Lue keskustelun säännöt.
Minkälaista on lapseton elämä keski-ikäisenä?
Kommentit (238)
Vierailija kirjoitti:
En kyllä huomaa mitään eroa kahden viisikymppisen pariskunnan välillä, joilla toisella on parikymppiset lapset. Ihan samanlaista elämää vietetään.
Jos muut speksit on samat niin todennäköistä on että se viisikymppinen lapseton pariskunta on huomattavasti vauraampi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa, nautin joka hetkestä.
Miksi elämää pitäisi elää vain lasten kautta?
N42
Käsittämätön ajatus, että elettäisiin vain lasten kautta.
Olen puoliso, sairaanhoitaja, täti, sisko, ystävä ja totta kai äiti.
No miks sit aina ihmetellän millaista lapsettoman elämä on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai minkälaista? Vielä kymmenen vuotta sitten oli aika kivaa, nyt yli 40v tuntuu kuin olisi jäänyt junasta. Muut menee eteenpäin, minä taannun.
100% tämä! Juuri tuo tunne, että minä jäin junasta, samalla kun muut ympärilläni siirtyvät elämässä eteenpäin uusiin vaiheisiin. Vietin joulun valtaosin yksin (joulupäivänä onneksi tapasin hetken sukulaisia), ja oli todella raastavaa katsoa somesta, kuinka kaverit viettivät joulua perheidensä kanssa.
Katkera mamma siellä kirjoittelee? Kuka muutenkaan uskoo jotain somepäivityksiä?
Vierailija kirjoitti:
En ole koko elämäni aikana kokenut ihmettelyä siitä, miksi en ole hankkinut lapsia. Tällä palstalla lapsettomuus tuntuu olevan ainainen äimistelyn aihe. Erikoinen keskustelufoorumi muutenkin.
Olen 41 vuotias mies. Minulta on kyselty lukuisia kertoja, miksi minulla ei ole lapsia. Sekä naiset että miehet ovat tätä kyselleet.
lapsetonkin voi olla
-puoliso
-sisko
-täti
- se ja se ammatiltaan
-kummi
-paras ystävä jollekin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Positiivisen puolella mennään. Saan opiskella unelma-alalleni, mikä tuskin onnistuisi jos minulla olisi lapsia.
Miksi ei onnistuisi? Tasan 40-vuotiaana mun lapset oli 10,13 ja 15-vuotiaat. En tiedä miten olisivat estäneet opiskeluni? Ja nyt kun olen 47, on viimeinenkin viittä vaille aikuinen.
Opiskelupäivät ovat pitkiä. Lapsellisella on kiire kotiin laittamaan ruokaa lapsille ja auttamaan läksyissä.
Usein tyhjää ja merkityksetöntä vaikka pinnallisesti mukavaa ja materialististisesti ylitäkylläistä . Koen jämähtäneen henkisesti pari-kolmekymppiseksi enkä enää löydä samalle aaltopituudelle oikein ikäisteni enkä toisaalta nuorempien kanssa. Luonnosta ja vapaaehtoistyöstä saa merkityksellisyyden tunnetta mutta kun en ole poikkeavan intohimoinen enää työni enkä oikeen minkään suhteen niin tyhjää lopulta on. Luulin oikeasti olevani vela mutta nyt viisikymppisenä (ja jo aiemmin mutta lapsia ajatellen myöhässä) olen alkanut miettimään että enkö vain uskaltanut ottaa sitä isoa harppausta vanhemmuuteen, periaatteessa olosuhteet olisivat olleet kohdallaan. Näillä mennään ja onneksi elämässä on muuta kautta lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän moni reissaa kumppaninsa kanssa. ainakin isäni ja hänen vaimonsa teki noin päälle nelikympisinä. Ja sitten käyvät töissä.
Isäsi on siis lapseton? Erikoinen kuvio.
Isä on ehkä saanut hänet päälle nelikymppisenä.Eli yli nelikymppisenä lapsen saanut on lapseton? Vai mikä oli logiikkasi?
Hän puhui menneessä aikamuodossa, isäni ja hänen vaimonsa teki noin päälle nelikymppisinä. Eli toimivat noin kun olivat lapsettomia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en näe ympärilläni kuin katkeroituneita , monella tapaa epämiellyttäviä lapsettomia.
Miehet lähinnä alkoholisoituneita luusereita, naiset omituisia koiranomistajia. Missä nämä reippaat, vapaat ja ovat?
Tällä palstalla?
Kas, kateellinen, katkera ja väsynyt mamma eksynyt tänne purkamaan omaa pahaa oloaan lapsettomiin. 😄
Lihava ja ruma. Ei jaksa pitää itsestään huolta. Katkeruus täyttää elämän. Vuokraluukussa työttömänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin ihmettelen aina tätä lapsettomien kauhistelua.
Esim jos vertaa lapseton tai lapsellinen, jolla on vaikka 1 lapsi? Miten heidän elämät eroaa vaikkapa 45-50 vuotiaana?
