Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäisinä vanhempanne eivät enää pärjänneet ilman apua?
Vähän kartoitan tilannetta, että missä iässä alkaa mennä toimintakyky siten, että tarvii ulkopuolista apua.
Mitä vaivoja vanhemmillenne tuli ja tosiaan se ikä, jolloin todettiin, ettei yksin pärjää tai että eivät edes keskenään enää pärjää.
Kommentit (206)
Isäukko on nyt 92 ja äitimuori 88. Keskenään asuvat. Isän kanssa oltiin äsken tuulenkaato savotassa. Isäukko on aina sanonut että liike on lääke. Mies näyttää seitsemänkymppiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se riippuu niin siitä, miten ihminen syö. Jos on ylilihava, Noutaja tai sairaudet tulevat aikaisemmin, jopa seitsemissäkymmenissä. Jos on sohvaperuna eikä liiku, sama. Pitkä ikä vaatii aktiivisuutta oman kunnon hoidossa.
Kukaan minun tuntemistani hyväkuntoisista ysikymppisistä ei ole varsinaisesti harrastanut liikuntaa ainakaan vuosikymmeniin. Mutta heille on yhteistä se, että heillä ei ole ollut käytössä autoa. Näin huomaamatta on tullut käveltyä tai pyöräiltyä ihan arkisia asioita toimittaessa.
Mutta sanoisin, että kaikkein tärkein vanhuksen kuntoon vaikuttava asia on tupakoimattomuus. En ole vielä koskaan tavannut hyväkuntoista 70 vuotta täyttänyttä tupakoijaa.
Arvo "Tiera" Ruonaniemi (1912-2014) sanoi, että "savuliha säilyy parhaiten". Hän tupakoi 100 vuotiaaksi.
77 v. iässä isälle tilattiin palveluja kotiin, myös kotihoito aloitti käynnit. 79 v. iässä kuoli.
Keskustelusta näkee, että se on monelle äärettömän loukkaava. Kommentteja lähettävät lähinnä ihmiset, joiden vanhemmat ovat eläneet liki sata vuotiaiksi. Hoivakodit ovat kuitenkin aivan täynnä ihmisiä, jotka ovat paljon nuorempia, eivätkä selviä yksin. Turha hokea tuota liikkumista ja terveellisiä elämäntapoja. Eivät ne auta, jos pettää pää tai jalat. Kyllä te nuoremmatkin se vielä tulette näkemään. Vanhuus kun ei tule yksin.
Tähän ei ole yhtä vastausta. Toiset sairastuvat nuorempana kuin toiset, joten ei ole ikäkysymys. Todella tyhmää kysyäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se riippuu niin siitä, miten ihminen syö. Jos on ylilihava, Noutaja tai sairaudet tulevat aikaisemmin, jopa seitsemissäkymmenissä. Jos on sohvaperuna eikä liiku, sama. Pitkä ikä vaatii aktiivisuutta oman kunnon hoidossa.
Kukaan minun tuntemistani hyväkuntoisista ysikymppisistä ei ole varsinaisesti harrastanut liikuntaa ainakaan vuosikymmeniin. Mutta heille on yhteistä se, että heillä ei ole ollut käytössä autoa. Näin huomaamatta on tullut käveltyä tai pyöräiltyä ihan arkisia asioita toimittaessa.
Mutta sanoisin, että kaikkein tärkein vanhuksen kuntoon vaikuttava asia on tupakoimattomuus. En ole vielä koskaan tavannut hyväkuntoista 70 vuotta täyttänyttä tupakoijaa.
Minäpä olen. Tavannut hyväkuntoisia yli 70v tupakoitsijoita. Myös maailman vanhimmaksi elänyt nainen tupakoi lähes koko
Pappani oli suvun ainoa tupakoitsija ja eli liki 80 vuotiaaksi. Laittoi aina lisää suolaa ruokaan ja tykkäsi läskistä. Vihanneksista ja hedelmistä ei välittänyt. Kirvesmiehenä tietysti liikkui aikanaan, mutta ei enää vanhempana. Minä en ole koskaan tupakoinut ja alkoa todella vähän, mutta on monenlaista sairautta, osa tullut geeniperimänä. Pärjään kuitenkin ok-talossa kahdestaan koirani kanssa, olen 80 v.
