Lue keskustelun säännöt.
Minkälaista on lapseton elämä keski-ikäisenä?
Kommentit (158)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työ, harrastuksia, läheisiä, ystäviä, jne.
Positiivisen puolella mennään. Saan opiskella unelma-alalleni, mikä tuskin onnistuisi jos minulla olisi lapsia.
Ihan sellaista miksi sen haluaa tai resurssiensa mukaan voi tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi mukavaa. Ei ole rahahuolia, velat maksettu, hyvä palkka. Kiinnostava työ ja hyvä parisuhde, vapaata aikaa harrastaa aivan mitä haluaa.
Ihan mukavaa. Mitään ei puutu, sillä en ole koskaan halunnutkaan lapsia.
Yhtä paljon kaipaisin sonnia tai puhvelia tänne kotiini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkien pitää elää omaa elämää, oli sitten lapsia tai ei. Pitää olla omia menoja ja harrastuksia ja sinun tulee olla elämäsi päähenkilö! Läheiisä tietenkin hyvä olla aina - Se voi olla oma kumppani, sisko tai paras ystävä.
Itse harrastan kalliisti, syön ulkona kalliisti, asuntolaina maksettu eikä muita lainoja ole, matkustan ulkomaille monta kertaa vuodessa. Te n mitä huvittaa ja ystäväpiiri on laaja. Elämä on hyvää.
Välillä mietin, että olisiko ne lapset pitänyt hankkia, mutta lasten kanssa tuskin olisin ollut onnellinen. En olisi voinut tehdä mitään, mikä ns. pitää minut järjissäni. Toisin sanoen olisin ollut surkea, masentunut ja huono äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en näe ympärilläni kuin katkeroituneita , monella tapaa epämiellyttäviä lapsettomia.
Miehet lähinnä alkoholisoituneita luusereita, naiset omituisia koiranomistajia. Missä nämä reippaat, vapaat ja ovat?
Tällä palstalla?
Kamalalta, jos suoraan sanon.
Kolmekymppisenä sain vielä paljon iloa matkustelusta, etenemisestä työelämässä, varallisuuden kartuttamisesta ja urheilusta. Nykyään nuo kaikki saavutukset tuntuu aivan tyhjältä, tuntuu että uppoan vuosi vuodelta syvemmälle pimeytee, yksinäisyyteen, merkityksettömyyteen ja masennukseen.
Katson vierestä kun ystäväni elävät parisuhteessa ja kasvattavat lapsiaan, samalla olen itse äärimmäisen yksinäinen, ja kiroan päivittäin sitä että minulla ei ole omia lapsia. Tuntuu että en ole kenellekään se tärkein ihminen. Jos katoaisin tänään, kukaan ei huomaisi, eikä kukaan välittäisi. Pahimpina aikoina mietin jo vakavissani kaiken päättämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jahas, minä olen lapseton ja koiraton eläkkeellä oleva nainen enkä todellakaan sellainen kuin kuvailet. Mikähän katkeruus mieltäsi vaivaa? Toivon sinulle kaikkea hyvää ja parempaa vuotta 2026
Vapaata ja taloudellisesti mukavaa. Kun asuntolaina on maksettu, on rahaa ja aikaa matkustella ja harrastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en näe ympärilläni kuin katkeroituneita , monella tapaa epämiellyttäviä lapsettomia.
Miehet lähinnä alkoholisoituneita luusereita, naiset omituisia koiranomistajia. Missä nämä reippaat, vapaat ja ovat?
Tällä palstalla?
Samaa välillä ihmettelen. Olen lapseton, sinkku, ja lähes itsetuhoisen yksinäinen. En ymmärrä mistä nämä kaikki super iloiset ja onnelliset sinkut palstalle oikein löytävät, tosielämän puolella jokainen kaltaiseni 40+ lapseton sinkku jonka tunnen on enemmän tai vähemmän masentunut, ja huonossa kunnossa henkisesti.
Vierailija kirjoitti:
Mä en näe ympärilläni kuin katkeroituneita , monella tapaa epämiellyttäviä lapsettomia.
Miehet lähinnä alkoholisoituneita luusereita, naiset omituisia koiranomistajia. Missä nämä reippaat, vapaat ja ovat?
Tällä palstalla?
Kertoo varmasti enemmän sinun tuttavapiiristäsi kuin yleisesti lapsettomista.
Vierailija kirjoitti:
Kamalalta, jos suoraan sanon.
Kolmekymppisenä sain vielä paljon iloa matkustelusta, etenemisestä työelämässä, varallisuuden kartuttamisesta ja urheilusta. Nykyään nuo kaikki saavutukset tuntuu aivan tyhjältä, tuntuu että uppoan vuosi vuodelta syvemmälle pimeytee, yksinäisyyteen, merkityksettömyyteen ja masennukseen.
Katson vierestä kun ystäväni elävät parisuhteessa ja kasvattavat lapsiaan, samalla olen itse äärimmäisen yksinäinen, ja kiroan päivittäin sitä että minulla ei ole omia lapsia. Tuntuu että en ole kenellekään se tärkein ihminen. Jos katoaisin tänään, kukaan ei huomaisi, eikä kukaan välittäisi. Pahimpina aikoina mietin jo vakavissani kaiken päättämistä.
Ei sinun paha olosi lapsettomuudesta johdu. Todennäköisesti olisit yhtä onneton lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Mä en näe ympärilläni kuin katkeroituneita , monella tapaa epämiellyttäviä lapsettomia.
Miehet lähinnä alkoholisoituneita luusereita, naiset omituisia koiranomistajia. Missä nämä reippaat, vapaat ja ovat?
Tällä palstalla?
Kas, kateellinen, katkera ja väsynyt mamma eksynyt tänne purkamaan omaa pahaa oloaan lapsettomiin. 😄
Olemme akateeminen vela-pariskunta erityisasiantuntijatehtävissä ja elämämme on todella helppoa ja mukavaa. Rahaa, energiaa ja innostusta on kaikkeen. Harrastamme korkeakulttuuria, matkailemme, käymme ravintoloissa ja vietämme aikaa akateemisten ystäviemme kanssa. Kaikki tylsät arjen asiat kuten siivous ja ruuanlaitto pääosin on ulkoistettu ja voimme keskittyä vain nauttimaan.
Jos olisin lapseton +50-vuotiaana, en näkisi ikävuotta 60. Se on saletti.
Vapaata 😊