Vapaata. Onhan se luxusta, kun saa nukkua niin paljon kuin haluaa. Toki töissä pitää käydä, vaikka motivaatio on välillä hukassa, koska rahaa on niin, ettei pskalle taivu.
Mutta silti edelleen haaveilen löytäväni naisen, jonka kanssa yrittäisin hankkia edes yhden lapsen. Haaveeksi taitaa jäädä.
M47
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole koko elämäni aikana kokenut ihmettelyä siitä, miksi en ole hankkinut lapsia. Tällä palstalla lapsettomuus tuntuu olevan ainainen äimistelyn aihe. Erikoinen keskustelufoorumi muutenkin.
Tämä! En myöskään itse oikein missään kohtaa sitä, että lapsista erityisesti puhutaan. Samalla tapaa ovat aiheita kuin työt tai lomamatkat ja samalla tapaa keskustelua käydään niin, että kaikki voivat osallistua. En minäkään ala korostaa, ettei Minna varmaan voi kuvitellakaan millaista lentokoneessa tai Afrikassa on, kun et ole siellä käynyt.
Vierailija kirjoitti:
No mitäs sit jos teet lapsen ja se lapsi muuttaa ulkomaille?
Mitä sitten? Mun poika asuu Brysselissä kolmatta vuotta. Elän elämääni kuten ennenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapseton mies on luuseri. Lapseton nainen on jäänyt ilman. Johtajilla on lapsia, aina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitäs sit jos teet lapsen ja se lapsi muuttaa ulkomaille?
Mitä sitten? Mun poika asuu Brysselissä kolmatta vuotta. Elän elämääni kuten ennenkin.
No kun aina ihmettelään sitä että miten lapsetn voi pärjätä kun ei ole lapsia niin miksei ihmetellä miten lapsellinen pärjää jos lapsi muuttaa vaikka kaukomaille. Enemmänhän tuolla lapsellisella on silloin ikävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän moni reissaa kumppaninsa kanssa. ainakin isäni ja hänen vaimonsa teki noin päälle nelikympisinä. Ja sitten käyvät töissä.
Isäsi on siis lapseton? Erikoinen kuvio.
Isä on ehkä saanut hänet päälle nelikymppisenä.Eli yli nelikymppisenä lapsen saanut on lapseton? Vai mikä oli logiikkasi?
Hän puhui menneessä aikamuodossa, isäni ja hänen vaimonsa teki noin päälle nelikymppisinä. Eli toimivat noin kun olivat lapsettomia.
Ei, he toimivat noin kun heillä ei vielä ollut lapsia. Eihän siitä ollut kyse vaan lapsettomista.
Vierailija kirjoitti:
Lapseton mies on luuseri. Lapseton nainen on jäänyt ilman. Johtajilla on lapsia, aina.
Itse olen johtaja eikä minulla ole lapsia. Eikä kyllä kukaan ole koskaa edes kysynyt asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä huomaa mitään eroa kahden viisikymppisen pariskunnan välillä, joilla toisella on parikymppiset lapset. Ihan samanlaista elämää vietetään.
Jos muut speksit on samat niin todennäköistä on että se viisikymppinen lapseton pariskunta on huomattavasti vauraampi.
Sehän on elämässä tärkeintä, kerryttää omaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Usein tyhjää ja merkityksetöntä vaikka pinnallisesti mukavaa ja materialististisesti ylitäkylläistä . Koen jämähtäneen henkisesti pari-kolmekymppiseksi enkä enää löydä samalle aaltopituudelle oikein ikäisteni enkä toisaalta nuorempien kanssa. Luonnosta ja vapaaehtoistyöstä saa merkityksellisyyden tunnetta mutta kun en ole poikkeavan intohimoinen enää työni enkä oikeen minkään suhteen niin tyhjää lopulta on. Luulin oikeasti olevani vela mutta nyt viisikymppisenä (ja jo aiemmin mutta lapsia ajatellen myöhässä) olen alkanut miettimään että enkö vain uskaltanut ottaa sitä isoa harppausta vanhemmuuteen, periaatteessa olosuhteet olisivat olleet kohdallaan. Näillä mennään ja onneksi elämässä on muuta kautta lapsia.
Olen 48v lapseton, ja hyvin samanlaiset mietteet ja kokemukset kuin sinulla.
Minua hieman pelottaa, miten tulen reagoimaan siihen, kun aikanaan lähipiirini muut naiset alkavat saada lapsenlapsia. Tiedän jo nyt, että kateuden tunteet tulevat nousemaan pintaan.
Tunnen muutamia lapsettomia pariskuntia, joilla vaikuttaa olevan hyvä ja toimiva parisuhde. He tuntuvat olevan suht koht onnellisia.
Tunnen myös muutamia 40+ sinkkuja, jotka olisivat halunneet kumppanin ja lapsia, mutta eivät näitä asioita sitten saaneet. Nämä kyseiset ihmiset ovat ERITTÄIN huonossa kunnossa henkisesti: vaikuttavat pysyvän kasassa juuri ja juuri, mutta suru ja masentuneisuus ovat selvästi näkyvillä kasvoista.