Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäisinä vanhempanne eivät enää pärjänneet ilman apua?
Vähän kartoitan tilannetta, että missä iässä alkaa mennä toimintakyky siten, että tarvii ulkopuolista apua.
Mitä vaivoja vanhemmillenne tuli ja tosiaan se ikä, jolloin todettiin, ettei yksin pärjää tai että eivät edes keskenään enää pärjää.
Kommentit (206)
Omat ja puolison vanhemmat ovat nyt ikähaarukassa 77-92, kukaan heistä ei tarvitse apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asian vierestä kysyn: kuinka paljon mielestänne eläkeikäisten lasten pitäisi osallistua iäkkäiden vanhempiensa auttamiseen ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jopas idioottimainen kysymys.
Aivan yksilöllistä.
Isoäitini on 97- vuotias, pärjää kotonaan. Käy itse kaupassa.
Mahdollisesti jotain tilastoa asiasta löytyy, muttei tältä palstalta ihmisten kokemusten perusteella mitään päätelmiä voi tehdäm
Minusta aihe on kiinnostava ja kysymys erinomainen juuri siksi, että vanheneminen on yksilöllistä. Muistathan, että ei ole pakko osallistua keskusteluihin, joita pitää idioottimaisina.
Mikä kysymyksessä on erinomaista? Ihminen voi ihan missä iässä tahansa joutua toisten huolehdittavaksi syystä tai toisesta. Mitä antaa nämä vastaukset kellekään?
Huono omatunto sulla?
Vierailija kirjoitti:
Asian vierestä kysyn: kuinka paljon mielestänne eläkeikäisten lasten pitäisi osallistua iäkkäiden vanhempiensa auttamiseen ?
Ihan sen verran kun haluaa ja pystyy. Saa auttaa paljonkin ja yhtään ei ole pakko. Apua saa rahalla ja rahattakin. Ei ole koskaan lapsen vastuulla vanhemman elot ja olot.
No isä kuoli 64v ja luultavasti tarvitsi äidin apua viimeisten kuukausien aikana. Itse olen kaukana töissä eikä viikonloppuisin aina edes vapaata, joten tuli aika vähän käytyä niiden kuukausien aikana. Äiti kuoli 79v ja pärjäsi kunnes joutui 2 viikoksi sairaalaan sen taudin takia, johon sitten siellä sairaalassa kuoli.
Suvussa on ollut 54-vuotiaana tapaturmaisesti kuollut, ja toisaalta reippaasti yli 90-vuotias, jolla vauhti päällä ja terävät aivot loppuun asti. Ei sitä taida pystyä ennustamaan, missä iässä avuntarve ilmaantuu vai ilmasntuuko sitä ollenkaan. Paljon liikkeellä oleva ja muutenkin terveillä elintavoilla pärjännee pidempään kuin sohvalla olutta ja röökiä kiskova sohvaperuna. Pitäisi itsekin liikuskella enemmän. Varsinkin talvella jää liikkuminen liian vähäiseksi
Omat vanhemmat siinä 80 nurkilla, koska toinen sairastui silloin muistisairauteen ja oli tätä ennen hoitanut toista, jolla oli jo useamman vuoden ollut fyysinen rajoite liikkumisessa.
Mutta yleisesti tää voi olla tosiaan ihan mitä vaan, ei voi tietää. Edes sukulaisten perusteella ei voi päätellä juuri mitään. Aika todennäköisesti 50-90 ikävuosien välillä se tapahtuu kaikilla.
Ja sen verran olen jo päässyt seuraamaan iäkkäämpien elämiä, että jos jonkun yhden rajan haluaa sanoa, niin 8-kymppisenä alkaa vanhuus myös niillä onnekkailla, joille ei iske mikään ikävä sairaus ennen sitä. Elintavoista riippumatta. Joka väittää muuta, ei sitten vaan vaadi mitään, tai on nähnyt vain vilaukselta niin ihanan pirtsakoita ysikymppisiä, jotka jaksaa joo olla puoli tuntia pirtsakoita sinut kohdatessaan ja loput 23,5 tuntia vuorokaudesta piti valmistautua tähän. Näin se vaan menee.
Mullakin on jo manillaköysi rasvattuna tositoimia odottamassa, kun se ikä koittaa. En aio jäädä kärsimään yhtään enempää, kuin on mielekästä. Tää ainutkertainen elämä on nauttimista varten.