioosissa eläminen tarkoita sitä, että ollaan toisissa kiinni koko ajan. Symbioosi on myös henkinen tila, jossa toinen on läsnä ja tietoisuudessa, vaikka ei kehollisesti ole paikalla. 

En tehnyt määritelmää symbioosista, vaan siitä, minkä tulkitsen yhteiseksi ajaksi. Jos ollaan molemmat kotona, mutta tehdään molemmat omia juttujamme, niin ei se ole yhteistä aikaa. Yhteinen aika on vaikka elokuvailta tai kävelylenkki, jolloin keskitytään pelkästään siihen yhdessä olemiseen ja tekemiseen. Ei se tarkoita että koko aika ollaan kiinni toisissa.

Ei ihmiset kotonakaan aina ole yhteisellä ajalla, vaan on vaihtuvia tilanteita. 

Niin oliko täällä symbioosisuhteessa eläviä uranaisia? Miten symbioosisuhteessa hoituu nimenomaan naisen urakehitys?

Enkä nyt tarkoita mitään delulu-henkistä symbioosia vaan tuota aloituksessa kuvattua.

Vierailija kirjoitti:

Niin oliko täällä symbioosisuhteessa eläviä uranaisia? Miten symbioosisuhteessa hoituu nimenomaan naisen urakehitys?

Enkä nyt tarkoita mitään delulu-henkistä symbioosia vaan tuota aloituksessa kuvattua.

Miksi juuri naisen? Eikö symbioosisuhteessa myös miehen urakehitys ole samalla viivalla.

Vierailija kirjoitti:

Niin oliko täällä symbioosisuhteessa eläviä uranaisia? Miten symbioosisuhteessa hoituu nimenomaan naisen urakehitys?

Enkä nyt tarkoita mitään delulu-henkistä symbioosia vaan tuota aloituksessa kuvattua.

Olisi hoitunut, mies kannusti ottamaan minulle tarjotun esimiespaikan vastaan. En ottanut, koska en halunnut. Suhteeseen ei haluaminen liittynyt.

Mä tiesin yhden tuollaisen pariskunnan. Olivat tavanneet jo teininä niin pistin sen piikkiin. Lopulta toinen petti ja koko maailma romahti. Tavallaan varmaan aika intensiivistä ja hienoa aikansa, mutta tuskin kestävää. 

Vierailija kirjoitti:

"Johan se on ketjussa todettu, ettei kyse ole symbioosisuhteesta jos tavataan yksin omia kavereita tai on omia harrastuksia."

 

Onko tosiaankin näin todettu? Me elämme symbioosissa, mutta tavataan yksin kavereita, käydään yksin kaupassa, käydään yksin ulkomailla, katsotaan eri ohjelmia televisiosta jne., mutta siitä huolimatta suhde on symbioottinen. 

Ei tuo minusta kuulosta symbioottiselta. Meilläkin toimitaan noin emmekä mielestäni elä symbioosissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Hänhän selitti, että hoitaa ihmissuhteita ja harrastuksia muina aikoina, jotta yhdessäololle jää enemmän aikaa, silloin kun kumpikin on yhtä aikaa kotona. Sehän on vain fiksua, jos haluaa häiriötöntä ajanviettoa iltaisin. Ja ei se minusta ainakaan ole yhteistä aikaa, että toinen puhuu puhelimessa ja toinen istuu tietokoneella kun ollaan samassa tilassa. Ethän sinä puhelimessa puhu tai viestittele silloinkaan jollekin toiselle, kun vietät ystävän kanssa aikaa."

 

Ei se symbioosissa eläminen tarkoita sitä, että ollaan toisissa kiinni koko ajan. Symbioosi on myös henkinen tila, jossa toinen on läsnä ja tietoisuudessa, vaikka ei kehollisesti ole paikalla. 

