Minkä ikäisinä vanhempanne eivät enää pärjänneet ilman apua?

Vierailija kirjoitti:

Et tee sillä tiedolla mitään.

Et ole kiva ihminen:((

Älä tuollaista kysele. Hoidat äidin yli satavuotiaaksi. Menee yli kymmenen vuotta reippaasti. Sitten oletkin kasikymppinen ja voit alkaa elää omaa elämääsi. Sitten on sinun vuorosi. Äläkä ole kateellinen jos kaverisi (huom. entisen) vanhemmat ovat kuolleet jo vuosikymmeniä sitten ja mielestäsi kaverisi on päässyt liian helpolla. Voit mennä itseesi ja miettiä puheitasi.

Ja juu. Perinnöstä pääset nauttimaan yli kasikymppisenä. 

79 vuotiaina molemmille iski jyrkkä alamäki. Edellisellä viikolla olivat vielä itsenäisiä, sitten toinen kaatui ja joutui sairaalaan. Kotiin jäänyt sai pahan flunssan, joka muuttui keuhkokuumeeksi ja hänkin joutui sairaalaan.

Kaatunut ei kuntoutunut vaan on rollaattorin varassa. Ei enää pysty ajamaan autoa.

Toisen osalta tilanne olisi muuten hyvä, mutta kovan sairastelun päätteeksi kävi ilmi, ettei toinen korva kuule lainkaan. Muisti alkoi myös heiketä selvästi ja sai alzheimer diagnoosin.

Kaikki kävi niin nopeasti, että oli vaikea pysyä perässä. Pärjäävät kyllä vielä kotona, mutta kotihoito käy kolmena päivänä viikossa ja minä sekä veljeni hoidamme kaupassakäynnit ja siivoukset yms.

Jokainen vanhus erilainen. Sairaudet ym. vaikuttavat. Dementiaa voi olla jo 70 vuotiaalla, joten ei voi sanoa ikää, milloin kukin tarvitsee apua. 

Suunnilleen 80 vuotta. Sen jälkeen tarvitsivat apua vähitellen enemmän ja enemmän. Viimeiset vuodet hoidettiin kotona. Oli vaikeata, mutta en ole katkera, koska kyllähän vanhemmat on joutuneet sietämään minunkin kaikkia älyttömyyksiä aikanaan.  Minusta tärkeintä on, että kaikki asiat tuli sovittua ja selvitettyä.  Jälkeenpäin tuntuu  hyvältä, ettei mikään asia jäänyt harmittamaan ja voivat levätä rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Ja juu. Perinnöstä pääset nauttimaan yli kasikymppisenä. 

Itse olen saanut perintöä kolmikymppiset ja viisikymppisenä. Kyllä se on ollut kivaa, kun back-upia on ollut. En ole niiden takia milloinkaan rypenyt rahahuolissa. Toki siihen on vaikuttanut muukin älykäs taloudensuunnittelu. Tuntuu minun näkökulmasta tosi hurjalta, jos ihminen saa ensimmäisen perintönsä 80+.

Isällä todettiin sydämen vajaatoiminta 70-vuotis ajokorttitarkastuksessa. Siitä alkoi alamäki, kun jätti lääkkeet aluksi syömättä. Tuli sydäninfarkti, pari aivoinfarktia, Alzheimer löytyi. Kotiavut ja muutto palveluasumiseen tuli pian pakollisiksi.  77-vuotiaana todetun suolistosyövän leikkauksen jälkeisiin komplikaatioihin menehtyi. 

Äiti on nyt 85-vuotias. Jo kymmenen vuotta olen hoitanut hänen kaikki pankki- ja viranomaisasiansa. Ja selittänyt selkokielellä hänelle kaiken lähetetyn tiedotepostin. Käy kuitenkin itse kaupoilla, siivoaa ja hoitaa hygieniansa ja pyykit itse, laittaa toisinaan jotain yksinkertaista ruokaa, osaa käyttää Doroa ja kirjoittaa vielä tekstiviestejäkin. Lääkkeet muistaa ottaa, kun ei mene kuin kaksi pilleriä perussairauteen aamuisin. Lukee kirjoja, katsoo televisiota. Käsitöitä käsien vapinan ja kipujen vuoksi ei paljon enää jaksa tehdä, vähän yrittää. Nyt kaatunut tänä vuonna ulkona kaksi kertaa ja kolhinut itseään kerran kotona vähän pahemmin. Muisti  huononee koko ajan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se riippuu niin siitä, miten ihminen syö. Jos on ylilihava, Noutaja tai sairaudet tulevat aikaisemmin, jopa seitsemissäkymmenissä. Jos on sohvaperuna eikä liiku, sama. Pitkä ikä vaatii aktiivisuutta oman kunnon hoidossa.

Kukaan minun tuntemistani hyväkuntoisista ysikymppisistä ei ole varsinaisesti harrastanut liikuntaa ainakaan vuosikymmeniin. Mutta heille on yhteistä se, että heillä ei ole ollut käytössä autoa. Näin huomaamatta on tullut käveltyä tai pyöräiltyä ihan arkisia asioita toimittaessa.

Mutta sanoisin, että kaikkein tärkein vanhuksen kuntoon vaikuttava asia on tupakoimattomuus. En ole vielä koskaan tavannut hyväkuntoista 70 vuotta täyttänyttä tupakoijaa.