Äitini sai 71-vuotiaana Parkinsonin taudin. Lääkärin mukaan äidilläni tauti ei löytynyt alkuvaiheessa, vaan sairaus oli ollut hänellä jo pidempään. Vanhuusiässä saatu Parkinsonin tauti etenee nopeaa tahtia ja vie liikuntakyvyn. Tärinästä äitini ei kärsinyt. 73- vuotiaana hän siirtyi vanhustenpalveluhoidon piiriin asumaan vanhustenpalvelutalon kotihoitoon. 77-vuotiaana ympärivuorokautiseen hoitoon. Molemmat hoitopaikat olivat huippupaikkoja ja tästä olen ikuisesti kiitollinen. Äitini menehtyi kuukautta vaille 81-vuotiaana vaikean sairauden runtelemana. Äitini poismenosta on voinut olla vain tuhannesti kiitollinen. Sillä hän oli itse sitä rukoillut lähes koko sairautensa ajan. Olimme tehneet luopumista niin pitkään, että kuolema tuntui enemmänkin lottovoitolta kuin maansurulta. Me lapset olimme saaneet pitää hänet kanssamme pitkään. Meidän oli aika ottaa ohjat omiin käsiimme, niin kuin pitääkin. Näin elämä menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tähän ei ole yhtä vastausta. Toiset sairastuvat nuorempana kuin toiset, joten ei ole ikäkysymys. Todella tyhmää kysyäkään.
Vielä tyhmempää mollata niitä, jotka tahtovat keskustella ja ehkä vertailla kokemuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se riippuu niin siitä, miten ihminen syö. Jos on ylilihava, Noutaja tai sairaudet tulevat aikaisemmin, jopa seitsemissäkymmenissä. Jos on sohvaperuna eikä liiku, sama. Pitkä ikä vaatii aktiivisuutta oman kunnon hoidossa.
Kukaan minun tuntemistani hyväkuntoisista ysikymppisistä ei ole varsinaisesti harrastanut liikuntaa ainakaan vuosikymmeniin. Mutta heille on yhteistä se, että heillä ei ole ollut käytössä autoa. Näin huomaamatta on tullut käveltyä tai pyöräiltyä ihan arkisia asioita toimittaessa.
Mutta sanoisin, että kaikkein tärkein vanhuksen kuntoon vaikuttava asia on tupakoimattomuus. En ole vielä koskaan tavannut hyväkuntoista 70 vuotta täyttänyttä tupakoijaa.
Minäpä olen. Tavannut hyväkuntoisia yli 70v tupakoitsijoita. Myös maailman vanhimmaksi elänyt nainen tupakoi lähes koko
Ehkä heidän vaivansa eivät näy päälle päin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se riippuu niin siitä, miten ihminen syö. Jos on ylilihava, Noutaja tai sairaudet tulevat aikaisemmin, jopa seitsemissäkymmenissä. Jos on sohvaperuna eikä liiku, sama. Pitkä ikä vaatii aktiivisuutta oman kunnon hoidossa.
Kukaan minun tuntemistani hyväkuntoisista ysikymppisistä ei ole varsinaisesti harrastanut liikuntaa ainakaan vuosikymmeniin. Mutta heille on yhteistä se, että heillä ei ole ollut käytössä autoa. Näin huomaamatta on tullut käveltyä tai pyöräiltyä ihan arkisia asioita toimittaessa.
Mutta sanoisin, että kaikkein tärkein vanhuksen kuntoon vaikuttava asia on tupakoimattomuus. En ole vielä koskaan tavannut hyväkuntoista 70 vuotta täyttänyttä tupakoijaa.
Joo. Esim. omat vanhempani (k. 88 v ja 94 v) olivat kävelijöitä ja isä vanhan ajan maanviljelijänä tottunut fyysiseen työhön. Nykymaanviljelijät käyttävät koneita enemmän ja ovat vatsakkaita jo nuorena.
Itse huomasin konkreettisesti eläkkeelle jäädessäni, että kun luovuin autosta, jalkani vahvistuivat. Luulin käyttäneeni autoa vain "välttämättömiin ajoihin". :) Nyt lähden kauppaan pyörällä tai jalan kahden kilsan päähän tai kaupunkiin 7 kilsan päähän, vaikka sataisi. En tosin talvella, koska en halua lonkkamurtumaa. Sellainen voi muuttaa itsenäisen vanhan ihmisen pysyvästi hoidettavaksi, kun kunto heikkenee hoitojaksolla.