En tehnyt määritelmää symbioosista, vaan siitä, minkä tulkitsen yhteiseksi ajaksi. Jos ollaan molemmat kotona, mutta tehdään molemmat omia juttujamme, niin ei se ole yhteistä aikaa. Yht

Jos ollaan molemmat kotona mutta tehdään eri juttuja esim. niin että katsotaan eri ohjelmia tv:stä ja syödään eri ruokia, niin silloin ei mielestäni ole kyse symbioosista.

Se ettei ilman toista voi elää on sairasta, jotkut on sellaisia että pakko olla jonkun kanssa, elämä on siitä kiinni. 

Ihan järkky ajatuskin ja kyllä tiedän parikin tuollaista paria. Ei niiden kanssa voi edes kunnolla ystävystyä, kun siihen ei muita mahdu.

Ymmärrät sitten kun rakastut ja löydät sielunkumppanisi.

Olen nähnyt muutaman tuollaisen pariskunnan eroavan ja yleisemmin se, joka on jätetty on enemmän tai vähemmän seonnut sen jälkeen.

Mielestäni ei terveellisen suhteen muoto.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrät sitten kun rakastut ja löydät sielunkumppanisi.

Sano nyt vielä kunnes kuolema erottaa 🤣🤣🤣🤣🤣

Vierailija kirjoitti:

Ihan järkky ajatuskin ja kyllä tiedän parikin tuollaista paria. Ei niiden kanssa voi edes kunnolla ystävystyä, kun siihen ei muita mahdu.

Mun entinen paras ystävä muuttui, pikkuhiljaa tyttöjen illat väheni vähenemistään, sen kerran kun olisin halunnut niinkuin ennen vanhaan oltais kahdestaan piti se mies ängetä mukaan, se mies ei edes puhunut mulle kun yritin jutella murahti vaan jotakin ja sit vaan puhu mun ystävälle, siinä ne sit jutteli kuin mua ei oliskaan, lähdin monesti itku kurkussa pois eivät koskaan huomanneet/välittäneet. Ystävä muuttui myös päivittäin tupakkaa polttavaksi ivailijaksi (en sano että tupakointi vaikuttaa käytökseen, tuntui vaan siltä että alkoi miehen mieliksi joka itse poltti tupakkaa myös tupakoimaan) meillä oli hirveä riitä ennenkuin pistin välit, se koski että mies, lyhyt tuttavuus meni pitkäaikaisen ystävyyden edelle, jos oliskin ollut terve se suhde ja tasapainoinen niin mies olis hyväksynyt mutkin porukkaan juttelemaan ja pitänyt arvossa mun ja naisystävänsä ystävyyssuhdetta. Ystäväni ei edes yrittänyt parantaa tai korjata meidän väliä, mies meni joka asiassa kaiken edelle aivan kaiken missään ei voinut joustaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan järkky ajatuskin ja kyllä tiedän parikin tuollaista paria. Ei niiden kanssa voi edes kunnolla ystävystyä, kun siihen ei muita mahdu.

 

Mun entinen paras ystävä muuttui, pikkuhiljaa tyttöjen illat väheni vähenemistään, sen kerran kun olisin halunnut niinkuin ennen vanhaan oltais kahdestaan piti se mies ängetä mukaan, se mies ei edes puhunut mulle kun yritin jutella murahti vaan jotakin ja sit vaan puhu mun ystävälle, siinä ne sit jutteli kuin mua ei oliskaan, lähdin monesti itku kurkussa pois eivät koskaan huomanneet/välittäneet. Ystävä muuttui myös päivittäin tupakkaa polttavaksi ivailijaksi (en sano että tupakointi vaikuttaa käytökseen, tuntui vaan siltä että alkoi miehen mieliksi joka itse poltti tupakkaa myös tupakoimaan) meillä oli hirveä riitä ennenkuin pistin välit, se koski että mies, lyhyt tuttavuus meni pitkäaikaisen ystävyyden edelle, jos olisk

Näin se on, tuollainen suhde on vähän sama kuin ihminen sekoaisi johonkin uskonnolliseen lahkoon, johon ei ulkopuolisia haluta. Kertoo kummassakin tapauksessa näiden ihmisten heikkoudesta.