Oikeasti tärkein asia on tuuri. Siis oikeasti, ettei tule mitään niistä sairauksista mille ei vain voi mitään, kuten vaikka haimasyöpää. 

Seuraavaksi sitten tupakka, viina ja ylipaino. Kaikki muu on lillukanvarsia, sanoi eräs tuttu lääkäri minulle. Kuoli sitten itse heti eläkkeelle jäätyään kun aneyrusma puhkesi -sarjassamme asioita, joille ei voi mitään. 

Itsenäisen toimintakyvyn kannalta kyllä tärkeintä on minun mielestäni kuitenkin sellainen uteliaisuus elämälle ja elämänhalu. Usein vanhus kyllä fyysisesti pystyisi, mutta mieli on jo antanut periksi. Ei ole muistisairautta eikä mitään, mutta eivät vaan enää viitsi. Eivätkä ole ehkä koskaan viitsineetkään, eivät ole mitään opetelleet sen jälkeen kun kerran ammattiin valmistuivat, tai ainakaan eläkkeelle jäämisen jälkeen, joten on sitten vaikea sopeutua ja keksiä tapoja pärjätä, kun toimintakyky alkaa hiipua. 

Hyvinkin fyysisesti sairaat voi pärjätä itsenäisesti, jos nuppi on terävä ja mieli virkeä. Vanhuudessa itsenäisen ja omatoimisen ja omaehtoisen luonteen merkitys korostuu: ne, jotka ovat aina olleet jotenkin perässävedettäviä, taantuvat ensimmäisenä, kun ovat aina odottaneet että joku muu vähintäänkin kertoo mitä tehdään ja näyttää mallia. Ne "minä itte" -tyypit näyttää pärjäävän parhaiten. 

Isä kuoli 40-vuotiaana, äiti joutui palvelutaloon 42-vuotiaana. Nykyään hän on 60-vuotias ja olen hänen omaishoitajansa.

noin 75 alkaa kunto huononemaan, lähinnä jalat

Äitini oli jotain 93v kun tarvitsi apua siivoukseen ja okt  ison pihan hoitoon. Siinä vaiheessa minun kaksi vanhinta sisartani oli jo vuosia aikaisemmin kuollut syöpään ja kuopuksena jouduin hoitamaan äitini hautaa 97v. 

Vierailija kirjoitti:

Äidillä on muistisairaus, ikää 85v. Juuri aloitti kunnan kotipalvelu. Yllätys oli, että kotipalvelu ei varsinaisesti tee mitään, käy vain kahdesti päivässä muistuttamassa, että pitää syödä, peseytyä ja siivota. Äiti sanoo käyneensä suihkussa, vaikka ei ole ja imuroineensa, vaikka ei ole, kotipalvelulle se on ok. Veloitus tästä " palvelusta" on melkein 100 e/h äidin melko hyvän eläkkeen vuoksi. Kotitalousvähennystä kunnan palvelusta ei saa.

Palkatkaa apua ja käyttäkää verovähennystä. 

567   Et ole tavannut 70 vuotiasta tupakoijaa. Olen lähes 75v ja poltan piippua. Mikä on hyvä kunto? 3 krt viikossa pyöräilen (myös talvella) 6km uimahallille, uin noin 1500m ja pyöräilen kaupan kautta kotiin. Lisäksi harrastan Frisbeetä kaverin kanssa kerran viikossa (myös talvella). Turhaa on sanoa että kuntoni olisi vielä parempi jos en tupakoisi, tiedän sen itsekkin.

Noin 50 v sain lääkäriin outojen oireiden vuoksi. Estrogeeni auttoi ja elämä hymyilee taas. Rauha kaikilla elämässä.

Äiti on 85v, syksyllä oltiin puita kaatamassa mökillä,  tekee pitkiä sauvakävely lenkkejä, kesällä pyöräilee että itseä hirvittää ym. Teräsmuori.  Eikä edes monia sairauksia, mullakin on enemmän ja huonompi kunto, sairauksista johtuen.  Että hyvin pärjää. 

Se on todella yksilöllistä. Oma äitini oli muistisairauden takia jo 65-vuotiaana huolenpidon tarpeessa, ei olisi pärjännyt yksin. Mummoni oli aivan toimintakykyinen 95-vuotiaaksi asti, sitten alkoi pikkuhiljaa tarvita apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja juu. Perinnöstä pääset nauttimaan yli kasikymppisenä. 

 

Itse olen saanut perintöä kolmikymppiset ja viisikymppisenä. Kyllä se on ollut kivaa, kun back-upia on ollut. En ole niiden takia milloinkaan rypenyt rahahuolissa. Toki siihen on vaikuttanut muukin älykäs taloudensuunnittelu. Tuntuu minun näkökulmasta tosi hurjalta, jos ihminen saa ensimmäisen perintönsä 80+.

Mietipä, osa meistä ei saa perintöä koskaan. Ihan vaan, koska vanhemmat olivat niin köyhiä. 

Vanhemmat pärjäävät, mutta isovanhempani ovat siinä 85 v molemmin puolin ja viitisen vuotta sitten alkoivat tarvita apua muutenkin, kuin vain satunnaisesti

Äidin Alzheimer alkoi 57-vuotiaana. Tästä meni noin pari vuotta kun ei voinut enää yksin olla.