Alkoholin liikakäyttö on toinen varhaisen kuoleman syy. Syöpään sairastutaan aika nuorena, jo siinä 70:n hujakoilla. Lihan runsas käyttö altistaa vatsasyöville.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toinen vanhempi sairastui 65-vuotiaana, toinen elää vielä toimintakykyisenä 95-vuotiaana. Sairauksia on, mutta tästä huolimatta jaksaa ylläpitää kuntoaan pienillä kävelylenkeillä ja jumpalla.
1930-luvulla syntyneet pärjäävät kuolemaan asti itse tai siihen, että jälkeläinen vie väkisin dementiakotiin, josta saa heti paikan, koska aivot ovat sanoneet morjens.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tähän ei ole yhtä vastausta. Toiset sairastuvat nuorempana kuin toiset, joten ei ole ikäkysymys. Todella tyhmää kysyäkään.
Ei tuosta aloituksesta nyt sellaista tullut ilmikään, että pitäisi olla yksi vastaus. Todella tyhmää kommentoida noin.
Isäni kuoli 81-vuotiaana syöpään. Kahdeksankymmentävuotiaaksi saakka jaksoi puuhastella ja liikkua "normaalisti" ja päänuppi toimi loppuun asti. Äitini oli vielä 90-vuotispäivänään suhteellisen hyvässä kunnossa, leikkasi omakotitalon nurmikon, haravoi ja keräsi marjoja. Sitten iski dementia, meni liikuntakyky jne. se kaikki tapahtui hyvin nopeasti ja hän kuoli puoli vuotta siitä kun oli sairastunut.
Eihän hoitokoteihin pääse ellei ole todella sairas tai hyvin varakas.
Vierailija kirjoitti:
Ei sillä ole merkitystä. Toimintakyky voi mennä missä tahansa iässä. Vastaavasti on paljonkin sellaisia jotka pärjäävät hautaan saakka ilman kummempia apuja
Joku viisikymppinen kartanpiirtäjä oli työpaikallaan katsonut paperikarttaa ja ihmetellyt missäpäin on pohjoinen. Työpaikalla tiedettiin, että hänellä on jokin muistiin liittyviä ongelma. Nyt selvisi, että hän ei enää voinut olla siinä työssä. Tapauksesta kerrottiin silloin, kun muistisairauksista ei puhuttu niin paljon kuin nyt. Ne eivät ehkä olleet niin yleisiä kuin nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Se tuli aika yhtäkkiä siinä vaiheessa kun toinen oli 82 ja toinen 80. Nyt pari vuotta myöhemmin heistä nuorempi eli isäni siis pärjäisi edelleen kyllä yksinään mutta ei jaksa / pysty auttamaan äitiäni 24/7 joka alkaa olla aivan "jalaton". Lisäksi äitini on luovuttanut eli aivan kaikki on aivan sama joten on myös hirveän raskasta seuraa.
Äitisi voi olla masentunut. Onko yleislääkäri tutkinut häntä? Juu, ei kuulu minulle. Sekin voi masentaa, kun tajuaa, että jäljellä oleva elämä tulee olemaan alamäkeä.
Vierailija kirjoitti:
Keskustelusta näkee, että se on monelle äärettömän loukkaava. Kommentteja lähettävät lähinnä ihmiset, joiden vanhemmat ovat eläneet liki sata vuotiaiksi. Hoivakodit ovat kuitenkin aivan täynnä ihmisiä, jotka ovat paljon nuorempia, eivätkä selviä yksin. Turha hokea tuota liikkumista ja terveellisiä elämäntapoja. Eivät ne auta, jos pettää pää tai jalat. Kyllä te nuoremmatkin se vielä tulette näkemään. Vanhuus kun ei tule yksin.
Vanhan ihmisen terveydentilaan ja kuntoon vaikuttaa kaksi asiaa. Geenit ja elintavat. Geenit luultavasti enemmän.
Minäpä olen. Tavannut hyväkuntoisia yli 70v tupakoitsijoita. Myös maailman vanhimmaksi elänyt nainen tupakoi lähes koko elämänsä. Pointtina se, että mitä minä olen tavannut, ja mitä sinä olet tavannut, ei merkitse tilastollisesti yhtikäs mitään. Toki tupakointi on epäterveellistä, kuten on moni muukin asia. Toiset elää silti vanhoiksi terveinä, ja toiset ei.