Erillisyys ei merkitse tunnetason kylmyyttä tai toisen sivuuttamista. Turvallinen läheisyys mahdollistaa turvallisen erillisyyden. Tässäkin toimii vertaus lapsen ja vanhemman välisestä suhteesta: lapsi tutkii maailmaa, tulee välillä tankkaamaan turvaa vanhemman sylistä, leikkiessään lapsi kääntyy katsomaan: onko isä tai äiti siellä? Ja jatkaa leikkejään. Samoin parisuhteessa on turvallista tutkia maailmaa ja toteuttaa itseään, kun tietää, että kumppaniin saa tunnetason yhteyden. Kumpikin voi luottaa siihen, että toinen on tukena eikä hylkää.

Elämänhistoria määrittää osaltaan sitä, kuinka turvalliseksi henkilö kokee olonsa parisuhteessa. Omat reaktiot voivatkin olla niitä tunteita, joita on kokenut oman vanhemman tai muun läheisen kanssa. Täytyykö takertua toiseen, jotta voi olla varma rakkauden säilymisestä? Parisuhteesta voi tulla uusi näyttämö yksin jäämiselle tai tukahduttavalle läheisyydelle. Jokainen ihminen joutuu ainakin jossain määrin tasapainottelemaan elämässä näiden kahden välillä: erillisyyden ja läheisyyden.

Symbioottinen vaihe kuuluu parisuhteeseen. Sen jatkuessa liian pitkään voi parisuhteesta loppua happi. Rajat itsen ja toisen välillä ovat puuroa, josta kumpikaan ei saa selvää. Minä ei pääse kehittymään. Suhteeseen tulee usein erilaisia tunnehaavoja: kontrollointia ja piiloaggressiota, joka voi näkyä esimerkiksi piikittelynä. Miellyttämistä, uskottomuutta ja muita erilaisia yrityksiä ratkaista tilanne.

Minun on mahdotonta käsittää, miten minun ja mieheni henkinen yhteys voisi parantua sillä, että opettelemme syömään ja nukkumaan yhtä aikaa. Tai sillä, että tunkisin mukaan asioihin,  joihin muut eivät minua toivo ja jotka eivät minulle kuulu, kuten hänen ja sisarustensa asiat koskien vanhempiaan. 

Toisaalta mieheni on täysin kykeneväinen aikuisyksilö, hän osaa ruokkia itsensä ja mennä nukkumaan, kun väsyttää. Hänellä on normaalirajaiset suhteet lapsuudenperheeseensä sekä hyviä, pitkäaikaisia ystävyyksiä.

Nämä viimeksi mainitut ovat minulle myös suureksi iloksi ja tuovat turvallisuuden tunnetta elämääni.

En epäile, etteikö joku muu hyvinkin voi kokea toisin. Mutta kyllä ihmettelen näitä lausuntoja, joissa sanotaan, että kaikki muut ihmiset ovat merkityksettömiä paitsi oma puoliso. Itse pitäisin henkilöä, joka ei kykene ylläpitämään kuin yhtä ihmissuhdetta vähän suoraan sanottuna pelottavana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin oliko täällä symbioosisuhteessa eläviä uranaisia? Miten symbioosisuhteessa hoituu nimenomaan naisen urakehitys?

Enkä nyt tarkoita mitään delulu-henkistä symbioosia vaan tuota aloituksessa kuvattua.

Miksi juuri naisen? Eikö symbioosisuhteessa myös miehen urakehitys ole samalla viivalla.

Naisille on perinteisempää luopua omasta elämästään ja elää vain miehelleen, miehen tarpeista huolehtien ja omansa sivuuttaen. Näitä symbioottisten naisten kommentteja lukiessa aloin ajatella, ettei uraan panostus tuollaisessa suhteessa varmaankaan onnistu.